Kaksplus.fi

31. heinäkuuta 2014

Kesälahdelta Kesämaahan

Eilen aamupäivästä hyppäsimme autoon ja otimme suunnaksi Punkaharjun vesi- ja puuhapuisto Kesämaan. Punkaharjun Lomakeskuksen alueella sijatseva Kesämaa oli sopivalla etäisyydellä meidän asuntovaunuleiriltä, eikä reippaasti alle tunnin ajomatka ollut liikaa. Kesämaa on meille aivan uusi tuttavuus ja löytyi sattumalta kun etsittiin tietoa Kesälahden lähistöllä sijaitsevista lapsiperheille sopivista retkikohteista. Omasta mielestäni yli kolmevuotiaiden melkein kahdenkymmenen euron lippuhinta oli melkoisen suolainen. Puiston tekemiset ovat pääosin suunnattu isommille lapsille, ja olisin ehkä ajatellut että pienten lasten sisäänpääsy olisi ollut edullisempi, kun tekemistäkin on vähemmän. Joku välimuoto veloituksetta puistoon pääsevien alle 3-vuotiaiden ja isompien lasten lippuhinnoissa pitäisi olla, esimerkiksi 3-5 vuotiaat puoleen hintaan. Valikoimista löytyy kuitenkin myös kertalippuja fiksumpia ja halvemmaksi tulevia perhelippuja, joissa kahden lapsen standardiperheen lippuun voi ostaa möys "lisälapsia". Supistuksista kärsivälle äidille puistopäivä oli rankka kokemus mutta mukavaa meillä kaikilla oli, ja varmasti käydään joskus uudelleen. Muutaman vuoden päästä puistosta saisi varmasti paljon enemmän irti kuin nyt 2- ja 3-vuotiaiden kanssa.
kesämaa_054muok
kesämaa_022muok
kesämaa_041muok
kesämaa_004muok
Me keskityimme siis pääosin pienemmille lapsille suunnattuihin aktiviteetteihin eli leikittiin hiekkalaatikkoalueella, kiipeilytelineissä, trampoliinilla ja pallomeressä, sekä pyörähdettiin pomppulinnassa ja törmäilyveneissä. Vesipuistoalueella polskuteltiin altaissa ja huristeltiin liukumäkiä alas. Ihan riittävästi tekemistä siis löytyi vaikka moni alueen aktiviteeteistä jäikin kokematta. Molempien lempipaikka oli pallomeri ja sen yhteydessä ollut pieni liukumäki, ja siellä viihdyttiin onneksi sen verran pitkään että sain levätä penkillä suhteellisen kivuliaiksi yltyneet supistukset tainnuksiin ennen matkan jatkumista. Uima-alueella parasta oli iso vesiliukumäki jossa iskän sylissä jostain syystä kyyti oli takkuavaa ja hidasta, mutta mamman kanssa matka sujui turhankin vauhdikkaasti. Ehkä minun ja lasten menoa liukumäessä vauhditti sopivasti liki viidentoista kilon lisäpaino, mutta Sami lapsi sylissään oli liian painava yhdistelmä, hehheh.
kesämaa_007muok
kesämaa_018muok
kesämaa_026muok
kesämaa_031muok
kesämaa_042muok
kesämaa_016muok
kesämaa_052muok
Hatut H&M / paidat H&M / shortsit Aarrekid / kengät Crocs

Ainoa huvipuiston varsinaisella alueella sijaitseva ravintola oli yllätys yllätys hampurilaisketjun ravintola, en jaksa ymmärtää ettei lapsiperhelomakohteissa olisi parempaa tarjontaa. Nettisivujen mukaan kuitenkin heinäkuun ajan ravintolassa on saatavilla kotiruokaa lounasaikaan, mikä on hyvä asia! Mä en ole mikään fanaattinen terveysintoilija ja syötän kyllä itsekin lapsille roskaruokaa ja herkkuja silloin tällöin, mutta mua hermostuttaa tosi paljon se ilmiö että joka lapsiperhekohteessa koreilee vaan Mikälieburgerit ja muut pizza-ranskalais-rasvamättö-ravintolat rivissä vierekkäin. Monessa hieman ketjuravintoloita tasokkaammissakin ravintoloissa olen huomannut että lastenlistalla on tarjolla lähes pelkkää pizzaa, nakkeja ja ranskalaisia. En yhtään ihmettele että yhä pienemmillä lapsilla on lihavuusongelmia. Ilmeisesti jossain puistoalueen ulkopuolella oli toinenkin ravintola, mutta ei lähdetty sitä metsästämään, ja omia eväitäkin saa alueelle tuoda grillailtavaksi tai picnicille jos haluaa välttää roskaruoan. Tällä kertaa annettiin kuitekin nälän viedä ja ostettiin pojillekin hampurilaisateria jaettavaksi. Ironisesti kyllä molemmat lapsemme poimivat hampurilaispuolikkaistaan salaatinlehdet pois ja dippailivat tyytyväisinä suolaisia ranskalaisia ketsuppiin.
Onko muita jotka ovat käyneet Kesämaassa? Mitä piditte?

29. heinäkuuta 2014

Lomalla viimeinkin!

Jes, kauan odotettu kesäloma on nyt täydessä vauhdissa. Lähdettiin lauantai-aamuna ajelemaan kohti Pohjois-Karjalan Kesälahtea, jossa vanhempani pitävät asuntovaunua kesäisin. Mä olen viettänyt täällä kesää useita vuosia putkeen ja joka kesään kuuluu kyllä lyhyempi tai pidempi Kesälahtireissu. Viime vuonna Sami ei päässyt työkiireiltänsä mukaan joten lomailtiin poikien ja siskoni kanssa, mutta tänä vuonna päästiin koko perheen voimin lähtemään. Matka sujui hyvin kahdella lyhyellä pysähdyksellä ja matkustusaikaa kertyi viisi tuntia. Pojat olivat kiltisti, katselivat maisemia, lukivat kirjoja ja nukkuivat osan matkasta. Mulla autossa matkustaminen tekee hieman pahaa kun en pääse huimausta ja ahdistusta karkuun makuuasentoon, mutta helpotti ettei tarvinnut ainakaan itse olla ratin takana. Ensimmäisenä yönä yövyimme Samin kanssa mökissä, sillä siskoni ja vanhempani olivat vielä täällä asuntovaunulla. Pojat pääsivät kuitenkin vaunuun ja me saatiin yön verran rauhallista unta.
kesälahti14_057muok
kesälahti14_170muok
kesälahti14_068muok
Summer14_518muok
Summer14_519
kesälahti14_003muok2
Minä olen tottunut asuntovaunuilija, sillä olen kiertänyt perheeni kanssa Suomea ja ulkomaita vauvasta asti, mutta moni tuntuu ajattelevan ettei asuntovaunussa ole tilaa tehdä mitään ja että karavaanarielämä on kovin alkukantaista. Eihän sitä tilaa tietenkään loputtomasti ole, mutta näillä keleillä ei paljoa huvita sisätiloissa olla muutenkaan. Täällä aika kuluu enimmäkseen ulkona, rannalla leikkien ja vedessä polskutellen. Pojat ovat tottuneet järviveteen todella hyvin, melkein liian hyvin näin neuroottisen pelkääjän näkökulmasta. Vauvauinti on tehnyt tehtävänsä eikä vettä pelätä, välillä pojat menevät turhankin uskaliaasti syville vesille ja työntävät päänsä pinnan alle. Joel on hieman Alexia pelokkaampi ja pysyttelee mieluummin rantavedessä, mutta Alex ui kellukkeiden avulla ihan itse syvemmälläkin. Koko ajan saa kyllä olla silmä tarkkana seuraamassa poikien touhuja ja tiukkana sääntönä onkin ettei rantaan eikä varsinkaan veteen mennä yksin.
kesälahti14_035muok
kesälahti14_085muok
kesälahti14_100muok
kesälahti14_136muok
Helteet ovat tehneet tehtävänsä ja kirkkaan Puruveden lämpötila on noussut parhaimmillaan jo 27 asteeseen. Veden lämpötila tietenkin vaihtelee hieman ilman ja tuulen mukana, mutta kylmää ei kyllä voi valittaa. Uiminen tuntuu mukavalta liitoskipujen kannalta mutta viime päivinä minua on alkanut supistaa heti veden alle päästyäni, eli osaltani uiminen on enää kastautumista ja rantavedessä poiken tuohujen valvomista. Lomalla sitä osaa rentoutuakin ihan eri tavalla kun ei ole kotimaisemissa. Me ollaan syöty mitä huvittaa ja milloin huvittaa, nukuttu päiväunia kun tekee mieli eikä olla nipotettu vaikka illat ovat venyneet. Poikien mentyä nukkumaan ollaan ihasteltu aina yhtä maagisia auringonlaskuja ja katseltu läppäriltä leffoja kynttilänvalossa. Yhteinen aika ja rentoutuminen on kaikista tärkeintä ja siinä ollaan onnistuttu varsin hyvin jo tähän mennessä.
kesälahti14_233muok
kesälahti14_116muok
kesälahti14_212muok
kesälahti14_216muok
Tänään aamupäivä oli hieman sateinen ja nyt puolestaan riehuu ukkosmyrsky, joten ajattelin tulla jakamaan ensimmäisiä lomakuulumisia blogin puolelle, ei sitten tule niin isoa kuulumis-kuvatulvaa loman jälkeen. Loppuviikoksi on suunnitelmissa vielä ainakin paljon grillailua, lettujen paistoa, uimista, saunomista ja varmaan joku pidempi retki. Perjantaina lähdetään ajelemaan kotiinpäin ja sitten on vielä pari lapsetonta lomapäivää poikien viettäessä viikonloppua vanhempieni luona.

24. heinäkuuta 2014

Kurjuuden kolmekymppiset ja kynityt kuontalot

Huh huh, vihdoin ollaan kolmosella alkavilla viikoilla, eikä toivottavasti nelosella alkaville viikoille enää jouduta. 30+0 ja kymmenen viikkoa laskettuun, TJ:70. Olo on kamala, inhottava, tukala, ällö, turvonnut, lihava, väsynyt ja kyllästynyt. En tunne itseni kauniiksi enkä viihdy vartalossani, joka kohtaa särkee ja sattuu, liitoskivut ovat tehneet paluun eikä mikään asento pystyssä saatika makuulla tunnu hyvältä. Voisin melkeinpä sanoa että vihaan olla raskaana. Minusta tuntuu kamalalta, näytän kamalalta ja pitäisi muka jaksaa väittää olevansa onnellinen raskaudesta ja vauvasta. Vauvasta olen tietty onnellinen, mutta se ei jaksa piristää ajatuksen tasolla tämän kurjuuden keskellä. Raskaudesta kirjoittaminen tuntuu kurjalta, sillä minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa. Kuvia ei huvita ottaa kun peilikuva ei miellytä mistään vinkkelistä. Varhennettu äitiysloma alkaa vajaan kahden viikon kuluttua, ja mikäli voisin asiaan itse vaikuttaa, synnyttäisin hyvän kokoisen ja sopivasti kehittyneen vauvan mielelläni jo 5-7 viikon kuluttua. Onneksi ilmat viilenevät mitä lähemmäksi laskettua mennään, sillä se tietää ainakin helteiden osalta helpotusta omaan oloon.
30+0_013muok2
Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää kurjuutta ja valitusta, niin voisin hehkuttaa meidän suloisia poikia! Eilen tosiaan saatiin vihdoin aikaiseksi siistiä poikien kuontalot kesäkuntoon, vaikka hyvin haikeasti Alexin tukkaa lähdinkin lyhentämään. Joelin tukkaa ollaan totuttu leikkaamaan ja Joelille sopiikin suhteellisen lyhyt letti. Alexin tukkaa taas on aina vain siistitty ilman että pituuteen on koskettu juuri lainkaan. Joelille loihdittiin samantapainen kampaus kuin hänellä on aiemminkin ollut, eli ykkösterällä lyhyet hiukset ympäriinsä ja pään päälle pidempi pätkä. Alexille suunnitelma oli sama, mutta otettiin pisimmällä 7-terällä ja jätettiin hieman pidemmäksi. Pitkä tupsu päälaella näytti kuitenkin Alexin päässä hassulta, joten otettiin lopuksi koko pää samalla mitalla. En vielä oikein osaa päättää näyttääkö Alex enemmän isommalta lapselta vai ylikasvaneelta vauvalta, mutta ihan kiva tuo kuitenkin on. Söpöläiset!
hiukset_085muok3
hiukset_049muok
hiukset_015muok
Paljon on siis odoteltavaa, ja aika se vaan tuntuu matelevan. Loman alku on onneksi enää yhden työpäivän päässä, mutta tuntuu mahdottoman kaukaiselta ajatukselta että lomaviikon jälkeen seuraavaan yhteiseen vapaaseen, eli isyyslomaan, on aikaa pisimmillään vielä yksitoista viikkoa jos sattuisi niin kurjasti että raskaus jatkuisi pari viikkoa yli lasketun ajan. Onneksi lapset pitävät kiireisinä vaikken heidän kanssaan valitettavasti paljon jaksakaan touhuta. Arki kerhoineen ja vauvauinteineen alkaa neljän viikon päästä, ja siihen päälle Joelilla alkaa syyskuun alussa muskari. Hieman hirvittää jo valmiiksi millä ilveellä jaksan sitten vielä isompana ja tukalampana vielä kuskailla ja harrastaa neljästi viikossa. Mutta ehkä ne "yhden lapsen hetket" Joelin kerho- ja muskaripäivinä antaa hieman lisäpuhtia jaksamiseen viimeisille raskausviikoille, joita silloin ei toivottavasti montaa enää ole.

23. heinäkuuta 2014

Polskutellen

Kuuma! Aina niitä helteitä odotellaan ja niiden koittaessa valitetaan. Mulle kelpaisi sellainen 23-25 astetta ja kiva auringonpaiste muutamine poutapilvineen, mutta pilveetön taivas ja yli kolmekymmentä astetta varjossa on kyllä liikaa, varsinkin kun mahassa on oma patteri. Pojillekin oleminen on tukalaa, vaikkakin jaksavat leikkiä ja riehua. Tänään iltapäivällä vältettiin suosiolla kuumaa, tuulenvireetöntä pihaa ilman pienintäkään varjoa ja viritettiin sen sijaan uima-allas parvekkeelle. Ilo ja riemu ei oikein tallentunut kuviin, vaan kameran noustessa esille ilmeet vakavoituivat kummasti. Tämän bloggaajan lapset eivät aina ole kovin yhteistyöhaluisia. Päätin valas-olemuksellani itsekin kastautua, mutta pienenpieneen altaaseen ahtautuminen kahden lapsen ja miljoonien lelujen kera ei ollut ideana mainioin.
uima-allas_002muok
uima-allas_005muok
uima-allas_040muok
uima-allas_051muok
uima-allas_064muok
uima-allas_113muok
uima-allas_154muok
Kuuma tai ei, lasketaan malttamattomina päiviä lauantaille jolloin meidän perhe viettää ensimmäistä kunnon kesälomaa kahteen vuoteen! Viime kesänä Sami sai työkiireiltään pidettyä pelkän juhannusperjantain vapaana, ja nyt on luvassa kokonainen viikko lomaa! Suunnataan itäsuomen järvimaisemiin rentoutumaan, joten toivotaan hyviä muttei tukalia kelejä vielä ensi viikoksi. Nyt on aika käydä siistimässä poikien siivousmopit joita myös hiuksiksi kutsutaan ja loihtia tilalle coolit kesäkampaukset!
Löytyykö muita jotka ahdistuvat helteistä, vai pelkkiä auringonpalvojia?

19. heinäkuuta 2014

Retkipäivä ja kuivaa heinää

Me ollaan vietetty laiskaa kesää pääosin kotona joten oloni parannuttua yhtäkkiä kuin taikaiskusta päätettiin hyödyntää kolmas täysin liitoskipuvapaa päivä ja lähteä lasten päiväuniajan jälkeen retkeilemään. Muutamasta kohdevaihtoehdosta valittiin suunnata kauniin lämpimänä iltapäivänä kohti Inkoota ja Lomamäen Lemmikkipuistoa. Puisto oli todella kivan oloinen ja isännät mukavia. Vuohi ja kanoja juoksenteli vapaina piha-alueella, sekä aitauksissa ihailtiin niin possuja, pupuja kuin papukaijojakin. Mahdollisuutena tarjottiin siemenkuppeja joilla houkutella kesyjä eläimiä lähemmäs, mutta meidän arkajalat eivät pahemmin sellaisesta ajatuksesta piitanneet, vaan kaksi- ja kolmevuotiaiden tapaan eläimet jaksoivat kiinnostaa tasan sekunnin ennen kuin alkoi jo kysely "mennäänkö eteenpäin, missä seuraavat eläimet on". Pysähdyttiin tunnelmallisessa terassikahvilassa syömään jäätelöt, mutta houkuttelemaan jäi naapuripöydästä kantautuvan tuoksun takia herkullisen näköiset hampurilaiset. 
Lomamäki_062muok
Lomamäki_014muok
Lomamäki_018muok
Lomamäki_059muok
Joel / lippis H&M / paita Tommy Hilfiger / shortsit Lindex / kengät Crocs
Alex / lippis H&M / paita Ralph Lauren / shortsit KappAhl / kengät Crocs
Lomamäki_099muok
Lomamäki_110muok
Hattu KN Collection / aurinkolasit Ralph Lauren / toppi H&M / shortsit H&M / sandaalit Warehouse Brand Outlet / laukku Longchamp

Kotieläimistä päästäänkin sujuvasti takkuista aasinsiltaa pitkin pieneen tukkaongelmaani. Olen viimeisen vuoden aikana asteittain vaalentanut hiuksiani ajatuksena päätyä jossain vaiheessa sellaiseen luonnolliseen vaaleaan joskaan ei blondiin, eli omaan alkuperäiseen hiusväriini. Ristiriitana ajatuksessa on se, että aiemmin vaaleatukkaisena olen kyllästynyt nopeasti ja päätynyt värjäämään kuontaloni takaisin tutuksi ja turvalliseksi tummanruskeaksi. Tällä hetkellä tilanne on juurikin kuvissakin esiintyvä oranssihtavan muodoton sekä hamppuakin kuivempi heinäkasa jota hattuni alle piilotan. Millä ihmeen keinolla pelastan tukkani saharaakin kuivemmalta tulevaisuudelta, ja mihin suuntaan lähden pelastusoperaatiota viemään? Mielipidettä siis kehiin hyvistä hiustenhoitotuotteista sekä minulle mahdollisesti sopivista hiusmalleista ja -väreistä.

17. heinäkuuta 2014

Eläinten maailmassa

Meidän pojilla, etenkin Joelilla, on meneillään eläinkausi ja niin leikeissä kuin kirjoja lukiessakin kiinnostaa kaikenlaiset eläimet. Kovinta huutoa on dinosaurukset, joiden nimiä ja eri lajeja on opeteltu ulkoa niin monia, että mammaakin kauhistuttaa. Joel pistää vanhempansa koville kysellessään eri dinosauruslajeista ja epämääräisen vastauksen saatuaan suuttuu, koska tietää itse paremmin. On kyllä hienoa kuinka kolmevuotias tunnistaa kymmeniä dinosauruslajeja ja tietää eron kaikenmaailman pentaceratopsien, ankylosaurusten ja brachiosaurusten välillä. Myös isot kissaeläimet ja pedot kiinnostavat kovasti ja niitäkin on näkynyt monissa kirjoissa. Tällä hetkellä dinosaurusten lisäksi myös afrikan villieläimet ovat suosiossa, kiitos McDonaldsin HappyMealin mukana tulleiden eläinkirjojen. Me käytiin yhtenä päivänä Samin kanssa mäkkärissä ja sain oman lastenateriani kaveriksi kirjan pojille. Harmikseni dinosauruskirjaa ei ollut, sillä tiesin sen olevan pojille mieluisin, mutta sain sen sijaan tuollaisen kissaeläinkirjan. Kävi kuitenkin hyvin sillä siskoni oli saanut tuollaisen dinokirjan oman ateriansa mukana ja toi sen pojille (taitaa olla sukuvika tuo lastenaterioiden syönti..). Meillä ei ole tapana viedä lapsia pikaruokaloihin syömään, mutta kivaa että lastenaterioiden mukana tulee välillä tällaista hyödyllisempää tavaraa eikä aina vaan jotain outoja muoviromuja joita ei viitsi edes tuoda pojille.
kirjat
lelut_077muok
lelut_025muok
Sopivana ajankohtana tähän eläinkauteen Schleich lähettii pojille paketillisen villieläinhahmoja, ja voi että kuinka innoissaan pojat olivat postin saapuessa! Schleich on vuonna 1935 perustettu leluvalmistaja, joka alun perin valmisti ihmishahmoja ja sarjakuvahahmoja, mutta lisäsivät valikoimaansa eläimiä 1980-luvulla. Perinteisiä eläinhahmoja löytyy monia erilaisia, ja niiden lisäksi myös erilaisia teemahahmoja kuten keijuja ja ritareita. Kaikki hahmot ovat käsinmaalattuja ja turvallisia pienillekin lapsille, sillä käytetyt materiaalit ovat tiukkojen standardien mukaiset eikä leluista pääse irtoamaan mitään pieniä osia. Meillä on muutama Schleichin eläinhahmo jo entuudestaan ja kokemus on kyllä ollut pelkästään positiivista. Muihin eläinhahmoihin verrattuna ensimmäiseksi huomaa, että Schleichin eläinhahmoissa ei ole minkäänlaisia saumoja eikä siis juurikaan riskiä että lelu menisi rikki tai että siitä irtoaisi mitään palasia.
lelut_045muok
lelut_056muok
lelut_096muok
Schleichin paketissa oli mukana leijonaemo ja pentu, kirahvi, gorilla, norsu, seepra ja virtahepo. Ensimmäisenä iltana leikkiä kesti nukkumaanmenoon asti, kun otettiin kaveriksi jo olemassa olevat maatilan eläimet sekä dinosaurukset. Nyt viikon jälkeen lelut ovat menettäneet uutuudenviehätyksensä ja ovat käytössä satunnaisesti, mutta lähes päivittäin. Lempilelut ja leikit taitavat kuitenkin pienillä lapsilla tulla ja mennä kausissa joten eiköhän nämä ajattomat ja ikään katsomattomat eläimet pysy leikeissä mukana vielä myöhemminkin. Sami on opettanut poikia katsomaan luontodokumentteja, joten voisi olla hauskaa liittää eläinhahmot siihen ja bongailla tuttuja telkkarin ruudulta. Eläinhahmoja voi myös hyödyntää esimerkiksi eläintarhareissuilla. Alex on vielä hieman nuori johdonmukaiseen ja mielikuvitusta vaativiin leikkeihin, ja sen huomasi poikien erilaisesta tavasta ottaa lelut vastaan. Alex kantoi mukanaan leijonia juurikaan leikkimättä niillä, kun taas Joel alkoi heti keksimään tarinaa ja tekemistä eläimille. Näissä eläimissä näytti olevan ikäsuositus 3+ vuotta, ehkä juurikin siksi että sen ikäinen osaa jo leikkiä, mutta en näe syytä miksei lelujen mukanaan kantaminen olisi ihan yhtä oikea tapa leikkiä, kukin tyylillään. Löytyykö teiltä eläimistä innostuneita lapsia?

Yhteistyössä Schleich

13. heinäkuuta 2014

Yhdessä erikseen

Parisuhde. Kahden ihmisen yhteinen elämä, jaettu arki ja juhla. Meidän parisuhteemme alkoi hieman normista poikkeavala tavalla, kun kolme viikkoa ensitapaamisestamme tein posiitiivisen raskaustestin. Seurustelumme kolme ensimmäistä kuukautta olin inttileskinä eli nähtiin vain viikonloppuisin ja satunnaisesti arki-iltoina. Viisi kuukautta ensitapaamisesta muutettiin saman katon alle ja ehdittiin asua kahdestaan reilut neljä kuukautta ennen Joelin syntymää. Arki meni töissä ja koulussa, iltaisin kumpikin teki omia juttujaan ja viikonloppuisin nähtiin kavereita. Meidän parisuhteesta on siis tavallaan jäänyt pois koko se vaihe, jolloin vietetään kahdenkeskeistä aikaa ennen kuin alkaa perhettä perustamaan. En tiedä onko se juuri tämän yhteisen ajan puutteen takia, mutta emme oikein osaa kaivata kahdenkeskeistä aikaa. Lähes joka kerta poikien ollessa hoidossa tulee jossain vaiheessa se olo "on tylsää, koska ne lapset tuleekaan kotiin...".  Yhteinen kahdenkeskeinen aika on tietenkin tärkeä osa parisuhdetta, myös perheen voimavarojen takia, ja ollaankin opeteltu tässä vuosien aikana viettämään sitä aikaa. Aina ei myöskään tarvitse olla kaikenlaista erityistä suunnitelmaa kahdenkeskeiselle ajalle, vaan joskus riittää pelkkä kotona hengailu ilman jatkuvaa vastuuta lapsista.
DSC_0281muok
syksyinen viikonloppu 053muok
Nykyäänkin arki-illat menevät pitkälti omien juttujen parissa, minä bloggaan ja hengailen netissä, Sami pelaa tai katsoo telkkaria. Tämä ei ole koskaan ollut ongelma, mutta jotenkin tämän raskauden aikana mulle on tullut useasti sellainen olo, että olen yksinäinen ja harmittaa kun ei vietetä niitä harvoja kahdenkeskeisiä hetkiä yhdessä. Jokainen parisuhde on omanlaisensa, mutta joskus huomaan miettiväni että "onko normaalia viettää puolison kanssa näin vähän aikaa yhdessä, vai onko suhteessamme jotai vikaa". Asiahan ei näin ole ja olisi outoa jos parisuhteen kompastuskivi olisi se, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Pistän nämä pohdiskelut raskaushormonien piikkiin, ehkä siksi että alitajuntani tietää yhteisten hetkien vähenevän entisestään vauvan syntyessä.
DSCN0089muok3
DSCN0141muok
Me ollaan Samin kanssa luonteiltamme kovin erilaisia ja sama pätee kiinnostuksen kohteisiimme. Mitä me sitten teemme kahdestaan, kun yhteisiä mielenkiinnonkohteita ei juurikaan ole? Leffamakumme riitelevät keskenään, kumpikaan meistä ei juurikaan katsele telkkarisarjoja tmv, eikä liikuntamieltymyksetkään kohtaa. Tällä hetkellä suurelta muutokselta tuntuu jo se, että otan läppärin mukaan makuuhuoneeseen jotta ollaan edes samassa huoneessa vaikka tehdäänkin koneillamme omia juttuja. Mutta on meillä sentään yksi mieleinen yhteinen puuha, nimittäin seura- ja korttipelit. Meillä on muutamia lautapelejä joita voi pelata kahdestaan, ja korttipeleissä on loputtomasti vaihtoehtoja. Tykätään myös kokkailla hyvää ruokaa ja löydetään me joskus molemmille kelpaavia elokuviakin katseltavaksi. Poissa kotoa taas mielekkäät yhteiset tekemiset ovat kävelyt ja päätön haahuilu, ravintolaillalliset ja keikat/festarit (joihin osallistuminen on varsin rajallista etenkin näin raskausaikana). Raskauden jälkeen olisi kivaa aloittaa jonkunlainen yhteinen liikuntaharrastus, mutta saa nähdä. Onneksi meillä on sentään ihanat lapsemme päivien piristeenä, elämämme saattaisi olla aika tylsää vain kahdestaan.
hömpöttelyä_138muok
Miten te hoidatte parisuhdetta ja mitkä ovat teille mieleisintä yhteistä tekemistä? 
Löytyykö muita outolintuja jotka eivät juurikaan kaipaa parisuhteeseen kahdenkeskeistä aikaa?