Kaksplus.fi

27. kesäkuuta 2014

Mahan täydeltä

Eilen raskausviikot paukkuivat taas, kun viikkoja tuli täyteen 26+0. Sen kunniaksi kävin neuvolassa ja kauhistelin 11kg painonnousua (saman verran kuin Joelin koko raskausaikana) jota on tullut melkein +800g/viikko tahdilla. Sokereissa oli hieman heittoa, mutta neuvolatäti ei ollut vielä huolestunut. Tuli kuitenkin tiukka käsky että jos raskaus jatkuu tällä mallilla niin kutsu käy sokerirasitukseen. Päätinkin ottaa itseäni tosissani niskasta kiinni ja vähentää herkuttelua, heti huomisten synttäreiden jälkeen siis, heh heh... 
rv26_008muok
Edellisissä raskauksissa mahakuvia on tullut otettua vain silloin tällöin, kun taas tässä kolmannessa raskaudessa olen ottanut mahakuvat systemaattisesti kahden viikon välein. Eräs lukija kysyi saisiko blogiin nähtäväksi vertailukuvia kaikista raskausmahoista, ja sopivasti löysin suunnilleen samoille viikoille sijoittuvat mahakuvat kahdesta edellisestä raskausdesta. Tämänkertainen maha on selkeästi isompi, leveämpi ja kömpelömpi. Edellisiin viikkoihin verrattuna maha on myös noussut ylöspäin ja ahdistelee keuhkoja. Päätä huimaa ja sydäntä tykyttää jatkuvasti, tuntuu juurikin siltä että keuhkot ovat lytistyneet ja kykenemättömät hengittämään kunnolla, hyvältä ei tunnu juuri muuten kuin makuuasennossa. 
vertailukollaasi
mahakollaasi
Raskaus etenee hitaasti, mutta muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti. Enää on turha haaveilla edes metrin kävelymatkoista ilman järkyttäviä liitoskipuja, jotka lamauttavat lähes koko alavartalon. Huoh, 14 viikkoa tuntuu todellakin pitkältä ajalta. Muutama päivä päälle tasan kolme kuukautta laskettuun aikaan ja aika se vaan matelee. Vatsakaan ei tunnu enää kivalta, ja eilen näitä kuvia ottaessamme oli ensi kertaa sellainen olo ettei onnistu saamaan imartelevia mahakuvia. Ahdistus ja epämukava olo saattaa toki johtua myös siitä, että reidet, peppu ja lantion alue on kerännyt itseensä ison osan raskauskiloista. Ensimmäistä kertaa olen kasvanut raskausaikana muualtakin kuin pelkästä mahasta. 
rv26_023muok
Mitä enemmän viikkoja kertyy ja vatsa kasvaa, toivon enemmän ja enemmän että vauva syntyisi reippaasti ennen laskettua aikaa. Leikilläni heitän lasketusta ajasta kyseleville, että olen kyllä päättänyt synnyttää jo syyskuun puolella, vaikka tiedän että päätökselläni ei ole pätkän vertaa vaikutusta todelliseen kulkuun. Kuitenkin ajatus riivaa minua jollain tasolla, sillä olen nyt jo niin lopen kyllästynyt olemaan raskaana. Kaiken muun lisäksi uutta on tällä kertaa myös se, etten viihdy raskaana ja se ei ole ollenkaan mukava tunne. Se aiheuttaa syyllisyyttä ja tuntuu, etten saisi ajatella raskaudesta negatiivisesti, onhan maailmassa monia jotka antaisivat mitä vaan ollakseen raskaana ja saadakseen oman lapsen.
Löytyykö muita jotka eivät viihdy raskaana? Vai onko raskausaika mielestänne elämän parasta aikaa?

14 kommenttia:

  1. Paljon sulla on nyt sf-mitta? :)

    Mä en oo tästä raskaudesta juuri nauttinu, ei oo ollu missään vaiheesaa niin hyvä olla, että voisin täysillä nauttia :/ nyttekki oon levossa, ku vauva jo laskeutunu ja paikat alkanu kypsymään ja supistelee jatkuvasti :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 23cm eli ihan keskikäyrällä :)

      Hyvä etten oo ainut joka ei nauti, mutta samalla kurjaa että muillakin on kurjat oltavat raskausaikana :( tsemppiä loppuviikoille, voin kuvitella kuinka kurjaa on olla jatkuvasti levossa :(

      Poista
  2. Mä en nauti todellakaan. Puolet raskaudesta oksentaa ja toisen puolen kärsii järkyttävistä selkä- ja liitoskivuista. Kaiken kruunaa se yhdeksän kuukautta kestävä väsymys. Viimiset viikot on kaikinpuolin tukala olo kun vauva painaa aina väärään kohtaan ja hyvä kun henkeä saa. Nukuttua ei saa ja pissalla saa rampata about vartin välein... Raskaana on musta kaikkea muuta kuin ihanaa! :DD Onneks tää loppuu pian ja saadaan vauva pihalle <3 Olipas ihana avautua :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla, että on muitakin, etten ole ihan yksinäinen raskausinhoaja :D Ai se pissahätä, miten unohdin mainita sen tekstissä :D ihan kamalaa!! Onneksi raskaus on vaan 9kk :D

      Poista
  3. no voi että..millä viikoilla alex ja joel synty? kyllä tuo 9kk on pitkä aika! itellä tullu nyt 6kg ja viikkoja on 33. ja tuntuu kyllä tuskaiselta :D ja kauhistelen niitä joilla tulee jotain 30kg koko raskausaikana :O miten sitä jaksaa siinä vaiheessa mitään tehdä saati pääsis sängystä edes ylös! huih. mutta hyviä loppumetrejä sinne =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joel syntyi 40+2 ja Alex 39+4 :) No huh, sinäpäs oot säästynyt painonnousulta! Kateellinen täällä huutelee ;) Tsemppiä sullekin viimeisille viikoille :)

      Poista
  4. Mulla oli kolmannessa raskaudessa kamalia kipuja. Alapäässä usein, tuntu et koko alapää tulee alas ja vihloi yms..närästi ja usein :/ loppuivat onneksi kun pääsin mahasta eroon :)
    Tsemppiä loppu rutistukseen! :)
    Ei mene kauaa, no se loppuaika tuntuu kyllä matelevan..meillä tuo kolmas päätti tulla 40+5 viikoilla ja odottelu..huh:D
    Piinaavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kurjalta :/ Odotan osittain siitäkin syystä synnytystä (ei siis vaan vauvan takia :P) että pääsee kivuliaista vaivoista eroon ja saa oman kehonsa takaisin. Nyt jo aika matelee, mutta varmaan siinä kymmenen viikon päästä alkaa olla jo tuskaisen tylsää odottaa :D

      Poista
  5. No mä en kyllä todellakaan nauti raskausajasta! Mulla molemmat raskaudet ollut helppoja ja menneet hyvin, mutta mua ahdistaa ja ällöttää ne kilot joita kroppa kerää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sekin on iso negatiivinen asia. Mulla on niin vieraantunut tunne omassa kropassa, kun kiloja on rutkasti normaalia enemmän ja kroppa turvonnut ja kasvanut joka puolelta, eikä vaan mahasta :/ Ikävä omaa kroppaa!!

      Poista
  6. Meillä esikoinen syntyi 37+4, keskimmäinen 39+5 ja kuopus 41+5. Olo oli järkyttävän tukala kuopuksen odotuksen loppu vaiheessa eikä asiaa auttanut ollenkaan et meni noin paljon yli lasketun ajan! Toivottavasti pääset synnyttämään jo ennen laskettua aikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, on varmaan ollu tosi rasittavaa kun kuopus on syntynyt noin paljon muiden jälkeen... :/ Toivon tosiaan että synnyttäisin jo syyskuun puolella, saa nähdä miten käy :)

      Poista
  7. Esikoisen raskaudessa 4 vuotta sitten lihosin 19 kg, se tuntui isolta vaikka tippui heti pois.
    Nyt toisessa raskaudessa kiloja tuli 34 kg, vaikka spinnasin päivittäin, kävin uimassa rv 26 asti, heiluttelen käsipainoja. En voinut itse uskoa, että olisi mahdollista lihota vaikka liikkuu, mutta kyllä se oli. Nyt poika 1 kk ikäinen ja 14 kg tippunut suht itsestään, laihduttaa ei voi kun imettää.. Pääasia että nyt voi oikeasti tehdä muita asioita normaalisti, kuten nukkua. Painoin 67 kg kun tulin raskaaksi ja 101 kg kun synnytin :D En pystynyt nukkumaan, koska meinasin tulla sängystä läpi (lonkkia koski oma paino).
    Saatiin täydellinen poika rv 41+4, eli menin vielä viikon yli la:n vaikka esikoinen syntyi yli viikon ennen la:ta :D Koin että minua rangaistiin niillä kiloilla ja niistä tulleilla vaivoilla. En nauttinut raskaudesta, mutta saatiin palkinnoksi niin helppo ja hyväntuulinen vauva että olen itkenyt onnesta, oliko se kärsimyksen arvoista etenkin kun ekalla oli koliikki? Kyllä, ei haittaa kilot, jos vauva voi hyvin sekä äiti <3 Se on hirveää kun eka on raskaana ja sitten vielä vauva itkee koliikkia ja valvottaa, joten loppujenlopuksi ei ne kilot kaada maailmaa. T: Sotanorsu, joka on onnellinen näistä lopuista kiloista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, mielenkiintoista kuulla ettei liikunnalla yms ole suoraa yhteyttä painonnousuun. Tuo 34kg kuulostaa kyllä hurjalta määrältä! :o Hienoa että kilot lähtee imettämällä, eipä ainakaan tarvitse stressata laihduttamisella, eikä kiirettä olekaan 1kk ikäisen kanssa, onnea! :) Ihanaa kuulla että kaikki on raskauden jälkeen sujunut hienosti ja helposti! Sulla on ihana asenne :) Mä pelkään taas että mun kahta helppoa raskautta ja kahta helppoa lasta kostetaan ja tällä kolmannella on joku kamala koliikki tmv. Raskausaikakin on ollut paljon vaikeampi, vaikkaki silti suht helppo. Saa nähdä ja toivoa parasta että vauva on yhtä helppo ja kiltti kuin veljensä ;)

      Poista

Kiitos kommentista!