Kaksplus.fi

29. kesäkuuta 2014

Synttäribileet

Alexin synttäreitä vietettiin eilen lauantaina sukulaisten kesken. Kesä on sellaista aikaa, että moni kutsutuista ovat lomalla joten tällä kertaa isoista suvuistamme oli koolla vain pienempi porukka. Yleensä häsellän keittiössä vielä vieraiden tultua ja juhlin loppupäivän meikittömänä, kun ei ole ollut aikaa laittautua, mutta ensimmäistä kertaa melkeinpä ikinä mulla oli kaikki tarjoilut valmiina sekä oma naama meikattuna ja vaatteet vaihdettuna ennen ensimmäisten vieraiden tuloa. Kiitän tästäkin ihmeestä raskaushormoneja! Tarjoilumietteitä pohdiskelin täällä blogissakin aiemmin viikolla, ja voin olla melkoisen ylpeä aikaansaannoksistani. Tarjoilut olivat juuri sopivat, sillä lähestulkoon kaikki ruoka meni vaikka stressasin että meillä on ihan liian vähän tarjoiltavaa. Pojat heräsivät pirteinä päiväunilta ennen vieraiden tuloa, ja koristeltiin kotia vaatimattomasti ilmapalloilla, sekä tein tuollaisen "superhienon" banderollin juhlapöydän ylle uusiokäyttämällä babyshowerin banderolliosia.
AkaSynttärit_115muok
AkaSynttärit_137muok
AkaSynttärit_061muok
Juhlapöytää koristi suolaisina paloina tortillarullat paprika-kalkkuna-yrttitäytteellä, tonnikalakolmioleivät, lohi-mozzarella-ruissimpukat ja kalasuolakeksit. Makeina tarjottavina oli sitruuna-mustekalamuffinsit ja ihanan raikas kiiwi-mansikka-kilpikonnakakku, sekä vadelmavohveleita. Tein myös koristeeksi hunajamelonista "hiekkaämpäreitä" jotka täytin viinirypäleillä. Tarjoilut saivat kehuja ja maistuivat mainioilta, sekä onnistuivat ulkonäöltäänkin ihan kiitettävästi tällaiselta amatööriltä, vaikka Pinterestistä poimimat mallikuvani olivat hieman eri tasoisia. Juomapuolella oli tarjolla ananaslimua ja granaattiomena-sitrusboolia, sekä kahvia. Toi booli on kesän suosikkijuoma, ihanan raikas ja sopivan makeankirpeä!
AkaSynttärit_005muok
AkaSynttärit_013muok
AkaSynttärit_007muok
AkaSynttärit_008muok
AkaSynttärit_010muok
AkaSynttärit_011muok
AkaSynttärit_021muok
AkaSynttärit_015muok
Juhlat olivat oikein onnistuneet, vaikkakin ilmapallosodassa itsensä yliväsyneiksi vetäneillä lapsilla kesti illalla 2 tuntia nukahtaa, samalla kun mua supisti ja särki ja Sami rillutteli jossain päin kyliä kavereidensa kanssa. Seuraavat isot juhlat meidän perheessä onkin sitten ristiäiset loppuvuodesta!

28. kesäkuuta 2014

Kaksivuotias Alex

Vau, toistaiseksi vielä kuopuksemme, pian keskimmäinen lapsemme on nyt kaksivuotias. Klisee tai ei, mutta pakko on vähän voivotella kuinka nopeasti aika kuluu. Kahdessa vuodessa ryppyisestä ruttunen-vauvasta on tullut 10,5 kiloa painavampi ja 43 senttiä pidempi, omatoiminen ja temperamentinen pieni paksukainen. Siinä missä pojat syntyivät saman pituisina mutta Alex kevyempänä ja hintelämpänä, on tämä pohjaton kaivo kaksivuotiaana yhtä pitkä kuin veljensä saman ikäisenä, mutta reilusti painavampi. Alex on perinyt tulisen temperamenttinsa mammalta, ja kuten äitini sanoi minusta lapsena, voin itsekin todeta että meillä taitaa olla vaikeat ajat edessä Alexin tullessa teini-ikään. Itkupotkuraivarit, dramaattiset heittäytymiset ja kiukuttelut ovat arkipäivää tämän dramaqueenin kanssa, kun asiat eivät mene herralle miellyttävimmällä tavalla. Vanhempia ja myös isoveljeä käskytetään kovasti, ja usein käytetty käsky onkin painokas "Lopeta tommonen!".
Aka2v_060muok
Vastapainoksi taas Alexin ollessa hyvällä tuulella, hän on varsin aurinkoinen luonne. Alex tykkää kovasti olla halittavana ja kutiteltavana, oikea sylivauva. Hän hymyilee ja nauraa, lauleskelee mielellään ja hauskuuttaa painamalla nenää "Piip!". Etenkin puheenkehityksessä Alex on paljon keihttyneempi kuin Joel saman ikäisenä. Joel jutteli kaksivuotiaana juuri ja juuri kaksisanaisia lauseita töksähdellen, mutta Alex pälättää neljän-viiden sanan lauseita sujuvasti kahdella kielellä. Puhuminen ei ole selkeää, eikä varmasti moni ulkopuolinen ymmärrä, mutta tuskin kovin moni kaksivuotias puhuu täysin selkeästi ja ymmärrettävästi. Alex puhuu enemmän suomea, myös veljelleen ja minulle, vaikka yritän muistuttaa poikia olemaan sekoittamatta kieliä keskenään ja puhumaan oikeaa kieltä oikealle ihmiselle. Tällä hetkellä näyttää siis siltä että poikien väliseksi kieleksi valikoituu suomi.
Aka2v_041muok
Alex on melkoisen vilkas tapaus, eikä jaksa pitkään keskittyä samaan asiaan. Joel jaksaa keskittyä johonkin mieleiseen tekemiseen tuntitolkulla, mutta Alex mennä vipeltää leikistä leikkiin minuutin välein levottomasti. Alex tarvitsee isoveljestään poiketen myös paljon ohjausta ja seuraa leikkeihin, eikä juurikaan osaa leikkiä itsenäisesti. Taitaa olla kyllä nuoremman lapsen vaiva tuo, kun on vauvasta asti ollut isompi sisarus pitämässä seuraa. Poikien yhteisleikki sujuu pääosin mutkitta, mutta kyllä sitä kiitettävän usein erotuomariakin tarvitaan. Yritin saada Alexista hieman videota synttäreiden kunniaksi mutta Herraa ei huvittanut olla kuvattavana. Heh, videolta ainakin huomaa Alexin luonteen ja miten hän käyttäytyy kun jokin ei häntä miellytä. Vähän kyllä naurattaa nuo käskyttelyt ja dramaattiset kameralta piiloutumiset. Mutta silti hän hymyilee niin viattoman vekkulisti.. Älkää huomioiko huippulaatuista kuvaus- ja tarkennustaitoa!


Syöminen sujuu Alexilta oikein hyvin, joskin itse syöminen on hidasta ja poika tavataan usein ruokapöydästä joko haaveilemasta tai laulamasta syömisen sijaan. Kaikki ruoka maistuu, ja sitä kyllä mahtuisi napaan kilotolkulla. Lempiruokaa en osaa tarkalleen sanoa mutta ainakin raejuusto, tomaatit ja viinirypäleet ovat herkkua. Nukkumisen sarallakaan ei ole valittamista. Pinnasängystä kerrossängyn alapunkkaan siirtyminen tapahtui suhteellisen mutkattomasti ja nukkumaanmeno ei kummallakaan pojalla ole enää älytöntä sirkusta, vaikka sellaisiakin iltoja on. Sänkyyn mennään yhdeksältä ja viimeistään kymmeneltä molemmat yleensä jo nukkuvat. Pojat ovat alkaneet juhannuksen jälkeen nukkumaan paremmin, öisin n. 11h ja päivisin 1,5-2h. Ei valittamista, kun heräillää entisen seitsemän sijaan joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä. Alex jää yleensä vielä hetkeksi nukkumaan Joelin herättyä.
Aka2v_035muok
Uhma on edelleen selkeästi kovempi kuin veljellään, mutta siitä huolimatta Alexilla on alkeelliset käytöstavat hallussa. Alex kiittää automaattisesti kun hänelle annetaan jotain, kiittää ruoasta pienellä muistuttamisella ja osaa pyytää anteeksi sitä vaatiessa. Enempää ei kaksivuotiaalta voi vaatia, mutta hyvällä mallilla Alexista kasvaa oikea herrasmies. Hän jakaa epäitsekkäästi muille omastaan, joskus jopa liian innokkaasti (tässä mammalle puoliksi syöty ja kertaalleen suussa käynyt leivänpala). Alex on myös reipas kotiapulainen joka rakastaa imurointia yli kaiken, osaa viedä roskat roskiin ja likaiset vaatteet pyykkiin. Tiskikoneen tyhjennys on myös hauskaa puuhaa. Yleisenä vitsin aiheena onkin, että Alexista tulee isona siivooja. Ja pilkunviilaajille varmistuksena, että siivoojan ammatissa ei tietenkään ole mitään vikaa.
Aka2v_013muok2
Alex sai meiltä synttärilahjaksi uuden lelulaatikon ja Lego-bussin. Laatikonkannet olivat Ikean varastosta loppu, mutta sellainen tulee sitten jälkikäteislahjaksi. Poika oli tyytyväinen ja iloinen lahjaan ja lähti heti ajelemaan rallia bussilla. Me elellään sen mentaliteetin mukaan ettei pieni (tai isompikaan) lapsi tarvitse paljon lahjoja, ja tyytyy vähempään jos ei totu jättikokoiseen lahjavuoreen. Tänään vietetään Alexin synttäreitä sukulaisten ja kummien kanssa, joten lahjoja tulee varmasti riittämiin, vaikka pääosin ollaankin toivottu käytännöllisiä ja tarpeellisia lahjoja. 
Aka2v_086muok
Semmoinen pikku pötykkä on meidän rakas kaksivuotiaamme, toistaiseksi perheemme vauva, pian jo isoveli!

27. kesäkuuta 2014

Mahan täydeltä

Eilen raskausviikot paukkuivat taas, kun viikkoja tuli täyteen 26+0. Sen kunniaksi kävin neuvolassa ja kauhistelin 11kg painonnousua (saman verran kuin Joelin koko raskausaikana) jota on tullut melkein +800g/viikko tahdilla. Sokereissa oli hieman heittoa, mutta neuvolatäti ei ollut vielä huolestunut. Tuli kuitenkin tiukka käsky että jos raskaus jatkuu tällä mallilla niin kutsu käy sokerirasitukseen. Päätinkin ottaa itseäni tosissani niskasta kiinni ja vähentää herkuttelua, heti huomisten synttäreiden jälkeen siis, heh heh... 
rv26_008muok
Edellisissä raskauksissa mahakuvia on tullut otettua vain silloin tällöin, kun taas tässä kolmannessa raskaudessa olen ottanut mahakuvat systemaattisesti kahden viikon välein. Eräs lukija kysyi saisiko blogiin nähtäväksi vertailukuvia kaikista raskausmahoista, ja sopivasti löysin suunnilleen samoille viikoille sijoittuvat mahakuvat kahdesta edellisestä raskausdesta. Tämänkertainen maha on selkeästi isompi, leveämpi ja kömpelömpi. Edellisiin viikkoihin verrattuna maha on myös noussut ylöspäin ja ahdistelee keuhkoja. Päätä huimaa ja sydäntä tykyttää jatkuvasti, tuntuu juurikin siltä että keuhkot ovat lytistyneet ja kykenemättömät hengittämään kunnolla, hyvältä ei tunnu juuri muuten kuin makuuasennossa. 
vertailukollaasi
mahakollaasi
Raskaus etenee hitaasti, mutta muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti. Enää on turha haaveilla edes metrin kävelymatkoista ilman järkyttäviä liitoskipuja, jotka lamauttavat lähes koko alavartalon. Huoh, 14 viikkoa tuntuu todellakin pitkältä ajalta. Muutama päivä päälle tasan kolme kuukautta laskettuun aikaan ja aika se vaan matelee. Vatsakaan ei tunnu enää kivalta, ja eilen näitä kuvia ottaessamme oli ensi kertaa sellainen olo ettei onnistu saamaan imartelevia mahakuvia. Ahdistus ja epämukava olo saattaa toki johtua myös siitä, että reidet, peppu ja lantion alue on kerännyt itseensä ison osan raskauskiloista. Ensimmäistä kertaa olen kasvanut raskausaikana muualtakin kuin pelkästä mahasta. 
rv26_023muok
Mitä enemmän viikkoja kertyy ja vatsa kasvaa, toivon enemmän ja enemmän että vauva syntyisi reippaasti ennen laskettua aikaa. Leikilläni heitän lasketusta ajasta kyseleville, että olen kyllä päättänyt synnyttää jo syyskuun puolella, vaikka tiedän että päätökselläni ei ole pätkän vertaa vaikutusta todelliseen kulkuun. Kuitenkin ajatus riivaa minua jollain tasolla, sillä olen nyt jo niin lopen kyllästynyt olemaan raskaana. Kaiken muun lisäksi uutta on tällä kertaa myös se, etten viihdy raskaana ja se ei ole ollenkaan mukava tunne. Se aiheuttaa syyllisyyttä ja tuntuu, etten saisi ajatella raskaudesta negatiivisesti, onhan maailmassa monia jotka antaisivat mitä vaan ollakseen raskaana ja saadakseen oman lapsen.
Löytyykö muita jotka eivät viihdy raskaana? Vai onko raskausaika mielestänne elämän parasta aikaa?

25. kesäkuuta 2014

Kunnianhimoisia synttärisuunnitelmia

Kirottu Pinterest, en voi muuta sanoa. Alexin kaksivuotissynttärit lähestyvät kovaa vauhtia ja lauantaina meillä on taas talo täynnä sukulaisia. Kutsukorttien teemaa jatkaen olen selaillut tuota kirottua inspiraationlähdettä miettiessäni vedenalaista teemaa mukailevia tarjoiluja, ja olen saanut aikaiseksi älyttömän pröystäilevät suunnitelmat joiden toteutukseen en todellakaan taida yltää! Ajattelin keksiväni helposti toteutettavia mutta herkullisia ja näyttäviä naposteltavia, sekä panostaa edes jossain määrin terveellisyyteen eli hedelmiin, vihanneksiin, marjoihin ja muihin kesäisen värikkäisiin herkkuihin. Kuitenkin kaikki hyvät ideat jotka olen löytänyt, ovat paljon putaamista ja pienin yksityiskohdin varusteltuja ja paljon aikaa vieviä herkkupaloja eikä minulla todellakaan ole aikaa saatika kärsivällisyyttä lähteä ensi kertaa kokeilemaan tuollaisia luomuksia. Uskon, että lopputuloksena yritän sisällyttää meriteemaa joihinkin tarjoiluihin, mutta suurin osa tulee olemaan ihan tavallisia juhlaherkkuja.
synttärikollaasi_3
synttärikollaasi_2
synttärikollaasi

Näitä inspiraatiokuvia katsellessa mieleni valtaa aikamoinen epätoivo, ja tulee todellakin olemaan mielenkiintoista nähdä miltä lopulliset tarjoiluni tulevat lauantaina näyttämään ja maistumaan. Voi apua! Taidan toivoa että nämä tarjoiluhermoilut johtuvat hormoneista, sillä en tiedä miten ihmeessä tulen kestämään poikien vanhetessa ja alkaessa vaatia itsekin enemmän synttäreillä. Pitänee ryhtyä rikkaaksi ja ulkoistaa jatkossa kaikki synttäritarjoilut henkilökohtaiselle kokille, yeah right!

23. kesäkuuta 2014

18 kuvaa juhannuksesta

Juhannus perinteisesti saaristossa. 
Sukulaisten seuraa, hyvää ruokaa, rentoutumista. 
Sadetta ja tuulta, auringon pilkahduksia. 
Juhannusjuhlat kylällä, kokko ja grillausta. 
Pitkiä unia ja valoisia öitä.
Koirankarvoja, seurapelejä, kirjojen lukua.
Rikkoutunut kamera, hajonneet uudet kumisaappaat.
Antaa kuvien puhua puolestaan.

jussi14_010muok
Alex och mamma
jussi14_031muok
Metsäläinen
Juhannus_067muok
Alex, mommo ja gamla mommo terassilla
jussi14_013muok
Etana, etana näytä sarvet...
Juhannus_004muok
Iskä, Aka ja Mochi bongaa kaloja
jussi14_029muok
Vieraskirjamuistoja
Juhannus_0021muok
TekoTaideKäpy
jussi14_034muok
Midsommarstången i Sarvsalö
jussi14_044muok
Pakollinen perhekuva
Juhannus_0065muok
Kokko ja lipputanko
Juhannus_089muok
Kokko
Juhannus_0119muok
Iskä grillaa, Joel ja mamma kalastaa
Juhannus_0127muok
Mmm...marshmallows
Juhannus_0160muok
Kukkuu fisut! Verkkojen tyhjennys
Juhannus_0174muok2
Haaskalokit tappelevat ahvenjämistä
Juhannus_0182muok
Lämmitellään takan äärellä
Juhannus_0040muok
Landepaukkujen parhaimmisto
Juhannus_0197muok
Päiväunivahti Mochi

Osa kuvista ovat perheenjäsenieni ottamia.

19. kesäkuuta 2014

Valmiina vauvan tuloon, osa 2.

Kirjoitin toukokuun alussa mietintälistaa lastentarvikehankinnoista ja vauvan tuloon valmistautumisesta materiaalisella tasolla. Nyt ollaan päästy tuhlaamaan äitiysavustusrahat (ja vähän muutakin rahaa) ja tarviketilanne alkaa näyttää vielä paremmalta, vaikka hankintalista oli alunperinkin lyhyt. Lisää vauvanvaatteita on tullut vain pari kappaletta, ja näiden lisäksi odottelen postissa vielä muutamaa pakettia. Olen hidastanut tahtia lastenvaateshoppailunkin saralla, koska en halua vauvan kulkevan pelkissä unisex-vaatteissa. Seuraava projekti onkin saada Sami suostumaan jätti-isoon nettishoppailurysäykseen heti vauvan synnyttyä, kun en pysty itse vielä kulkemaan missään shoppailemassa. Silloin tulee olemaan kätevää saada kaikkia ihania tyttö- tai poikavaatteita ostoskoriin muutamalla klikkauksella ja suoraan kotiin postitettuna. Harsoja päätettiin olla ostamatta lisää, koska niitä on älyttömän isot määrät. Ne ovat kuluneita ja tahraisia, mutta Sami oli oikeassa: ihan yhtä rumia ja tahraisia uusista tulee käytössä.
_DSC0002muok
Äitiysavustusrahasta suurin osa meni kantoreppuun, jonka ostin fb-kirppikseltä käytettynä. Meille kotiutui ihan perusmusta Tula, löysin sattumalta juuri sen haluamani repun hyvään hintaan. Tulaa saa kaikenlaisilla ihanilla kuoseilla, mutta mä olen niin hissukka että uskon olevani eniten tyytyväinen perusväriseen reppuun. Sain kaupan päälle myös jatkopalat, joten sama reppu toimii pitkän aikaa mikäli kantaminen maistuu vielä isomman lapsen kanssa. Jatkopalojen avulla voidaan kantaa vauvan lisäksi myös Alexia tai jopa Joelia. Kantovälineistä lisäosineen puuttuu siis enää vauvatuki, jonka saatavuus on toistaiseksi kuulemani mukaan kiven alla. Onneksi meillä on aikaa syksyyn asti, joten kaikista kiirellisin hankinta se ei ole. Kantoväline-esittelyn myötä kiinnostukseni heräsi myös liinakantamiseen, joskin se on vielä ihan mietintävaiheessa lähdetäänkö vielä liinaostoksille ja minkälaista liinaa sitten etsitään.
_DSC0028muok
Pikkutarvikkeitakin ollaan haalittu jo vähän, ehkä jopa turhan aikaisin, koska haluttiin laittaa äitiysavustus nimenomaan vauvan tarvikkeisiin. Vaikka samantekeväähän tuo toisaalta on meneekö äitiysavustus meidän menoihin ja meidän rahat vauvan tarvikkeisiin, rahaa kuluu joka tapauksessa reilusti enemmän kuin tuon 140€. Tutteja on kaksi kappaletta 0-2kk ikäisille, yksi tytölle ja yksi pojalle vaikkei värillä ole niinkään väliä. Ostin myös paketin pikkuvaippoja ja Lansinoh-nännivoidetta, joka Alexin syntymän jälkeen oli elintärkeä kun maito ei meinannut nousta ja vauva imi tyhjät tissit verille useasti päivässä. Tuttipulloksi metsästin pientä Ainu Mam Anti-colic pulloa valkoisena, mutta sellaista ei löytynyt joten tyydyin vihreään. Valkoisia on kuulmma vaikea löytää ja mua hieman jopa ärsyttää että heitin vanhan pullon pois koska jostain syystä koin epähygieeniseksi kierrättää tuttipullot vauvasta toiselle. Kuitenkin lähimmässä marketissa oli myös noita ylisöpöjä harmaita siilipulloja, joskin uskon ettei noin isolle pullolle ole tarvetta, sillä päätavoitteena on kuitenkin imettää ainakin osittain vähintään puoli vuotta. 
_DSC0020muok
_DSC0026muok
ostoslista
Lyhyeltä ostoslistaltamme ollaan siis saatu hankittua lähes kaikki. Enää puuttuu leikkimatto/lelukaari ja mobile pinnasängyn ylle, sekä muutama purkillinen äidinmaidonkorviketta varalle jota en tietenkään voinut vielä näin aikaiksessa vaiheessa ostaa, vaikka päiväykset menevätkin joissain tuotteissa todella pitkälle. Aika hyvällä mallilla mennään siis, kun viikkoja on 25+0 ja vauva saisi minun puolestani tulla jo vaikka heti 12 viikon kuluttua. Tarvitaan enää lyhyt ostosreissu hakemaan puuttuvat tarvikkeet ja hyvä niin, koska nyt kun ennenaikaiset supistukset ovat ottaneet laantuakseen edes jonkun verran, liitoskivut vaivaavat niin etten saa edelleenkään käveltyä muutamaa metriä pidempiä matkoja ilman järkyttäviä kipuja. Vaatteetkin alkaa olla pääosin hankittuna, siksi vedin senkin yli listalta. Joitain juttuja on kuitenkin vielä hankkimatta, esimerkiksi syksyyn sopiva ulkopuku vastasyntyneelle, sekä poikaväriset pipo ja lapaset. Muuten kaikki alkaa olla mallillaan, ihan eri kuin Alexin odotusaikana, jolloin tunnuttiin olevan ihan viimetingassa kaikkien lastentarvikehankintojen kanssa. 

17. kesäkuuta 2014

Kantaen - kantovälinepalvelut

Kuten olen aiemmin kertonut, mulla ei ole kantamisesta mitään kokemusta. Osallisuin vuonna 2012 järjestettyyn Kantokiertueeseen, jossa Tula-kantoreppu reissasi eri blogeissa kokeiltavana. Siihen rajoittuu kantamiskokemukseni. Valmistautuessani elämään kolmen alle 4-vuotiaan kanssa aloin lämpenemään ajatuksesta helpottaa arkea kantovälineiden avulla. Keväällä tapasin kantoliinaohjaajaksi erikoistuneen Anu Mäkisen, joka on perustanut Kantaen-palvelun (www.kantaen.fi). Sovimme blogiyhteistyön merkeissä että Anun ohjeistuksella päästäisiin ystävieni kanssa tutustumaan tarkemmin kantamiseen ja eri kantovälineisiin. Viikonloppuna aurinkoisesti hymyilevä Anu sitten tuli tavaroineen esitelmöimään meille babyshower-juhliini.
babyshower_020muok
babyshower_047muok
Mulla on aina ollut kantamisesta sellainen käsitys, että se on joku paljasjalkaisten hippien villitys. Kantoreppua ensi kertaa kokeillessani tajusin, mikä helpotus arkeen se parhaimmillaan voi tuoda. Meidän tuolloin 3kk ja 1,5v pojat eivät pahemmin tuon kahden viikon testijakson aikana jaksaneet innostua kanettavana olemisesta, mutta jo silloin suunnittelin hankkivani kolmannelle lapselle kantorepun tai -liinan. Kantaen-Anu sanoi hyvin: "kantoliina tai -reppu on lastentarvike siinä missä vaunut tai sitterikin, sitä ei tarvitse harrastaa". Vaikka terminä "kantamisen harrastaminen" taitaa olla melko yleinen, on ihan totta ettei moni varmaan sanoisi harrastavansa vaunuilua aina työntäessään vaunuja, tai sitteröintiä laittaessaan vauvan sitteriin. Anun kertoessa eri kantovälineistä käsitykseni muuttui etenkin kantoliinoista, ja nyt harkitsen kantorepun lisäksi sellaisenkin hankkimisesta.
babyshower_021muok
babyshower_030muok
Kantaen-palvelut sisältää paljon erilaisia palveluja liittyen kantamisen aloittamiseen, eri kantoliinojen käyttömenetelmiin ja -tarkoituksiin, ja nettisivuilla toimii myös verkkokauppa. Kantaen-kauppa ja kantovälinelainaamo aukeaa syksyllä Helsingin Käpylään. Kantaen tarjoaa monipuolisesti erilaisia palveluita aina yksilöohjauksesta babyshower-esittelyihin ja ryhmäluentoihin. Minun babyshowereissani keskityttiin käymään läpi kantamisen hyviä puolia kun perheessä on useampi pieni lapsi, ja tutustuttiin erilaisiin kantovälineisiin. Mä olen tiennyt, että on olemassa kantoliinoja ja kantoreppuja, mutta en edes tiennyt että liinojakin on erilaisia erilaisiin käyttötarpeisiin. Anu selitti helposti ymmärrettävästi mitä eroa on kudotulla liinalla, rengasliinalla, trikooliinalla ja kantorepulla ja miten ne soveltuvat eri sidontoihin ja eri asentoihin lapsen kasvaessa ja kehittyessä.
babyshower_037muok
babyshower_040muok
babyshower_053muok
Anu toteutti kantoväline-esittelyn mielenkiintoisella tavalla, eikä ollenkaan tylsän luentomaisesti. Tällaiselle minun kaltaiselleni kokemattomalle kaikki tieto oli uutta ja mielenkiintoista, osa vieraistani tiesi asioista jonkun verran. Anu näytti erilaisia sidontatapoja, kertoi omista kokemuksistaan ja keskusteltiin samalla kaikki kokemuksistamme sekä ajatuksistamme ja toiveistamme liittyen tulevien vauvojemme kantamiseen. Kokeiltiin jopa kaksosten sidontaa yhden vieraan kunniaksi. Kantoväline-esittelyn voi räätälöidä ihan oman mielensä mukaan ja keskittyä tarkemmin vaikka yhteen tiettyyn kantovälineeseen ja sen käytön opetteluun. Itse olin tosi tyytyväinen esittelyyn, opin paljon uutta ja meillä oli mukava ilta ystävien kanssa. Suosittelisin Kantaen-palveluita etenkin kantamista harkitseville tai aloitteleville äideille ja isille.

Yhteistyössä
kantaen