Kaksplus.fi

30. toukokuuta 2014

TJ: 125

Taas luvassa mahakuvia, raskauskuulumisia ja vauvajuttuja. Kävin tänään toisella virallisella neuvolakäynnillä, joka meinattiin ensin perua ja siirtää kahden viikon päähän. Taistelin kuitenkin itselleni ajan eri toimipisteeseen. Raskausviikkoja 22+1. Vauvalla on mahassa kaikki hyvin, potki kovasti ja sykkeet olivat siinä 145 paikkeilla. Ensimmäistä kertaa mitattiin sf-mitta, joka oli 20,5cm ja ihan yläkäyrällä. Ei ihme, että vatsa tuntuu isolta, mutta saattaahan tuohon vaikuttaa myös vauvan asento. Minun paino on noussut nyt 7,6kg eli se on tasoittunut ja pysynyt suhteellisen maltillisena, olihan painoa tullut 5kg jo yhdeksännellä viikolla. Itse asiassa paino on jopa laskenut jonkun verran viimeaikoina, sillä painonnousu kävi melkein jo yhdeksässä kilossa muutama viikko sitten. Toivotaan vaan että painonnousu pysyy maltillisena jatkossakin, sillä en haluaisi kerryttää painoa kovin paljoa enempää kuin poikien raskauksissa (11kg ja 12kg). Itseäni vaivaa myös kova väsymys, mutta silti rauta-arvot olivat todella hyvät. Matala verenpaine ja korkea pulssi aiheuttaa huimaamista ja sydämentykytyksiä, mutta muuten vointi on jokseenkin hyvä, itse asiassa parempi kuin koko raskauden ajan. Tätäkö se seesteinen keskiraskaus on? Seuraavan ajan sain jo kuukauden päähän, mikä tuntuu olevan todella pian tämän neljän kuukauden neuvolatauon jälkeen. Nyt kun raskaus on kestänyt yli vaaditun 154 päivää, sain myös raskaustodistuksen Kelaa varten. Pistinkin saman tien äitiysavustus- ja äitiyspäivärahahakemukset menemään. Me otetaan äitiysavustus rahana, kuten olen aiemmin kertonutkin, sillä vaatteita ja tarvikkeita meiltä löytyy jo omasta takaa ihan riittämiin. Pian voidaan siis ostella vauvalle tarvikkeita ihan virallisesti hänelle tarkoitetulla rahalla! Vaikka vaippojen ja tuttien ostaminen ei taida olla vielä ihan ajankohtaista kuitenkaan...
rv22_016muok
rv22_023muok
Raskausoireista vahvimpana tällä hetkellä riehuu pesänrakennusvietti, jatkuvasti tekisi mieli siivota ja järjestellä paikkoja, sekä karsia tavaraa ja valmistella vauvaa varten. Olen käynyt läpi kaikki kaapit ja laatikot toiveissani löytää mahdollisimman paljon turhaa tavaraa pois vietäväksi. Jotenkin tämä tavaran paljous vaan ahdistaa, vaikka lajittelen tavaraa monesti vuodessa kirpputorille, kerrätykseen ja roskiin. Onnekseni ihana siskoni ja hänen ystävänsä lupasivat viikonloppuna ottaa minunkin tavarat kirpputorille myyntiin meidän ollessa Samin kanssa Turussa. Äityspakkauslaatikollinen ja ainakin yksi ikea-kassillinen täynnä lastenvaatteita, omia vaatteitani, leluja, kenkiä ja muuta tavaraa on siis toivon mukaan poissa nurkistamme pian! Suunnatkaahan kaikki Helsingin Jäähallin kirppikselle sunnuntaina ja helpottakaa mun tavara-ahdistusta shoppailemalla! Harmi vaan en tiedä pöydän numeroa, joten sen enempää en voi mainostaa. Alexin vanhasta pinnasängystä yritetään päästä nyt pian eroon, ja sitten pitäisi keksiä jotain tyhjäksi jäävään nurkkaan poikien huoneessa. Ehkä nojatuoli kirjojen lukua varten, tai pöytä ja pienet tuolit askartelunurkkaukseksi. Tätä voi kuitenkin vasta miettiä pinnasängyn kadottua kun tyhjän tilan hahmottaa paremmin.
_DSC0102muok
Koska vauva-hankintalistallamme on lähes ainoastaan niitä pieniä hankintoja enkä koe ihan tarpeelliseksi ostella vaippoja vielä näin aikaisessa vaiheessa, olen keskittynyt taas shoppailemaan vauvalle vaatteita. Olen suosinut kirpputoreja ja facebook-kirppiksiä, ja olenkin tehnyt huippukivoja löytöjä huokeaan hintaan. Ennen rakenneultraa olin ostanut jo muutamia tyttövaatteita, mutta nyt kun minut on vallanut poikafiilis, alkoi vain ärsyttämään kun postista kotiutui tyttömäisiä kuteita. Olen siis jatkossa pitäytynyt mahdollisimman neutraaleissa vaateostoksissa, ja aina miettinyt etukäteen miten jonkun vaatteen pukisi tytölle ja pojalle ollakseni varma että ostos sopii kummalle tahansa sukupuolelle. Kuitenkin välillä joukkoon eksyy myös niitä selkeitä poikavaatteita ja tyttövaatteita, mutta entistä tiukemman filtterin läpi. Kirpputorit ovat kuitenkin vieneet minut mukanaan ihan täysin, vaikka nirso olenkin. Netistä ostettaessa postikulut vie osansa, mutta esimerkiksi viime viikkoina olen ostanut kaikki kuvissa näkyvät vaatteet plus hupparin ja kaksi bodya joita vielä odottelen saapuvaksi, alle viidelläkympillä. Ei pahan hintaista!
vauvanvaatteita_006muok
vauvanvaatteita_008muok
Selkeästi huomaa minkälaiset vauvanvaatteet iskee tällä hetkellä. Helposti yhdisteltäviä, selkeitä kuvioita ja raitoja. Keltainen on myös suosikki, mutta keltaisia vauvanvaatteita ei pahemmin löydy mistään. Noh, sellaisia sekalaisia vauva- ja raskauskuulumisia tällä kertaa. Raskaus tuntuu etenevän pitkälti omalla painollaan, vaikka se muistuttaakin olemassaolostaan jatkuvasti inhottavine oireineen. Onneksi kuitenkin fyysinen olo on helpottunut paljon, poikien nukkuminen on parantunut ja helpottaa väsymystäni, sekä kesä piristää mieltä vaikka sää onkin tällä hetkellä kurja. Elämä hymyilee, ja sehän on tärkeintä!

27. toukokuuta 2014

Kerhokevät

Joelin ensimmäinen kerhokevät on nyt takanapäin, ja tänään vietettiin kevätjuhlia. Minun näkökulmastani kerho on ollut meille ja varsinkin Joelille huippujuttu! Joel on viihtynyt hyvin, saanut ikäistänsä seuraa muutaman tunnin viikossa, sekä kehittänyt ryhmässäolotaitojaan, puhettaan sekä askartelu- ja pukeutumistaitoja ja keskittymistä. Kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan on ollut juuri sopiva määrä kerhoa kolmevuotiaalle. Yhtenäkään aamuna kerhoon ei ole ollut kurja jäädä, kertaakaan ei olla itketty mamman ja Alexin perään, ja käyttäytyminenkin on ollut pääosin hyvää. Useampana aamuna kysellään, joko on kerhopäivä ja koska kerhoon mennään seuraavan kerran.
IMG_20140108_091240
Joel on ollut kerhossa kiltti, osaa keskittyä kuuntelemaan satua ja seuraamaan ohjelmaa. Suurempia riitoja ei ole tainnut kavereiden kanssa olla, vaikka kerhossakin esiintyy samaa ongelmaa kuin kotona. Leluja viedään toisten käsistä ja juostaan nauraen pois. Aina ei haluta totella, vaan esimerkiksi kotiinlähdön aikaan piilotellaan pöytien alla ja yhtäkkiä onkin vessahätä kolmesti peräkkäin, eikä pukeminen maistu. Minusta on kivaa, että Joel saa ikäistänsä seuraa ja hyvän alustuksen päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Varmaa ei ole, meneekö Joel koskaan edes päiväkotiin ennen esikoulua, riippunee päättäjien lapsiperhemyönteisyydestä ja perheemme taloudellisesta tilanteesta yleensä. Mikäli pystyn olemaan kotiäitinä niin pitkään kuin haluaisin, Joel aloittaisi esikoulun samana syksynä kun vauva-Jagofston täyttää kolme vuotta ja kotiäitiyteni loppuisi joka tapauksessa. Siihen asti olen kuitenkin iloinen kerhomahdollisuudesta, jota voi iän ja lapsen kehitystahdin mukana lisätä vaikka viiteen kerhopäivään viikossa. 
IMG_20140326_094936
Ärsyttävintä kerhopäivissä on kiireelliset aamut, koska ollaan hitaita herääjiä ja normaalisti syödään vasta aamupalaa kun kerho jo alkaa. Lasten pukemiset ja autoon taistelemiset on oma projektinsa, eikä se siitä helpotu kun pian puettavia onkin kahden sijasta kolme. Kolmessa tunnissa ei ehdi paljoa tehdä, ja suhteellisen tarkan päivärytmimme takia kerhosta on aina kiire kotiin lounaalle ja päiväunille. Yleensä käytetään kerhoaika Alexin kanssa hoitaen asioita kuten neuvolakäyntejä, ruokakauppareissuja tai siivoilua kotona. Joskus löhöillään sängyssä koko ajan lukien kirjoja, toisinaan käydään kahden kesken brunssilla jossain kahvilassa. On ihanaa saada myös hetki kahdestaan Alexin kanssa pari kertaa viikossa. 
IMG_20140108_105930
Kerhotädit ja -sedät ovat todella mukavia, varhaiskasvatusmenetelmät hyviä, ja kuten aiemminkin olen kertonut, olen tyytyväinen että Joel saa pienen osan kristillisyyttä elämäänsä kerhon kautta. Satuhetket, askartelut ja ryhmätyöskentely auttaa Joelin kehityksessä, puheenkehitys otti isoja askelia heti kerhon aloituksen jälkeen ja omatoimisuus on myös kehittynyt kun kerhotädeillä ei ole mahdollisuutta keskittää huomiotaan vain yhteen lapseen. Kaikin puolin kerho on siis ollut meidän perheelle ja Joelille todella myönteinen kokemus. Syksyllä jatkuu taas, saa nähdä kuinka kova ikävä Joelille tulee kavereita ja tätejä kesän aikana. Todennäköisesti kerhopäivien perään kysellään harva se päivä.
klubbvårfest_005muok
Ensi syksynä kerho jatkuu kahtena peräkkäisenä päivänä. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Hyvänä puolena näen että kiireelliset kerhoaamut ovat peräkkäin, jonka jälkeen loput ovat rauhallisia aamuja. Huonona puolena taas se, että viikko on pitkä aika lapselle odottaa seuraavaa kerhopäivää. Kun kerhoon mennään hajapäivinä, ne ovat lähempänä toisiaan, eikä odotus käy pitkäksi. Toivoa täytyy myös että Joelin parhaimmat kaverit jatkavat samoina päivinä kerhossa, vaikka lapsethan löytää kyllä äkkiä uusia kavereita.
Käykö kenelläkään muulla kotihoidossa olevat lapset kerhossa?
Osa kuvista Instagram: jenskujne

25. toukokuuta 2014

Kahden kerroksen väkeä

Valmistautuessamme vauvan tuloon, tulee esille ainainen ongelma: pieni asunto. Mä oon varmaan miljoona kertaa kertonut, ettei haluta muuttaa tästä asunnosta pois ennen kuin se on täysin välttämätöntä. Kolme lasta ja kaksi aikuista pienessä kolmiossa saattaa olla haasteellista, ja menee vaikeammaksi mitä enemmän lapset kasvavat. Nyt kuitenkin saatiin yksi iso muutos alulleen, nimittäin pojat siirtyivät kerrossänkyyn. Toivottavasti järjestely muuttuu sujuvaksi vauvan syntymään mennessä, sillä kolme huonosti nukkuvaa lasta olisi katastrofi.
kerrossänky_047muok
Lastenhuoneemme, kuten muutkin huoneet on aika pieni ja ahdas, joten päädyttiin tilansäästöratkaisuun eli kerrossänkyyn, jonka lisäksi huoneeseen mahtuu vielä kolmaskin sänky sitten joskus. Meille kotiutui Bopita juniorkerrossänky. Bopita on Hollantilainen huonekaluvalmistaja joka on keskittynyt lasten ja nuorten huonekaluihin. Kerrossänky on todella vankkaa tekoa ja se on hyvä juuri pienille lapsille. Suositusikä yläsängylle on kolme vuotta, ja alasängylle puolitoista vuotta. Sänky soveltuu aina 8-9 vuotiaille lapsille. Portaat ovat isot ja uritetut, joka oli meille tärkeä valintaperuste, kun ylös kiipeää pieni lapsi. Sänky on muutenkin todella vankkaa tekoa, eikä mitään huojuvaa ja höttöä ikealaatua. Se toki näkyy hinnassakin. Vielä jäi hankkimatta sängynaluslaatikko, jonka saa myös tarpeen mukaan vierasvuoteeksi, mutta sellainen kotiutunee jossain vaiheessa. Toistaiseksi pärjätään siis liian leveällä Muuramen sängyn aluslaatikolla. Pinnasänky pitää myös siirtää varastoon tai myydä pois, sillä meillä ei enää ole tarvetta kahdelle pinnasängylle. 
kerrossänky_010muok
kerrossänky_014muok
Nyt on ensimmäinen yö kerrossängyssä takana, ja toistaiseksi näyttää hyvältä (koputan puuta!!!). Meillä nukkuminen on ollut vaikeaa viimeiset kahdeksan kuukautta, eli siitä lähtien kun Joel siirtyi pois pinnasängystä. Tällä kertaa isoja muutoksia oli kaksi samaan aikaan, sillä Joelin siirtyessä yläsänkyyn Alex pääsi pinnasängystä vapaalle jalalle lastensänkyyn. Eilisilta oli otollinen uuden sängyn testaamiseen, sillä pojat olivat päivän retkellä ja kotiutuivat hieman myöhemmälle nukkumaanmenolle tarpeeksi väsyneinä. Muutaman kerran piti opettaa Joelille ettei peittoa ja unileluja heitetä alas ja että sängyssä pysytään. Pari kertaa Alex piti pelastaa yläsängystä ja ohjata takaisin omaan sänkyyn. Nukahtamisessa meni alle tunti, joka on ihan normaali aika meidän hitaasti rauhottuville vesseleille. Yö sujui ongelmitta ja aamuherätys oli Joelin kanssa seitsemän jälkeen. Alex taas veteli hirsiä melkein yhdeksään asti, ennen se oli normaali heräämisaika mutta harvinaista luksusta nykyään.
kerrossänky_006muok
korkeasaari_010muok
Eilinen meni lähes kokonaan sängynrakennuspuuhissa, ja muut päivän suunnitelmat menivät hieman mönkään. Siskoni ja hänen ystävänsä nappasivat pojat mukaansa Korkeasaareen, ja meidän piti Samin kanssa viettää treffipäivää kaupungilla. Aikataulujen venähtäessä oltiin valmiita lähtöön vasta viideltä, jolloin aikaa ennen Suomen lätkäpeliä ei juurikaan enää ollut. Käytiin kuitenkin pikaisesti rannalla kahvittelemassa, ja tultiin sitten kotiin grillaamaan ja katsomaan peliä. Vaikkei päästykään ravintolaillalliselle tai kunnon treffeille, oli ihanaa viettää rauhallinen ilta kotona hyvän ruoan ja jännittävän jääkiekon parissa ennen poikien kotiintuloa. Ensi viikolla meillä on luvassa odotettu kahdenkeskeinen miniloma Turkuun, joten saadaan taas hieman omaa aikaa.

23. toukokuuta 2014

Wedding outfit

Tänään poikien jäätyä kotiin sisarusteni hoidettavaksi, minun ja Samin matka suuntasi ystäväni Viivin ja hänen miehensä Allun häihin. Juhlissa oli mukavaa, ja tuore aviopari on onnensa ansainnut. Viivi kertoo varmasti häistä enemmän omassa blogissaan, mutta tulin jakamaan kuvat juhla-asustani. Tuon mekon löysin yllättäen Seppälästä muutaman viikon takaisella shoppailureissullani, en edes muista milloin viimeksi olisin ostanut Seppälästä jotain itselleni. Mekko sopii ainakin toistaiseksi pienen raskausmahan kanssa, ja sitä voi luonnollisesti käyttää myös raskauden jälkeen kun se ei ole äitiysmekko. Ensin ajattelin asustaa puvun valkoisilla kengillä ja laukulla, mutta päädyin kuitenkin mustiin. Mulla ei ole mitään valkoista juhlavaa laukkua, ja valkoiset juhlakenkänikin ovat epämukavia. Hiukset käänsin testiksi oudolle solmukampaukselle, joka näyttikin ihan kivalta. En yleensä pidä noin päätämyötäileviä kampauksia, sillä mielestäni ne saavat minut näyttämään kaljulta. Kynnetkin saivat osansa vihreää väriteemaa. Valitettava totuus kuitenkin on, että kyllä yhdeksän (!!!) lisäkiloa näkyy muuallakin kuin raskausmahassa...
viivi&allu_102muok
Mekko Seppälä / kengät Halonen / laukku Longchamp / korut Snö of Sweden
viivi&allu_250muok2
viivi&allu_226muok
viivi&allu_268muok
viivi&allu_024muok3
Samille ostettiin mekkoni kanssa yhteensopiva vihreä solmio. Musta puku, valkoinen kauluspaita ja vihreä solmio. Komea mies, eikö? Meistä tuli tällä kertaa aika mätsäävä pariskunta, mustavihreine vaatteinemme ja asusteinemme. Tykkään pukeutua suunnilleen yhteensointuvasti, varsinkin juhliin, mutta en tiedä olikohan tämä pieni ylilylönti. Mutta toisaalta, mikä järki olisi myydä solmioita kaikissa maailman väreissä, ellei siksi että ne voisi sovittaa yhteen vaimon mekon väriin?
Onnea vielä vastanaineille, oli ilo juhlia kanssanne!

21. toukokuuta 2014

Kuulumisia rakenneultrasta, sisko vai veli?

Tänään koitti kauan odotettu rakenneultra! Mehän ollaan jätetty sukupuoli ultrassa selvittämättä kummassakin aiemmassa raskaudessa, ja se oli alunperin suunnitelmana myös tämän kerran. Mua kuitenkin alkoi ärsyttämään ja mietityttämään, että eikö elämäni mahdollisesti viimeisessä raskaudessa voisi tehdä asioita hieman toisin. Joudun kuitenkin pettämään teidät kaikki, jotka ehkä ehditte uskoa että kertoisin tulevan vauvamme sukupuolen. Sami piti sitkeästi ja itsepäisesti kiinni sukupuolen salaiseksi jättämisestä, vaikka minä olisin palavasti halunnut kysyä ultraajalta veikkausta. Pitkän väittelyn jälkeen Sami suostui siihen, että minä kysyisin sukupuolen, mutta en saisi paljastaa sitä hänelle. En uskonut pystyväni pitämään asian salassa vielä yli neljä kuukautta, paljastamatta asiaa vahingossa puheiden tai shoppailujen kautta. Joten vauvan sukupuoli selviää vasta syksyllä, toivottavasti jo reilusti syyskuun puolella. Tänään rakenneultrassa muistutin siis oman tahtoni vastaisesti ultraajaa heti alkuun olemaan kertomatta sukupuolta edes vahingossa, mikäli sellaista näkyy. Tuntuu että sukupuolen selvittäminen raskausaikana on niin tavanomaista, että voisin hyvinkin kuvitella siitä puhuttavan vaikkei äiti/vanhemmat sitä erikseen pyydäkään selvitettäväksi.
rakenneuä_028muok
Rakenneultrassa uutiset olivat hyvät ja vauvalla oli kaikki kunnossa. Kaikki rakenteet näyttivät juuri siltä miltä pitikin, ja painoarvioksi saattin 375g. Vauva ei paljon jaksanut liikkua, mutta nätisti joi lapsivettä kieli pitkänä ja haukotteli. Oli hauskan näköistä kun kätilö näytti miten vauvan vatsalaukku täyttyy vauvan juodessa. Harmitellen sukupuolen salaisuudeksi jäämistä, yritin omatoimisesti hieman kurkkailla jalkoväliin, mutta huonoin tuloksin. Ensinnäkään en ymmärtänyt kuvasta juuri mitään ja välillä menin jopa sekaisin missä pää ja missä vatsa. En kyllä ymmärrä miten jotkut näkevät itsekin sukupuolen ennen kuin kätilö ehtii sen edes kertoa. Jos nyt jonkun todella villin veikkauksen joutuisin heittämään, niin povaisin meille kolmatta poikaa. Jotain siellä jalkovälissä saattoi näkyä, mutta epäselväksi jäi oliko se jalka, napanuora, sukuelimet vai kenties pelkkä virtsarakko. Ultraaja pysyi kuitenkin sieltä alueelta pois melko paljon joten enpä kerennyt kovin tarkasti tutkimaan. 
rakenneuä_040muok
Tässä raskaudessa mua on jotenkin ärsyttänyt tosi paljon ettei tiedetä vauvan sukupuolta, niinkin pinnallisesta syystä että en pääse shoppailemaan. Kahden raskauden aikaiset unisex-vaateshoppailut ovat alkaneet ottaa päähän kun ystävät ympärilläni kaikki tietävät vauvojensa sukupuolet ja ostelevat heille suloisia tyttö- tai poikavaatteita. Kuinka pinnallista ja turhamaista tahansa, niin olen ostanut ja aion ostaa muutamia uusia vaatteita kummallekin sukupuolelle. Käyttämättä jääneet vaatteet saa varmasti myytyä tai annettua eteenpäin. Jagofston-vauvan vaatejuttuja voi lukea enemmän ainakin täältä. Shoppailu ei ole ainut syy sukupuolen selvityksen tahtooni, vaan asiaan vaikutti myös ystävieni puheet vauvan tulon valmistautumiseen, tarvikkeiden hankkimiseen, sekä lapseen tutustumisesta ja kuvittelemisesta yksilönä raskausaikana, eikä vain sukupuolettomana, tuntemattomana vauvana. Mä olen ehkä yleisimmin meidän perheessä se, joka saa tahtonsa läpi, mutta tällä kertaa Sami voitti. Huoh.

Kumpaa sukupuolta me sitten toivomme? Onko se edes oikein toivoa jotain tiettyä sukupuolta, eihän sitä voi itse päättää? Mun mielestä sukupuolta saa toivoa, kunhan se ei mene pakkomielteen rajan yli. Koska asiaan ei voi vaikuttaa, se on aivan sama toivooko jotain tiettyä sukupuolta vai ei, kun se toivominen ei muuta mitään. En usko että kukaan kokee vauvansa olevan yhtään sen vähemmän rakas tai pidetty vaikka olisikin sitä vähemmän toivottua sukupuolta. Joelin kohdalla toivoin ehkä hitusen enemmän poikaa, koska olen aina ajatellut että ensimmäisestä lapsesta tulee se isoveli joka pitää huolta ja puolustelee nuorempia sisaruksiaan. Vaikka yhtä lailla sen voisi tehdä siskokin. Alexin kohdalla taas en oikein osannut päättää kumpaa sukupuolta olisin enemmän toivonut; asialla oli kaksi kääntöpuolta. Pienellä ikäerolla olisi kiva saada samaa sukupuolta, tyttö taas olisi vaihtelua esikoispojalle. Tämän kolmannenkaan kohdalla en oikein osaa päättää kumpaa sukupuolta haluaisin mieluummin, ehkä kallistun hitusen sinne tytön puolelle kuitenkin. Kahden pojan äitinä haluaisin kokea millaista on olla tytön äiti. Toisaalta, meillä on kaksi älyttömän ihanaa vaihtoehtoa pojan nimeksi odottamassa käyttäjää, ja olisihan kolmen poikakopla aika hellyyttävä!
rakenneuä_023muok
Yritin kysellä Samilta, onko hänellä jotain ajatuksia sukupuolesta, mutta hänelle se on aivan sama. Ei auttanut edes jossitella "jos olisi pakko valita"... Pitkän lypsämisen, kiristyksen ja itkua tihrustavan anelun jälkeen sain vastaukseksi, että Samilla on ehkä hitusen enemmän poikaolo, mutta syksyllä sopisi paremmin syntyä tyttö. Eli yhtä tyhjän kanssa koko keskustelu. Blaah, miehet. Itselleni tuli tuon rakenneultran jälkeen ehkä poikavoittoisempi olo, kun heti ultrasta päästyäni teki mieli lähteä poikavaateostoksille. Nyt ärsyttää vielä enemmän, ettei tiedetä sukupuolta. Suoraan sanottuna minua pelottaa, että petyn synnytyksessä vauvan sukupuoleen. Kun sukupuoliveikkauksen saa jo odotusaikana, siihen on aikaa tottua ennen vauvan syntymää. Toisaalta, kun sukupuolta ei tiedä ja se selviää vasta saatuaan vauvansa syliin, siinä tohinassa ei varmaan ehdi olemaan pettynyt kun vauva on jo konkreettisesti läsnä. Mutta entäs sitten, kun olet koko raskauden aikana kuvitellut kumpaakin sukupuolta? Riski pettymiseen on isompi, sillä saatat pettyä riippumatta siitä kumpaa sukupuolta vauva on. Kun olet tavallaan odottanut sekä tyttöä ja poikaa, kummankin sukupuolen edustaja saattaa aiheuttaa pettymyksen tunteita ja jonkunnäköistä kaipuuta sitä toista sukupuolta kohtaan. Vaikea sanoa, miten minun kohdallani tulee käymään, mutta pieni pelko mielessäni silti on. Kuitenkin tiedän, että loppupeleissä vauvamme on meille rakas ja erittäin odotettu, oli sitten tyttö tai poika.

Minkälaisia ajatuksia teissä herättää tietyn sukupuolen toivominen?

20. toukokuuta 2014

Kesäfiiliksissä!

Me ollaan vietetty pitkää viikonloppua perheenä, sillä Samille osui kivasti eilen vapaapäivä. Perjantaina aloiteltiin viikonloppua pihalla leikkien kerrankin koko perheen voimin, ja illalla jatkettiin kesäfiilistelyä korkkaamalla parvekegrillikausi. Söpöön pieneen sähkögrilliimme laitettiin tulille kanaa, porsaan kassleria, makkaraa, nakkeja, maissia ja tuorejuustotäytteisiä paprikoita. Pojat söivät mallikkaasti ja saivat jälkkäriksi vielä vanukasta ennen nukkumaanmenoa. Ilta kului mun ja Samin osalta jääkiekon parissa mansikoita napostellen. Rento perjantai!
pitkäviikonloppu_007muok
pitkäviikonloppu_010muok
pitkäviikonloppu_015muok
Lauantaina löhöiltiin aamupäivä sohvalla Palomies Samia katsellen, koska perheen miehet ovat kaikki flunssan kourissa. Päiväunien jälkeen uhmattiin kuitenkin räkää valuvia neniä ja lähdettiin ulkoilemaan ja haettiin lähikaupasta herkkuja lätkämatsia varten. Sunnuntai-yön valvomisten jälkeen kuumeisen Joelin kanssa päätettiin jättää vauvauinti väliin, ja rentouduttiin kotona. Iltapäivällä kuitenkin lähdetiin anopin luokse, jossa vierähtikin loppuilta.
pitkäviikonloppu_022muok
Kun lapsi on niin laiska ettei jaksa edes seisomalaudalla seistä...
pitkäviikonloppu_024muok
pitkäviikonloppu_031muok
Maanantaina Samilla oli vapaapäivä, ja pitkän viikonlopun kunniaksi päätettiin hyödyntää upea sää ja lähteä korkkaamaan rantakausi. Pakattiin mukaamme eväät ja nautittiin auringosta. Vesi on vielä jääkylmää mutta uskaliaasti Joel ja Alex dippailivat varpaitaan ranta-aallokkoon. Ihana iltapäivä oli! Rantareissun jälkeen poikettiin vielä kahvilla vanhempieni luona. Parin kilometrin kävelymatka rannalta vanhempieni luokse teki taas tehtävänsä ja luulin taas synnyttäväni kesken matkan. On se raskaana oleminen rankkaa... 
pitkäviikonloppu_034muok
pitkäviikonloppu_038muok
pitkäviikonloppu_040muok
pitkäviikonloppu_043muok
pitkäviikonloppu_049muok
pitkäviikonloppu_053muok
Illalla sainkin sitten lepäillä Samin hoitaessa poikien iltatoimet ja nukkumaanmenot. Kuitenkin hetken lepäilyn jälkeen iski siivousvimma ja vietinkin päivän viimeiset tunnit läpikäyden kaappeja ja siivoten hullun lailla. Pyyhin jopa pölyt kaikista kasveista. Ihana pesänrakennusvietti!

Maanantai-tiistai välinen yö menikin sitten täydessä koomassa, kun Joel päätti mekastaa hereillä lähemmäs kolme tuntia, keksien tekosyytä tekosyyn perään miksi kolmelta yöllä ei tarvitsisi nukkua. En tiedä mikä tuota lasta vaivasi, toivottavasti menee pian ohi. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta kun Joel on viime aikoina heräillyt öisin, mutta toivon että tämä liittyy jotenkin vaan flunssaan. Tänään taidetaankin koomailla kotona koko päivän ja palautua yöstä.

17. toukokuuta 2014

Tyttö vai poika -testejä

Netistä löytyy kasapäin eri testejä, kyselyitä ja epämääräisiä menetelmiä joiden avulla voisi päätellä onko tulossa tyttö- vai poikavauva. Musta tuntuu, että nämä testit ovat täyttä huuhaata, mutta päätin huvikseni testailla mitä tuloksia saisin. Olen aiemmissakin raskauksissa tehnyt näitä testejä, ja tuloksissa on ollut sekalaisesti tyttöä ja poikaa, joten uskottavuus on siinäkin jo kärsinyt. Hauskaahan sitä on silti arvuutella sukupuolta, kun sitä ei vielä tiedä. Rakenneultraan on aikaa enää muutamia päiviä, mutta vieläkin kiistellään Samin kanssa siitä, pyydetäänkö saada tietää sukupuoli vai ei.

sukupuolikuva_2

POIKA / TYTTÖ
Kannat vatsaasi matalalla / Kannat vatsaasi korkealla
Sinulla ei ollut aamupahoinvointia / Sinulla oli aamupahoinvointia
Aamupahoinvointia ei ollut, mutta iltapahoinvointia kyllä esiintyi.
Mielesi tekee suolaista / Himoitset makeaa
Suolaista ja makeaa on tehnyt mieli vaihtelevasti, mennään tämänhetkisten himojen mukaan.
Mielesi tekee juustoa tai lihaa / Mielesi tekee hedelmiä
Jalkasi ovat kylmemmät / Jalkojen lämpötilassa ei ole muutosta
Ulkonäkösi ei ole juuri muuttunut / Et näytä yhtä hyvältä
Isä lihoo mukanasi / Isän paino ei muutu sinun painosi mukana
Ylimääräinen painosi kerääntyy eteen / Ylimääräinen painosi kerääntyy vyötäröllesi ja pakaroihin
Ja reisiin sekä jenkkakahvoihin...
Rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti / Rintasi kasvoivat heti huomattavasti
Oikea rintasi on suurempi kuin vasen / Vasen rintasi on suurempi kuin oikea
Säärikarvasi kasvavat nopeammin / Karvankasvu säärissäsi ei ole kiihtynyt
Et ole kiukkuisempi / Olet kiukkuisempi = tuplat naishormonit
Virtsasi on samean keltaista / Virtsasi on kirkkaan, neon keltaista
Vauvan syke on alle 140 / Vauvan syke on yli 140
Sykkeitä on kuunneltu vain kerran, jolloin ne olivat 145 paikkeilla.
Käsiesi iho on aiempaa kuivempi / Kätesi ovat pehmeämmät

Poika: 4/15
Tyttö: 11/15

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan on tulossa tyttö (mutta niin piti Alexinkin olla)
Maya-intiaanien mukaan tulokas olisi poika (tämän mukaan tosin meillä pitäisi olla jo kaksi tyttöä)
Sormustestin mukaan on tulossa tyttö
Tämän tyttö/poikatestin mukaan todennäköisyys poikaan on 27% ja tyttöön 72%
Linea negraa ei ole ollenkaan, joten siitä ei voi päätellä mitään.
Vatsa leviää sivuille, joten sitä voisi kutsua ns. "tyttömahaksi"

sukupuolikuva_1

Näiden testien mukaan näyttää siltä, että saamme kolmanneksi lapseksi tytön. Kuitenkin, kuten sanoin, nämä testit ovat todennäköisesti pelkkää huuhaata ja netistä löytyikin monta eri versioita joissa oireet viittasivatkin eri sukupuoleen kuin tässä testissä. Ja kuten tässäkin näkyy, etenkin kiinalaisten ja Maya-intiaanien testit ovat ennenkin menneet kohdallani pieleen, joten usko testien paikkaansapitävyyteen ei juurikaan ole.

Onko teillä uskomukset sukupuolesta pitäneet paikkansa? Kumpaa sukupuolta veikkaatte meille syntyvän?

15. toukokuuta 2014

Kahdenkymmenen paremmalla puolella

Tänään tuli täyteen komeat 20+0 eli raskauden puoliväli. Tästä lähtien joka päivä on lähempänä loppua kuin alkua, ja toivon synnyttäväni jo 17-18 viikon kuluttua. Tasaviikkojen kunniaksi päivitellään taas mahakuva-varastoa. Tällä kertaa vatsa ei ole kutistunut, kuten muutaman viikon takaisesti, päinvastoin, vatsa tuntuu älyttömän isolta vaikka siellä majailee vain arvioltaan 300-350g kokoinen pötkylä. Kohtu tuntuu jo navan yläpuolella. Rakenneultra on ensi viikolla ja toinen neuvolakäynti reilun kahden viikon päästä. On kivaa päästä taas tervehtimään pikku-Jagofstonia ultraan, sekä kuuntelemaan sydänääniä neuvolassa. Neuvolakäynnit ovat nykyään niin harvassa, ja ilman omaa dopplerlaitetta sydänääniä saa tuskin kuulla ollenkaan ennen kolmatta kolmannesta, jolloin neuvolakäyntejäkin alkaa olemaan edes hieman useammin. Olen mä sentään kerran kuunnellut sydänäänet kun kävin avoneuvolassa ja nähnyt pienen ultrassa kahdesti. Onneksi potkuja tuntuu päivittäin ja muistuttvat vauvan läsnäolosta sekä hyvinvoinnista.
20+0_005muok
mahakollaasi_1
Vauva on tosiaan potkinut jo useamman viikon päivittäin ja osa potkuista alkaa olla jo epämukavan kovia, Potkut näkyvät ja tuntuvat ulospäin, ja ollaan yritetty myös antaa poikien kokeilla potkuja. Pojat eivät vaan taida tajuta mitä siellä mahassa oikein tulisi tapahtua. Hauskaa on kuitenkin kurkkia paidan alle ja taputella vauvaa mahassa. Vauvan liikkumisella ei ole mitään tiettyä kaavaa tai aikataulua, mutta potkuja huomaan ja huomioin parhaiten iltapäivällä poikien päiväuniaikaan ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Molemmat ajankohdat ovat sellaisia jolloin itse rauhoitun sohvalle tai sänkyyn ja potkuihin sekä liikkeisiin ehtii keskittyäkin täysillä. Toivotaan, ettei tämä enteile vauvan tulevaa unirytmiä, mutta sitä tuskin voi päätellä vielä tässä vaiheessa.
20+0_012muok
Eilen kävin ravitsemusterapeutin vastaanotolla kartoittamassa vähän raskaudenajan syömistottumuksia ja suunnittelemassa terveellistä kaavaa syömiseen. Korkeat tavoitteet ja panokset raskaudenajan terveellisyyteen ovat menneet ihan mönkään, kun liikuntaa on tullut harrastettua supistusten takia minimaalisesti ja suuhun uppoaa makeista makeisen perään jättäen terveellisen syömisen unholaan. Ravitsemusterapeutilla puhuttiin paljon eri ravintoaineiden tärkeydestä ja puutosten vaikutuksista vauvaan. Kyllähän minä tiedän, että syön huonosti ja väärin, mutta en saa aikaiseksi parantaa syömistottumuksia. Uskon, että ammattilaisen rohkaisulla saan ruokavaliota parempaan kuntoon jotta voin kertoa edistymisestä alkusyksylle varatulla kontrollikäynnillä. Tässä raskaudessa painoa on kertynyt jo reippaat seitsemän kiloa, kun vastaavasti poikien raskauksissa viikolla 22+ paino oli noussut vain 2,2kg ja 3,5kg. Kerääntynyt paino näkyy muuallakin kuin mahassa, etenkin reidet ovat paisuneet ja jenkkakahvatkin ovat saaneet osansa. Edestäpäin katsottuna näytän valtavalta. Loppuraskauden painonnousua kauhulla odottaen..
20+0_008muok
Supistelut ovat helpottaneet ja tällä hetkellä eletään melkoisen autuasta ja seesteistä raskausaikaa. En ole järin väsynyt, pahoinvoiva tai muulla tavalla kärsivä, mutta ne potkut. Erityisesti vauvan potkiessa napaan, nivusiin tai kohdunsuulle, ylitseni vyöryy pahoinvointiaalto. Potkut eivät ole kovin voimakkaita, mutta kohdistuvat välillä ihan väärään suuntaan. Yhtenä päivänä kun annoin Joelin kokeilla potkuja mahasta, ja luulen että hän jopa tajusi vauvan potkivan. Kyselin Joelilta mitä hän ajattelee tulevasta sisaruksestaan, ja sain kovin selkeän vastauksen: "Inte lillebror, bara lillasyster", pikkusiskoa siis odotellaan. Illalla kuitenkin mieli muuttui, kun Joel isoveljen ylpeydellä kertoi iskälle kuinka mamman mahassa on pikkuveli. Se siitä ennustuksesta...

13. toukokuuta 2014

Reseptivinkki: Kanacouscouspata

Taas vuorossa on helppo, nopea ja maukas arkiruokaresepti. Tämä ruoka on yksi mun ja Samin lemppareista, mutta ainakin meidän perheessä hieman hankala. Moni ainesosa on pojille ei-niin-mieleisiä (etenkin valkosipulinkynnet) ja niitä saa poimia pois mikäli pojat tajuavat mitä suuhunsa ovat laittamassa. Onneksi sentään välillä suuhun eksyy huomaamattomastikin niitä aiemmin inhokkeina olleita ainesosia, kuten tänään kävi aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Hyvin maistui! Kanacouscouspata on maukas ja nopea ruoka, jota voi muunnella paljon lisukkeita vaihtamalla. Tällä kertaa ruoasta tuli  hieman puolivalmisteilla höystetty, joskus laiskuus voittaa. Ruoan valmistukseen meni alle 20 minuuttia.
ainesosat
kanapata_ohje
kanapata_valmis
Tiedostan etten ole mikään huippukokki, mutta jaan mielelläni hyväksi todettuja ja helppoja reseptejä, jotka valmistuvat nopeasti. Itse ainakin arvostan nopeaa ruoanlaittoa lapsiperhearjen pyörteissä. Kun kaksi riitapukaria ovat jatkuvasti toistensa kimpussa, ei ole aikaa alkaa hifistelemään gourmet-annoksia. 
Miltä kanacouscouspata kuulostaa? Onko kokeilemisen arvoinen? (Kyllä on!)


11. toukokuuta 2014

Toukokuun toinen sunnuntai

Tänään ollaan juhlittu äitejä, isoäitejä ja isoisoäitejä. Tänä vuonna meille sattuikin tuplajuhlaviikonloppu, sillä lauantaina oli Samin 23. syntymäpäivä. Koska Sami vietti perjantai-iltaa työporukan saunaillassa, ei synttäriaamuna pistetty kovin loisteliasta showta pystyyn krapulaiselle miespoloiselle. Oltiin kuitenkin poikien kanssa askarreltu kortit ja ostettu lahja, jonka Sami sai herättyään pahimmasta pöhnästä. Joel innostui kortinteossa leikkaamisesta, ja saikin aikaiseksi kauniin taideteoksen, joka hänen omien sanojensa mukaan on timantti. Alexin kortti taas on aika perus lapsen tekemä kortti, glitterillä kuorrutettuna. Kuvassa Sami-iskä ajaa paloautolla ja rekalla karkuun leijonaa. Lahjaksi herra toivoi ainostaan valkoisia sukkia, ja me lahjakeijut tietenkin toteutimme toiveen! Yllätyksenä Sami sai myös lahjakortin, joka oikeuttaa romanttiseen hotelliviikonloppuun ihanan vaimon kanssa kesäisessä Turussa. Suunnittelin alunperin kylpylälomaa Virossa, mutta aikataulut ja lastenvahtien järjestelyt eivät menneet yhteen, sekä edullisena tunnetun Tallinnan hotellien hinnat järkyttivät. Turku valikoitui sopivaksi matkakohteeksi, sillä se on meille lähes tuntematon kaupunki, sinne on tarpeeksi lyhyt ajomatka ja sieltä löytyi sopiva hotelli sopivana viikonloppuna. Turkuun suuntaamme siis muutaman viikon kuluttua, menovinkkejä saa antaa jos sellaisia tietää!
morsdagen14_001muok
morsdagen14_007muok
Lauantaipäivä kului muuten melko tavallisissa merkeissä, kun jätettiin iskä kotiin nukkumaan krapulaansa pois ja suunnattiin muutamaksi tunniksi mun vanhemmille. Joelilla oli edessä jännät paikat, sillä mommo oli luvannut viedä hänet teatteriin ensimmäistä kertaa. Teatteri Hevosenkengässä esityksenä oli minullekin lapsuudesta tuttu Kani Untuvakerä. Ilmeisesti Joel oli viihtynyt alkujännityksen jälkeen nukketeatterissa oikein hyvin, ja nyt hän odottaa jo innolla syksyä ja Pippuridinoa. Ilta kului kotona löhöillessä, mä katselin jotain hömppäleffaa ja Sami pelasi. Ei kiinnostanut parrakkaat naiset tässä taloudessa...
morsdagen14_195muok
Sunnuntai-aamuna heräsin onnentoivotuksiin ja sain jopa aamiaisen sänkyyn. Sami oli askarrellut poikien kanssa kauniin kortin, ja oli jopa etsinyt aiheeseen sopivan runon korttiin. Joelilta sain kerhossa tekemän kortin ja lahjan. Lahja oli unohtunut kerhoon, mutta älyttömän ihana kerhotäti tuhlasi aikaansa ja toi sen meille vielä perjantai-iltana, jottei Joelin tarvitsisi odotella keskiviikkoon asti saadakseen antaa lahjansa mammalle. Voin sanoa, etten kauniimpaa korua ole koskaan keneltäkään mieheltä saanut! Samin lahja tulee kuulemma myöhemmin, kuten tuolta hiukan saamattomalta ja huonomuistiselta aviomieheltäni olikin odotettavissa. Kuitenkin tuleva hotellilomamme on myös tavallaan lahja minulle. 

"Ei ole suurempaa
rakkauden valaa kuin se,
että lapsesi sua halaa ja se,
että pienessä sydämessä
sinulle juuri on varattu
paikka niin valtavan suuri"

morsdagen14_011muok
morsdagen14_013muok
morsdagen14_016muok
Aamiaisen jälkeen lähdettiin tuttuun tapaan vauvauintiin, josta suunnattiin minun vanhempieni luokse. Grillailtiin, syötiin hyvin ja nautittiin pihalla ihanasta säästä. Tarjolla oli karitsaa, kanaa, tzatzikia, salaattia, maissia ja tuorejuustotäytettyä paprikaa, patonkia ja rosmariiniperunoita. Mummi oli tuonut mukanansa jälkiruoaksi ihanan omena-mansikkapiirakan ja marjajäätelöä. Kahvittelun jälkeen suunnattiin Samin isovanhemmille, jossa kahviteltiin hieman lisää ja saatiin tuliaisia Prahasta. Miespuoliset saivat vaatteita ja minä Victorias Secretin ihanan vartalosuihkeen. Tuoksu on ihanan raikas, ja se muistuttaa minua ihan nuoruuteni lempihajuvedeltä, Lacoste Touch Of Sun, jonka perään itkin monta vuotta pulloni loputtua. Ilta kului kotona rauhallisesti jääkiekon ja blogin parissa. Seuraavat isänpäivät ja äitienpäivät vietetäänkin jo kolmen lapsen vanhempina!
morsdagen14_024muok
morsdagen14_076muok
morsdagen14_152muok
Neule H&M / housut H&M Mama / laukku Longchamp / kengät Converse
morsdagen14_182muok
morsdagen14_170muok
Korut by Joel, Timanttiset, Kalevala, Gina Tricot / aurinkolasit Ralph Lauren

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille, ja äideille päivän viimeiset onnentoivotukset!