Kaksplus.fi

10. huhtikuuta 2014

"Minä olen kolmetoista vuotta"

Meidän isopoika Joel täyttää tänään kolme vuotta! Tai kolmetoista, kuten hän itse yritti eilen väittää... Ihana isopieni poikani ja lässynlää kuinka aika kuluu nopeasti! Paljon on ehtinyt kolmessa vuodessa tapahtua ja niin siitä kolmekiloisesta nyytistä on tullut reipas ja omatoiminen lapsi. Uhmaiän keskellä kaikki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta hyviä hetkiä mahtuu päivään miljoonia. Pikkuveli kiukutteluineen on sitten asia erikseen... Joel on aina ollut helppo, tyytyväinen ja sopeutuva lapsi. Vaikeampia kausia on tottakai ollut niin syömisen, kiukuttelun kuin nukkumisenkin kanssa, ja tuota viimeistä työstetään edelleen. Kunhan nukkuminen alkaisi sujua ennen vauvan syntymää...

Joel3v_047muok

Kerhon aloitus on aiheuttanut Joelissa suuria kehitysharppauksia. Ruotsinkieli kehittyy vauhdilla, sanavarasto karttuu ja vuorovaikutusta toisten lasten kanssa harjoitellaan. Joel on oppinut keskittymään paremmin ja pysyy jonkun jutun kanssa aloillaan pidempiä hetkiä, mutta lelujen jakaminen aiheuttaa edelleen päänvaivaa. Joel ottaa kädestä ja tahtoo omia kaiken. Tästä huonosta tavasta saadaan syyttää myös osittain itseämme, sillä Alex on aina ollut niin kiltti ja sopeutuvainen että on tyytynyt johonkin toiseen leluun jos Joel on häneltä lelun varastanut. Nyt Joel siis harjoittelee jakamista ja yhteisleikkiä ahkerasti sekä kerhossa että kotona.

Joel3v_072muok

Joel3v_081muok

Joel syö pääosin hyvin, mutta taantuu todella usein "vauvaksi" ja pyytää että häntä syötetään väittäen ettei itse osaa syödä. Ruokapöydässä hän ei jaksa keskittyä syömiseen, vaan ajatukset harhailee ja syöminen on hidasta sekä suurilta osin pelkkää pelleilyä. Kaikenlainen ruoka maistuu ja myös uusia juttuja maistellaan melko ennakkoluulottomasti. Pöytätavoissa on vielä paljon opittavaa, mutta en ihan tiedä kuinka paljon sitä voi kolmevuotiaalta vaatia. Myös muissa asioissa tuo vauvataantuma näkyy, esimerkiksi pukemisessa Joel pyytää aina apua, vaikka osaa itse. Nykyään olen tehnyt niin, että pyydän tekemään yhdessä ja sitten en vaan tee mitään, jolloin Joel huomaamatta osaakin itse. Sen jälkeen hän ylpeästi kuuntelee kehuja, vaikka ensi kerralla taas väittää ettei osaa.

Joel3v_079

Nukkuminen on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan, vaikka se on vaikeaa edelleen. Iltaisin Joel nousee sängystä yleensä kymmeniä kertoja, kiipeilee Alexin sänkyyn, räplää valoja, levittelee leluja ja ketkuttelee vessahädän kanssa. Joinakin iltoina hän nousee sängystä vain kerran tai kaksi, ja nukahtaa kiltisti. Nukahtamisen jälkeen Joel kyllä pysyy hienosti sängyssä aamuun asti, ja nyt olen minäkin totuttautunut siihen, ettei poikaa saa takaisin nukkumaan aamulla vaikka hän heräisikin "liian aikaisin". Aamuisin jätän joskus pojat leikkimään keskenään huoneessaan jotta saan torkkua pahimmat väsymykset pois. Päiväunia Joel nukkuu edelleen parvekkeella, noin 1,5 - 3 tuntia. Todennäköisesti aletaan jättämään päiväunia pois tässä keväällä tai kesällä, viimeistään ennen vauvan syntymää. Harkinnassa on myös poikien siirtäminen kerrossänkyyn.

kollaasi1

Joelin uhmaikä tuntuu minusta erityisen vaikealta, sillä en oikein tiedä onko se uhmaa vai ei. Joel ei vetele perinteisiä itkupotkuraivareita, ei juurikaan kiukuttele tai ole väkivaltainen. Kaikki tuhmuudet mitä Joel tekee, hän tekee hymyssä suin ilkikurisella virneellä. Hän on jatkuvasti iloinen ja hymyilevä, vaikka juokseekin pakoon kun pitää pukea, heittelee aterimet lattialle tai menee varastamaan jääkaapista ruokaa. Hän puhuu rumia kasvot säteillen ja nauraa heleästi kun häntä torutaan. Jäähypenkilläkin hän istuu tyytyväisenä ja pyytää kiltisti anteeksi. Verrattuna Alexin "huudan_joka_asiasta_ja_heittäydyn_dramaattisesti_maahan"-uhmaan verrattuna Joel on oikea enkelipoika.

Joel3v_014muok

Joel3v_025muok

Joel reagoi vahvasti pikaisiin muutoksiin, ja häntä saa paljon varoitella ja valmistella eri tapahtumiin. Sama pätee myös tottelemiseen ja asioiden tekemiseen silloin kun pyydetään, varsinkin jos on kiire. Asioiden käsittely leikin avulla on auttanut paljon. Puettaessa käydään läpi minkä värisiä vaatteita puemme, ruokapöydässä laskemme lusikoita. Tulevista tapahtumista jutellaan jo etukäteen, jotta Joel ehtii tottua ja sisäistää tulevan, ihan pienissäkin asioissa. "Muistathan Joel että aina kun tullaan kerhosta kotiin niin mennään suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen on päiväuniaika. Ehdit leikkiä sitten herättyäsi". Tällä tavoin vältämme suurimmat kiukuttelut eikä Joel ahdistu nopeasta aikataulusta tai tilanteiden pikaisista vaihteluista.

Joel3v_031muok

Tänään aamulla herättiin iloisella mielellä ja Joel sai avata syntymäpäivälahjansa. Sami oli töissä, joten me pidettiin kahdestaan Alexin kanssa Joelille synttäriherätys. Joel piti lahjoistaan todella paljon, ja mamman astkartelema korttikin oli hieno. Koska pyrimme kasvattamaan lapset arvostamaan muutakin kuin jättimäisiä lahjapinoja, hankimme Joelille maltilliset kaksi lahjaa. Lauantain syntymäpäiväjuhlissa poika saa varmasti riittämiin lahjoja, vaikka olemme pyytäneet myös käytännöllisiä ja tarpeellisia lahjoja. Uusi kerhoreppu on ollut hankinnassa pitkään, ja kun saamattomuuteni takia reppu vain odotti kaupassa, päätin jättää sen synttärilahjaksi kun sen vihdoin muutama viikko sitten tilasin. Ja kuten näette, päädyin silti tuollaiseen joka lapsen SkipHop-reppuun. Joel on jo suunnitellut mitä kaikkea reppuun voi pakata, kun huomenna koittaa kerhopäivä. Kivaa, kun saa mennä uudella repulla kerhoon ja kaivaa sieltä esiin keksejä tarjottavaksi kerhokavereille. Repun lisäksi Joel sai Lego poliisirekka-auton, jolla hän on leikkinyt koko aamun. Määrä oli hyvä, sillä eihän tuon ikäinen paljon mitään osaa toivoa tai halutakaan, vaikka Joelkin on ahkerasti lukenut lelukatalogia ja huudellut meille kuinka "mennään ostamaan tämä ja tuo, ja haluan sen ja sen ja tän lelun".

13 kommenttia:

  1. huikeaa, että joel on jo 3 vuotias! mä oon lukenu sun blogia ihan siitä asti kun se oli sun mahassa vielä :) onnea joelille! iso poika jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, iso poika! Kiitokset! :) Kiva kun oot pysynyt mukana jo niin pitkään :)

      Poista
  2. Voi vitsi miten ison pojan näköinen kaveri kuvissa! Onnea vielä ihanalle kummipojalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, tosiaan on! Ihan lapsen näköinen :D Joel kiittää<3

      Poista
  3. Onnea kolme vuotiaalle! ♥ :)
    Mua jäi ihmetyttämään, että miksi jättäisit Joelilta jo päikkärit pois? Jos Joel kuitenkin vielä ihan reippaasti nukkuu ne. :) Mä oon aika ajatellut, että lapsi tarttee edes pikku päikkärit jonnekin 5v tienoille ja meillä Pojulla ne tuntuu olevan vielä iso rauhoittava tekijä ja itse tarvitsen myös sen hetken että molemmat vain nukkuu. :) useissa päiväkodeissa vielä eskari-ikäistkin nukkuu päikkärit. :) ihmettelin siis vain, että miten maltaf luopua niistä jo? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joel kiittää! <3 Mä en kyllä päiväunia suosiolla jättäisi pois, mutta monesta suunnasta ollaan arveltu sitä että päiväunien pois jättäminen auttaisi yöunien osalta. Päiväunien pois jättäminen on vielä ihan harkintavaiheessa just siksi etten itse haluaisi luopua niistä kun ne niin hyvin sujuvat vielä. Mutta yöunien surkeus verottaa myös jaksamista..

      Poista
  4. Mitä jos siirtäisit joelin sänkyyn nukkumaan myös päiväunia? Hän tajuaisi että siellä aina nukutaan.. Päiväunet voivat olla myös esim.tunnin mittaiset niin illallakin väsyttää! Vaikea tuo tein unijuttu, oletteko kokeilleet tarrataulukkoa? Eli jos nukkuu nätisti saa aamulla tarran ja vaikka ensin kolmesta tarrasta saa jonkun palkinnon?
    Kerrossänky voisi myös toimia kannustimena-isot nukkuvat yläsängyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joel on nukkunut päiväunet rattaissa jo vauvasta asti, joten en usko että hän ihan helpolla tottuisi nukkumaan yhtäkkiä sisällä. Voisihan se tietty auttaa, mutta ainakin omasta mielestäni on tärkeämpää nukkua ulkona raittiissa ilmassa. Tarrataulukkoa ei olla kokeiltu, mutta se ei ole toiminut kannusteena muissakaan asioissa, joten tuskin auttaisi myöskään nukkumisessa.. :/ Kerrossängystä ajattelen samoin, että se voisi motivoida Joelia olemaan nätisti. :)

      Poista
  5. Mun mielestä on mahtavaa että opettatte joelille ettei tärkeintä ole lahjojen määrät! Nykyään tuntuu että monetkin lapset ajattelevat juurikin enemmän sitä kuinka iso kasa lahjoja on ja siitä sitten kun kasvaa teini ikään niin osataan jo suuttua siitä kun lahjoja ei olekkaan vinopino vaikka jo muutaman lahjan arvo olisikin useita satoja. Harmi ettei teillä vieläkään nukuta kunnolla. Ehkä juuri päiväunien lyhentäminen tuntiin voisi helpottaa iltaista väsymystä tai pieni ilta kävely ulkosalla saa meidän lapset väsähtämään. Tietyt rutiinit olllaan myös toistettu jotta lapset ymmärtää jo vauvasta lähtien milloin on nukkumaan meno aika mm. Ensin käydään max puolentunnin vaunulenkillä, isommat jo kävelee. Sitten syödään käydään kylvyssä/ hammas/ naama -pesulla. Sitten mennään sänkyyn luetaan satu, kerrataan mitä tulemme tekemään huomenna, suukottelemme hyvät yöt ja jätän oven raolleen yölampun hetkeksi päälle ja lapset saavat hakea unta n. Vartin ja käyn sammuttamassa valot, valojen sammutuksen jälkeen lapset nukahtaa puolessa tunnissa :) jos taas sängystä noustaan ilman syytä jotain kivaa huomiselta peruuntuu näin meillä opittiin pysymään sängyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun tuntuu että lahjojen määrä on kaikille tärkeintä nykyään niin synttäreinä kuin joulunakin yms. Ja varsinkin kun on iso suku niin tietää että lahjoja kyllä tulee vaikkei me niitä ostettaisi. Ei pidä mennä överiksi, tai lapset tottuu siihen älyttömään lahjamäärään.

      Kiitos vinkeistä! Meillä on myös tosi tarkat iltarutiinit, mutta voisi kokeilla lisätä siihen vaikka lyhyen iltakävelyn ennen iltapalaa, jolloin raitis ilma myös rauhottaisi ja väsyttäisi. Ja jaksan kyllä uskoa vielä siihen, että Joel jossain vaiheessa oppii että sängyssä pysytään ja siellä nukutaan. Onhan tämä tilanne jo helpottunut huomattavasti tässä seitsemän kuukauden aikana. Saa nähdä miten käy sitten kun Alex siirtyy pinnasängystä pois. :)

      Poista

Kiitos kommentista!