Kaksplus.fi

29. huhtikuuta 2014

Kirpputorilla

Kävin viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa kirpputorilla ostoksilla. Kannatan kierrätystä (ainakin passiivisesti), olen sekä antanut että myynyt eteenpäin poikien vaatteita, mutta itse en ole pahemmin käytettyjä vaatteita ostanut. Nettikirppareiden helppouden takia olen ostanut kolmannelle vauvalle käytettyjä vaatteita. Pienillä vauvanvaatteilla on niin lyhyt käyttöikä, että niihin ei tee mieli tuhlata satoja euroja ostaen uusina kaupoista. Samin ollessa koko viikonlopun töissä keplottelin itselleni vapaa-iltapäivän lauantaina viemällä pojat vanhempieni luokse nukkumaan päiväunia. Ensimmäinen tarkoituksenmukainen shoppailureissu kirpputorille ja suunnitelma oli seuraava: maksan vaatteesta enintään kaksi euroa, ehdottomana ylärajana kolme euroa mikäli joku vaate on täyttä rakkautta. Lähdin ensisijaisesti etsimään vauvanvaatteita jotka sopisivat sekä tytölle että pojalle, sekä pitäisin silmät auki jos Joelille ja Alexille löytyisi jotain. 

Yllätyin kirpputorilla myytävien tuotteiden hinta-laatusuhteesta, enkä mitenkään hyvällä tavalla. Hyllyt notkuivat kulahtaneita, nukkaisia ja epäsiistejä rytkyjä 4-10 euron hintalapuilla varustettuina. Tavallaan se teki minun tavoitteestani helpomman, sillä mikään vaate ei sopinut omaan "hintaluokkaani". Melkein voin sanoa että nousi kova myötähäpeä myyjien puolesta, jotka ovat noita vaatteita tuoneet myyntiin. Ovatko ihmiset todellakin niin ahneita, että itse kierrätyksen tarkoitus on siirtynyt sivuun myyntivoiton tieltä? En ikinä kehtaisi pyytää tuollaisia summia kulahtaneista vaatteista. Luulisi ettei kukaan edes osta täysin kuluneita vaatteita. Kävin kuitenkin sinnikkäästi läpi kaikki myyntipöydät ja tein loppupeleissä muutaman huippulöydön. H&M 56cm raidallinen kietaisubody eurolla, Lindexin 56cm harmaat luomupuuvillahousut 1,5€, NameIt 62cm kangashousut eurolla, ja NameIt 62cm pinkki pipo&lapaset-setti kahdella eurolla, mikäli saamme tytön. Kaikki moitteettomassa kunnossa alle kuudella eurolla. Saatan käydä uudelleenkin penkomassa löytöjä ryysyjen seasta, mikäli kärsvällisyyttä riittää.
DSCN1973muok
Kirpputorikierroksen jälkeen lähdin vielä kaupoille seilaamaan ilman mitään tiettyä tarvetta. Ostin itselleni kivan äitiyspaidan ja sukkahousuja. Pojille kesäksi nilkkasukkia (osa jo pesussa) ja ihanan värikkäät samisteluhousut 60% alennuksella. Otin Joelille koon 92 housut, jotka oli lahkeista hieman reilut ja vyötäröltä aivan liian löysät. Alexille taas 86cm jotka oli lahkeista ihan liian pitkät ja vyötäröltä turhan tiukat. Rakkaat lapseni Laiha-Pätkä ja Paksu-Pätkä. Vasta autolle palatessani tajusin, että vauvankin housut sopivat täydellisesti yhteen poikien pöksyihin, ja talvella meillä kirmaa kolmen lapsen minttupöksyjengi!
DSCN1974muok

Käyttekö te kirpputoreilla myymässä tai ostamassa? Mitä pidätte nettikirppareista?
Espoolaiset/Helsinkiläiset saa myös vinkkailla hyviä lastenvaatekirpputoreja!

24. huhtikuuta 2014

Tavoitteita terveelliselle raskausajalle

Suunnittelin jo vauvakuumetta potiessani kolmatta raskautta, sekä toiveita ja tavoitteita raskausajalle. Ensisijainen tavoitteeni oli kerrankin viettää täysin savuton raskaus, sillä tahdonvoimasta, häpeästä ja syyllisyydestä huolimatta en ole kumpaakaan aiempaa raskauttani ollut täysin savuton. Se on ikävää ja se kaduttaa, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Joten täytyy kiittää onnea että poikamme ovat olleet ainakin tähän asti poikkeuksellisen terveitä ja hyvinvoivia lapsia. Tässäkään raskaudessa en tosin onnistunut ihan täysin tavoitteissani, sillä ensisijaisena tavoitteena oli lopettaa tupakointi jo ennen ehkäisyn poisjättämistä/raskauden yritystä. Kuitenkaan motivaatio ja halu lopettaa eivät olleet tarpeeksi korkealla lopettaa ennen itse raskautta. Ja myönnettäköön samaan syssyyn että poltin positiivisen raskaustestin jälkeen vielä yhden tupakan.

Tupakan poisjättäminen oli yllättävän helppoa. Vasta kolmantena savuttomana päivänä aloin tuntea lievää ärsytystä, jota en edes voi laittaa juuri tupakoimattomuuden syyksi, sillä se voi johtua mistä vaan. Nyt olen ollut yli kolme kuukautta ilman tupakkaa ja olen älyttömän ylpeä! Tupakkaa tekee mieli joskus jopa useita kertoja päivässä, varsinkin jos haistan tupakansavun. Mutta toivotaan kuitenkin, etten siihen pahaan enää ratkea raskauden/imetyksen jälkeen. Alkoholi jäi luonnollisesti heti raskauden alussa, mutta harmillisesti ehdin yhdesti juhlia raskausaikana, nimittäin kaksi päivää ennen positiivista testiä. Harkitsin hetken aikaa tekeväni raskaustestin aamulla ennen juhlia, mutta olin niin varma etten olisi raskaana että ajattelin sen olevan turhaa. Ja testi olisi todennäköisesti kuitenkin ollut negatiivinen niin aikaisessa vaiheessa. Onneksi join melko maltillisesti ja toivon ettei sillä ole ollut mitään vaikutusta vauvan kasvuun tai kehitykseen.
tupakointi
Toisena tavoitteena oli elää raskausaika mahdollisimman terveellisin ruokailu- ja liikuntatottumuksin. Tämän terveellisyysprojektin aloitin jo viime vuoden puolella, ja silloinkin osa tavoitteesta oli saada terveellinen tasapaino liikunnan ja syömisen välille tulevaa raskautta varten. Postaus aiheesta on luettavissa täällä. Molemmissa edellisissä raskauksissani olen himoinnut makeisia, karkkia, jäätelöä, herkkuja, tuoremehuja. Ja syönyt hyvällä omatunnolla, koska "raskausaikana kuuluukin lihota". Minulle ei kuitenkaan tullut kovin paljon raskauskiloja (Joelista 11kg, Alexista 12kg), mutta ylenpalttinen lähes tahallinen lihotus ja mässäily on se mitä halusin tässä raskaudessa välttää. Ehkä alitajuntani ja hormonitoimintanikin tajusi sen, sillä ensimmäiset raskaushimot ilmaantuivat jo neljännellä viikolla: tomaatti ja valkosipuli. 

Tärkeimpinä tavoitteinani ruokailujen suhteen on syödä terveellisesti, etenkin paljon vihanneksia ja hedelmiä, ylläpitää säännöllistä ateriarytmiä ja välttää aterioiden välistä napostelua. Kuitenkaan en ole lähimainkaan päässyt tähän tavoitteeseen. Alkuraskauden pahoinvoinnit oksenteluineen olivat ihan eri luokkaa kuin viime raskauksissa, ja ruokahaluttomuutta sekä pahoinvointia jatkuu edelleen satunnaisesti. Silloin pitää syödä sitä mikä pysyy sisällä eikä aiheuta lisää huonoa oloa. Olen ollut juurikin tuollainen napostelija, joka syö jotain pientä silloin tällöin. Herkuttelua olen pitänyt aika minimissä, varsinkin nyt toisen kolmanneksen aikana ei ole juuri tehnyt mielikään herkkuja. Tiettyjä mielihaluja ei ole, vaan ne saattavat iskeä esim nähtyäni jonkun ruokamainoksen tai kuultuani jonkun syöneen jotain. Kiitos turvotuksen, olin kasvattanut painoa jo viiden kilon verran ensimmäisessä neuvolassa (raskausviikolla 9.) mutta sen jälkeen paino on hieman laskenut ja painonnousu on tasaantunut, joten paino pyörii edelleen siinä +5kg paikkeilla. Nyt kun pahoinvoinnit alkavat olla täysin takanapäin, voisinkin ottaa tavoitteeksi panostaa vielä enemmän ruoan laatuun ja terveellisyyteen. Tähän auttaa myös toukokuussa tuleva käynti ravitsemusterapeutilla.
instakollaasi
Liikunnan suhteen aloitin pitkällä tauolla olleen vesijuoksun taas raskauden alussa, sillä se on juuri hyvä ja sopivan raskas, mutta silti kevyt urheilulaji raskausajalle. Tavoitteena olen pitänyt käydä vesijuoksemassa kerran-kaksi viikossa 30+ minuutin ajan. Tavoite on onnistunut alakanttiin, mutta hyvin ja toivon pystyväni ylläpitämään sitä vielä niin pitkälle loppuraskautta kuin mahdollista. Muutamia välistä jääneitä viikkoja on, mutta muuten olen käynyt vesijuoksemassa ja uimassa kerran viikossa puolen tunnin ajan. Lisäksi lastenkin kanssa tulee liikuttua reilusti jo ihan arkitouhuissa. Liikuntaa ja peruskunnon ylläpitoa varjostaa kuitenkin jo aikaisilla viikoilla alkaneet paineet alavatsassa sekä keskivaikeat supistukset rasituksessa. Kahden kilometrin kävely pääsiäislomalla sai minut toivomaan kuolemaa, lyhyt ruokakauppareissu vei fyysiset voimat täysin loppuun. Portaat kotiovelle tuntuvat mahdottomalta tavoitteelta ja aiheuttaa painetta sekä supistuksia. Lepääminen ja ylimääräisen liikkumisen välttely on siis tällä hetkellä todellisuus, odottaessani lisätietoja supuistusten syiden tutkinnassa.
IMG_20140401_205141
Tavoitteeni ruokailun ja liikunnan suhteen eivät  liity raskausajan painonnousuun tai siihen vaikuttamiseen, vaan juurikin siihen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tavoitteluun sekä minulle itselleni että vatsassani kasvavalle sikiölle. Mutta kyllä tietenkin vältän turhat raskauskilotkin jos vain voin, tuskinpa kukaan raskaana oleva nainen haluaa ehdoin tahdoin lihottaa itseään yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Tavoitteeni eivät myöskään ole mikään mahdollisimman terveellinen fitness-superdeluxe-ylilyönti-raskaus cleanfoodeineen ja mielipuolisine 24/7-liikuntaharrastuksineen, vaan ihan normaali, tasapainoinen ja kohtuullinen terveellisyyden tavoittelu, ilman liikaa sääntöjä, kieltoja tai haudanvakavia tavoitteita.
Osa kuvista: instagram @jenskujne

Millä tavoin te olette panostaneet terveellisyyteen raskausaikana? 

22. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen kuulumisia ja kuvia

Meillä ei pääsiäistä varten paljoa koristeltu, kuten kerroin jo aiemmin. Samalla lailla pääsiäisenviettokin meni melko vaatimattomasti. Tuntuu, ettei tehty juuri mitään erityistä, ja pääsiäismunatkin odottelevat vielä syöjiään. Perjantaina lähdettiin poikien kanssa heti aamusta puistoon, josta suunnattiin vanhempieni luokse juhlimaan pikkuveljeni 20-vuotissynttäreitä. Sami piti perhevapaata ja rillutteli jossain kavereiden kanssa. Lapsuudenkodissa vierähti koko päivä, pojat puistoilivat siskoni kanssa vielä illalla ja minä osallistuin palapelitalkoisiin. Kotiuduttiin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Lauantaina anoppi haki Joelin yökylään ja me oltiin Alexin kanssa kahdestaan kotona, lekittiin pihalla naapureiden kanssa ja paistateltiin auringossa. Käytiin kaupassa ja kutsuttiin itsemme vanhempieni luokse pihvi-illalliselle. Illalla Alexin mentyä nukkumaan katselin leffaa ja kärvistelin kovissa vatsakivuissa odottaen Samia kotiin. Pahimmat kivut menivät ohi lepäämällä joten päätin olla menemättä lääkäriin, kun ei mitään huolestuttavia verenvuotoja tmv ollut ja vauvakin liikkui normaalisti.
pääsiäinen_120muok
pääsiäinen_008muok
pääsiäinen_005muok
pääsiäinen_098muok
Sunnuntaina meillä oli pääsiäispäivällinen mummini luona. Pidettiin päivällinen nyyttikesti-tyylillä ja minä vastasin alkuruoasta. Tarjolla oli alkupalaksi salaattia, tzatzikia, patonkia ja viininlehtikääryleitä, pääruoaksi naudanlihapataa ja perunaa, jälkiruoaksi mansikkakiisseliä kermavaahdon kera sekä lopuksi kahvin kanssa ihanaa hedelmäpiirakkaa ja keksejä. Mummilla vierähti koko päivä ja illalla ei taaskaan ehditty paljoa tehdä. Tämä pitkä pääsiäisviikonloppu on vierähtänyt lähes kokonaa muualla kuin kotona. Sunnuntai-iltana pyörähdin vielä vanhempieni luona, jossa nettishoppailin äitiysvaatteita siskoni avulla ja yritin ratkaista erään 1500-palaisen palapelin arvoitusta. Vanhempani aloittivat tuon palapeliprojektin melkein 4 kuukautta sitten, ja minä olen ollut erittäin aktiivisena osallistujana mukana aina kun olen vanhempieni luona ollut. Äidiltäni loppui into kokonaan jo alkumetreillä, joten suurimmaksi osaksi me ollaan isäni kanssa väkerretty tuota palapeliä jokasunnuntaisilla brunsseilla ja muuten kyläillessäni. Illalla katseltiin kotona vielä Samin kanssa leffaa ja tunnusteltiin vauvan potkuja mahan päältä, Samikin tunsi ensimmäiset potkut!
pääsiäinen_012muok
pääsiäinen_023muok
pääsiäinen_030muok
pääsiäinen_034muok
pääsiäinen_040muok
pääsiäinen_046muok
pääsiäinen_053muok
pääsiäinen_068muok
Takki/Zara, neulemekko/H&M, kaulakoru/Snö of Sweden, aurinkolasit/Ralph Lauren, ballerinat/Spiritstore, laukku/Longchamp
pääsiäinen_071muok
Maanantaina koitti viimeinen vapaa, jolloin Sami heräsi Alexin kanssa ja minä jäin nukkumaan. Heräsin vasta yhdentoista aikaan Joelin kotiutuessa mummilta. Leikittiin aamupäivällä legoilla ja lounaan jälkeen siivottiin ja löhöiltiin poikien nukkuessa päiväunia. Päiväunien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan ihanaan kevätaurinkoon. Joel oli saanut mummilta pyörän, jota lähdettiin kokeilemaan pienellä kävelyreissulla. Lyhyt muutaman kilometrin kävelymatka tuntui alavatsassa todella kovalta, pelottaa kuinka tämä tästä vielä etenee. Mulla ei todellakaan olisi mahdollisuutta joutua mihinkään vuodelepoon ennenaikaisten supistusten vuoksi. Päätettiin poiketa kahville vanhempieni luokse (taas, siellä on tullut vietettyä paljon aikaa tämän viikonlopun aikana) poikien ruoka-ajan lähestyessä. Joelille tuli yhtäkkiä huono olo, oksensi kahdesti ja nukkui hetken. En tiedä mikä häntä vaivasi, sillä loppuillan hän on ollut täysin normaali oma itsensä. Sami ja Alex lähtivät jo aiemmin kävelemään kotiin, ja Joelin leikkiessä isäni kanssa taiteilin palapelin viimeiset palat paikoilleen, kaikki paitsi yksi joka on joskus vuosia sitten kadonnut. Kyseessä oli siis Jacques-Louis Davidin The Iintervention of the Sabine Women. Seuraavaksi taidetaan ottaa projektiksi 2000 palan Manhattan skyline, mutta ei ihan hetkeen. Palapelin teko on koukuttavaa, mutta varsin uuvuttavaa. Illalla kotona katseltiin Samin kanssa Harry Potteria ja syötiin maailman parasta parmankinkku-rucolapizzaa, sekä nautittiin alkoholitonta persikkakuohuviiniä.
pääsiäinen_073muok
pääsiäinen_081muok
pääsiäinen_083muok
pääsiäinen_092muok
pääsiäinen_106muok
pääsiäinen_130muok
housut/H&M Mama, toppi/kirpparilta, neule/Zara, korut/Snö of Sweden, Kalevala, Timanttiset, ballerinat/Esprit
pääsiäinen_139muok

Sellainen pääsiäisviikonloppu meillä oli, rento ja ihana. Toivottavasti teilläkin kaikilla oli kivat pääsiäispyhät!

17. huhtikuuta 2014

TJ: 168

Raskaus on edennyt jo viikoille 16+0, eli tänään lähti käyntiin 17. raskausviikko. Pahimmmat olotilat ovat nyt menneet kokonaan ohi, mutta tilalle on tullut useita viikkoja kestänyt lähes päivittäinen kova päänsärky. Panadolit ei auta, silmät aristaa valoa ja korvat kovia ääniä. Olen yrittänyt googlailla kaikkea raskausaikana puhkeavasta migreenistä varhaisten viikkojen raskausmyrkytykseen, mutta mitään pätevää syytä ei päänsärylle löydy. Neuvolasta olivat sitä mieltä, ettei asialle voi mitään tehdä mutta jos pahenee tai jatkuu pitkään niin täytyy kääntyä lääkärin puoleen. Toistaiseksi jatkan siis kärvistelyä ja toivon että pian helpottaisi.
16+0_012muok
Turvotusta on edelleen paljon, ja tuntuu että mahani on aivan jättimäinen viikkoihin verrattuna! En ole tainnut kummassakaan edellisessä raskaudessa olla näin iso näin varhaisilla viikoilla. Olen inhottavassa vaiheessa kun kaikki omat vaatteet alkavat käydä pieniksi, enkä ole saanut aikaiseksi hankkia nättejä äitiysvaatteita. Tuntuu, että näytän kaikissa vaatteissa vain siltä että olen kerryttänyt ylimääräistä vatsan ympärille, eikä olo ole yhtään raskaanaoleva ja hehkeä. Yritin löytää edellisistä raskauksista kuvia mahdollisimman samoilta viikoilta, jotta voi verrata vatsan kasvua. Olin oikeassa, vatsa on tällä kertaa reilusti isompi kuin edellisessä raskaudessa. Ensimmäiseen raskauteen verratessa mahat ovat melko samankokoiset, vaikka raskausviikkoja on Joelin kuvassa kolme enemmän. Olin siis oikeassa, olen isompi nyt kuin molempina edellisinä kertoina. Tässä raskaudessa olen myös huomattavasti leveämpi sivuttaissuunnassa. Vatsa leviää sivusuuntaan ja jenkkakahvat ovat kasvaneet. Edestä päin katsottuna vatsa ei jää yhtä selkeästi lonkkaluiden väliin kuin edellisissä raskauksissa. Yleensä heti kun ehtii sanomaan että raskaus on ollut erilainen, tulee monta tyttöveikkausta, mutta itse en ainakaan lähtisi sitä arpomaan. Raskaudet kun voivat olla kovinkin erilaisia vaikka sukupuoli olisikin sama. Mielenkiintoista seurata miten raskaus oireineen ja vatsan kasvuineen tästä etenee ja minkä sukupuolen edustajaksi vauva sitten myöhemmin paljastuu.
mahakollaasi
Raskausviikolla 13+5 huomasin ensi kertaa tuntevani vauvan liikehdintää kohdussa. Maatessani selällä kohtu nousee lonkkaluiden välistä esille samalla kun tunnen muljahtelut. Vauvan ja kohdun suurpiirteiset liikkeet siis näkyvät myös ulospäin. Vasta tänään aamulla tunsin ensimmäiset selkeät potkut, joita tuli kolme lähes peräkkäin. Olin täysin unohtanut miltä nuo ensimmäiset hennot potkut tuntuvat, sillä lähimmässä muistissa on vain ne kylkiluita murskaavat pahoinpitelypotkut Alexin loppuraskaudesta. Koko tämän päivän potkuja on tuntunut, ja kun aloin oikein kunnolla niitä tutkiskelemaan, huomasin että pienet hennot potkut tosiaan näkyvät vatsan päällekin. Yritin saada Samia tunnustelemaan, mutta vauva potkaisi yhden pienen potkun jota Sami ei tuntenut ja lopetti sitten kokonaan. Samalla tavalla ne potkut loppuivat myös poikien raskausaikana heti kun Sami yritti tunnustella niiden perään. Olin ihmeissäni kuinka aikaisin liikkeitä tulee ihan näkyviin asti, sillä kohtuni on ollut reilusti taaksepäin nojautuva, jonka takia myös maha piilotteli edellisessä raskaudessa niin pitkään. En sitten tiedä voiko kohdun asento muuttua, sillä nyt se tuntuu olevan ihan pinnalla ja tosiaan ne potkutkin tuntuvat niin selvästi alavatsassa.
16+0_020muok
Pojat ovat innoissaan mahasta ja jos heiltä kysyy missä mamman vauva on, he osaavat näyttää mahaa päin. Etenkin Joel tykkää silitellä mahaa, Alex taas nyplää mieluummin napakorua jota vissiin luulee sitä vauvaksi... Pojat myös kuvittelevat usein että heidänkin mahoissa on vauvat. Onneksi alun pahin innostus on pojilla laantunut, sillä alkuun meinasi jo olla rasittavaa kuunnella aamusta iltaan kysymyksiä "Koska vauva tulee? Milloin on syksy? Koska saamme nähdä vauvan?". Joel on fiksu lapsi, mutta en siltikään usko että hän tajuaa tai muistaa edelliseltä kerralta mitä oikein tapahtuukaan, kun mamma on jatkuvasti pipi ja mahassa on vauva. Olen ajatellut että lähempänä laskettua aikaa haetaan kirjastosta läjäpäin kirjoja jossa selitetään helpolla tavalla pikkusiskon tai pikkuveljen syntymää ja perheeseen liittymistä. Olen löytänyt monta kirjaa, mutta vielä tässä vaiheessa taitaa olla liian aikaista alkaa valmistelemaan poikia isoveljiksi tuloon. 
Milloin ja mten te olette kertoneet tuleville isosisaruksille vauvan tulosta?

16. huhtikuuta 2014

Pääsiäisfiiliksissä

Pääsiäinen lähenee kovaa vauhtia ja se on jäänyt meidän perheessä täysin unholaan, valitettavasti. Kemiläisten vierailu, Joelin synttärijärjestelyt ja mua vaivannut järkyttävä päänsärky/raskausmigreeni/mikälie on vienyt ajatukset täysin muualle viime aikoina. Me ei käytetty lapsia virpomassa, mutta saatiin onneksi pari oksaa naapureiden lapsilta keittiötä koristamaan. Sunnuntaiaamupäivä meni minun osaltani päänsärkyä pois hoitaen ja poikien osalta vauvauinnissa. Uinnin jälkeen pidettiin rääppiäiset eli jälki-synttärit vanhempieni, siskoni ja hänen poikaystävänsä sekä mummini kanssa, kun kaikki eivät päässeet varsinaisiin juhliin. Pojat menivät päiväunille ja minä kiiruhdin muutamaksi tunniksi Lapsimessuille ihanan Katjan kanssa. Ei siinä olisi virpomaan ehtinytkään. Illalla ruokakaupassa ajattelin ostaa vielä rairuohot toivoen että ne ehtisivät kasvaa edes vähän vajaassa viikossa. Kävipä huono tuuri, sillä koko jättimarketista oli rairuohot loppu, enkä viitsinyt ostaa valmiiksikasvatettua feikkiruohoa.

pääsiäinen_031muok

pääsiäinen_035muok

Mun lapsuudenkodissani pääsiäistä on aina koristeltu kotia pupujen, tipujen, rairuohojen ja munien avulla. Olisi kiva itsekin koristella kotia edes hieman, mutta meillä ei ole mitään koristeita. Aiempina vuosina ei olla edes yritetty somistaa kotia, mutta nyt lasten kasvaessa on kivaa järjestää heidän vuoksi vähän juhlallisempaa menoa pyhiksi. Koristeet, suklaamunat, askartelut. Eilen annoin pojille projektiksi koristella omat pääsiäismunat. Alkuun meininki oli innostunutta, mutta aika pian kiinnostus lopahti ja askartelijat hävisivät omille teilleen. Tänään ripustin munat ikkunaan kreppipaperista tehtyyn ruohikkoon, tyylikkäällä "vähän teippiä sinne tänne"-menetelmällä. Nämä ovat ensimmäiset pääsiäiskoristeemme, mutta luulen, että niitäkin alkaa kertymään lisää kun pojat kasvavat ja oppivat askartelemaan niin kerhossa kuin kotonakin.

pääsiäinen_021muok

pääsiäinen_009muok

Kaupasta tarttui mukaan pääsiäisherkkuja poikien isomummilta saatujen Kindermunien kaveriksi. Sekä tietty omat Kindermunat mulle ja Samillekin! Olin kauppaan mennessäni ehtinyt muuttaa mieleni myös feikki-rairuohon suhteen, mutta tällä kertaa nekin olivat kaupasta loppuneet. Lohduttauduin ajatuksella, että meillä on kuitenkin synttärijuhlista jääneet krysanteemit ja tulppaanikimppu vitsoineen pöytää koristamassa. Mutta yllätyksenä sain tänään Joelia kerhosta hakiessani nähdä, että hän on kerhossa kasvattanut oman pienen rairuohonsa! Olin puhjeta kyyneliin kun näin ihanan pienen rasian jonka Joel on askarrellut! Olin kyllä kuullut että lapset ovat askarrelleet kerhossa, mutta ilahduin entisestään tajutessani että me saadaankin rairuoho pääsiäiseksi! Voi tätä onnen, ylpeyden ja raskaushormonien määrää! Itkettää joka kerta kun katson tuota pientä rairuohopurkkia. Eikö olekin ihana?

pääsiäinen_039muok

Tässä samalla muuten huomasin, että kaikki nämä meidän muutamat pääsiäiskoristeet sijoittuu keittiön pöydän ympräristölle. Ehkä pitäisi vielä yrittää metsästää jotain tipuja tai pupuja olohuonetta koristamaan, tai askarrella poikien kanssa vielä lisää koristeita. Toisaalta, on ihan kiva ettei koristeita ole liikaa ja etteivät ne leviä pitkin kotia joka paikkaan, vaan ovat koottuina vain yhden ikkunan ääreen. Ehkä on turhaa alkaa enää tässä vaiheessa panostamaan kauheasti koristeluun, sillä pääsiäinen on ohi yhtä pian kuin se tulikin ja kohtahan ne koristeet jo siivotaan pois. Menipä negatiiviseksi tämä loppu, pahoittelut siitä!

Miten teillä fiilistellään pääsiäistä?

12. huhtikuuta 2014

Synttäribileet

Tänään vietettiin Joelin synttäreitä, isolla hulinalla! Meillä on molemmilla isot suvut, joten vaikka kutsuisi vain lähimmät sukulaiset ja kummit, vieraslista kipuaa helposti viiteenkymmeneen. Kaikki vieraat eivät valitettavasti päässeet paikalle, mutta hyvä 30 hengen porukka oli kasassa, juhlijoita juuri sopivasti pieneen kotiimme. Mä olen ollut ihan horroksessa koko synttärijuhlan kanssa, ja heräsin vasta torstaina siihen etten ollut suonut juhlille edes ajatusta. Torstai-ilta kului siis hätäsuunnittelun parissa ja perjantaina hoidettiin siskoni kanssa menun viimeistely, kauppareissu ja leivontatalkoot. 

3vbileet_009muok

3vbileet_004muok

3vbileet_002muok

3vbileet_013muok

3vbileet_005muok

3vbileet_006muok

Pöytä saatiin koreaksi ja tarjolla oli suolapaloina tomaatti-basilika-lihapullatikkuja, nakki-melonitikkuja, juusto-viinirypäletikkuja, patonkia ja tuorejuustoa. Makeiksi tarjoiltiin ihanaa mango-persikka-suklaatäytekakkua, suklaakauralastuja ja pätkispalloja. Mentiin joissain kohtaa siitä missä aita oli matalin, sillä esim. lihapullat olivat tällä kertaa niitä kaupan valmiita. Mä olisin myös halunnut melonin kaveriksi parmankinkkua mutta siskoni mielestä nakit ajaisivat saman asian. Juotavaksi mansikka-limemehua, limua ja kahvia. Syötävää oli vieraisiin nähden juuri sopivasti, sillä ylimääräistä jäi vain sopivasti huomisaamun rääppiäis-brunssille.

3vbileet_033muok

3vbileet_017muok

3vbileet_042muok

3vbileet_089muok

3vbileet_056muok

3vbileet_087muok

Joel oli tyytyväinen juhliinsa, erityisesti suklaiseen leijonakakkuun, joka oli hänen oma toiveensa. Parasta oli ilmapallojen puhaltaminen ja tyhjentäminen, sekä lahjojen avaaminen. Lahjoja tuli sopivasti ja seassa oli myös sitä toivottua tarpeellista tavaraa kuten pyyhkeitä ja lakanoita. Alexin mielestä parasta oli ehdottomasti syöminen. Mua ärsytti juhlissa lähinnä se, etten omista mitään mekkoa joka imartelisi tämänhetkistä pöhöttynyttä ja turvonnutta olemustani, ja että Alex sotki paitansa suklaaseen. Pienet murheet, eli onnistunut meninki siis oli! Kiitos kaikille vieraille ja etenkin siskolleni josta oli iso apu järjestelyissä!

10. huhtikuuta 2014

"Minä olen kolmetoista vuotta"

Meidän isopoika Joel täyttää tänään kolme vuotta! Tai kolmetoista, kuten hän itse yritti eilen väittää... Ihana isopieni poikani ja lässynlää kuinka aika kuluu nopeasti! Paljon on ehtinyt kolmessa vuodessa tapahtua ja niin siitä kolmekiloisesta nyytistä on tullut reipas ja omatoiminen lapsi. Uhmaiän keskellä kaikki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta hyviä hetkiä mahtuu päivään miljoonia. Pikkuveli kiukutteluineen on sitten asia erikseen... Joel on aina ollut helppo, tyytyväinen ja sopeutuva lapsi. Vaikeampia kausia on tottakai ollut niin syömisen, kiukuttelun kuin nukkumisenkin kanssa, ja tuota viimeistä työstetään edelleen. Kunhan nukkuminen alkaisi sujua ennen vauvan syntymää...

Joel3v_047muok

Kerhon aloitus on aiheuttanut Joelissa suuria kehitysharppauksia. Ruotsinkieli kehittyy vauhdilla, sanavarasto karttuu ja vuorovaikutusta toisten lasten kanssa harjoitellaan. Joel on oppinut keskittymään paremmin ja pysyy jonkun jutun kanssa aloillaan pidempiä hetkiä, mutta lelujen jakaminen aiheuttaa edelleen päänvaivaa. Joel ottaa kädestä ja tahtoo omia kaiken. Tästä huonosta tavasta saadaan syyttää myös osittain itseämme, sillä Alex on aina ollut niin kiltti ja sopeutuvainen että on tyytynyt johonkin toiseen leluun jos Joel on häneltä lelun varastanut. Nyt Joel siis harjoittelee jakamista ja yhteisleikkiä ahkerasti sekä kerhossa että kotona.

Joel3v_072muok

Joel3v_081muok

Joel syö pääosin hyvin, mutta taantuu todella usein "vauvaksi" ja pyytää että häntä syötetään väittäen ettei itse osaa syödä. Ruokapöydässä hän ei jaksa keskittyä syömiseen, vaan ajatukset harhailee ja syöminen on hidasta sekä suurilta osin pelkkää pelleilyä. Kaikenlainen ruoka maistuu ja myös uusia juttuja maistellaan melko ennakkoluulottomasti. Pöytätavoissa on vielä paljon opittavaa, mutta en ihan tiedä kuinka paljon sitä voi kolmevuotiaalta vaatia. Myös muissa asioissa tuo vauvataantuma näkyy, esimerkiksi pukemisessa Joel pyytää aina apua, vaikka osaa itse. Nykyään olen tehnyt niin, että pyydän tekemään yhdessä ja sitten en vaan tee mitään, jolloin Joel huomaamatta osaakin itse. Sen jälkeen hän ylpeästi kuuntelee kehuja, vaikka ensi kerralla taas väittää ettei osaa.

Joel3v_079

Nukkuminen on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan, vaikka se on vaikeaa edelleen. Iltaisin Joel nousee sängystä yleensä kymmeniä kertoja, kiipeilee Alexin sänkyyn, räplää valoja, levittelee leluja ja ketkuttelee vessahädän kanssa. Joinakin iltoina hän nousee sängystä vain kerran tai kaksi, ja nukahtaa kiltisti. Nukahtamisen jälkeen Joel kyllä pysyy hienosti sängyssä aamuun asti, ja nyt olen minäkin totuttautunut siihen, ettei poikaa saa takaisin nukkumaan aamulla vaikka hän heräisikin "liian aikaisin". Aamuisin jätän joskus pojat leikkimään keskenään huoneessaan jotta saan torkkua pahimmat väsymykset pois. Päiväunia Joel nukkuu edelleen parvekkeella, noin 1,5 - 3 tuntia. Todennäköisesti aletaan jättämään päiväunia pois tässä keväällä tai kesällä, viimeistään ennen vauvan syntymää. Harkinnassa on myös poikien siirtäminen kerrossänkyyn.

kollaasi1

Joelin uhmaikä tuntuu minusta erityisen vaikealta, sillä en oikein tiedä onko se uhmaa vai ei. Joel ei vetele perinteisiä itkupotkuraivareita, ei juurikaan kiukuttele tai ole väkivaltainen. Kaikki tuhmuudet mitä Joel tekee, hän tekee hymyssä suin ilkikurisella virneellä. Hän on jatkuvasti iloinen ja hymyilevä, vaikka juokseekin pakoon kun pitää pukea, heittelee aterimet lattialle tai menee varastamaan jääkaapista ruokaa. Hän puhuu rumia kasvot säteillen ja nauraa heleästi kun häntä torutaan. Jäähypenkilläkin hän istuu tyytyväisenä ja pyytää kiltisti anteeksi. Verrattuna Alexin "huudan_joka_asiasta_ja_heittäydyn_dramaattisesti_maahan"-uhmaan verrattuna Joel on oikea enkelipoika.

Joel3v_014muok

Joel3v_025muok

Joel reagoi vahvasti pikaisiin muutoksiin, ja häntä saa paljon varoitella ja valmistella eri tapahtumiin. Sama pätee myös tottelemiseen ja asioiden tekemiseen silloin kun pyydetään, varsinkin jos on kiire. Asioiden käsittely leikin avulla on auttanut paljon. Puettaessa käydään läpi minkä värisiä vaatteita puemme, ruokapöydässä laskemme lusikoita. Tulevista tapahtumista jutellaan jo etukäteen, jotta Joel ehtii tottua ja sisäistää tulevan, ihan pienissäkin asioissa. "Muistathan Joel että aina kun tullaan kerhosta kotiin niin mennään suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen on päiväuniaika. Ehdit leikkiä sitten herättyäsi". Tällä tavoin vältämme suurimmat kiukuttelut eikä Joel ahdistu nopeasta aikataulusta tai tilanteiden pikaisista vaihteluista.

Joel3v_031muok

Tänään aamulla herättiin iloisella mielellä ja Joel sai avata syntymäpäivälahjansa. Sami oli töissä, joten me pidettiin kahdestaan Alexin kanssa Joelille synttäriherätys. Joel piti lahjoistaan todella paljon, ja mamman astkartelema korttikin oli hieno. Koska pyrimme kasvattamaan lapset arvostamaan muutakin kuin jättimäisiä lahjapinoja, hankimme Joelille maltilliset kaksi lahjaa. Lauantain syntymäpäiväjuhlissa poika saa varmasti riittämiin lahjoja, vaikka olemme pyytäneet myös käytännöllisiä ja tarpeellisia lahjoja. Uusi kerhoreppu on ollut hankinnassa pitkään, ja kun saamattomuuteni takia reppu vain odotti kaupassa, päätin jättää sen synttärilahjaksi kun sen vihdoin muutama viikko sitten tilasin. Ja kuten näette, päädyin silti tuollaiseen joka lapsen SkipHop-reppuun. Joel on jo suunnitellut mitä kaikkea reppuun voi pakata, kun huomenna koittaa kerhopäivä. Kivaa, kun saa mennä uudella repulla kerhoon ja kaivaa sieltä esiin keksejä tarjottavaksi kerhokavereille. Repun lisäksi Joel sai Lego poliisirekka-auton, jolla hän on leikkinyt koko aamun. Määrä oli hyvä, sillä eihän tuon ikäinen paljon mitään osaa toivoa tai halutakaan, vaikka Joelkin on ahkerasti lukenut lelukatalogia ja huudellut meille kuinka "mennään ostamaan tämä ja tuo, ja haluan sen ja sen ja tän lelun".