Kaksplus.fi

20. maaliskuuta 2014

Turvonneita kuulumisia alkuraskaudesta

Ensimmäinen raskauskolmannes on ihan pian ohi, kun tänään pärähti käyntiin 13. raskausviikko. Sen kunniaksi kävin aamulla ultraäänitutkimuksessa. Ihana aviomieheni valitsi lähteä normaalisti töihin ja olla tulematta mukaan, koska "noi ultrat nyt on ihan turhia". Sain kuitenkin seuraa äidistäni joka oli menossa töihin samalla matkalla. Vauvalla oli kaikki oikein mallikkaasti, ja hän iloisesti vilkutteli meille kaikkine sormineen. Sydän sykki kauniisti n. 150 lyönnin minuuttitahdilla ja pituutta löytyi melkein 6,5cm. Viikot vastasivat 12+4 tai 12+5, joten vauva oli hieman odotettua isompi. Laskettu aika olisi siirtynyt syyskuun loppupuolelle, mutta sitä ei kuulemma lähdetä vaihtamaan ellei heittoa ole yli viikon verran. Mä meinasin muuten tähän tekstiin varmaan kolmesti kirjottaa vaistomaisesti "pikkuherra", ehkä alitajuntani uskoo poikavauvaan?

_DSC0033muok

Pahimmat raskausoireet ovat nyt vähentyneet. Vaikka niitä oireita ei tälläkään kertaa ollut kovin paljon, onneksi, niin huomattavasti enemmän kuin edellisissä raskauksissani. Pahoinvointia esiintyy edelleen satunnaisesti iltaisin, joskus ihan pöntön halailu-asteelle asti. Auton ajaminen saa minut myös voimaan jokseenkin pahoin. Pahin väsymys on ottanut väistääkseen ja energiaa riittää! Osasyynä voi tietenkin myös olla ihanan kevätauringon piristävä vaikutus, mutta myös lähestyvä kuuluisan ihana keskiraskaus. Saan kyllä olla onnekas, että väsymys on ottanut helpottaakseen juuri nyt, sillä pojat ovat päättäneet aikaistaa aamuherätystä jopa tunnilla ja heräävät nykyisin siinä 6:30-7 välillä. Ja kaiken huipuksi pikkuriiviömme Alex on oppinut kiipeämään pinnasängystä pois. Ihan kamalaa, sillä Joel ei ole vieläkään (yli puolen vuoden taistelun jälkeen) oppinut kunnolla nukkumaan lastensängyssä, ja nyt saa alkaa taistella toisenkin kanssa. Positiivinen puoli asiassa on, että tässä on vielä puolisen vuotta armonaikaa saada lapset nukkumaan kunnolla ennen vauvan syntymää ja taas uusia univajeita. Jos puoli vuotta riittää, siis. Peukut pystyyn! Tarkoituksena oli vauvan syntymän jälkeen joskus vuodenvaihteen tienoolla siirtää pojat kerrossänkyyn nukkumaan, mutta todennäköisesti se tehdäänkin tässä jo kesän aikana. Ja nyt kyllä eksyin pahasti aiheesta raskaus..

_DSC0027muok2

Vatsa on käyttäytynyt tässä raskaudessa täysin eri lailla kuin aikaisemmin. Turvotus alkoi jo 6+ viikoilla, eikä juurikaan ole toivoa mahtua enää omiin housuihini. Paino oli noussut ensimmäisessä neuvolassa melkein 5 kiloa, onneksi se on sen jälkeen tasaantunut ja laskenut hieman. Näytän siltä, että olisin jo kuudennella kuulla raskaana. Ahdistaa, yököttää ja hävettää tämä muodottoman turvonnut ulkomuoto. Onneksi tässäkin on pieni helpotus, sillä turvotusta esiintyy yleensä vain iltapäivisin ja iltaisin. Aamuisin voin jopa joskus olla omissa housuissani ilman että ne painavat tai kiristävät. Olen selkeästi venynyt leveyssuunnassa, jenkkakahvat ovat kasvaneet ja sen huomaa myös silloin kun ei turvota. Ihan pelkkää turhaa lihomista. Turvotus leviää selkeästi eteenpäin ja sivuillekin. Huh, millainenkohan valas tulen olemaan loppukesästä? Raskausarvilta olen toistaiseksi vissiin välttynyt, ja yritän muistaa käyttää hehkutettua Bepancare-voidetta mahdollisimman usein. En muistanut, että minulla oli näin paljon arpia edellisten raskausten jäljiltä. Kaikki arvet ovat lähes näkymättömän haaleita ja pieniä, eli tuskin ovat ainakaan uusia. Toivottavasti ihoni jaksaisi hyvän hoidon avulla pitää arvet loitolla myös tämän kerran. Aiemmissa raskauksissa en ole ihoa juurikaan hoitanut millään rasvoilla.

_DSC0030muok2

Olen pyrkinyt ruokavaliolla ja elämäntavoilla pitää enimmät kilot poissa ja kehon muutenkin hyvässä kunnossa, mutta aina se yritys ei mene mielitekojen kanssa samaan suuntaan. Alkuraskaudessa himot pysyivät enimmäkseen terveellisissä jutuissa kuten tomaatissa, mutta nyt himottaa jäätelö, suklaamunat ja muunlaiset herkut. Ei ihme, että paino nousee ja läskit kerääntyy! (Kyllä ne on pelkkiä läskejä vielä tässä vaiheessa) Hyi! Ravintoterapeutille meno on suunnitelmissa ja odottelen selvittelyä miten lähetteen kanssa menee. Täytyy vain pitää kovempaa kuria terveellisten syömisten osalta ja välttää niitä ylimääräistä painoa ja turvotusta kerääviä ruokia ja herkkuja. Kiinnostaisiko teitä postaus siitä, miten pyrin toteuttamaan terveellisyyttä raskausaikana?

Löytyykö muita raskaanaolevia? Millä viikoilla te olette?

22 kommenttia:

  1. Jo leviit sivuille päin niin se on tyttö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin se pitäisi paikkansa tyttö- ja poikamahoista, koska en oo poikien raskausaikana levinnyt muualle ku eteenpäin :D

      Poista
  2. Mulla pompsahti maha jo jossain 10viikolla esiin ja en saanu sitä ees laihistamalla pois, nyt mulla on viikkoja 18+4 ja masu näyttää jo ihan kunnon raskausmasulta eikä pelkältä turvotukselta :)

    Hyvä et sulla on helpottanu olot, mua väsyttää vieläki kauheesti, ootan kovasti sitä seesteistä keskiraskautta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sun maha on jo kunnon maha! :) tuollainen "turvotusmaha" on vaan tyhmän näköinen, ainakin mun maha :D

      Toivottavasti sulla alkaa seesteisyys pian, mäkin odotan sitä innolla!! :D

      Poista
  3. Eikö pojille olisi unikoulu paikkaa tai jotn..? Ihan vaan ku täällä on tarjolla (lahti) hyvä unikoulu, jossa ihqnat osaavat työntekijät j vain 2 lasta kerrallaan. Tekebät ilta ja aamupuuronkin.. eikä huudata.

    Kannattaa tsekkailla, kysellä neuvolasta vinkkejä. Olisjan se varmaan jees, et nukutaan suht. Ok kun vauva syntyy:D
    Toki imetyshormonit auttaa, mutta jos ei imetä/kun lopettelee aikanaan imetyksen. Väsy on kaamea..! T.11kk ja imetys pikkuhiljaa jäämässä.. olo kun rekan alle jääny..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ollut neuvolan johonkin perhetukimikälie-juttuun yhteydessä, mutta sieltä ei ole tullut mitään yhteydenottoa takaisinpäin.. sitä odotellaan. Unikoulu saattaisi olla avuksi, mutta ainakin nämä kotikonsti-unikoulut ei oo tuottaneet meillä tulosta. Kiitos vinkistä, selvittelen lisää! :) Tsemppiä väsymykseen sinnekin!

      Poista
  4. Ettekö pelkää että tippuvat esim kerros sängystä? Meillä tuo kaksi vuotias nukkuu edelleen pinniksessä kiltisti. En ole suunnitellutkaan että siirtää hetkeen sitä mihinkään jatkettavaan esim.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään siirtäisi, enkä olisi siirtänyt Joeliakaan ellei pojat olisi oppineet kiipeämään pinnasängystä pois :/ se kerrossänky on alkaen 3v yläsängyssä ja siinä on hyvät turvalaidat.

      Poista
    2. Meillä myös tässä parin kuukauden sisällä olisi tarkoitus siirtää lapset 3v ja 1v kerrossänkyyn. Isompi tietty yllä ylös. Ja uskon, että menee hyvin. :) se ei ole edes korkea ja poika näppärä. :)

      Poista
    3. Kyllä varmasti on ihan hyvä ratkaisu :) Joelkin on ketterä poika ja oppii varmasti nopeasti kiipeämään turvallisella tavalla ylös ja alas :)

      Poista
    4. Sitäpaitsi kerrossängystä on aika mahdotonta tippua tahattomasti :D Itse muistan pienenä miten jo kolmevuotiaana parasta hommaa oli isoveljen kerrossängystä alas hyppiminen ja hengissä selvittiin! :) Lapsille sattuu ja tapahtuu kuitenkin koko ajan eikä niitä voi mitenkään kasvattaa pumpulissa. Jos Joel tahallaan hyppää alas ja satuttaa itsensä niin eipä varmaan hypi uudestaan :D

      Poista
    5. Jos sängyssä on minkäänlaista laitaa, niin saa lapsi kyllä olla aikamoinen venkula jos unissaan vahingossa siitä yli menee :D Ja totta tuokin, että tuskin hyppäisi uudestaan. Tai mistäpä sitä tietäisi, poika on aikamoinen jääräpää ;)

      Poista
  5. Täällä myös kauhistellaan painon nousua joka on tällä hetkellä jtn +7kg mutta viikkojakin on jo hurjat 26+4 :D joten ihan normaali nousu :) lisäksi joka päivä tekee mieli jäätelöä, karkkia, sipsiä, keksiä, roskaruokaa yms. En tiedä miten pystyn pitämään himot kurissa mutta en haluaisi hankkia tahalleen herkutteemallakaan kiloja tiputettavaksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä, herkkuja vaan tekisi mieli mutta kun tietää sen, että ne tuovat vaan ylimääräistä painoa :D ja lisää urakkaa sitten synnytyksen jälkeen..

      Poista
  6. Oi että, onnea! En ole blogiasi nyt vähään aikaan lukenut yo-kirjoituksien takia, mutta nyt tulin kurkkaamaan ja luin raskausuutiset :) Itse plussasin kanssa alkuviiikosta eli nyt rv4+5 ja oireina juurikin tuo turvotus ja pahoinvointi, sekä alavatsakivut. Aamuisin turvotus on aika vähäistä mutta iltaisin maha in kunnon pallo! Sitä "oikeaa" vauvamasua odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Hurjasti onnea myös sinulle ja onnittelut myös yo-kirjotusten suorittamisesta :) Toivottavasti vältyt pahimmalta pahoinvoinnilta ja väsymykseltä. Täälläkin tosiaan odotellaan sitä "oikeaa" vauvamahaa ;) Hyvää jatkoa!

      Poista
  7. Joko olet onnistunut lopettamaan tupakoinnin? Toivon todella että onnistut ja tulevan lapsesi ei tarvitse olla yksi tuhkalapsista.. En halua syytellä tai muutenkaan kuulostaa ilkeältä! Olen itsekkin polttanut ensimmäisen raskauteni aikana mutta olin silloin 16 nyt olen 23 enkä voi kun hävetä itseäni siitä miten annoin vauvani kärsiä hapen puutteesta. Jos muuta motivaatiota ei löydy nii. Pyydäppä hoitajaa ultraamaan sinua juuri tupakoinnin jälkeen tai tupakoinnin aikana. Näet itsekkin miten vauva vaikeroi ja sydämmen syke laskee, se jos mikä motivoi lopettamaan! Anteeksi että tästä tuli kaikesta huolimatta näin syyttelevän oloinen kommentti, toivottavasti ymmärrät kuitenkin että en tarkoittanut sitä niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos kommentista, arvasin että tämä aihe tulee jossain vaiheessa esille. Olen luonnostellut aiheesta postauksen myöhemmälle, liittyen juurikin tuohon terveellisyyteen raskausaikana. Olen syyllistänyt itseäni ja hävennyt sitä vähäistäkin tupakointia mitä edellisissä raskauksissa olen tehnyt, ja päätin jo kauan sitten että oli miten oli aion olla seuraavan raskauden täysin tupakoimatta. No, koska raskaustestiä tehdessäni olin lähes 100% varma että testi on negatiivinen, en ollut asennoitunut tupakoinnin lopettamiseen. Poltin raskaustestin tehtyäni yhden tupakan, ja sen jälkeen olen ollut täysin savuton! :) Tästä aiheesta on kyllä hyvä puhua, sillä se on asia jota jokainen tupakoiva odottava äiti tai lasta toivova nainen tulisi ajatella.

      Poista
  8. Hienoa, että olet saanut lopetettua tupakoinnin! :) Kyllä se himo voi sieltä jossain vaiheessa tulla, mutta koitat vaan keskittää ajatukset johonkin ihan muuhun, esim. vauvaan. Nyt sulla on tosi hyvä sauma lopettaa polttaminen kokonaan, mikäs sen kivempaa lapsille kuin savuton äiti. Ja miksei vaikka isikin, jos niikseen tulee. :) Mä en raskaana polttanut yhtään ja nykyään vain baarissa ollessa tulee tupakoitua. Parempi kai olisi sekin lopettaa, mutta nyt kun yhdistän röökin vain bilettämiseen, niin arkena ei ikinä tee edes mieli. Pienet paheet sallittakoon silloin kun ei niistä ole kenellekään muulle haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti en ratkea tupakkaan enää vauvan synnyttyä, olisihan se typerää. Ensimmäiset 1-1,5kk oli helppoja, mutta nyt kyllä tupakanhimoa esiintyy aika-ajoin, toivottavasti sekin pian unohtuisi. :) Toivotaan myös, että Sami löytäisi enemmän motivaatiota tupakoinnin lopettamiseen, vaikka hänkin on jo vähentänyt.
      Ehkei muutama tupakka silloin tällöin juhliessa haittaa :) Ainakaan jos vertaa päivittäiseen tupakointiin!

      Poista
    2. Mulla oli myös helppo lopettaa raskauden alussa sillä olo oli muutenkin niin kuvottava! Nyt kun olo on normaali tekee tupakkaa mieli lähes päivittäin ja näen jopa useasti unta siitä miten menen tupakalle!:D pakko vain sinnitellä loppuun asti en todellakaan aijo sortua raskauden aikana, yritän tietenkin olla polttamatta myös raskauden jälkeen mutta juuri nyt houkutus tuntuu liian suurelta.

      Poista
    3. Mä en oo ihan unta nähnyt sentään, mutta kyllä se mielessä usein käy varsinkin jos näkee jonkun polttavan ihan vaikka telkkarissa :D Kyllä musta tuntuu että mäkin saan aika kovaa duunia tehdä jos meinaan olla polttamatta vielä raskauden/imetyksen jälkeen, mutta toivottavasti onnistuisi! :)

      Poista

Kiitos kommentista!