Kaksplus.fi

27. maaliskuuta 2014

Kotipäivä paras päivä

Mulla on ollut onni pystyä olemaan kotiäitinä aina Joelin syntymästä asti, ja jatkaa sitä edelleen. Suunnitelmissa on, että niin kauan kuin taloudellinen tilanne antaa myötä, jatkan edelleen kotiäitinä. Elokuussa jään hoitovapaalta äitiyslomalle, jonka lopuuttua jatkan hoitovapaata syksylle 2017 asti, jos se on edelleen taloudellisesti mahdollista niin tukien kuin muidenkin asioiden osalta (en ole ihan perillä miten kotihoidontuen mahdolliset uudistukset vaikuttavat, tai milloin ne tulevat voimaan). Itse priorisoin pienten lasten kotihoidon tärkeäksi, mutta en silti koe lasten päivähoitoon laittamista vääränä. Omasta mielestäni aikaiset herätykset, kiireelliset aamut, hoitoonviemiset, töihin kiiruhtamiset ja lasten pitkät hoitopäivät ei vaan kuulosta hyvältä alle 3-vuotiaalle, enkä rehellisesti sanottuna itsekään jaksaisi sitä rumbaa vielä aloittaa.

Joel aloitti päiväkerhossa vuoden alussa, ja jo kaksi kiireellistä aamua viikossa ovat tuoneet omanlaisen stressilisän arkeemme. Vaikka me heräämme nykyään hävyttömän aikaisin (pahimmillaan 6:30 aiemman 8-8:30 sijasta) niin otetaan aamut rauhallisesti, köllitään sängyssä, syödään aamiaista rauhassa vasta yhdeksän aikoihin ja hengaillaan yöpuvuissa koko aamupäivän. Kerhoaamuisin puetaan kiireellä, joudun hoputtamaan lapsia aamupalapöydässä eikä ehditä heräillä vähitellen Muumien ääressä, kuten muina aamuina. Vaikka valmistautumisaikaa on yli kaksi tuntia, se on liian vähän kun on tottunut täydelliseen kiireettömyyteen. Kaksi kiireellistä aamua viikossa on tässä vaiheessa ihan tarpeeksi.

kotipäivä_006muok

kotipäivä_051muok

kotipäivä_008muok

Kotipäivistä paras on torstai. Se on palauttava kiireellisen kerhoaamun jälkeen, ja voimia keräävä ennen seuraavaa kiireellistä kerhopäivää. Torstaisin ei edes huvita järjestää muuta tekemistä, kuin kotonaoloa. Aamuisin vaikka pojat heräävät aikaisin, minä jään sänkyyn makoilemaan. Pojat jaksavat leikkiä ja lukea huoneessaan kiltisti, joka antaa minulle hieman pelivaraa järkyttäväksi palautuneen raskausväsymyksen kanssa. Onneksi valoisat aamut piristävät paremmin! Varjopuolena tietysti samaisesta valoisuudesta johtuvat aikaistuneet herätykset..

kotipäivä_032muok

kotipäivä_017muok

kotipäivä_064muok

Kotipäivinä jaksaa tehdä enemmän kotitöitä, koska ei ole ollut juoksujalkaa menossa aamupäivällä. Pestä ylimääräinen koneellinen pyykkiä tai järjestellä kaappeja ja laatikoita. Kotipäivinä voi tehdä tuoretta ruokaa lounaaksi, kun ei tarvitse olla eilisen jämiä odottamassa kiireellä kotiutuvia kerholaisia, joiden päiväunet ovat muutenkin jo myöhässä. Mennään ulkoilemaan tai jäädään sisälle, riippuen mitä pojat haluavat tehdä. Mä en pidä jokapäiväistä ulkoilua pakollisena, vaan mennään ulos jos tekee mieli. Pojat nukkuvat kuitenkin 2-3h päiväunia ulkona, joten he saavat raitista ilmaa päivittäin. Tänään uitettiin Joelin kanssa veneitä pesualtaassa Alexin nukkuessa vielä päiväunia ja syötiin välipalaa telkkarin äärellä. Joskus voi vähän joustaa säännöistä. Ei aina, mutta joskus. Muuten asiat eivät enää tuntuisi erityiseltä. 

Viihdyttekö te muut kotiäidit ihan vaan kotona hengaillen? Miten te vietätte kotipäiviä? 
Vai kaatuuko seinät niskaan ellei ole joka päivälle menoa ja menininkiä?

11 kommenttia:

  1. Pojot sinulle :D! mä olen itse nyt jo kypsä olemaan kotona (11kk) olin jo kun poju oli sen 9kk, mietin että miks mulla on niiin tylsäää?:D

    mutta olen kyllä ennen lastakin ollut jo melkein yli vuoden kotona yksin, eli... en varmaankaan olis näin kypsä, jos olisin jäänyt meinigistä suoraan äippälomalle.
    Nyt tilanne kiljuu toimintaa! ;D vaikkakin hitaat aamut on mun juttu 100%, mut nyt oon valmis hetkeks uhraamaan ne, kun oon kyllästynyt 100% tähän nyhväilyyn. Mä haluan olla myös mä :D enkä vain 100% äiti tai joku kodinhoitaja ym.
    Mulla sitäpaitsi on koulu roikkunut suht kauan tuolla taustalla ja 1v päästä pitää valmistua. joten kiireinen vuosi tulossa:D

    Ja mietin joskus toista lastakin, mut ei nyt ei oo aika.. En halua jäädä vuosien työttömyys putkeen ja sit kukaan ei ota töihin ym. Kun nytkin on vaikea työllistyöä. Haluan valmistua ja saada työpaikan, sit voisin harkita toista mukulaa..Vaikkakin haluaisin suht pienen ikäeron, mutta nyt se ei ole millään lailla mahdollista.
    niin monta asiaa täytyy saada hoidettua. Taloudellinen tilanne han on tietty myös tosi tärkeä:) niin hvyää duunipaikkaa mielehellä ei ole, että voisin jäädä vuosiksi himaan. Mutta en mä kullä jäiskään, vaik olis mahdollista.
    Musta tuntuu et mun aivot sulaa ku elämä menis vaan siivotessa, toisen tarpeita täyttämässä ym:D

    Mut hyvä lukea toinen kokemus, kun millään en voi ymmärtää kuka haluaa olla vuosia vaan himassa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niin sen vain huomaa kuinka erilaisia ihmiset ovat, ja nauttivat eri asioista! :) Et oo ensimmäinen, joka sanoo että äitiysloma ja kotona olo on tylsää! Sulla on fiksuja ajatuksia, samoja olen itse käynyt läpi juurikin työllistymisen ja opiskelun kannalta, mutta mä oon taas päättänyt että se menkööt miten menee sitten kun lapset on isompia :)

      Poista
  2. Siis, nyt oli tyhmä alku :/ jäi pois, tarkotus oli kirjoittaa, että pointseja sulle kun jaksat olla kotona lasten kanssa :) !

    VastaaPoista
  3. Mulla tuo kotiäitiys on jo jonkin aikaa sitte loppu (ainaki toistaseks.. :D). Mutta sen muutaman vuoden mä siitä tykkäsin, sitte menin vähäks aikaa töihin ja jatkoin taas puoli vuotta. Kotona kuitenki tuli oltua yhteensä se 4 vuotta, niin lopuks rupes jo tympimään.

    Mä oon aina ollu semmonen, että en jaksa vaan olla paikoillaan, pakko saada tehdä koko ajan jotain. Kotiäitinä me yleensä ulkoiltiin paljon, leivottiin ja hömpättiin. :) Ja mulla piti tyyliin olla seuraavan viikon ohjelma valmiina, millon kyläillään missä ja koska tehdään mitäki. :DD Vihasin päiviä kun ei ollu mitään suunnitelmia. Nyt kun on ollu taas töissä, niin ei edes kerkee sen enempää suunnitella ku saa tehä ruuan ja kotityöt loppuillan ja sit mennäänki nukkuun. Viikonloput pyhitetään pääasiassa kyläilylle ja jotkut harvat arki-illat. Mutta mä taas tykkään semmosesta hektisestä elämästä. :)

    Mulla kuitenki aina joka toinen viikko aikaa levätä ja olla, niin halua tehdä lasten kanssa mahd paljo kaikkea kivaa kun ne on mulla. :) Ja mitä noihin aamurumbiin tulee, niin kaks menee helposti mutta kauhulla ajattelisin jos mun pitäis vielä kolmannestaki selvitä.. sais kyllä olla sillon jo toisetki kädet apuna. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on ihan sama onko suunnitelmia tai ei, joskus (varsinkin nyt raskauspahoinvoidessa) on tosiaan vaan ihanaa loikoilla tekemättä mitään! Välillä taas muakin ahdistaa, ettei ole mitään tekemistä, ja sitten pitää tehdä paljon kaikkia erikoisjuttuja että mieli taas tasaantuu :D Mä oon viettänyt nuorempana kiireellistä ja hektistä elämää ja olin aina jossain menossa niin nyt on ihanaa kun ei tarvitse tehdä sitä.

      Hyvä näkökulma, jos me oltais Samin kanssa erottu ja elettäis viikko-viikko systeemillä niin tuskinpa jaksaisin hengailla itsekseni aina sitä yhtä viikkoa! Silloin varmaan mäkin lähtisin töihin, vaikka tuskin löytyy monia töitä jota voi tehdä joka toinen viikko :D

      Poista
  4. Mä olin kotiäitinä yhteensä kahdeksan vuotta enkä päivääkään vaihtais niistä pois! Toki mulla oli mahdollisuus tehdä viikonloppuisin keikkoja omalla työpaikallani kun oli tarvetta, mutta silti ne kotivuodet lasten kanssa olivat elämäni parasta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä joskus mietin tuollaista osa-aikaista tai viikonlopputyötä, mutta meidän kohdalla se ei toimisi, koska silloin ei olisi perheaikaa ollenkaan, jos mä olisin töissä illat ja viikonloput, ja Sami arkipäivät. Keikkatyöt taas voisi olla fiksuja, kun niitä ei ole aina, mutta mulla kun ei oo koulutusta niin sekin rajautuu pois :) Ihanaa, että olet saanut olla kotona lasten kanssa noin pitkään! :)

      Poista
  5. Itse olin kotiäitinä semmoisen kuusi vuotta ja siinä ajassa sain kaksi lasta. Pienempi meni tarhaan kun täytti kaksi.
    Olin jo tosi kypsynyt kotona olemiseen jotenkin.aina samat jutut ja siivoamiset/syömiset yms :D mua vaan kyllästytti tosi paljon.
    Nyt sain kolmannen tuossa 5kk sitten ja olisin valmis palaamaan jo työn pariin.
    Jotenkin rennompaa ja ei tarvitse koko ajan olla tekemässä jotain.
    Oon tylsistynyt kotona vaikka onkin paljon tekemistä..en muistanut että tää kotiäitinä oleminen on työtä myös :)
    Pieniä nuo on vain hetken että nyt pitää nauttia kun neljättä ei enää tule.
    Miehen mukaan ainakaan :D
    Toisille sopii ja itse oon niin liikkuvainen että kyllä kaipaan jo töihin ja menoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että mun mieli muuttuu myös kun vuodet vierii kotona, ja ehkä vuoden päästä olen jo ihan kypsä kotonaoloon. :D Mä tein viikonlopputöitä kun Joel oli tuon 5kk > ja se kyllä oli rentouttavaa omalla tavallaan kun ei tarvinnut olla kokoajan lapsen tarpeita täyttämässä, vaan sai ajatukset muualle ja keskittyä työntekoon :)

      Poista
  6. Itse olen ollut kohta 5 vuotta kotiäitinä. Suurimman osan ajasta siitä on nauttinut, mutta kyllä niitä vaikeitakin kausia on mahtunut mukaan. Nyt tuntuu, että tämä aikakausi meidän elämässä saa väistyä ja olenkin hakenut tänä keväänä kouluun. Lapset olisivat päivähoitoon mennessään 5- ja 3-vuotiaat. Ikinä en muuttaisi tätä päätöstä. Meille on ollut oikea ratkaisu hoitaa lapset kotona tähän saakka ja jo melko hyvillä mielin tuon ikäiset lapset voi laittaa hoitoon.

    Nyt kun loppu häämöttää, niin tätä arvostaa vieläkin enemmän ja kotipäivät on ihania! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea kouluun haun kanssa! :) Tuon ikäiset lapset menevät varmaan oikein iloisesti hoitoon, ja se on helpompaakin kun osaavat olla jo jonkun verran omatoimisia. Varmasti kotiäitiydestä ja kotipäivistä nauttii entistä enemmän, kun tietää että ne saavat pian väistyä uusien haasteiden edestä! :) Ja onhan kotona olemisessakin tietty omat huonot puolensa, kuten kaikilla asioilla.

      Poista

Kiitos kommentista!