Kaksplus.fi

21. helmikuuta 2014

Kolmannen raskauden alkuvaiheet

Jo ennen Alexin syntymää minut valtasi vauvakuume. Se oli omituinen tunne, koska se ei keskittynyt toiseen lapseemme jota odoteltiin syntyväksi, vaan johonkin tulevaisuuden mahdolliseen vauvaan. Jo melko pian Alexin syntymän jälkeen sovimme suurpiirteisesti ajankohdasta, jolloin kolmas lapsi olisi tervetullut. Puolitoista pitkää vuotta odotuksen odotusta. Alunperin olimme suunnitelleet alkavamme yrittämään vauvaa joskus alkuvuonna 2014, mutta lopullinen päätös ehkäisyn pois jättämisestä tapahtui hetken mielijohteesta. Kuultuani syksyn mittaan useita raskausuutisia ystäviltäni oma vauvakuumeeni kasvoi kasvamistaan. Pitääkö minun odottaa vielä monta kuukautta että päästään aloittamaan vauvanteko, ja montakohan kuukautta siinä vielä menee että raskaudun? Olin niin kovin malttamaton. Meillä raskautuminen on aina sujunut unelmahelposti, saihan Joel alkunsa lähes heti tavattuamme, ja Alexistakin tärppäsi heti ensimmäisestä yrityskierrosta. En kuitenkaan halunnut olettaa, että raskautuminen tälläkin kertaa sujuisi yhtä helposti, koska halusin välttää pahimmat pettymyksen tunteet jos ei raskaaksi tuleminen heti onnistuisikaan.

Jätimme siis ehkäisyn pois hetken mielijohteesta kuukautta suunniteltua aiemmin, joulukuun alussa. Koska raskautta ei ensimmäisessä kierrossa kuulunut, minut valtasi epätoivo. Vaikka kuinka yritin ajatella toisin, olin kai alitajuisesti olettanut raskautumisen onnistuvan tälläkin kertaa heti. Koin itseni kovin itsekkääksi ja lapselliseksi ajatuksineni, onhan minulla ystäviäkin kenellä on ollut vaikeaa raskautua, mikä oikeus minulla on valittaa jos ei heti ensimmäisestä kierrosta onnistu? Jo kolmatta raskautta suunnitellessa, olin toivonut syysvauvaa. Mitä jos raskautumisessa kestäisi niin pitkään, että se menisi seuraavalle vuodelle? Oletus helposta raskautumisesta sai realistisen ja ehkä tarpeellisen kolahduksen, kun en ollutkaan raskaana heti ensimmäisessä kierrossa. Asioita, varsinkin sellaisia joihin ei juurikaan voi itse vaikuttaa, ei voi suunnitella.

Toiseen yrityskiertoon lähdettiin ristiriitaisin tuntein. Vaikka kuinka yritin psyykata itseäni, negatiivinen raskaustesti ja kuukautisten alkaminen masensi ja ärsytti. Missä vika nyt oli, kun edelliset raskaudet olivat saaneet alkunsa niin pian. Mitä jos joutuisimme odottamaan useita kuukausia tehden negatiivisia testejä toistensa perään? Samin mielestä stressaaminen oli turhaa, ja hän saikin minut melko hyvin rauhoitettua. Toisessa yrityskierrossa olin 100% varma etten olisi raskautunut, ei ollut oireita eikä mitään. Ystävän rohkaisemana tein kuitenkin raskaustestin kaksi päivää ennen kuukautisten alkamista, tavallaan hetken mielijohteesta. Jo testin tekeminen ahdisti, sillä olin varma ettei puikkoon piirry kahta viivaa. Mutta suureksi yllätyksekseni testiin tulikin aivan haalea viiva, niin haalea etten siinä itse nähnyt mitään. Kontrolliajan lopussa viiva oli kuitenkin täysin selvä, vaikkakin haalea. Rv 3+4. Tein uuden testin vielä muutamaa päivää myöhemmin (rv4+0), ja samalla tavalla kesti useamman minuutin että viiva piirtyi testiin. Ehdin jo pelästyä, että aiempi testi oli viallinen koska uusi testi näytti negatiiviselta hetken aikaa.

puhelinkuvat-1

raskaustestit

Ensimmäinen raskausoire oli parantunut hajuaisti (ennen plussatestiä, en osannut yhdistää sitä raskauteen). Seuraavaksi tuli himo tomaattiin kaikissa muodoissa (rv 3+), sekä jatkuva pissahätä (rv 4+). Tähän mennessä (rv 8+) esiintyneitä oireita ovat lamauttava väsymys, jokseenkin etova olo, pahoinvointi ja vähäinen oksentelu, hiusten ja ihon huonokuntoisuus, järkyttävä turvotus ja kohonnut, tykyttävä pulssi, erinäiset ruoka-ainehimot sekä räjähtävät mielialavaihtelut. Oireet tulevat aalloissa, välillä on lähes oireettomia päiviä ja välillä taas järkyttävän vaikeita päiviä. Oireettomat päivät muistuttavat kovasti edellisiä raskauksia, mutta näin vahvoja alkuraskauden oireita kuin nyt on ollut, ei ole aiemmissa raskauksissa esiintynyt.

ekamaha-2

kolmosvauva

Tällä hetkellä eletään siis yhdeksättä raskausviikkoa ja käytiin viikko sitten varhaisultrassa. Aiemmissa raskauksissa ollaan odoteltu rauhassa kunnalliseen ultraan, mutta ollaan myöskin julkistettu raskaus heti positiivisen testin saatuamme. Tällä kertaa halusimme salata raskautta jonkun aikaa, ja päätimme mennä varhaisultraan varmistamaan että kaikki on hyvin. Nähtyämme pienen vauvanalun kohdussa päätimme julkistaa ilouutisen. Jagofston-vauvan laskettu aika on lokakuun alussa ja ikäeroa Joeliin tulee n. 3v6kk ja Alexiin n. 2v3kk. Olemme onnesta pakahtuneita! Haluan kiittää myös teitä lukijoita onnitteluista ja kauniista sanoistanne. On ihanaa huomata kuinka te siellä ruudun takana olette mukana jakamassa meidän onnea blogin kautta!

19. helmikuuta 2014

Kolme pientä porsasta

jagofston_008muok

jagofston_027muok

Syksyllä perheeseemme liittyy odotettu, toivottu ja rakastettu Jagofston.

10. helmikuuta 2014

Sairastelu, lopu jo!

Kirjoittelin viimeksi kuulumisia sairastuvalta, ja valitettavasti sama meno jatkuu edelleen. Blogissa on ollut hiljaista, kuten elämässämme muutenkin. Mulla on ollut kauhea flunssa ja kaikki energia on mennyt lasten hoitamiseen, en jaksa tehdä mitään! Miten järkyttävä olo voikaan olla, kun ei saa kunnolla levättyä, vaikka väsyttää ja päätä särkee. Onneksi pojat ovat tervehtyneet ja olleet suhteellisen kiltisti antaen mun levätä hieman päivisinkin. Surettaa, kuinka vähän olen jaksanut poikien kanssa touhuta, ja kuinka suuri osa päivistä on mennyt tyyliin minuutteja laskien koska Sami tulee töistä ja pääsen lepäämään. Jotain pientä erityistä ollaan kuitenkin yritetty keksiä joka päivälle. Kaiken lisäksi sää on kurjan harmaa ja mieltä ei myöskään piristä se, että olen hengaillut pyjamassa koko viikon, hiukset sotkunutturalla. Kamera on seissyt hyllyssä lähes koko viikon, ja puhelimellakin on tullut räpsittyä vaan muutama kuva ja niitä voi nähdä instagramissa @jenskujne.

sekalaisia_027muok

sekalaisia_076muok

sekalaisia_090muok

sekalaisia_092muok

Surkeuden huippuna Alex tuo kömpelyyden mestari, on viikon aikana lyöyt päänsä patteriin, pudonnut tuolilta, kaatunut esteettömällä lattialla, pudonnut sohvapöydältä suoraan imurin päälle, pamauttanut sormensa oven väliin ja riidellyt/leikkinyt/halaillut kissan kanssa. Raukka on ihan mustelmilla ja naarmuilla, mutta ne eivät menoa hidasta. Mahtaako se olla hyvä vai huono juttu.. harmittaa kuitenkin että toinen niin usein satuttaa itsensä.

sekalaisia_075muok

Lisää pahaa mieltä tuottaa myös se, kuinka pettynyt voin taas kerran olla Sotkan toimintaan. En todellakaan suosittele sitä puljua kenellekään! Meidän uuden tv-tason kansi oli paketissa jo valmiiksi naarmuuntunut, ja myös muutama ruuvi puuttui. Reklamaation kautta uudet osat piti tulla meille kotiin toimitettuna viimeistään kahden viikon kuluessa. No eilen yhtäkkiä havahduin tajuamaan, että kaksi viikkoa on mennyt eikä ole edes soittoa kuulunut Sotkalta. Alkaa olla hermot jo aika kireällä, kun surkeasta palvelusta saa lahjakortin, ja lahjakortilla ostaa taas surkeaa palvelua ja viallisia tuotteita. Saa nähdä miten Sotka tulee tässä asiassa taas vastaan korvausten osalta. Lahjakorttia en ainakaan suostu enää vastaanottamaan, se on varma! Olohuoneen muutoksista postaan kunnolla sitten kun paikat on järjestyksessä!

kollaasi

sekalaisia_133muok

Viikonloppuna mieli alkoi jo kohentua, kun ruokailuryhmän tuunausprojekti otti vihdoin taas askeleen eteenpäin. Sunnuntaina vietettiin vauvauinnin jälkeen ihana brunssi mun vanhempien luona ja saatiin kivoja tuliaisia Ranskasta. Pojille kivat harmaat pitkähihaiset ja pirteänväriset t-paidat kesäksi. Minä sain ihanat pöydänaluset ja pienen tarjottimen. Noi pöydänaluset on ihanat ja sopii toivottavasti hyvin uuden ruokapöydän kanssa keittiöön! Käytännöllisyydestä en tosin tiedä, sillä alustat eivät oikein pysy paikoillaan, kun ovat materiaaliltaan liukasta muovia.

sekalaisia_101muok

Tänään aloitettiin uusi viikko uudella puhdilla, vaikka olen edelleen puolikuntoinen. Aamupäivällä sain siivottua kun pojat leikkivät junaradalla, ja päiväunien aikaan taas lepohetken. Alkuviikko kuluu arkisissa merkeissä mutta loppuviikolle on kivoja suunnitelmia! Torstaina on luvassa Joelin kerhoryhmän ystävänpäiväjuhlat koko perheelle ja perjantaina mun sisko tulee ystävänsä kanssa hoitamaan lapsia, kun me lähdetään Samin kanssa ystävänpäivätreffeille. Lauantaina taas pikkuveljelläni on sotilasvala, ja sunnuntaina siskoni kaappaa Joelin mukaan Tampereelle kyläilemään kolmeksi yöksi. Paljon kivaa on siis luvassa, joten toivottavasti tämä sairastaminen oli kaikkien osalta nyt tässä. 
Kivaa viikkoa kaikille ihanille lukijoille!

2. helmikuuta 2014

Superhelppo kinkku-tomaattipasta

Ajattelin tulla jakaamaan teille älyttömän helpon ja maukkaan kinkkupastareseptin. Minusta ei mitään gourmet-kokkia saisi tekemälläkään, mutta omassa ruoanlaitossani arvostan tällä hetkellä helppoja, maukkaita ja nopeasti valmistuvia ruokia jotka ovat myös pienten lasten makuun. Tämän ruoan tekemiseen meni valmisteluineen alle 15 minuuttia.

kollaasi1

kollaasi2

Keitä haluamasi pasta (meillä tänään ihan perusmakaronia) ja kuullota öljyssä 1½ isoa sipulia. Minä käytin Borgesin basilika-oliiviöljyä, joka on muuten todella hyvää ihan tuollaisenaankin salaattikastikkeena. Lisää sipulin sekaan kaksi isoa pilkottua tomaattia ja mausta rouhitulla mustapippurilla, paprikajauheella tai muilla haluamillasi mausteilla. Lisää 300g kinkkusuikaleita ja 2½dl ruokakermaa. Lisää purkillinen tomaattimurskaa ja anna hautua hetken. Ota kasari pois levyltä ja sekoita joukkoon n. 100g parmesaanijuustoa. Sekoita lautaselle pastaa ja kastiketta, viimeistele muutamilla kirsikkatomaatilla ja parmesanilastuilla, tai vaikka tuoreella basilikalla. Voilà!

kinkkupasta_015muok

Olisiko teillä mielenkiintoa lukea useamminkin superhelpoista ruokaresepteistä?