Kaksplus.fi

24. tammikuuta 2014

Kirjastossa

Mä olen lapsena käynyt paljon kirjastossa. Muistan kirjastoreissut positiivisina ja oli kivaa kun sai valita uusia kirjoja lainattavaksi. Lapsena ja nuorena luin todella paljon, ahmin kirjoja minkä kerkesin ja sain viidennellä luokalla stipendinkin koska luin eniten kirjoja ja tein eniten kirjaesitelmiä koko luokassa. Yläasteellakin jaksoin vielä jonkun verran lukea, mutta lukiossa lukeminen keskittyi enää pakollisiin romaaneihin ja novelleihin. Tavallaan harmittaa, että aikaa tai mielenkiintoa lukemista kohtaan ei enää ole. Ehkä jaksaisin nyt vähän herättää lukuintoa eloon.

Lapsille ollaan luettu melko vähän, ainoastaan siitä syystä ettei lukemisesta ole tullut mitään kun kirjoja on vain revitty eikä keskittymistä ole riittänyt edes viisisivuiseen kuvakirjaan. Nyt vihdoin Joel alkaa olla siinä iässä, että jaksaa istua ja kuunnella pidempiäkin satuja. Alex taas ei jaksa vielä keskittyä satuihin, mutta jotkut lyhyet tarinat ovat hänestäkin mukavaa kuunneltavaa, ja kyllähän siihen tottuu kun oppii että satuhetkenä kuuluu istua ja kuunnella. Ollaan nyt otettu lukeminen mukaan päivittäiseen rutiiniin iltasatuna, sekä myös päivisin rauhoittumishetkenä. Pojat aistivat sen, kun minua alkaa väsyttämään ja turhauttamaan pitkät päivät yksin, ja silloin alkaa riehuminen, pahuuksien teko ja riitely. Onneksi lukuhetki pelastaa jo ison osan, sillä sohvalle käpertyminen tietää hieman lepoa minulle ja rauhoittumista pojille.

kirjasto_007muok

kirjasto_008muok

Lähdettiin eilen heti aamupäivästä kirjastoon. Matka taittui takkuisesti yhdellä kädellä työntäen jatkuvasti vasemmalle kaartavia rattaita ja toisella kädellä vetäen pulkkaa hiekotetulla tiellä. Loppupeleissä huijattiin ja mentiin puolet matkasta bussilla sekä meno- että tulosuuntaan. Kuljetaan harvoin bussilla joten jokainen bussireissukin on pojille hauska elämys! Kirjastosta löytyi muutamia ruotsinkielisiä lemppareita eli Alfons Åberg, Ludde ja Barbapapa-kirjoja. Sekä suomeksi Puppe-kirja, jotta Samikin voi lukea pojille. En tiedä johtuuko Joelin ruotsinkielenkehityksessä tapahtunut harppaus osittain myös siitä, että luetaan niin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Osasyy on todennäköisesti ainakin kerhon aloitus. Pidetään melko tarkasti samanlaista sääntöä yllä kuin minun lapsuudenkodissani, eli suomenkieliset kirjat on iskän luettavia, ja ruotsinkieliset minun luettavia. Näin ollen pojat saavat edelleen selkeän käsityksen siitä kumman vanhemman kanssa käytetään kumpaa kieltä.

kirjasto_012muok

kirjasto_017muok

Pojat osasivat käyttäytyä kirjastossa mallikkaasti ja ymmärsivät, että kirjat haetaan kirjastosta mutta luetaan vasta kotona. Ja eilen vietettiinkin suurin osa päivästä uusia kirjoja lukien! Ajattelinkin yrittää ottaa tästä lähtien tavaksi käydä vaikka joka toinen viikko kirjastossa, tai useamminkin jos siltä tuntuu. Pojat saa enemmän vaihtelua uusiin kirjoihin, ja kirjastoreissut ovat kivoja seikkailuja. Voin vain toivoa että lapsille heräisi samanlainen lukuinto kuin minulla on lapsena ollut, eivätkä ottaisi mallia isästään joka on lukenut 23-vuotiaan elämänsä aikana vissin yhden kirjan. Sillä lukeminenhan on hyvä harrastus, se opettaa, auttaa keskittymään ja kehittää mielikuvitusta. Ja tietenkin edesauttaa puheen oppimista ja kielellistä kehitystä pienillä lapsilla.

Käykö muut lasten kanssa kirjastoissa? Mitkä ovat teidän ja lastenne lempparikirjoja?

2 kommenttia:

  1. Me käydään noin kerran viikossa kirjastossa, mutta vielä ei olla lainattu mitään kirjoja. Muumit taitaa olla eniten pojan mieleen :) Mitään pitkiä satuja ei vielä malteta kuunnella, mutta muutama lyhyempi kirja tulee luettua päivän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on myös ihan fiksu tapa, käydä kirjastossa lukemassa :) Muumikirjat on kivoa, meilläkin niistä on tykätty kovasti mutta nyt ne ei oo enää suosikkeja :D Varmaan luettu jo liian monta kertaa..

      Poista

Kiitos kommentista!