Kaksplus.fi

30. tammikuuta 2014

Terveisiä sairastuvalta

Onneksi meidän 'sairastupa' pitää sisällään toistaiseksi pelkkiä valuvia neniä ja paljon räkää, toivottavasti se ei siitä pahenekaan. Tänään ei olla viitsitty lähteä mihinkään, ja pohdiskelen viitsiikö Joelia viedä huomenna kerhoonkaan tuon räkäisyyden takia. Kotipäivää ollaan vietetty siivoten, telkkarin ääressä ja kirjoja lukien. Spesiaalitekemisenä keksittiin puhaltaa yksi kaapin kätköistä vahingossa löytynyt serpentiinipötkö. Siinä riitti iloa pitkäksi aikaa! Miten värikäs paperinauha voikaan olla niin hauskaa? Ihanaa nähdä kuinka pienestä lapset saavat hyvän mielen. 

sairastupa_003muok

sairastupa_029muok

sairastupa_085muok

Välipalaksi piti kokeilla suosittuja banaanilettuja, mutta meillä ei ollutkaan banaania. Olin kuitenkin luvannut pojille lettuja joten tein pienen perustaikinan josta riitti sopivasti neljään lettuun. Pojille yhdet ja mammalle kaksi. Mikään ei tuntunut menevän nappiin, kun osa letuista paloi aika mustiksi. Ja ehän meillä ollut hilloakaan! Hätävara-täytteeksi sopi täydellisesti viime kesän mansikoista tehtyä sosetta ja cantaloupemelonipaloja. Hyvää oli, mutta ensi kerralla kokeillaan niitä banaanilettuja kuten oli tarkoitus.

sairastupa_124muok

sairastupa_133muok2

sairastupa_146muok

Sellaiset pikaterveiset tälläkertaa! Ai niin, kuten kerroin jo Facebookissa, meidän uusi tv-taso oli jo paketissa valmiiksi naarmuinen. Nyt odotellaan reklamaation kautta uutta pöytälevyä, jonka jälkeen saadaan taas keskustella Sotkan kanssa korvauksesta. Pyörimme noidankehää ostaessamme huonoa palvelua tai viallisia tuotteita ja saaden hyvityskortteja joilla ostaa taas lisää viallisia juttuja hyvitettäväksi. Onneksi Sotka hoitaa hyvin edes nämä reklamaatiotapaukset. Olohuoneuudistuksesta tulossa postausta kunhan ollaan päätetty lopullinen ratkaisu vitriinien/hyllyn suhteen, sekä saatu tv-tasoon se uusi pöytälevy ja pari paketista puuttunutta ruuvia jotta saadaan toinenkin lasiovi paikoilleen. Ja tietenkin verhot, matto ja somistetyynyt pitäisi vielä hankkia. Nyt me aletaan rakentamaan legoilla ja odotellaan Samia kotiin, hän on ollut taas vaihteeksi koko viikon ylitöissä. Onneksi pian on viikonloppu! 
Kivaa ja toivottavasti tervettä loppuviikkoa kaikille! 

29. tammikuuta 2014

Uutta ilmettä hiuksille

hiukset_076muok

hiukset_102muok

hiukset_106muok

Tänään pääsin vihdoin kampaajalle! Luottokampaamoni Päätähti on ollut remontissa, ja mulla kävi niin hyvä tuuri että sain ajan heti toiselle aukiolopäivälle. Hektisen herätyskelloaamun jälkeen, kun olin kiireellä heittänyt Joelin kerhoon ja Alexin isäni luokse, sain istahtaa rauhassa kampaamopenkkiin rentoutumaan seuraavaksi kahdeksi tunniksi. Mulla ei kampaajalle mennessäni ollut mitään suunnitelmaa, mitä hiuksilleni halusin, paitsi että superkuivat ja kuluneet latvat piti napsia pois. Pidän pitkistä hiuksista, mutta on tärkeää lyhentää latvoja tasaisin väliajoin, sillä mulla varsinkin latvat kuivuvat nopeasti ja menevät huonoon kuntoon. Lähdettiin siis kampaajani kanssa miettimään, miten saisi punertavuutta pois hiuksistani, ja päädyttiin kokeilemaan kokopään raitoja kahdessa värissä - vaaleita ja tummia. Mulla ei oo ikinä ollut raitoja, mutta mun tukka on niin kirjava eri tyvikasvuineen, laikkuineen ja miljoonine markettivärijämineen, että raidat vähän tasapainoittivat sekasotkua. Lopuksi mulle kiharrettiin vähän piristystä hiuksiin. Kiharat on toinen mitä mä en ole koskaan harrastanut, joten vaihtelu oli ihan hauskaa. En vaan oikein tiedä sopiiko mulle kiharat vai ei ja kannattaisko yrittää useamminkin kihartaa hiuksiani. Mitä mieltä te olette kiharoista? Hot or not?

hiukset_140muok

hiukset_145muok

Pahoittelen alempien kuvien laatua. Saamattomana ihmisenä lisäsalamani patterit on edelleen vaihtamatta, ja iltahämärässä kuvat ovat heikkolaatuisempia ilman lisävaloa. Keinovalo vääristää väriä aika paljon näissä illalla otetuissa kuvissa joissa suorat hiukset. Väri on siis luonnossa enemmän ylempien kuvien kaltainen, eikä niin kellertävä kuin alemmissa kuvissa. Latvasta lähti viitisen senttiä hiusta, ja varsinkin kiharana hiukset tuntuivat tosi lyhyiltä. Hiukset tuntuvat kuitenkin heti paljon parempikuntoisilta ja näyttävät elinvoimaisemmilta. Lopputuloksena värissä taas muutos oli melko pieni, mutta juuri oikeaan suuntaan menevä. Tyvikasvu piilotettiin raidoilla, samoin laikukasta väritystä. Hiukset näyttävät ehkä hieman tummemmilta nyt jälkeenpäin, joten luulen että taidan keväämmällä käydä lisäämässä päähän enemmän vaaleaa raitaa. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja tuntuu ihanalta että hiukset voivat ja näyttävät taas terveämmiltä. Kyllä ne napsitut sentitkin kasvaa vielä takaisin! Oli muuten aikamoinen shokki, kun kuulin että edellinen kampaajakäynti oli syyskuussa, eli melkein puoli vuotta sitten! Mä muistelin että se olisi ollut joskus marraskuussa.. Mitä pidätte uudesta kuontalosta? Kuinka usein te käytte kampaajalla?

27. tammikuuta 2014

Joelin aamupäivä

Godmorgon mamma! Mitä täällä tapahtuu? Laita lamppu päälle.

Huomenta kaikille, Joel täällä! Joku teistä mamman lukijoista oli toivonut postausta, jossa kerron päiväni kulusta ja otan itse kuvia! Mä en osaa vielä kirjoittaa, joten kerroin mammalle mitä kirjoittaa. Joitakin asioita mamman piti vähän arvailla ja kuvittaa, koska en jaksanut keskittyä kertomaan ihan kaikkea eikä mamma osaa lukea mun ajatuksia. Sain mammalta pikkukameran lainaan, ja osasin ottaa kuvia ihan itse, vaikka mamma vähän auttoi ja ohjeistikin.

Mä heräsin tänään aamulla tosi aikaisin ja karkasin huoneestani olkkariin leikkimään. Sitten sain mennä mamman viereen torkkumaan vielä ennen kuin noustiin. Onnistuin karkaamaan sieltäkin herättämään Alexin. Mamma on vissiin ollut aaaaika väsynyt, kun se ei herännyt kun mä lähdin huoneesta. Kun mamma vihdoin nousi sängystä, me saatiin istahtaa tyynyn päälle ja katsoa Franklinia telkkarista. Se oli kivaa, mä tykkään Franklinista. Mutta tykkään vielä enemmän Hirviöallergiasta, ja Dinojunasta. Dinosaurukset on ihan parhaita, mulla on muutama leludinosauruskin. Mä en jaksanut kattoa Franklinia kovin pitkään, koska Alex vei isoimman osan tyynystä enkä mä mahtunut. Joten levitin kirjat lattialle lastenhuoneessa, ajelin rallia ja sitten sain harjoitella mamman kameran käyttöä! Mä otin tosi hienoja kuvia, eikö niin? Noi kameran asetukset ei vaan ole ihan helpoimmasta päästä, joten joskus kuvista tuli suttuisia tai väärin valottuneita. Onneksi harjoittelemalla oppii!

DSCN1707muok

DSCN1714muok

DSCN1715muok

Aamiaiseksi meillä oli jugurttia, mamma oli tosi kiltti ja antoi mun ihan itse päättää mitä jugurttia mä söisin. Mä valitsin tottakai päärynän, kuten melkein joka aamu. Ne taitaa olla oikeasti mamman jugurtteja, koska se aina kysyy että haluaisinko mieluummin jonkun toisen jugurtin. Aamupalan jälkeen mentiin suihkuun ja mamma kutitteli mun päätä sellaisella jännällä laitteella. Lattialle ja mun olkapäille tipahteli hirveesti kissankarvoja! Mutta mamma kertoi että hän leikkasi mun hiuksiani. Seuraavaksi oli Alexin vuoro mennä leikattavaksi, joten mä sain leikkiä eläinten uimahallia. Uima-allas oli vaan liian pieni eikä siihen mahtunut kaikki eläimet samaan aikaan. Suihkussa mä en voinut ottaa kuvia kun kamera olisi voinut mennä pilalle vedessä, niin ainakin mamma sanoi. Mä luulen että se huijasi, koska oon nähnyt kuvia ja videotakin veden alta. Miten ne sitten on kuvattu ellei kameralla?

DSCN1716muok

DSCN1723muok

,
33333333333
b76t

No just, taas Alexin piti tulla sekaantumaan mun juttuihin. Hmm.. mihin mä jäin? Ai niin, me alettiin tehdä palapelejä! Mä sain joululahjaksi kummiltani Katjalta kivan muumi-palapelin, jossa on monta palapeliä samassa laatikossa ja toooosi monta palaa. Niitä paloja on kiva heitellä ympäriinsä jos palapelien teko alkaa tympiä. Mutta mä osaan jo tehdä ne kaikki, kun katson kannen kuvista mallia. Mä oon super hyvä palapelin tekijä, ja osaan tehdä jopa 30 palan kuvia ihan itse! Palapelien teko alkoi kyllästyttää, kun Alex häiritsi ja niin monta palaa puuttui, joten menin lastenhuoneeseen leikkimään. Levitin kaikki autot ja kaikki junaradanpalat lattialle. Onhan se nyt paljon kotoisamman näköistä kun on paljon leluja ympäriinsä, silloin voi myös vaihdella leikkejä helpommin kun kaikki on valmiiksi esillä. Mamma ei ymmärrä, ja mua ärsyttää kun se sanoo että pitää siivota edellisen leikin sotkut pois ennen uuden leikin aloittamista. Onneksi sain mammalta ja Alexilta apua siivousurakkaan.

DSCN1728muok

DSCN1730muok

Sitten olikin jo lounasaika. Me syötiin viimeviikon jämiä, kalkkunaa ja vihanneksia. True bloggaajan tavoin otin kuvan mun annoksesta. Musta ei kyllä yhtään olisi bloggaajaksi, joten taidan lopettaa tän "Joelin päivä-postauksen" tähän iltapäivään, koska nyt alkaa väsyttää ja lähden parvekkeelle nukkumaan päiväunia. Päivän kulusta ja kaikesta tekemästäni kertominen on tylsää, enkä yhtään jaksaisi keskittyä. Mä haluun vaan juosta ympäriinsä ja leikkiä niinku lapsen kuuluukin, enkä valokuvailla joka tekemistäni ja kertoa kaikille blogin lukijoille kuinka heräsin, söin, kävin paskal ja menin takas nukkuu

DSCN1731muok

Hei, huippua! Mä nään ikkunasta roskisauton! Ja kuulin just, että mennään illemmalla ruokakauppaan kun iskä tulee autokoulusta. Mitäköhän muuta sitä vielä keksisi tehdä päiväunien jälkeen, täytyy miettiä... No kuitenkin, nyt nukkumatti huutelee mua jo tuolta rattaista, moi moi! Mamma saa mun päiväunien aikaan lisätä kuvat tähän tekstiin ja julkaista postaus. Kivaa päivän jatkoa kaikille!

24. tammikuuta 2014

Kirjastossa

Mä olen lapsena käynyt paljon kirjastossa. Muistan kirjastoreissut positiivisina ja oli kivaa kun sai valita uusia kirjoja lainattavaksi. Lapsena ja nuorena luin todella paljon, ahmin kirjoja minkä kerkesin ja sain viidennellä luokalla stipendinkin koska luin eniten kirjoja ja tein eniten kirjaesitelmiä koko luokassa. Yläasteellakin jaksoin vielä jonkun verran lukea, mutta lukiossa lukeminen keskittyi enää pakollisiin romaaneihin ja novelleihin. Tavallaan harmittaa, että aikaa tai mielenkiintoa lukemista kohtaan ei enää ole. Ehkä jaksaisin nyt vähän herättää lukuintoa eloon.

Lapsille ollaan luettu melko vähän, ainoastaan siitä syystä ettei lukemisesta ole tullut mitään kun kirjoja on vain revitty eikä keskittymistä ole riittänyt edes viisisivuiseen kuvakirjaan. Nyt vihdoin Joel alkaa olla siinä iässä, että jaksaa istua ja kuunnella pidempiäkin satuja. Alex taas ei jaksa vielä keskittyä satuihin, mutta jotkut lyhyet tarinat ovat hänestäkin mukavaa kuunneltavaa, ja kyllähän siihen tottuu kun oppii että satuhetkenä kuuluu istua ja kuunnella. Ollaan nyt otettu lukeminen mukaan päivittäiseen rutiiniin iltasatuna, sekä myös päivisin rauhoittumishetkenä. Pojat aistivat sen, kun minua alkaa väsyttämään ja turhauttamaan pitkät päivät yksin, ja silloin alkaa riehuminen, pahuuksien teko ja riitely. Onneksi lukuhetki pelastaa jo ison osan, sillä sohvalle käpertyminen tietää hieman lepoa minulle ja rauhoittumista pojille.

kirjasto_007muok

kirjasto_008muok

Lähdettiin eilen heti aamupäivästä kirjastoon. Matka taittui takkuisesti yhdellä kädellä työntäen jatkuvasti vasemmalle kaartavia rattaita ja toisella kädellä vetäen pulkkaa hiekotetulla tiellä. Loppupeleissä huijattiin ja mentiin puolet matkasta bussilla sekä meno- että tulosuuntaan. Kuljetaan harvoin bussilla joten jokainen bussireissukin on pojille hauska elämys! Kirjastosta löytyi muutamia ruotsinkielisiä lemppareita eli Alfons Åberg, Ludde ja Barbapapa-kirjoja. Sekä suomeksi Puppe-kirja, jotta Samikin voi lukea pojille. En tiedä johtuuko Joelin ruotsinkielenkehityksessä tapahtunut harppaus osittain myös siitä, että luetaan niin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Osasyy on todennäköisesti ainakin kerhon aloitus. Pidetään melko tarkasti samanlaista sääntöä yllä kuin minun lapsuudenkodissani, eli suomenkieliset kirjat on iskän luettavia, ja ruotsinkieliset minun luettavia. Näin ollen pojat saavat edelleen selkeän käsityksen siitä kumman vanhemman kanssa käytetään kumpaa kieltä.

kirjasto_012muok

kirjasto_017muok

Pojat osasivat käyttäytyä kirjastossa mallikkaasti ja ymmärsivät, että kirjat haetaan kirjastosta mutta luetaan vasta kotona. Ja eilen vietettiinkin suurin osa päivästä uusia kirjoja lukien! Ajattelinkin yrittää ottaa tästä lähtien tavaksi käydä vaikka joka toinen viikko kirjastossa, tai useamminkin jos siltä tuntuu. Pojat saa enemmän vaihtelua uusiin kirjoihin, ja kirjastoreissut ovat kivoja seikkailuja. Voin vain toivoa että lapsille heräisi samanlainen lukuinto kuin minulla on lapsena ollut, eivätkä ottaisi mallia isästään joka on lukenut 23-vuotiaan elämänsä aikana vissin yhden kirjan. Sillä lukeminenhan on hyvä harrastus, se opettaa, auttaa keskittymään ja kehittää mielikuvitusta. Ja tietenkin edesauttaa puheen oppimista ja kielellistä kehitystä pienillä lapsilla.

Käykö muut lasten kanssa kirjastoissa? Mitkä ovat teidän ja lastenne lempparikirjoja?

23. tammikuuta 2014

Mielipiteitä etsimässä

Ajattelin tulla kysymään neuvoja ja mielipiteitä teiltä lukijoilta muutamassa asiassa, jota tällä hetkellä pohdiskelen. Koska minulla on kaksi pulmaa ja monta ratkaisua, ajattelin että useampi näkökulma voisi tuoda enemmän selkeyttä ratkaisujen löytämiseen.

_DSC0025muok

_DSC0030muok

Kuten olen kertonut, meillä on meneillään olohuoneen uudelleensisustamisprojekti, ja mulla on todella vaikea hahmottaa minkälainen tv-taso sinne sopisi. Ajatuksena on siis hävittää tuo iso hyllykkö muuten, mutta ehkä säästää siitä yksi vitriinikaappi, ellei osteta sitten uutta vitriiniäkin. Hyllykkö on surkeassa kunnossa 5 vuoden jälkeen, yhden vitriinin alaovi on rikki ja pinta on naarmuuntunut ja kulunut. Vasemmanpuoleinen lokerikko jää talteen, ja tuonne romunurkkaukseen olisi tarkoitus ostaa joku säilytyskori tai vastaava minne saisi lasten päiväunivaatteet paremmin talteen. Ollaan suunniteltu ostavamme pelkän tv-tason, jotta saisimme enemmän avaruutta pieneen olohuoneeseemme. Nyt mietinnässä on, sopisiko ruskea vai valkoinen tv-taso paremmin? Tavallaan haluaisin ruskean, sillä se olisi sävyltään täydellinen olohuoneemme muuhun sisustukseen, mutta toisaalta valkoinen voisi tuoda juuri lisää avaruutta ja valoisuutta. Valkoinen yhdistyy kuitenkin muuhun sisustukseen lokerikon ja vitriinin ovien kautta. Sitten taas mietin näyttääkö valkoinen tv-taso tyhmältä valkoista seinää vasten. Löytyykö lukijoista sisustussilmää omaavia tyyppejä? Kumpi olisi parempi, ruskea vai valkoinen tv-taso? Vai sopisiko parhaiten ruskea taso valkoisilla laatikoilla? Saa myös vinkkailla liikkeitä joista löytää kivoja tv-tasoja.

hiuskollaasi

Toinen asia liittyy minun hiuksiini. Olin jo varaamassa kampaajalle aikaa, kun kuulin että luottokampaamoni, Parturi-kampaamo Päätähti on remontissa vielä ensi viikon alkuun asti. Odottelen siis sinne asti joten nyt olisi aikaa pohtia mitä näille hiuksille oikein tekisi. Viimeksi lähdin kampaajalla vaalentamaan ja tasoittamaan hiusteni väriä, ja se onnistui hyvin. Kuitenkin minulla on niin vahva punertava pigmentti, että hiukset jäivät melko oransseiksi. Oranssi väri on siis se, jonka haluan pois, mutta en tiedä mihin suuntaan lähtisin sitä värjäämään. Hiukseni ovat myös todella kuivat latvoista, joten ainakin kunnollinen latvojen tasoitus olisi tehtävä, ja muutenkin korjattava olematonta, roikkuvaa hiusmallia jotenkin. Tällä hetkellä ongelmana on siis kaikki: väri ja muodottomuus. Onko teillä mielipiteitä mitä voisin lähteä kampaajalla kokeilemaan? Luottokampaajani osaa kyllä hyvin toteuttaa toiveeni, mutta ideoita olisi todella kiva saadaa. Joten kertokaahan ideoita mitä hiuksilleni tekisin, värin ja leikkauksen suhteen?

21. tammikuuta 2014

Miljoona asiaa

Oho, jopas on postaaminen huomaamattani venähtänyt pitkälle tauolle. Taitaa taas olla meneillään sellainen hiljainen kausi, kun aiheita ei löydy ja arki on liian tasapaksua. Pistäkäähän tulemaan postausideoita kommenttiboksiin! Me ollaan täysin piilouduttu talvea ja ruvettu todellisiksi kotihiiriksi. Viikonlopun synttäreitä lukuunottamatta en edes muista koska olisin nähnyt kavereita tai koska olisimme tehneet poikien kanssa jotain erityisempää. Tuntuu kuin elettäisiin jotain välivaihetta jossa odotellaan elämänmotivaation palaavan jostain lomalta takaisin mieliimme.

_DSC2323muok

Tammikuun piti olla mulle ahkera ja tekemisentäyteinen kuukausi, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka kuukausi lähestyy loppuaan. To do-listalle on tullut vain enemmän tehtävää, ja ne vanhat eivät edisty ollenkaan. Korjattu pyykkikone ei sittenkään toimi, joten nyt odotellaan huoltomiestä ja kiikutetaan edelleen pyykit vanhemmilleni. Olohuoneen pieni uudelleensisustamisprojekti ei etene, onneksi ruokailuryhmän maalauksesta on enää pöytä jäljellä. Joelin kerhoreppu on edelleen ostamatta ja mä en vieläkään ole varannut kampaaja-aikaa. Lisäksi on miljoona muutakin asiaa tehtävänä. Saamattomuuden huomaa myös siitä, että edelleen molempien kameroiden akut ovat tyhjiä ja salamavalosta on patterit vaihtamatta. Voitte arvata montako kuvaa on otettu viime viikolla... Instagramiin kuitenkin ilmestyy kuvia lähes päivittäin, sieltä minut löytää nimimerkillä jenskujne.

_DSC2327muok

Pitkä väsymyskausi on vaivannut mua tässä syksyn ja talven mittaan, tuntuu että olen ollut rättiväsynyt kuukausitolkulla. Olen nukahdellut sohvalle iltapäivisin ja sitten taas pyörinyt unettomana sängyssä öisin, herännyt väsyneenä ja kiukutellut aamusta iltaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että väsymys olisi hävinnyt kuin taikaiskusta. Olen pari päivää herännyt super pirteänä hyvällä tuulella lyhyistä unista huolimatta, tuntuu että kärsivällisyyttä poikien uhmakikkailujen kanssa ja ollut muutenkin täynnä energiaa. Ihmeellinen muutos näin yhtäkkiä, mutta en todellakaan valita! Tuntuu ihanalta kun kroppa ja mieli on täynnä energiaa heti aamusta! Nyt on siis hyvä aika ottaa loppurutistus ja hyökätä To do-listan kimppuun!

_DSC2345muok

Joelin nukkumisen sarallakin ollaan otettu askel parempaan suuntaan. Me ollaan taisteltu miljoonalla eri taktiikalla kuluneiden viiden kuukauden ajan, mutta mikään ei ole auttanut. Nyt käytössä on parin viikon ajan ollut ns. "luovuttaja-taktiikka" eli jompi kumpi meistä vanhemmista istuu pimeässä huoneessa kunnes pojat nukahtaa. Yleensä Joelin nukahtamisessa menee tunti, joskus pidempään, mutta tärkeintä ja helpottavinta on se, ettei Joel nouse kertaakaan sängystä. Nyt ollaan muutaman päivän ajan tehty jo suuri läpimurto, sillä riittää että istuu vähän aukiolevan oven takana huoneen ulkopuolella vahtimassa. Tuntuu aivan huippumahtavalta! Mua niin ärsytti kun neuvolassa painettiin koko asiaa villasella ja terveydenhoitaja vaan sanoi että kyllä se ohi menee. Ei siis saatu sieltä mitään apua, vaikka tilanne on täysin toivoton.

_DSC2331muok

Jopas tulikin paljon valittamista. Taitaa kuitenkin olla niin, että se on pitkälti asenteesta kiinni miten asiat elämässä ottaa. Minä aion tästä lähtien parhaani mukaan yrittää nähdä asioista ne valoisat puolet, silloin elämän huonoimmatkin asiat näyttävät ehkä astetta vähemmän huonoilta. Palaillaan ensi postauksessa toivottavasti positiivisemmissa tunnelmissa!

13. tammikuuta 2014

Viikonlopun hyvät ja huonot

Meillä on rauhallinen ja arkinen viikonloppu takana, josta ei riitä aihetta kunnon postaukselle juuri sen arkisuuden takia. 
Tässä kuitenkin tyngän verran viikonlopun hyviä ja huonoja, sekä sunnuntaiset asukuvat. 

hame_091muok

HYVÄT

+ Häämessut ihanien ystävien kanssa, kaasontehtävissä.

+ Myöhäinen (uuden vuoden) lupaus käyttää tänä vuonna enemmän mekkoja ja hameita. 
Asukuvat ovat sunnuntailta, "hame-projektin" ensimmäiseltä päivältä.

+ Vauvauinnin jatkuminen joulutauon jälkeen, Joel sukelsi ensi kertaa ihan itse.

+ Perinteinen sunnuntaibrunssi vanhempieni luona.

+ Samin vapaamaanantai. Ihanaa tämä sesongin ulkopuolinen aika, kun on vähemmän töitä.

+ Rikkinäisen pyykkikoneen varaosien saapuminen, enää ei tarvitse kiikuttaa pyykkejä muiden luo pestäväksi.

hame_072muok

HUONOT

- Jääkylmät säät, mä kun toivoin että talvi olisi jättänyt kokonaan tulematta.

- Tankkausluukun kiinni jäätyminen ja pankkikortin toimimattomuus bensa-asemalla.

- Kauppareissu ilman housuja (liittynee tottumattomuuteni hameiden käyttöön, kun en muistanut laittaa sitä takaisin päälle ennen kauppaan lähtöä) ja sitä häpeän määrää.

- Molempien kameroiden tyhjät akut, sekä salamavalosta loppuneet patterit. 

- Järkytys, kuinka juurikasvuiset ja ORANSSIT mun hiukset on. Kampaaja-ajan varaaminen menee heti To do-listalle.

hame_070muok
neuletakki / Vila
paita / H&M
korut / Snö of Sweden
laukku / Longchamp
hame & vyö / b.young
sukkahousut / H&M
saappaat / lahja Samilta

Tällekin viikolle on luvassa paljon sitä tavallista arkea eli kerhoa, töitä, autokoulua, pitkiä päiviä kolmistaan lasten kanssa ja neuvolakäynti (pääsen vihdoin kyselemään Joelin nukkumisongelmista). Sen lisäksi erikoisempina juttuina parhaan ystäväni synttärit, poikien pikkuserkun 1-vuotissynttärit, siskoni kyläily tänne kotikulmille Tampereelta, veljeni ekat lomat intistä sekä toivottavasti uusien olohuonekalusteiden osto. Eiköhän tästä tule ihan hyvä viikko!

Instagram: jenskujne

10. tammikuuta 2014

Pikku kerhopoika

Joel aloitti nyt vuoden alussa päiväkerhon, jossa käy kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Ensimmäinen kerhopäivä oli keskiviikkona. Kerhonohjaajat olivat tulleet meille jo tutuksi, sillä käytiin joulukuussa kolmesti tutustumassa kerhoon. Näin lyhyellä kokemuksella olen oikein tyytyväinen kerhoon ja ohjaajiin, sekä heidän toimintasuunnitelmaan. Ainoa asia, mistä olin hieman harmissani, oli se ettei kerhossa juurikaan kannusteta puhumaan ruotsia. Ruotsinkielisessä kerhossa lapset puhuvat halutessaan suomea tai ruotsia, mutta ohjaajat vastaavat aina ruotsiksi, erikseen ei siis kannsuteta puhumaan ruotsia. Minusta tämä on harmi, sillä olin ajatellut Joelin ruotsinkielen vahvistuvan kerhon myötä. Olen nyt yrittänyt kotona välttää tällaista 'sekakielen' käyttöä, että puhutaan ruotsia ja suomea ihan sekaisin. Muistuttelen aina Joelia kertomaan mikä jokin on ruotsiksi, tai miten ruotsiksi sanotaan. Joel osaa, muttei viitsi. Muutaman kerran olen ihan radikaalisti jopa esittänyt, etten ymmärrä mitä Joel sanoo suomeksi, mutta se on vaivalloista ja naurettavan tuntuista.

kerhojuttuja_007muok

kerhojuttuja_025muok

Mutta takaisin kerhokuulumisiin. Seurakunnan järjestämä päiväkerho on 3-5 vuotiaille, mutta Joel sai luvan aloittaa jo nyt vuoden alussa vaikka täyttää kolme vuotta vasta huhtikuussa. Kerhossa ulkoillaan, leikitään, lauletaan, askarrellaan, syödään pieni välipala ja luetaan satuja. Joelille tekee varmasti oikein hyvää olla kerhossa ja saada seuraa ikäisiltään lapsilta. Hän pääsee opettelemaan hoitorutiineja, sääntöjen noudattamista, muiden huomioonottamista (tosin näitä hän opettelee kyllä kotonakin) ja ryhmässä oloa. Heti ensimmäisenä kerhoaamuna Joelilla oli niin kiire pihalle leikkimään, ettei malttanut edes tulla hyvästelemään minua ja Alexia. Huikkasi olan yli heipat juostessaan hiekkalaatikolle. On siis sanomattakin selvää, että poika nauttii ja viihtyy.

kollaasi_1

kerhojuttuja_008muok

Kerhonaloitus mielessä hankimme Joelille joululahjaksi oman kerhomukin, ja tarkoituksena oli ostaa myös kerhoreppu, mutta se jäi tekemättä. En ole löytänyt kivoja reppuja mistään, ja näin sesongin ulkopuolella reppuja ei voi kovin monesta paikkaa edes lähteä etsimään. Pohdin ensin Mini Kånkenia, mutta se tuntui jotenkin liian 'hippimäiseltä' meidän makuun. Skip Hopin eläinreput taas ovat kunnon mainstream-tavaraa, mutta luultavasti päädymme silti sellaiseen, Joelin valitsemalla kuosilla. Pitäisi vaan saada aikaiseksi tilata se, mutta sillä aikaa Joel kulkee kerhoon minipienellä Dumle-repullaan joka tuli tuliaisena jonkun sukulaisen Tallinnanmatkalta. Kerhoa varten tuli hankittua myös kunnolliset sadevaatteet, vaikka kurahanskoja ei vielä ole. Me ollaan niin laiskoja ulkoilemaan sateella että ollaan tähän asti pärjätty ihan riittävän hyvin välikausi- ja talvihaalareiden vedenpitävyyden kanssa.

IMG_20140108_091240

Entäs kerhopojan pikkuveli? Seurankipeä, huomionhakuinen ja yksinoloa karttava Alex. Hän ei ainakaan vielä ole reagoinut Joelin poissaoloon. Todella harvoin muutenkin liikutaan missään vain yhden lapsen kanssa. Näinä kahtena päivänä meillä on ollut kerhoaikana aina jotain tekemistä Alexin kanssa, ollaan hoideltu asioita, käyty ostoksilla ja kahvilabrunssilla. Alexille on varmaan mukavaa saada jakamatonta huomiota minulta, pikku mammanpoika kun on. Yritetään keksiä paljon hauskaa ja erilaista tekemistä kerhopäiville, sillä voisin kuvitella että pelkkä kotonaoleminen saa Alexin paremmin huomaamaan Joelin poissaolon.

IMG_20140108_105930

Yllättävän helposti Joelin kerhonaloitus kävi, luultavasti siksi että kerhopäiviä on viikossa vain kaksi. Todennäköisesti kerhoonmenemisen helppous johtuu osittain myös siitä, että Joel on pienestä asti tottunut olemaan erossa vanhemmistaan, kun on yökyläillyt sukulaisten luona. Joel on myös luonteeltaan sosiaalinen ja sopeutuvainen eikä hän ole koskaan reagoinut voimakkaasti uusiin ihmisiin tai paikkoihin. Ihanaa mutta haikeaa että esikoiseni on jo iso kerhopoika, kohta kolmevuotias!

Onko teillä vinkata liikkeitä tai nettikauppoja mistä löytäisi kivoja kerhoreppuja?

Facebook: Vauva, älä itke tänä yönä 
Instagram: jenskujne

5. tammikuuta 2014

Vali, vali, vali...

En tiedä miksi, mutta äitiyden myötä minusta on tullut valittaja. Sellainen nipottava, ärsyttävä, kitisevä täti. Oma isäni on aina puhunut kuluttajan tyytyväisyydestä ja palvelun laadusta. 'Asiakas on aina oikeassa' ja 'rahoilleen pitää saada vastinetta'. Nuorempana mun mielestä se oli noloa, jos piti olla mukana valittamassa tai vaikka kirpputorilla tinkimässä. En koskaan uskaltanut vaatia tai sanoa mielipiteitäni, vaan tyydyin olemaan hiljaa. Toisaalta taisin olla jo varhain perinyt nuo ominaisuudet, sillä lapsena autoin häikäilemättömästi isääni myymään levyjä divariin, ja taktiikkani toimi (tai ehkä se oli vaan suloisen hymyn väläyttäminen). En osaa sanoa tulivatko nämä mäkättäjä-piirteet kuvioihin juuri lastensaannin takia, vai oliko se vain ajankysymys ja sattumaa.

Mielestäni valittaminen, tuotteen palautus tai reklamaatio ja hyvän palvelun vaatiminen ovat asiakkaan oikeuksia, ainakin yleensä. En ymmärrä kohtuutonta valitusta joka asiasta, enkä sellaista että valitetaan vain valittamisen vuoksi asioista joihin ei valittajalla tai valituksen vastaanottajalla ole vaikutusvaltaa. Mielestäni valittaminen on kauppiaalle/yrittäjälle/asiakaspalvelijalle positiivinen juttu, sillä jos kukaan ei uskaltaisi valittaa niin huonosti olevia asioita ei voisi koskaan kehittää ja parantaa. Tottakai asian täytyy osata ilmaista asiallisesti, eikä hyökkäävästi.



DSCN1664

Ottan esille muutaman esimerkin omasta käyttäytymisestäni, ja sen myötä voin todeta että kyllä minäkin taidan joskus valittaa turhasta ja olla sellainen valivali-asiakas. Heh, täytyypä jatkossa kiinnittää huomiota siihen mistä valittaa ja onko se tarpeellista ja aiheellista.

Esimerkki 1) Ostimme kesällä sohvan Sotkasta, samasta liikkeestä josta vanhempani olivat ostaneet sohvan viikkoa aiemmin. Vanhemmilleni tarjottiin ilmainen kuljetus, kun meille se olisi maksanut muistaakseni 50€. Kysyin asiallisesti myyjältä, että onko ilmaisella kotiinkuljetuksella joku hintakatto, minkä ylimenevät ostokset saavat kuljetuksen ilmaiseksi. Ei ollut. Kysyin, saadaanko sitten kuljetus kaupanpäälle sohvan oston yhteydessä? Myyjän mukaan heillä ei ole valtuuksia antaa ilmaista kuljetusta. Kyseenalaistin miten samassa liikkeessä oli annettu maksuton kuljetus kaupanpäälle vain viikkoa aiemmin, kun vanhempani asioivat siellä. Myyjä antoi periksi, ja saimme itsekin ilmaisen kuljetuksen. Valittaminen kannatti, sillä säästimme 50€, ja Sotka sai siltä osin tyytyväisiä asiakkaita ja hyvää palautetta. Myöhemmin sohvan toimittamisen kanssa oli ongelmia, ja sitkeällä vaatimisella saatiin siitäkin hyvityksenä sohvan hinnasta 10% arvoisen hyvityskortin Sotkaan. Sohvan ostamisen ongelmista voi lukea lisää täällä.

Esimerkki 2) Olen laittanut kauppakeskus Iso Omenalle palautetta useaan otteeseen siitä, kuinka toivoisin heidän hankkivan kahden istuvan lapsen ostoskärryjä koska niille hyvin todennäköisesti olisi paljon kysyntää. Tarjolla tällä hetkellä on seuraavat vaihtoehdot: yhden istuttavat kärryt jolloin toinen lapsi pitää kantaa tai laittaa ostoskärry-osaan jolloin saa pahoja katseita osakseen, kaukalo+istuin-kärryt jolloin liian iso lapsi pitää laittaa turvakaukaloon ja toinen istuimeen, tai omien rattaiden mukaan ottaminen ja ostoskärryn raahaaminen rattaiden perässä, molempia yhdellä kädellä ohjaten, tai yhden lapsen laittaminen kärryyn ja toisen perässä juokseminen pitkin kauppoja. Mikään näistä vaihtoehdoista ei houkuttele, joten valitsen mieluummin mennä toiseen kauppaan jossa kahden istuttavia kärryjä löytyy. Eniten tässä asiassa tympii se, että olen joka kerta palautetta laittaessani pyytänyt saada vastauksen, mutta sellaista ei ole koskaan kuulunut. Valituksesta ei siis ollut mitään hyötyä, kun siihen ei vaivauduttu edes vastaamaan.

valituskuva

Esimerkki 3) Tilattiin yhtenä iltana pizzaa tutusta ja hyväksi todetusta ravintolasta. Tilaus tehtiin juuri ennen ravintolan sulkemista, ja toimitettin meille vielä sulkemisajan jälkeen. En tarkastanut lähetystä ennen kuljettajan poistumista, mutta heti avattuani pizzalaatikkoni huomasin, että pizzassani on tonnikalaa vaikken sellaista tilannut (koska en siedä tonnikalaa). Soitin pizzeriaan josta sain vastauksen, että tilaus oli kyllä oikein koska hän itse teki pizzan, eikä auttanut väitellä että sähköpostin tilausvahvistus todistaa asian laidan. No, asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään sille illalle, mutta pizzerianpitäjän tarjous hyvitykseksi oli naurettava: jos tilaus menee joskus uudestaankin väärin, hän voi antaa vähän alennusta. En luonnollisestikaan tyytynyt siihen joten pizzerianpitäjä sanoi soittavani minulle takaisin seuraavana päivänä. Soittoa ei kuulunut, joten kiikutin syömättömän pizzani tilausvahvistuksineen pizzeriaan vaatien rahojani takaisin. Pizzerianpitäjä yritti vielä tarjota uutta pizzaa tilalle, mutta sain kuitenkin rahat takaisin. Ja ilmeisesti pizzerianpitäjä aikoi kyllä soittaa minulle, sillä heti asiani esitettyäni hän muisti tapauksen ja sanoi että oli lapulla tiedot tallella että piti soittaa. Valittaminen kannatti, sain rahani (huikeat 8,50€) takaisin ja pizzeria sai hyvän palautteen sekä meistä asiakkaat jatkossakin.

Esimerkki 4) Oltiin Itiksen Anttilassa, tästä on jo kauan aikaa, sillä tämä tapahtui ennen joulua vuonna 2012. Alerekissä oli selkäreppuja, ja iso kyltti jossa luki "Reput alkaen 15€". No, koko rekistä ei löytynyt yhtään 15€ reppua, ja mun mielestä jos mainostetaan alkaen 15€ niin pitäisi löytyä ainakin yksi sen hintainen tuote. Kävin mainitsemassa asiasta, ja sanoin että kyltti kannattaisi vaihtaa mikäli kaikki 15€ tuotteet ovat loppuneet, mutta sain vain tympeää kohtelua osakseni. Reput jäi ostamatta, ja palautetta lähti huonosta asiakaspalvelusta. Kyllä mä ymmärrän että myyjät ei voi koko ajan kärkkyä siinä että koska se viimeinen halpa tuote myydään, mutta olisivat silti voineet ottaa asian vastaan hieman positiivisemmin. Tämä on ehkä yksi niistä turhimmista valituksen aiheista.

Esimerkki 5) Lindex-lastenvaateliikkeeseen olen useasti vienyt vaatteita palautukseen, koska vaatehälyttimet ovat aseteltu tyhmästi vaatteisiin ja tehnyt reikiä. Olen loppupeleissä aina saanut vaatteet vaihdettua tai palautettua, mutta todella tympeällä asenteella myyjien puolesta. En ymmärrä miksi niitä hälyttimiä ei voi sijoittaa johonkin sellaiseen kohtaan, jossa ne eivät pahimmillaan pilaa vaatetta? Valituksista ei ole ollut suurta hyötyä, mutta eipä ole minun ongelmani että vaateketju pilaa tuotteitansa. Aion jatkossakin viedä vaatteet takaisin.

DSCN1680

Löytyykö ruudun takaa muita valittajia? Millaisista asioista valitatte? 
Oletteko hyötyneet valittamisesta vai saaneet osaksenne tympeää käytöstä asiakaspalvelijalta?

2. tammikuuta 2014

Haaveita ja tavoitteita vuodelle 2014

Mä en tehnyt mitään varsinaisia uudenvuoden lupauksia, mutta ajattelin pistää talteen muutaman ajatuksen siitä mitä tahtoisin tämän vuoden aikana saavuttaa. Voisi olla mielenkiintoista katsoa vuoden lopussa miten asiat ovat näiden toiveiden/haaveiden kohdalla mennyt.

Tasapainoittaa oma henkinen hyvinvointi
Mulla on vahva temperamentinen luonne, joka aiheuttaa suuria ylä- ja alamäkiä käyttäytymiseeni. Osa johtuu tietty kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja luonteenpiirteitä on vaikea muuttaa. Olen itse tehnyt tietoisen päätöksen olla ilman lääkitystä, koska olemme todenneet Samin ja läheisteni kanssa että voin paremmin ilman niitä. Tavoitteena olisi kuitenkin ajatella kahdesti ennen kuin sanon rumasti, pyrkiä olemaan purkamatta omaa pahaa oloa syyttömiin ja laskea kymmeneen poikien oikutellessa, jotta pinnani kestäisi hieman paremmin.

Pyrkiä tervellisempiin elämäntapoihin, kuitenkin ilman stressiä asian suhteen
Jos teen liian jyrkkiä suunnitelmia, sääntöjä ja tavoitteita, on riski että vien terveellisyyden tavoittelun taas epäterveellisyyteen päin. Suunnitelmana on siis liikkua kun siltä tuntuu, lähinnä kasvattaakseni surkeaa peruskuntoa. Syömisen saralla parantamista on edelleen paljon, mutta siihenkään en uskalla paljon sääntöjä tehdä. Pyrkimyksenä on löytää tasapainoinen ruokailurytmi ja keskittyä terveellisiin ruokiin. Herkuttelu ei ole kiellettyä, mutta kohtuuden rajoissa pitää pysyä.

kalenterikuvat

Saada Joel nukkumaan kunnolla
Tähän aion paneutua täysillä jo heti tammikuun aikana, kysymällä neuvoa tai pyytää apua neuvolasta/perhetyöstä. Joelin nukkumisoikuttelut ovat imeneet minusta kaikki viimeisetkin energianrippeet kuluneen neljän kuukauden aikana, ja näin ei voi jatkua. Koska omat voimavaramme ja keinomme eivät näköjään riitä, on aika miettiä saisiko asiaan apua jostain ulkopuoliselta taholta. Joelin ilta/yö/aamupelleilyt alkavat lähestyä sellaista tilaa, ettei Alexin ole enää turvallista nukkua samassa huoneessa. Ja tottakai Joelin omakin turvallisuus mietityttää kovasti.

Panostaa parisuhteeseen ja kahdenkeskeiseen aikaan
Meidän parisuhteessa alamäet aiheutuvat, kun riidat ottavat ylivallan ja yhteistä aikaa ei juurikaan ole. Kun omat stressit ja pahan olon purkaa toiseen osapuoleen, lopputulos on rumaa. Tässä asiassa onneksi ollaan molemmat Samin kanssa ymmärretty, että parisuhdetta pitää huoltaa paremmin ja tämä on väärä käyttäytymistapa, joka oravanpyörässään aiheuttaa vain enemmän pahaa oloa. Meillä on hyvä tukiverkko ja avuliaat isovanhemmat ja sukulaiset, joten kahdenkeskeistä aikaa olisi helposti järjesteltävissä. Nyt niitä mahdollisuuksia täytyy vain alkaa käyttämään useammin. Kun vanhempien parisuhde voi hyvin, koko perhe voi paremmin.

Saattaa kodin keskeneräiset sisustusprojektit loppuun
Meillä on meneillään hitaasti edistyvä ruokailuryhmän tuunaus, kesällä alkanut seinienmaalausprojekti ei ole vieläkään valmis, ja olohuoneeseen ollaan suunniteltu pientä kalusteuudistusta. Keskeneräisen maalausprojektin takia verhot ovat ripustamatta ja taulut odottavat pääsyä takaisin seinille.

kädet

Panostaa ystävyyssuhteisiin enemmän
Ennen Alexin syntymää oltiin ahkeria kulkemaan milloin missäkin, mutta jotenkin kahden lapsen kanssa se tuntuu kovin vaikealta, vaikkei sitä todellisuudessa ole. Meistä on tullut ihan kotihiiriä ja liikutaan ihan liian harvoin missään. Hyviä ystäviäkin tulee nähtyä liian vähän, ja se harmittaa. Tänä vuonna aion antaa ystävilleni enemmän aikaa, ja nähdä heitä niin lasten kanssa kuin ilman lapsiakin. Ystäviltä saa voimaa ja piristystä arkeen, ja lapsetkin nauttivat kun pääsevät leikkimään toistensa kanssa.

Olla parempi äiti
Minä olen hyvä äiti, ainoa ja paras omille lapsilleni. Uskon, että jokaisella ihmisellä, äidillä, isällä on aina jotakin parantamisen varaa käytöksessään tai asenteessaan. Kuten kerroin jo ylempänä, voisin olla pitkäpinnaisempi lasten toilailuja kohtaan. Aion nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä, oivalluksen ilosta ja kehityksen seuraamisesta.

rahakuva

Säästää rahaa ahkerasti
Säästämällä rahaa perhe voi toteuttaa suurempia unelmia, kuten niitä kodin hankintoja, reissuja ja elämyksiä. Pienestä kotihoidontuestakin saa säästettyä, jos budjetoi menot järkevästi eikä tuhlaile turhiin. Minä aion panostaa vähentämään turhia tuhlailuja, vaikka niitä on tälläkin hetkellä melko vähän (turhat heräteostokset ruoka- ja vaatekaupoissa, taksimatkat kun bussillakin pääsisi). Viime vuoden aikana säästynyt summa oli melko mainio, ja sen avulla saadaan moni toive toteutettua. Omalle kohdalleni olen tajunnut fiksuksi säästötavaksi sen, että joka kerta verkkopankissa vieraillessani siirrän säästötilille pienen summan (säästöä kertyy nopeasti koska käyn vähintään kerran päivässä verkkopankissa, hahaha). Summa vaihtelee tilanteesta riippuen 0,10€ - 100€. Tällä tavoin ei ehkä kirpaise laittaa kerralla isompaa summaa säästöön, ja rahaa säästyy yhtä huomaamatta kuin sitä tuhlautuu suklaapatukoihin tai muihin turhuuksiin. Siihen päälle kun laskee vielä kuukausittain säästöön menevän summan, saa äkkiä kasaan yllättävänkin hyvät säästöt, joilla toteuttaa unelmiaan.

Minkälaisia haaveita ja tavoitteita teillä on tälle vuodelle? Teittekö lupauksia uudelle vuodelle?