Kaksplus.fi

31. joulukuuta 2013

Viimeinen kurkistus vuoteen 2013

Vuosi on taas lopussa, ja ajattelin koota perinteisen yhteenvedon kuluneesta vuodesta. Kuitenkin kesken postauksen luonnostelun tajusin, ettei sellaisessa ole järkeä. Tänä vuonna ei tapahtunut mitään erityisen mullistavaa, edellisinä vuosina kun on ollut syntymiä, raskausuutisia, kihloja ja häitä. Tottakai meillä on tänä vuonna tapahtunut paljon muistorikkaita juttuja, tärkeitä onnenhetkiä ja myös paljon vastoinkäymisiä. Suurin muutos oli Samin uusi työpaikka ja pitkät työpäivät, josta seurasi minulle paljon yksinoloa lasten kanssa ja arjen muuttuminen rankemmaksi. 

kollaasi_1

kollaasi_6

Vuosi 2013 alkoi synnytyksenjälkeisen masennuksen kourissa ja koin paineita laihdutuksesta, sillä paino alkoi nousta imetyksen loputtua. Liikuin ja urheilin kuin mielipuoli ja olin sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla. Kevään mittaan terapia, kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkityksen lopettaminen ja vuodenajan vaihtuminen valoisampaan auttoi, ja elämäkin alkoi pikkuhiljaa hymyillä. Alex siirrettiin lastenhuoneeseen nukkumaan. Joel täytti 2 vuotta, Alex lopetti tutinkäytön ja otti ensimmäiset askeleensa. Samoihin aikoihin Sami vaihtoi uuteen työpaikkaan ja alkoi tekemään 10-15 tunnin työpäiviä. Oltiin poikien kanssa paljon kolmistaan, sillä Sami lähti töihin aikaisin aamulla ja ehti kotiin hädin tuskin ennen poikien nukkumaanmenoa. Kesä meni ulkoillessa, retkeillessä ja harvojen yhteisten hetkien nauttimisesta. Piipahdettiin minilomalla Tampereella, vietettiin juhannusta saaristossa ja Alex täytti vuoden. Lomailtiin Kesälahdella ilman Samia ja vietettiin lapsivapaata viikonloppua kaverin mökillä ja Weekend festareilla. Syksyllä lomailtiin tyttöjen kanssa Kemissä, vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, ja elettiin rankkoja vaiheita niin parisuhteessa kuin minun henkisessä voinnissa. Voitettiin vastoinkäymiset ja vietettiin joulukuussa onnellisina 2-vuotishääpäiväämme, sekä ihanat joulupyhät perheen ja suvun kesken. Lapsemme ja läheisemme pysyivät terveinä ja hyvinvoivina. Vuosi tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna kaikista rankimmaksi koko 3,5-vuotisen historiamme aikana, mutta listaa vuoden plussista ja miinuksista tehdessäni huomasin että hyviä juttuja löytyy kuitenkin enemmän kuin huonoja.

kollaasi_4

kollaasi_2

Tähtihetket
 minun kaksi kaasopestiä vuodelle 2015
mökkireissu mammojen kanssa
Kemin synttäriviikonloppu
uudet ystävät
lähipiirin useat raskausuutiset
lattiaremontti
perheen kesken vietetyt hetket

kollaasi_7

kollaasi_9

kollaasi_8

Pohjamudat
henkinen hyvinvointini tai pikemmin sen olemattomuus
Samin pitkät työpäivät ja vähäinen yhteinen aika perheen kesken
Joelin järjettömät nukkumisvaikeudet, jotka jatkuvat edelleen...
Samin joulukuulle asti siirtynyt "kesäloma", joka kesti vain puolitoista viikkoa

kollaasi_5

kollaasi_3

Ensi vuodelle suurin haasteeni olisi välttää syksyisin esiintyvä väsymys/alakulo/masennus, aion yrittää parhaani mukaan keksiä jonkin keinon ennaltaehkäistä sen syntymistä. Aion jatkaa pyrkimyksiäni terveellisempiin elintapoihin ja keskittyä äitiyden lisäksi myös enemmän itseeni ja parisuhteeseemme. Aion pyrkiä elämään päivä kerrallaan: stressata vähemmän ja nauttia enemmän. Mutta ennen kaikkea toivon meille paljon iloisia hetkiä, rakkautta, onnea ja terveyttä. Sitä toivon myös teille kaikille ihanille lukijoille! (Postauksen kuvituksena vuoden parhaimpia kuvia. Mun piti julkaista tässä postauksessa myös ennennäkemättömiä kuvia, mutta ulkoinen kovalevy, jossa lähes kaikki kuvani on, temppuili eikä suostunut käynnistymään)

Onnellista ja ihanaa vuotta 2014 kaikille siellä ruudun takana!

Seuraa blogiain Facebookissa ja Instagramissa

2 kommenttia:

  1. Mun miehellä ei oo ollut minkään näköstä kesälomaa eikä oo tulossakaan.. Yritetään ens kesälle saada lomaa hänellekki että päästäis perheen kesken reissuun, viime kesänä mä reissasin lasten kanssa ja perheen kesken meidän ainoa reissu oli päiväreissu mun kotikaupunkiini.. Se oli silti yks kesän kohokohdista, eiköhän meillä oo aikaa reissailla :) Meillä tuo isompi muksu, vähän teidän Joelia nuorempi saa usein keskellä yötä ihan hillittömiä raivareita. Meillä ei enää se nukahtaminen oo se pahin taistelun aiheuttaja vaan se, kun hän herää 2-4 aikaan yöllä ja saattaa olla helposti pariki tuntii hereillä, vaihtelevasti joko raivoten tai leikkien. Siinä sit välillä toi pienempikin herää, joka on turvallisuussyistä siirretty viereiseen huoneeseen nukkumaan. Isompi siis kiipes pienemmän sänkyyn, kaato pienemmän masulleen ja meni sit hänen selän päälle pomppimaan :(

    Eli siis voimia meille lasten nukkumisen ja miesten ärsyttävien työaikojen suhteen!! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kurja juttu. Ihanaa, että saitte kuitenkin edes lyhyen reissun tehtyä. Perheenkeskeistä aikaa osaa arvostaa paremmin kun sitä on harvoin :) Sami tekee sellaista työtä että kesäisin on kausi vilkkaimmillaan, joten tuskin ehtii ensi kesänäkään paljoa lomailla :/

      Paljon tsemppiä teille öihin! Meillä Joel herää satunnaisesti öisin ja väittää olevansa täysin hereillä eikä tahdo jatkaa uniaan. Pari yötä sitten valvoin myös hänen kanssaan tunnin joskus kahdelta ennenkuin hän suostui jatkamaan unia. Joel kiipeilee myös Alexin sänkyyn ja menee makaamaan hänen päälleen, "onneksi" vain iltaisin, ettei tarvitse öisin pelätä. Eilenkin Alexin pää oli Joelin ja peiton alla, ja huuto kuulosti siltä ettei hän olisi saanut henkeä kunnolla, pelottavaa ja todella vaarallista. :/

      Toivotaan parempia unia molempien lapsille tälle vuodelle, ja edes lyhyttä lomaa kesälle :)

      Poista

Kiitos kommentista!