Kaksplus.fi

9. marraskuuta 2013

Vastauspostaus osa 1. Jenni vastaa

Tässä tulee ensimmäinen vastauspostaus, joka käsittelee minulle esitettyjä kysymyksiä. Kiitos paljon kaikille kysymyksiä esittäneille, hyviä ja mielenkiintoisia juttuja olette kysyneet! Järjestelin kysymykset suunnilleen aihealueittain. Kuvituksena sekalaisia kuvia.

MINÄ

DSCN0880muok

5 hyvää ja 5 huonoa puolta itsessäsi?
Hyvät: Olen positiivinen, iloinen ja temperamenttinen, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, olen hyvä kuuntelija. Huonot: Mulla on tosi huono itsetunto, olen negatiivinen, kärsimätön, itsekäs ja temperamenttinen.

Mimmoinen olit koulussa? Inhokki ja lemppari aineet?
Ihan perusoppilas, ala-asteella mulla oli todella hyvät arvosanat, pääosin ysejä ja kymppejä. Teini-ikä verotti jossain määrin yläasteen kouluintoa, mutta ysiluokan keskiarvona mulla oli silti 8,6. Lempiaineisiin kuului terveystieto, kielet (etenkin ranska) ja kuvaamataito. Inhokkiaine oli ehdottomasti liikunta. Vaikka mä olen liikunnallinen ihminen (tai ainakin olen joskus ollut) niin koululiikunta on aina ollut mun mielestä vastenmielistä.

Mitä kieliä osaat? Minkä ikäisenä opit ruotsin?
Osaan suomea, ruotsia ja englantia äidinkielentasoisesti, ja oon opiskellut ranskaa 9 vuotta, mutta en silti voi sanoa osaavani ranskaa. Ruotsin opin samalla kuin suomenkin, eli heti kun opin puhumaan joskus 1-2 vuotiaana.

Osaatko soittaa mitään soittimia?
Osaan soittaa pianolla joitakin säälittävän helppoja Ukko-Nooa tyylisiä kappaleita. Kitaransoittoa oon harrastanut omatoimisesti ala-asteelta asti, joten osaan soittaa jonkun verran, mutta nyt monen vuoden tauon jälkeen taidot ovat varmasti ruostuneet.

Onko sulla tatuointeja (KUVA!)? Jos ei, haluaistko?
Ei ole, oon kamalan neulapelkoinen. Oon kyllä pitkään miettinyt tatuoinnin ottamista, mutta en ole ainakaan toistaiseksi päässyt päätökseen millainen se olisi tai mihin se tulis.

Mitä seuraat telkkarista?
Salkkarit ja Awkward. Satunnaisesti Erilaisia äitejä, Huippumalli haussa ja no mitä nyt sattuu telkkarista tulemaan.

Onko sulla murtunut joskus jotain? Ja jos on, mitä?
Mulla on ollut ainoastaan hiusmurtuma peukalossa.

Missä maissa oot käynyt?
Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Tanskassa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa, Kreikassa, Kap Verdellä ja Yhdysvalloissa.

Mikä on sun lempi- ja inhokki musiikki/leffa/ruoka/juoma?
Tykkään ihan kaikenlaisesta musiikista, joten inhokkia ei oikeastaan ole, lempimusiikkii vaihtelee paljon mielialan mukaan mutta esim kestosuosikkina on Jukka Poika. Inhokkileffoja on kaikki yliluonnolliset, epäaidot scifi- ja kauhuleffat, ikisuosikkeina taas Miyazakin leffat, Potterit ja jotkut romanttiset hömppädraamat. En osaa sanoa mitään tiettyjä leffoja, niitä on liikaa! Lempiruoka on salaatti, muunneltavuudensa ja terveellisyydensä takia. Inhokkiruoka-lista on todella pitkä, oon tosi nirso ruoan kanssa. Muutamana esimerkkinä oliivit, katkaravut ja useimmat muut merenelävät, sinappi, useimmat juustot, makkara, näitä on paljon!

Ootko urheilullinen?
En ehkä tällä hetkellä niin urheilullinen kuin toivoisin olevani (oon tosi laiska sohvaperuna), mutta pikkuhiljaa se urheiluinto toivottavasti kasvaa! Oon aina ollut tosi urheilullinen ja harrastanut säännöllisesti liikuntaa, kunnes lapset. Ja kyllä, käytän lapsia oman laiskuuteni tekosyynä.

Miksi lopetit harrastuksen?
Cheerleading vie niin paljon aikaa jos haluaa harrastaa ja kilpailla, aikaa jota minulla perheellisenä ei valitettavasti ole. Ikävöin edelleen cheerleadingia, ja se on ehkä ainut asia mikä minua harmittaa, että lasten saannin myötä jouduin luopumaan rakkaasta harrastuksesta.

Minkälaista ehkäisyä käytät? Olet puhunut että haluatte ehkä vain 3 lasta joten oletko suunnitellut kolmannen lapsen jälkeen hankkivasi pitkäkestoisemman ehkäisyn, ehkä kierukan tai edes kapselin?
Hmm.. Ehkäisyasiat ovat siinä rajalla ovatko turhan henkilökohtaisia blogiin. Voin sen verran kertoa, että Alexin syntymän jälkeen olin laittamassa kierukkaa, mutta se lävisti kohdunseinämäni ja piti ottaa pois. Kierukka ei siis sovi minulle, koska kohtuni nojaa niin taakse. En juurikaan ole perehtynyt ehkäisyasioihin, mutta voisin kuvitella ottavani jonkun pitkäkestoisemman ehkäisyn, jota ei voi unohdella esim pillereiden tavoin. Sekin riippuu, päätämmekö tehdä vielä neljännen lapsen, ja millaisella ikäerolla se sitten tulisi, kannattaako ottaa pitkäkestoisempaa ehkäisyä.

Ootko seksuaalinen ihminen? Millainen osuus seksillä on sun elämässä?
Jokainen ihminen on varmaan seksuaalinen jossain määrin. Mun mielestä seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta ei läheskään se tärkein.

Naisilla on aina ongelma karvojenpoiston kanssa, minkälaista poistomenetelmää sinä suosit? Vahausta, sheiveriä, sokerointia vai kenties jotain muuta?
Mä sheivaan, mutta se ei ole iholleni paras vaihtoehto. Sokerointia voisin kokeilla, mutta vielä en ole päässyt sitä tekemään. Vahausta olen kokeillut mutta se ei ollut kovin hyvä vaihtoehto. Pelkään kipua, vaikka joskus teininä tylsyydessäni nypin jopa säärikarvojakin pinsetillä, haha.

Postauksista huomaa että sinulla on kallis maku ja osteletkin laukut ja korut yms. sen mukaan. Voisitko kuvitella eläväsi vuoden ajan pelkän toimeentulotuen varassa, niin että sinulta ei jäisi yhtään ylimääräistä rahaa ruoan ja muun tarpeellisen jälkeen?
Nuorempana elin pelkällä toimeentulotuella ja opintotuella, eikä ylimääräistä jäänyt ollenkaan. Toisaalta, silloin makunikaan ei ollut niin kallis. Luultavasti kyllä pystyisin, kunhan se kestäisi vain sen vuoden.

Kuinka usein shoppailet itsellesi jotain kivaa?
Silloin harvoin kun löydän jotain! Mulla on tosi usein vaate- tai kenkäkriisi, ja tuntuu ettei ole mitään päällepantavaa. Lähden shoppailukierrokselle asennoituneena tuhlailemaan satasia mutta en löydä liikkeistä mitään, ja palaan tyhjin käsin kotiin. Koruja ostelen nykyään aika harvoin, koska niitä mulla on jo melko paljon, vaikka muutama tietty juttu puuttuu vielä. Kalliimpia juttuja esim laukkuostoja harkitsen pitkään ja etsin täydellistä, koska haluan olla varma ostoksestani. Meikkejä ja muuta pikkutavaraa ostelen tarpeen mukaan.

Jos saisit valita itsellesi vain yhden asukokonaisuuden jota pitäisit päälläsi koko viikon, minkälainen se olisi? Kuvaa?
Apua. Täytyisi valita joku sellainen asu, joka sopii kaikkiin viikon mahdollisiin rientoihin. Varmasti mustat farkut, joku siisti paita, neuletakki, korkkarisaappaat ja asuun sopivat korut. Joku tämäntyylinen, ehkä? 

asukollaasi

Kiinnostaisi tietää oliko sinun raskaudet yksi syy syömishäiriöstä parantumiseen ja mitkä muut asiat vaikutti parantumiseen? Vai koetko, että et ole vielä parantunut syömishäiriöstä?
En usko. Vaikka mulla on ollut syömishäiriöntapaisia oireita jo ala-asteella, niin pahin syömishäiriövaihe oli 14-15 vuotiaana, eli monta vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. En osaa sanoa mikä johti parantumiseen, koska terapiasta yms ei juurikaan ollut apua. Aloin vaan syömään paremmin. Etenkin Joelin raskausaikana koin vahvaa ahdistusta painonnoususta ja "pakkosyömisestä", Alexin syntymän jälkeen taas kävin läpi vaikeita aikoja synnytyksenjälkeisen masennuksen ja pakonomaisen liikkumisen/laihduttamisen kanssa. En voi väittää, että olisin täysin parantunut vieläkään, vaikka mua tuskin voisi diagnosoida syömishäiriöiseksi. Mulla on kausia, jolloin syön hyvin ja normaalisti, sekä vaiheita, jolloin en syö juurikaan mitään, laihdutan ja olen todella ahdistunut omasta vartalostani.

Näetkö paljon sun kavereita?
Joskus harvemmin, joskus useammin. Kaikilla mun parhailla ystävillä on melko hektiset elämäntilanteet (pieniä lapsia, vaativat opiskelut, paljon töitä) joten yhteinen aika on välillä vaikeasti järjesteltävissä. Mielestäni näen ystäviäni tarpeeksi usein, mutten pistäisi pahitteeksi viettää heidän kanssaan aikaa useamminkin. Sitten on muutamia hyviä ystäviä jotka asuvat kauempana, ja niitä näkee turhan harvoin.

Onko sulla paljon äitikavereita? Onko jotkut kaverit jäänyt unholaan?
On mulla muutama läheinen äitikaveri. Kaikki miespuoliset kaverit hävisivät raskausaikana tai pian sen jälkeen. Muutaman hyvän ystävän kanssa tapaamiset ovat vähentyneet rajusti vuosien myötä, mikä on harmi, koska mulla ei ole erityisen paljon kavereita/ystäviä muutenkaan.

Mitä pelkät yli kaiken, ja millaisia pelkoja sulla muutenkin on?
Mulla on sellainen hassu tapa, että näen ikäänkuin kauhukuvia kaikenlaisista tilanteista, esim jos Sami soittaa että on tulossa töistä mutta hänellä meneekin arvioitua aikaa pidempään, niin kuvittelen mielessäni kaikenmaailman onnettomuuksia, autokolareita ja kuolemaa. Tätä tapahtuu usein, ja ihan kaikissa tilanteissa. Pelkään läheisteni menettämistä, onnettomuuksia ja ötököitä, yksin liikkumista ulkona pimeällä, yms.

Mistä haaveilet?
Haaveilen terveestä ja onnellisesta elämästä itselleni ja läheisilleni. Haaveilen lapsista, omasta kodista, merkkilaukuista, vaatteista, huonekaluista, ulkomaanmatkoista, laihasta ja kiinteästä vartalosta, poikien ja meidän tulevaisuudesta, siitä kun lapset muuttavat kotoa ja saadaan olla Samin kanssa taas kahdestaan, lapsenlapsista, eläkeajoista keinutuolissa muutaman mainitakseni. Olen aikamoinen haaveilija!

Mitä kadut elämässäsi?
No sitä kulmakarvojen sheivaamista! Olen tehnyt elämässäni paljon huonoja päätöksiä, mutta uskon että ilman niitä elämäni näyttäisi erilaiselta enkä olisi juuri nyt tässä onnellisessa elämäntilanteessa. En siis kadu mitään, vaan hyväksyn menneisyyteni sellaisena kuin se on.

Mikä on elämässä parasta?
Rakkaus on elämän eliksiiri! Perhe, ystävät, lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen, lapsivapaat illat, aurinkoiset päivät, onnen pilkahdukset ja kaikki huonot puolet, jotka tasapainottavat elämää ja saavat hyvät asiat tuntumaan hyviltä.


PARISUHDE

hääkuva

Mikä Samissa on sellaista miksi rakastat häntä?
Sami on kiltti, huomaavainen ja hänellä on maailman huonoin huumori (joka on surkeudessaan se kaikista paras ominaisuus). Hän on todella hyvä isä ja rakastava aviomies. Rakastan hänessä kaikkea, jopa niitä ällöjä varpaita.

Onko sun miehes romanttinen?
Ei. Samin mielestä romanttista on tuoda kaupasta yllätyksenä suklaapatukka ja heittää se sohvalle viereeni. Toisaalta, Sami on tehnyt parannuksen asiassa viimeisen vuoden aikana, ja tuonut mulle joskus lahjaksi kukkia ja koruja ihan muuten vaan.

Onko teissä sellaisia piirteitä, jotka saavat toisen osapuolen ärsyyntymään? Mitä? Onko teillä sellaisia tapoja joita toinen ei voi millään käsittää?
No Samissa ainakin ärsyttää nivelten naksuttelu, muuta ei nyt tule mieleen. Sami on myös tosi ärsyttävä humalassa ja krapulassa. Voin kuvitella, että Sami keksii miljoona asiaa mitä häntä minussa ärsyttää, mm. mun ajotyyli ja se, että en ikinä jaksa odottaa Samia, mutta kun hän pyytää minua tekemään jotain, vaadin häntä aina odottamaan. "Oota hetki, mä luen vielä tän yhen blogin". Samin tapatupakointi on yksi asia mitä en käsitä, bussipysäkillä esim on pakko polttaa, ja heti bussista noustuaan on taas pakko polttaa, vaikka matka olisi ollut vain viisi minuuttia.

Olette olleet jo jonkin aikaa onnellisesti naimisissa, mikä on onnellisen liiton salaisuus?
Puhuminen, luottamus ja toisen rajoittamattomuus. Molemmilla pitää olla omaa aikaa, sen verran kuin kokee tarvitsevansa ja johon on mahdollisuus. Pitää muistaa näyttää rakkautta ja antaa huomiota toiselle tarpeeksi. Pitää tehdä kaikkensa suhteen eteen. Molempien pitää myös olla samoilla linjoilla, mitä suhteelta haluaa.

Luuletko, että olisitte yhtä onnellisia jos kumpikaan ei kävisi töissä, ja joutuisitte pihistelemään jopa ruokaostoksissa saadaksenne rahat riittämään?
Ei välttämättä. Kyllähän se rasittaa parisuhdetta ja onnea, jos kokoajan olisi kova stressi rahasta.  Myös se, että oltaisiin jatkuvasti toistemme seurassa, saattaisi olla vaikeaa pidemmän päälle, ihminen tarvitsee myös omaa rauhaa ja omia harrastuksia.


PERHE JA LAPSET

DSCN0076muok

Kuinka vanha olit tullessasi raskaaksi?
Olin juuri täyttänyt 19 vuotta.

Tuliko ensimmäinen lapsi vahingossa?
No kyllä periaatteessa. Mä en tietoisesti käyttänyt ehkäisyä, mutta Sami oli nähnyt vanhoja e-pilleripakkauksia kylpyhuoneen kaapissani, joten hän taisi luulla että käytän niitä.

Ovatko vanhempanne sanoneet koskaan mitään negatiivista siitä kun hankitte lapset niin nuorina?
Mun isä oli alussa hieman epäilevä lastensaantia kohtaan, koska olimme melko nuoria ja emme olleet Samin kanssa tunteneet kovin pitkään. Hän myös koki, ettei halunnut niin alle viisikymppisenä isoisäksi. Nopeasti meni ohi ne ajatukset kuitenkin, ja nyt hän on varmasti kovin tyytyväinen isoisänä olemiseen!

Oliko sulla jotain kokemuksia lapsista ennen Joelia? Jännittikö jotkut ekat jutut?
Lapsista oli jonkun verran kokemusta, sillä minulla on nuorempia serkkuja ja muita sukulaisia. Pieniä vauvoja en ole koskaan hoitanut saatika pitänyt sylissäni, joten se oli ihan uutta Joelin syntymän jälkeen. En jännittänyt oikeastaan mitään, enemmän tunsin itseni epävarmaksi Alexin syntymän jälkeen, vaikka kokemusta vauvoista jo oli.

Onko Joel mustasukkainen Alexista?
Ei kovin paljon. Joel on ollut todella hyvä isoveli Alexille. Tottakai lelujen varastamista, tönimistä ja huomionhakua on, mutta tuskin se pelkästä mustasukkaisuudesta johtuu. Pääosin pojat ovat kuitenkin sovussa ja nauttivat toistensa seurasta.

Kumman näköisiä/luonteisia lapset ovat?
Joel on kuin ilmetty isänsä, Alexissa on enemmän mun piirteitä. Luonteeltaan molemmat pojat ovat toistaiseksi enemmän mun tapaisia: energisiä, vauhdikkaita, temperamenttisia. Sami oli lapsena rauhallinen, siinä mielessä Alex taas on hieman Samin tyylinen.

Kumman sukunimellä lapset ovat?
Lapset on Samin sukunimellä, ja niin olen minäkin näin naimisiinmenon myötä. Joel sai Samin sukunimen, koska haluttiin että tulevaisuudessa koko perhe on samalla sukunimellä. Minullekin oli siis itsestäänselvää että otan Samin sukunimen mikäli joskus naimisiin mennään. Alex syntyi avioliittoon, joten sai automaattisesti Samin sukunimen.

Minkälaisen ikäeron haluatte Alexille ja kolmannelle lapselle?
Sitähän ei voi oikeastaan päättää, koska ei voi tietää kauanko raskautumisessa menee. Mielestäni yli 3 vuoden ikäero on jo turhan iso.

Rehellisesti, harmittaako jos kolmaskin lapsi olisi poika?
Rehellisesti, varmasti jossain määrin. Mutta ihan yhtä tärkeä ja rakas se lapsi tulee olemaan, riippumatta kumpaa sukupuolta edustaa. Toisaalta taas ei, koska meillä on valmiina jo ihana pojannimi, joka sitten pääsisi käyttöön.

Mitä jos teille ei syntyisi tyttölasta?
Sitten pitää olla onnellinen pojista, mitäpä muuta siinä voisi tehdä. Uskon että lähes jokaisella äidillä on jossain määrin kaipuu omaan tyttäreen, mutta se on asia johon ei voi vaikuttaa joten pitää olla kiitollinen ja rakastaa omia lapsia sellaisina kuin tähän maailmaan tulevat. Kuitenkaan lastensaanti ei ole kaikille itsestäänselvyys, joten täytyy ensisijaisesti olla onnellinen että edes ollaan saatu ihania lapsia.

Jos sinun pitäis luopua pojistasi tai Samista, kummasta luopuisit?
Vaikea kysymys, toivottavasti ei sellaista tilannetta koskaan tulisi. Pakko kuitenkin vastata, että tottakai luopuisin Samista. Lapseni ovat minun lihaa ja verta, eikä mikään mene sen edelle.

Mikä on lempipuuhasi lasten kanssa?
Halittelu, pusuttelu, kutittelu ja yleinen hömpötys. Tykkään puuhailla lasten kanssa sellaisia asioita, joista he saavat iloa ja riemua. Parasta on myös arkea piristävät spesiaalijutut, kuten esim piknik, majan rakentaminen tai sängyllä pomppiminen.

Mitä teette mieluiten kun koko perhe on vapaalla?
Peuhataan kotona, lähdetään retkille tai kyläillään sukulaisten luona. Vietetään kiireetöntä aikaa yhdessä ja tehdään mitä ikinä huvittaa.

Miksi et käy töissä ja vie poikia hoitoon?
Mun mielestä Alex alle 1,5 vuotiaana on aivan liian nuori mennäkseen hoitoon. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ainakin alle 2-vuotiaiden paikka on kotona, mutta en tuomitse muiden päätöksiä, sillä tiedän että monella ei ole edes vaihtoehtoa jäädä kotiin. Mä aion olla kotona lasten kanssa niin pitkään, kuin rahatilanne sen sallii, töitä ehtii tehdä myöhemminkin kun lapset ovat isompia. Eikä mulla ole edes työpaikkaa minne palata, saatika koulutusta.


POHDISKELU, ELÄMINEN JA TULEVAISUUS

_DSC0135muok

Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi koskaan tavannut Samia?
Hmm, vaikea sanoa. Haluaisin uskoa, että minulla olisi mies (tuskin oltaisiin naimisissa) ja ehkä lapsi tai pari, ja elämä olisi tavallaan samanlaista kuin nyt. Sehän on mun unelmani aina ollutkin, tehdä lapset nuorena. Tai sitten opiskelisin korkeakoulussa jotain ihan väärää ainetta, koska en ole keksinyt mikä on se juttu, jota oikeasti haluaisin tehdä. Asuisin varmaan edelleen pikku yksiössäni, tekisin töitä ja juhlisin.

Millaisena näet elämänne 10 vuoden päästä? Missä asutte? Oletteko töissä, missä? Montako lasta teillä on? Oletteko yhä naimisissa? yms.
10 vuoden päästä, apua! Toivottavasti asuttaisiin joko tässä nykyisen asunnon naapurissa, tai sitten jossain Herttoniemenrannan ihanassa merinäköala-kämpässä. Hyvin todennäköisesti olisin töissä, ehkä jossain äitiys-/ lastenneuvolassa? Tai sitten opiskelisin edelleen hikihatussa ammattia itselleni. Meillä olisi kolme tai neljä lasta ja oltaisiin edelleen onnellisesti naimisissa.

Oliko sinulla oma asunto jo ennen kuin tapasit Samin? Entä oliko Samilla? Vai muutitteko suoraan vanhempienne luota yhteiseen kotiinne?
Muutin pois kotoa 17-vuotiaana vuokrayksiöön. Asuin siellä puolitoista vuotta ennen yhteenmuuttoa Samin kanssa. Sami asui äidillään, koska oli intissä kun tavattiin, ja pääsi sieltä vasta pari kuukautta ennen yhteenmuuttoamme.

Voisitteko muuttaa pois Espoosta, kenties Helsinkiin? Entäpä jonnekin pitkälle vaikkapa Lappiin tms?
Voisin hyvinkin kuvitella muuttavani Helsinkiin, vaikkapa ihanaan Herttoniemenrantaan. En usko että voisin muuttaa minnekään tyyliin Kirkkonummea kauemmas, koska haluan olla lähellä sukulaisiamme. Tällä hetkellä asutaan kuitenkin niin ihanalla alueella, että voisin asua tässä talossa vaikka seuraavat 20 vuotta.

Mitä teet työksesi ja oot opiskellut ammatiksi?
Oon kotona lasten kanssa, eli en tee mitään (muita) töitä. Jäin suoraan lukiosta vanhempainvapaalle, eli minulla ei ole ammattia. Joskus tulevaisuudessa sitten...

Haaveammattisi, milloin olet ajatellut lähteä opiskelemaan?
Olen haaveillut monesta ammatista aina astronautista strippariin, hahaha. Tällä hetkellä houkuttelisi ehkä lähteä terveydenhoitoalalle, ehkä äitiys- ja lastenneuvolaan? Opiskelusta en osaa sanoa ollenkaan, mutta luultavasti viimeistään 5 vuoden päästä.

Minne lähtisitte lomalle, jos loma olisi a) lapset mukana-loma tai b) ilman lapsia-loma?
A) jonnekin lapsiystävälliseen lomakohteeseen, ehkä Tanskaan, Kreikkaan tai Italiaan. Sitten kun lapset ovat vanhempia, niin voin olla taas ihan eri mieltä. Onhan esim ala-asteikäisten kanssa matkustaminen ihan erilaista kuin alle 3-vuotiaiden kanssa. B) Tällä hetkellä on alustavissa suunnitelmissa ilman lapsia-loma Prahassa, mutta saa nähdä toteutuuko se edes. Olihan meillä tälle syksylle suunniteltuna perhelomakin, mutta Samin työkuviot sekoittivat sen koko homman. Yhteinen haaveemme on Uusi Seelanti, ja mua houkuttelisi kovasti lähteä Malesiaan, Singaporeen, Italiaan tai Portugaliin.

Ootko miettinyt että oot "jäänyt paitsi" jostain nuoruudestas (rehellisesti!)?
Harmittaa, että jouduin lopettamaan rakkaan cheerleading-harrastuksen lastensaannin myötä. Muuten koen saaneeni elää ihan tarpeeksi villiä ja vapaata nuoruutta. Olin kuitenkin melkein kaksikymppinen kun sain Joelin. Äitiys ei rajoita elämääni kovinkaan paljoa, vaan saan kyllä viettää tarpeeksi aikaa myös omien juttujeni parissa. Joskus tulee tietenkin mietittyä, millaista elämä olisi ja mitä tekisimme jos oltaisiin Samin kanssa vielä kahdestaan, tai jos meillä olisi vain yksi lapsi tmv. Silti en tätä vaihtaisi mihinkään.


BLOGI JA BLOGGAAMINEN

_DSC0294muok

Tykkäätkö bloggaa? Mitä mieltä oot bloggaamisesta? ja väite; ihmiset kirjoittavat blogeja, vähän niinkuin päiväkirjaa kirjoitetaan tavallaan muiden tiedoksi ja että muut voivat lukea ja nähdä mitä kaikkea tapahtuu ja voi leijuu kaikilla esineillä asioille etc, miten vastaat tuollaiseen?
Tykkään tottakai, muutenhan tuskin pitäisin blogia. Mun mielestä blogit ovat kiva, hieman erilainen media, joka on noussut viimeaikoina kovaan suosioon. Mieluummin luen blogeja kuin aikakausilehtiä tmv, koska blogi on persoonallisempi. Jokainen saa kirjoittaa omaa blogiaan miten tahtoo, ja jos haluaa leijua ostoksillaan yms niin siitä vaan jos tykkää, ei mua haittaa. Sekin riippuu toki jossain määrin millaiseen aihepiiriin kuuluvasta blogista on kyse. Mun blogi on enemmän päiväkirjamainen, enkä itse ainakaan koe leijuvani mitenkään, sillä esittelen ostoksia yms melko harvoin blogissa.

Kauanko sulla menee yhden blogipostauksen tekemiseen?
Jos laskee mukaan kuvaamisen, kuvien siirto koneelle, läpikäyminen ja valitseminen, kuvien muokkaukset, kirjoittamisen, oikolukemisen, kuvien asettelu postaukseen, viimeistelyt ja lopputuloksen julkaiseminen, varmaan 1-4 tuntiin postausta kohden. Riippuu toki onko jokin selkeä aihe, vai pitääkö miettiä enemmän mitä haluaa kirjoittaa ja minkälaisia kuvia postaukseen tarvitsee.

Seuraatko muita kuin vain vauvablogeja?
Seuraan paljon blogeja, joissa ei vauvat/lapset ole lähelläkään aihepiiriä. Mutta toki myös niitä vauva/lapsiblogeja, koska niihin voi helposti samaistua ja saada vertaistukea, kun on samanlaisessa elämätilanteessa.

Haluaisitko että blogisi olisi joskus niin suosittu kuin esim. MUTSIS ON.-blogi?
Vaikea sanoa. Suositun blogin pitämisessä on hyviä ja huonoja puolia. Kirjoitan kuitenkin pääosin itselleni muistoksi, mutta olisihan se imartelevaa jos niin moni pitäisi blogiani mielenkiintoisena, ja niin se on näinkin monen seuraajan kanssa mitä minulla nyt on. Saattaisihan se olla mukavaa katsoa, miten blogi"urallani" voisin edistyä.


PÄIHTEIDENKÄYTTÖ

DSCN0840muok

Poltatko tupakkaa? Kuinka monesti olet vaikka 6kk aikana humalassa?
Poltan, lopettaminen on aikamoinen ikuisuusprojekti, mutta koko ajan työn alla. Humalassaolo vaihtelee, joskus on menoja useamman kerran kuukaudessa, joskus taas pitkä aika ilman mitään. Sanotaanko vaikka karkeana arviona 6-12 kertaa.

Oletko kokeillut huumeita?
Kyllä olen nuorempana.

Kerroit jossakin postauksessa että olet käyttänyt huumeita. Silloin kun käytit niin käytitkö kuinka usein? Päivittäin, kerran viikossa jne? Ja miksi käytit? Ja missä tilanteissa käytit? Oletteko käyttäneet joskus huumeita Samin kanssa yhdessä? Mitä ajattelet huumeista nyt? Oletko ollut joskus riippuvainen huumeista? Mitä aiot kertoa lapsillesi huumeista? Miten aiot pitää lapsesi erossa huumeista mikäli heitä joskus ne alkavat kiinnostamaan (toivottavasti ei ala)?
Mä olen onneksi (jos niin voi sanoa) käyttänyt huumeita melko vähäisesti. Käyttö oli lähinnä kokeiluja, satunnaista viihdekäyttöä. Joskus oli useamman kuukauden taukoja, joskus taas pari kertaa viikossa tuli käytettyä. Luojan kiitos en koskaan tullut riippuvaiseksi. Ensimmäiset kokeilut olivat 16-vuotiaana ja todella harvoin. Laitosvuoteni aikana en yhtä kertaa lukuunottamatta käyttänyt ollenkaan, 18-vuotiaana taas käyttö oli runsaampaa, kun liikuin paljon huumeidenkäyttäjä-piireissä. Viimeiset käytöt oli kuukausi-pari ennen kuin tulin raskaaksi, ja puoli vuotta sitä ennen käyttö oli tosi vähäistä. Samin kanssa en ole koskaan käyttänyt huumeita, sillä Sami on itse lopettanut käytön jo muutama vuosi ennen kuin tavattiin. Mielestäni huumeidenkäyttö on väärin, huolimatta siitä että olen itsekin käyttänyt. Olen kaveripiirissä nähnyt paljon niitä, jotka ovat vakavasti koukussa huumeisiin, ja toivoisin ettei kukaan joutuisi sellaiseen tilaan. Toivon todellakin, etteivät meidän lapset koskaan halua kokeilla huumeita, ja aion tehdä kaikkeni auttaakseni heidät siitä pois mikäli joskus huumeisiin sekaantuvat.

Oletko koskaan joutunut tekemisiin poliisien kanssa, ja jos on, miten?
Kyllä, sekä rikoksen tekijänä että uhrina, useita kertoja. Kuulunee osittain siihen "villiin nuoruuteen". En viitsi sen kummemmin alkaa julkisesti ruotimaan menneisyyteni vääriä valintoja.


SEKALAISET

DSCN0039muok

Mitä mieltä olet Samin pikkuvarpaasta?
No se on aika ällö. Mutta kauniimpi kuin esim. isovarvas.

Mitä mieltä oot teiniäideistä?
En mitään sen kummempaa, kuin esim nelikymppisistä äideistä. Ikä on numero ja ei ole iästä kiinni onko joku hyvä tai huono äiti.

Ootko ikärasisti?
En ole, yleensä. Ikä on pelkkä numero, oli sitten kyseessä äidiksi tulemisen ikä, parisuhteen ikäero tai muu vastaava. Saattaa sitä joskus ihmetellä muiden valintoja, mutta en juurikaan vaivaa päätäni muiden asioilla.

Juoruatko paljon ihmisistä? Juorutaanko susta?
Parhaiden ystävien seurassa tulee juoruiltua jonkun verran, mutta en nyt sanoisi sen olevan pahantahtoista juoruilua. En usko että minusta juoruillaan kovin paljoa, tai jos niin tehdään niin en itse sitä tiedä.

Mitä tekisit jos olisit päivän miehenä?
Varmaan joisin kaljaa ja pelaisin änäriä aamusta iltaan, ja yrittäisin selvittää mikä siinä on niin hauskaa.

Mikä vituttaa jos jokin nyt vituttaa?
Vituttaa, että Samilla piti alkaa "kesäloma" jo monta viikkoa sitten, mutta silti hän on vaan töissä koko ajan.

15 kommenttia:

  1. Miten osaat enkkua äidinkielentasoisesti? Mistä oot sen oppinut ja millä perusteella arvioit sen tason? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itse olen naimisissa äidinkielenään englantia puhuvan kanssa ja asun enkunkielisessä maassa, kuulen siis englantia puhuttavan joka päivä. En kuitenkaan sanoisi osaavani sitä äidinkielen lailla, vaikka pystyn kommunikoimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon käynyt lukion englanniksi, ja siellä siis opiskellut englantia äidinkielenä, kaikki muu opetus oli englanniksi ja iso osa koulukavereista puhui pelkkää englantia. Toi nyt oli vaan semmoinen arvio ;) koen osaavani ellen nyt ihan äidinkielentasoisesti niin ainakin lähes. Vahva kieliopillinen osaaminen, laaja sanavarasto, puhuminen on luontevaa.

      Poista
  2. Hih, mainitsit kirkkonummen. Täällä me asutaan :) mä voisin vaikka joskus tulla käymään kahen hulivilin kanssa, kylläkään ei ole kavereita juuri yhtään :/

    VastaaPoista
  3. Ei kylläkäään vaan mullakaan

    VastaaPoista
  4. Apua,tuo huumeidenkäyttö :/ en ikinä ite pystyisi...poltitko tupakkaa raskauksien aikana? :)
    Sä näytät jotenkin kiltiltä tytöltä,niin vaikee uskoo tupakointia tai saatika huumeita :D poltatko lastesi nähden?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se ei ehkä ole paras osa menneisyyttäni, mutta ilman niitäkään kokemuksia en olisi se kuka nyt olen. Poltin raskausaikana, ja vaikka olen avoimesti asiasta aiemminkin kertonut, niin se hävettää enemmän kuin mikään muu. Vähensin reilusti ja on tosi säälittävää etten muka pystynyt luopumaan niistä muutamista viimeisistä tupakoista. :/ Se on harmi, että neuvolasta en saanut apua lopettamiseen, vaan lähinnä päähän taputtelua ja "ei se niin vakavaa ole". Inhottavaa, ettei neuvolassa pidetä tiukempaa kuria, raskaudenajan tupakointi kun on kaikista pahinta mitä voi tehdä :/ En polta lasten välittömässä läheisyydessä, yleensä en polta kun olen lasten kanssa liikenteessä, joskus pihalla saatan polttaa, mutta menen kauemmaksi pojista. Ja tosiaan lopettaminen/vähentäminen on ollut työn alla jo useita kuukausia, toivottavasti pian pääsisin tavasta kokonaan eroon. :)

      Poista
  5. Hei! Ethän viitsi siirtää vastuuta raskaudenaikaisesta tupakoinnistasi neuvolan työntekijöille. Tiedät varmaan itsekin, että sinä olet ainoa ihminen, joka siihen asiaan olisi pystynyt vaikuttamaan. Aikuista ihmistä ei kukaan voi pakottaa lopettamaan tupakointia. Neuvolan työntekijöillä ei myöskään ole valtuuksia vaatimaan sinua lopettamaan tupakointia. Meidän jokaisen aikuisen olisi joskus syytä pysähtyä pohtimaan tätä vastuu-kysymystä. Jos on valmis ottamaan vastuun pienen ihmislapsen elämästä, pitäisi pystyä asettamaan lapsen etu oman tupakanhimon edelle. Ja siitä asiasta vastuu on lapsen äidillä. Aina ei voi vastuuta heittää muille, neuvolaan tai ylipäätään yhteiskunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai otan itse vastuun tekemisistäni, enkä edes yrittänyt syyttää ketään muuta, harmi että ymmärsit väärin :) Tarkoitin vaan sitä, että neuvolassa minua ei edes kannustettu lopettamaan, vaan asia tuntui olevan heille ihan ok huolimatta siitä että pyysin useasti tukea lopettamisessa. Neuvolasta saadut neuvot oli "hienoa, kun olet vähentänyt", "ei muutama tupakka haittaa, lopettamisen stressi stressaa myös vauvaa" ja "korvausvalmisteissa on enemmän nikotiinia kuin polttamissasi tupakoissa" yms.

      Poista
  6. Hei lue stumppaa tähän kirja! Moni on päässy sen avulla eroon tupakasta. :)
    http://www.suomalainen.com/tietokirjat/terveys-kasvatus/stumppaa-t%C3%A4h%C3%A4n-sku-p9789525635744
    - E.

    VastaaPoista
  7. Moikka! Pakko kommentoida vaikka yleensä olenkin hiljainen lukija ;D Löysin blogisi vähän aikaa sitten. Hauska sattuma on se, että mun nimi on Jenni, seurustelen Samin kanssa ja valmistun pian Terveydenhoitajaksi, haaveena saada töitä äitiys- ja lastenneuvolasta! :D Jään edelleen seuraamaan blogiasi!

    -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauska yhteensattuma! :D Kiva kun seuraat blogia :)

      Poista
  8. Oho, en olisi uskonut, että oot joskus kokeillut huumeita, näytät niin kiltiltä ja muutenkin vaikutat tosi vastuuntuntoiselta ja hyvältä äidiltä! Mutta kaikilla meillä on oma menneisyytemme, eikä sitä voi enää muuttaa, ja virheistä oppii :) Ja parempi, että on kokeillut kaikkea tommosta hullua ja tyhmääkin silloin nuorena, eikä vasta sitten kun on niitä lapsiakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua kuulla, että näytän "kiltiltä", tuota en oo aiemmin kuullut ennen tätä postausta :D Niin, no ei mun menneisyys vaikuta enää siltä osin mun elämään, mutta tosiaan hyvä että noi asiat tuli koettua nuorempana. En kyllä usko että olisin huumeisiin sekaantunutkaan vasta äidiksi tulemisen jälkeen :)

      Poista

Kiitos kommentista!