Kaksplus.fi

29. marraskuuta 2013

Pätkis, pätkis, pätkis

Sami on ollut töissä tällä viikolla joka päivä 7-20, joten ollaan oltu kolmestaan kaikki päivät aina herätyksestä nukkumaanmenoon asti. Muutamina päivinä iskä ei ole ehtinyt edes kotiin ennen poikien nukkumaanmenoa. Onneksi meillä oli maanantaina ja tiistaina kavereita kylässä, keskiviikkona oltiin ostoksilla äitini kanssa ja tänään Samilla on jo viikonlopun alun kunniaksi lyhyt päivä (enintään 7-14). Eilen kun ei ollut iltapäivällä muuta tekemistä, alettiin leipomaan muffinsseja. Söin samaisia ihania pätkismuffinseja Neean luona viikonloppuna (herkkukiellosta huolimatta), sitten luin Karostardust-blogista lisää juttua pätkismuffinseista, joten keskiviikkona kaupassa käveltyäni karkkihyllyn ohi oli pakko napata mukaan pari pussia pätkistä ja urkkia Neealta resepti jotta päästäisiin itsekin leipomaan! Pätkis, pätkis, pätkis, mielessäni ei muuta pyörikään... 

Vaikka leipuriksi opiskeleva Neea lupasi, että resepti on helppo, en voinut kuin huokaista kauhistuksesta kun hän lähetti mulle reseptin. Siinä luki mm. että "en osaa sanoa kauanko näitä pitää pitää uunissa, ite en kato ikinä kelloa", apua mitäköhän tästä tulee!? Ja mulla vielä roikkuu kaksi turhaa apua tyrkyttävää termiittiä lahkeessa...

pätkis_002muok

pätkis_003muok
Kauheet vaateyhdistelmät, varsinkin Joelilla. Mitä oon oikein ajatellut?!

pätkis_015muok

No leipominen sujui ihan hyvin. Pojat katselivat innoissaan yleiskoneen pyörimistä, Joel lappasi vehnäjauhoja lusikalla suuhun ja Alex nosti yleiskoneen vispilän pystyasentoon kesken muna-sokerivaahdon teon, joten taikinaa oli jokapaikassa. Leivinjauheeni päiväys oli mennyt umpeen kuun alussa, ja taisin laittaa sitä liikaa kun moni muffinseista turposi melko isoiksi... Tosin siihen vaikutti varmaan myös epämääräinen uunissaoloaika. Kuorrute ei riittänyt kaikille muffinseille, vatkasin sitä liikaa ja siitä tuli liian kökköistä, mutta lopputulos kuitenkin maistui hyvältä! Kukakohan nämä kaikki syö? Myönnettäköön että minäkin mussuttelin suuhuni muutaman vaikka olenkin herkkulakossa.

pätkis_022muok
Jätkä ei suostunu olee ilman pipoa ruokapöydässä, tai muuallakaan. Sain sentään yöksi houkuteltua pipon päästä.

pätkis_024muok

pätkis_026muok

pätkis_018muok

Pojille ainakin maistui, ja Samikin maistoi yhden. Huono puoli leipomisessa on, että kun minä yritän välttää herkkuja, eikä Sami ei syö leivonnaisia muutenkaan, niin miten me päästään näistä eroon? Ei pojillekaan voi syöttää kokonaista pellillistä muffinseja.. Taidan tehdä pienen herkkulähetyksen äidille kotiin vietäväksi kun hän tulee myöhemmin käymään...

28. marraskuuta 2013

Katsaus talvivaatteisiin

Mahdankohan olla aika myöhässä tämän postauksen kanssa? Ekat pakkaskelit on jo koettu ja vasta eilen kävin ostamassa muutamia viimeisiä juttuja pojille talveksi. Kaikkea ei ole vieläkään hankittu, mutta toivotaan ettei tule älyttömiä pakkasia ennen kuin olen kotiuttanut esim puuttuvat villaiset välikerrastot.

Hidaskasvuisella pätkä-Joelilla on käytössä viimevuotinen 80cm kokoisella Didriksons-haalari, joka on edelleen täysin sopiva. Haalarissa on vielä kasvuvara-mahdollisuus käyttämättä, joten saattaa olla että ukko taapertaa samassa haalarissa vielä ensi talvenakin. Haalarin kaverina uusi pipo, minun kutoma kaulahuivi, kauluri, hanskat ja talvisaappaat. Joel on aina ollut käsistään palelevaa tyyppiä, joten saa nähdä täytyykö keksiä jotkut alustumput ja isommat hanskat jotta kädet pysyvät lämpiminä. 

talvivaatteet_002muok
haalari - Didriksons
pipo ja kauluri - H&M
kaulahuivi - omatekemä
hanskat - anopin ostamat
saappaat - Kuoma

Niille kerroille kun ei haalaria tarvitse pukea, Joelille ostettiin uusi takki. Takki löytyi alennuksesta, ja vaikkei ihan superlämmin talvitakki olekaan, riittää se varmasti ihan hyvin jos alla on tarpeeksi vaatteita. Asusteet ovat samat, ja housuiksi kaavailen viimevuotiseen tapaan vaikka fleecehousuja, jotka voi pukea sisähousujen päälle. Housut ovat vielä hankkimatta. Nämä vaatteet riittävät varmasti sellaisille kerroille jotka liikutaan autolla, ja jolloin ei tarvitse olla juuri ollenkaan ulkona. Näitä kuvia katsellessa mietin että täytyy varmaan hankkia Joelille takin kaveriksi jokin värikäs kaulaliina, ettei kaikki olisi niin mustaa. Ja vaikka samanväriset housutkin, onko väriehdotuksia?

talvivaatteet_006muok2
takki - H&M
sormikkaat - H&M

Alexille, joka on veljensä tavoin mahdottoman lyhyt, ostettiin myös Didriksons-haalari. Koko on puolitoistavuotiaalle säälittävän pieni 70cm. Pieni koko oli kuitenkin täydellinen valinta, sillä kokeilin ensin Alexille Joelin 80cm haalaria joka oli ihan liian iso. Alexin haalari ei varmasti käy enää ensi vuonna, mutta ehkä sen voi säästää tai myydä eteenpäin. Kaveriksi haalarille ostin Reiman keltaisen pipon, mutta se ei merkinnästä huolimatta ollutkaan talvipipo, vaan todella ohut, eikä riitä talveksi. Koska en muita kivoja keltaisia pipoja etsinnöistä huolimatta löytänyt, päädyin antamaan Alexille käyttöön Joelin viimevuotisen pipon, koska kaupasta löytynyt pipo sopi paremmin Joelin asuun. Haalarin kaveriksi aloin eilen tekemään pirteän oranssia kaulahuivia, toivottavasti saan sen valmiiksi pian! Alexille on myös luonnollisesti hanskat, kuomat ja kauluri.

talvivaatteet_008muok
haalari - Didriksons
pipo ja kauluri - H&M
kaulahuivi - omatekemä
hanskat - anopin ostamat
saappaat - Kuoma

Alexin syystakki on todella lämmin paksun vuorensa ansiosta, ja sopii haalarittomille reissuille ihan hyvin kunhan laittaa alle tarpeeksi vaatetta. Pipo, kauluri ja kengät ovat samat, käteen voi laittaa vähemmän viileille keleille sormikkaat. Kaulahuivina toimii suloinen ruudullinen lampaavillakaulaliina, joka näyttää söpöltä takin kanssa. Alexille on myös hankintalistalla vielä jotkut fleecehousut tai vastaavat, luultavasti tummanharmaat.

talvivaatteet_004muok
takki - H&M
sormikkaat - H&M
kaulahuivi - House of Ireland

Multa löytyy lämmin Didrkisons-takki ja omat kuomat, joten itselleni pitäisi hankkia vielä lämpimät toppahousut ja kunnon hanskat, sekä lämmin ja kivannäköinen pipo. Viime talvena kuljin legginseissä koko ajan eikä ollut kovin lämmin... Mutta toisaalta ulkoiltiin hävyttömän vähän koska Joel vihasi lunta eikä ulkona ollut ollenkaan hauskaa. Toivottavasti pojat viihtyisivät tänä vuonna ulkona paremmin, kun Alexkin pääsee kunnolla tutustumaan lumeen vaunuissa istumisen sijaan.
Onko muita mattimyöhäisiä, joilla on vielä talvivarusteita hankkimatta? 
Entä löytyykö muilta lapsia jotka vihaavat lunta?

PS. Toi lattia on ihan hirveä, ja kuvissa kaikenlisäksi aika likainenkin. Isännöitsijä kävi eilen, ja tällä hetkellä todennäköisimmin koko lattiamme uusitaan, odottelen vaan varmistussoittoa isännöitsijältä. Laminaattia tuskin toiveistamme huolimatta laitetaan, koska kuulemma se pitää liikaa ääntä kävellessä, joka häiritsee naapureita (niin varmaan, meidän alakertalaiset ovat niin äänekkäitä että tuskin huomaisivat vaikka täällä kävisi ydinsota). Toisaalta isännöitsijä sanoi että laminaatin voi laittaaa omakustanteisesti, mutta ei me haluta laittaa niin paljon rahaa vuokra-asuntoon. Lattialle laitetaan siis uusi muovimatto, mutta se on sellainen puujäljitelmä-matto tai mikälie ja näyttää toivottavasti kivemmalta kuin tämä nykyinen.

26. marraskuuta 2013

Keminreissua, kavereita ja kaasontehtäviä

Terveisiä pohjoisesta! Meillä oli ihan hurjan hauska viikonloppu, vaikkei siitä ilman draamaa selvittykään. Heti perjantai-aamuna oli lähellä että koko reissu olisi mennyt puihin kun meinattiin myöhästyä lennolta. Lähtöportti oli jo suljettu kun mä juoksin kengännauhat auki ja laukut heiluen turvatarkastuksesta, mutta virkailijat olivat todella kilttejä ja päästivät meidät vielä koneeseen, luojan kiitos. Ei ole kyllä Norwegianista pahaa sanottavaa. Perjantaina käytiin vähän tutustumassa Kemiin, leikittiin suloisen Peetu-pojan kanssa ja vietettiin sukulaissynttäreitä Neean ja Akin luona. Neea oli tehnyt tosi hyvät tarjoilut!

kemi ja katja_014muok

Lauantai-aamupäivänä Peetu lähti yökylään ja me valmistauduttiin illan bileitä varten. Oli todella hauskaa ja pikkukaupungin yöelämä yllätti positiivisella tavalla ja siellä baarissa missä oltiin oli kyllä hyvä meno! Mä olin tosi säälittävä kuvien ottamisen kanssa ja se harmittaa. Lauantailta ei taida löytyä yhtään julkaisukelpoista kuvaa, yhteiskuvat ja juhla-asukuvat sun muut jäivät ottamatta. Mun asun te olette kuitenkin jo nähneet, pidin hiukset isolla nutturalla ja lakkasin kynnet vielä samansävyisellä pinkillä kuin mekon aluskangas. Onneksi muistot ihanasta viikonlopusta pysyy mielessä ilman valokuviakin. Sunnuntai tuli liian pian, ja harmittaa että rakkaat ystävät asuvat niin kaukana ettei voi nähdä tarpeeksi usein. Mutta toisaalta oli kyllä ihanaa tulla kotiin poikien luokse, kun en ollut heitä nähnyt kolmeen päivään.

kemi ja katja_040muok

kemi ja katja_023muok
Neea ja Katja kynsienlaittohommissa

Maanantai-aamu lähti hyvin käyntiin vaikka viikonlopun univelat painoivat päälle. Ei siis ollut kovin rentouttava vapaa ainakaan nukkumisten suhteen. Viikonlopun vapaan jälkeen arkisetkin asiat tuntuvat hieman mukavemmilta, eikä yhtään haitannut että aamupalapöydässä jugurtit lenteli pitkin pöytää kun sai niin suloisia hymyjä pojilta. Iltapäivällä saatiin kaveriksi ihanat Katja ja Mio. Pojat tulivat hyvin toimeen keskenään, ja meillä oli Katjan kanssa niin paljon puhuttavaa, että päädyttiin lopulta siihen ratkaisuun, että Katja jäi meille illaksi ja Emil haki Mion kotiin. Illalla syötiin salaattia ja juotiin viiniä, sekä pohdiskeltiin maailman menoja.

kemi ja katja_051muok

kemi ja katja_055muok

Tänään Katja ja Mio tulivat taas meille kyläilemään heti aamupäivästä. Lapset leikkivät ihan nätisti keskenään ja me tehtiin ruoaksi kalapuikkoja perunasoseella, herneillä ja minimaissilla. Ihanaa kun pöydän ääressä oli niin paljon väkeä! Koko poikakolmikko meni kiltisti päiväunille ja me saatiin hetken omaa aikaa Katjan kanssa. Joel nukkui pienempiä pidempään, joten Alex ja Mio saivat jonkun aikaa leikkiä kahdestaan ja syödä välipalaa rauhassa. Ihanan piristävä päivä, nyt jaksaa olla taas yksin lasten kanssa.

kemi ja katja_066muok

kemi ja katja_109muok

kemi ja katja_184muok

Huomenna meille tulee isännöitsijä käymään ja selviää meneekö koko asuntomme lattia remonttiin. Pidetään peukkuja että päästään tästä rikkinäisestä, kuluneesta, 20 vuotta vanhasta muovimatosta eroon! Sain muuten eilen myös tietää, että mulla on kunnia olla kaasona toisissakin häissä kesällä 2015! Olen niin iloinen molempien ystävieni puolesta, että he ovat löytäneet ihanat miehet enkä malta odottaa että pääsen lievittämään hääkuumetta kaasontehtävissä. Katjan ja Emilin osalta tosin ollaan jo hyvässä vauhdissa suunnitelmien kanssa! Ihanaa että elämässä on rakkautta ja onnea, niin saa murheet unohdettua hetkeksi.
Iloista marraskuun viimeisiä päiviä kaikille!

21. marraskuuta 2013

Shoppailua ja viikonloppusuunnitelmia

Kävin eilen ystäväni kanssa pienellä shoppailureissulla. Tarkoituksena oli löytää jokin statement-korun tyylinen kaulakoru lauantain juhla-asua varten, sekä uudet mustat nilkkurit. Vanhat monta vuotta palvelleet lempinilkkurini ovat pohjista ja kärjistä todella kuluneet ja korkolappu on monesti vaihdettu mutta taas loppuunkulutettu. Kävin viime viikolla suutarilta kysymässä mitä korjaaminen maksaisi, ja perusteellinen korkolappujen, kärkien ja pohjien korjaus olisi maksanut lähemmäs 30 euroa, joten totesin että saan melkein samalla hinnalla uudet. Spiritstoresta löytyi aivan ihanat nilkkurit, joihin rakastuin heti jalkaan ne laitettuani. Kengät ovat todella mukavat päällä ja niillä on helppo kävellä. Nilkkureissa oli erityisen kivaa tuo 'läppä' jonka voi halutessaan kääntää joko ylös tai alas, se antaa kengille vaihtelevuutta.

shoppailut_035muok

Lauantain asua koskien, päädyin lopulta siihen tulokseen, etten laita vyötä ollenkaan ja hankin mekon kaveriksi mieluummin näyttävän kaulakorun. Koru löytyi Gina Tricotista eikä kukkaro pistänyt ollenkaan pahakseen tällaisesta "halpiskorusta". Tämä ketjuista koottu kaulakoru sopii hyvin muihin asuun kaavailemiini koruihin, joten tämä taisi olla aika hyvä vaihtoehto vaatimattomammalle korulle ja vyölle. En osaa ollenkaan käyttää tällaisia isoja statement-koruja, mutta joskus kai sitä on harjoiteltava. Olen monesti ihaillut blogeissa näkyneitä statement-koruja ja kuinka hyviltä ne näyttävät melkein niin asun kuin asun kanssa. Kuvassa näkyvät korvikset menevät vielä vaihtoon, ja pähkäilen edelleen pidänkö hiuksia auki vai kiinni. Ehkä on parempi antaa hiusten olla kiinni, niin ne eivät vie näkyvyyttä korulta.

shoppailut_004muok

Ja viimeisimpänä kaikkein paras ostos! Olen jo jonkun aikaa haaveillut kivasta pikkulaukusta, sellaisesta jota voisi käyttää silloin kun ei halua/tarvitse mukaansa paljon tavaraa. Mun edellinen Longchamp-laukku on suht pienestä koostaan huolimatta todella tilava, sinne saa halutessaan järkkärinkin lompakon, avainten, puhelimen yms lisäksi. Uusi laukku on melkein puolet pienempi, eli juuri sellainen etsimäni pikkulaukku. Chanelin unelmalaukku on budjettiin vähän liian hintava, ja olin katsellut korvaaviksi tuotteiksi Michael Korsilta muutamaa laukkua. Kuitenkin tiukkana kriteerinä on, ettei saa olla kultaisia yksityiskohtia ja se todistautui melko vaikeasti täytettäväksi kriteeriksi. Stockalla kuljeksiessani silmiini osui tämä Longchampin upea, ihana, täydellinen Quadri ja rakastuin heti! Jo valmiiksi lyhyt joululahjalista vaan lyhenee entisestään...

shoppailut_009muok

shoppailut_030muok

Huomenna aikaisin aamusta hyppään taksiin ja hurautetaan lentokentälle, josta matka jatkuu rakkaiden ystävien kanssa Kemiin ihanan Neean luokse. Mammaporukasta jonka kanssa taannoin mökkeiltiin, on muutama yksilö karsiutunut pois, mutta jäljellä olevien ihanien tyttöjen kanssa aiotaan viettää hauskaa viikonloppua, juhlia Neean synttäreitä ja ikävöidä kotiin jäävää Viiviä joka ei pallomahansa kanssa tällä kertaa päässyt mukaan reissuun. Haasteellisinta reissuun lähdössä on 10 kiloon rajoitetut matkatavarat ja enintään 100ml kokoiset nestepurkit, saan siis aika tarkasti miettiä mitä mukaani tarvitsen, koska päätettiin olla laittamatta ruumaan laukkuja. Varmaan kolmasosan tuosta painosta vie kamera lisäosineen ja korkkarit, tärkeimmät ensin, hahaha! On ihanaa päästä näkemään liian kaukana asuvaa rakasta ystävää, mutta silti tulee varmasti ainakin pieni ikävä Samia ja poikia. Vapaa viikonloppu tekee minulle kyllä varmaan hyvää! Samille on luvassa omaa vapaailta, kun pojat menevät yhdeksi yöksi mun vanhemmille, ja loppuajan kaverit saa sitten olan takaa tehdä miestenjuttuja kun mamma on poissa häiritsemästä! Tämä jäänee viikon viimeiseksi postaukseksi, joten palaillaan ensi viikolla Kemin reissun kuulumisilla ainakin! Näissä tunnelmissa toivotan siis teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

19. marraskuuta 2013

Epäterveellisen noidankehän katkaisu

Mä aion nyt kertoa teille jotain, josta en uskonut kirjoittavani. Aihe on minulle arka, enkä  kovin usein asiasta haluakaan puhua (paitsi Samille tai joskus kännissä parhaille ystäville), mutta taustat on tärkeä kertoa, jotta pysyy nykytilanteesta kärryillä. Tässä postauksessa aion hieman avata syömishäiriötaustaani, kertoa tämänhetkisistä oireista ja oireettomuudesta siihen liittyen, sekä keskittyä laajemmin suunnitelmiini terveellisemmän elämän tavoittelusta. Kun tavoitteet on mustana valkoisella, niistä on ehkä helpompi pitää kiinni!

minä_069muok

Mulla on ollut epänormaaliin syömiskäyttäytymiseen liittyviä oireita jo varhain ala-asteella, mutta pahin syömishäiriövaihe oli yläasteella. Silloin kukaan ei tiennyt asiasta, tai ainakaan minä en uskonut kenenkään tietävän. Tyhmänä kerroin tuntemuksia yhdelle senaikaiselle hyvälle kaverille luottamuksellisesti, mutta hän petti luottamukseni ja kertoi asiasta luokanvalvojalleni ja koulun kuraattorille. Näin jälkikäteen ymmärrän toki että tämä henkilö oli huolestunut ja halusi auttaa, mutta kun tuolla tavalla sain tietää olevani syömishäiriöinen se toi elämääni niin suuria muutoksia ja paljon negatiivisia asioita, että edelleen uskon sen tuoneen elämääni harmia enemmän kuin hyvää. Viikottaiset käynnit ärsyttävän terapeutin luona, lääkärikäynnit, oireanalyysit ja diagnoosit olivat rankkoja eivätkä mielestäni auttaneet mihinkään. 

Lopuksi elämä vain itsessään muuttui ja syömishäiriöoireista ne vakavimmat alkoivat vähitellen helpottaa, en siis ole tarvinnut mitään sen intensiivisempää hoitoa. Luulin syömishäiriön olevan jo kaukaisessa menneisyydessäni, vaikken voi kieltääkään etteivätkö useat sairauteenkuuluvat piirteet, käytösmallit ja ominaisuudet ole seuranneet minua niiltä synkiltä yläasteajoilta asti. Oireita esiintyy edelleen joskus vahvempina ja joskus heikompina, vaikka minulle syömishäiriötä tuskin voisikaan enää diagnosoida.

minä_025muok2

Alexin syntymän jälkeen sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen, joka laukaisi myös monta syömishäiriöoiretta vahvempina kuin vuosiin. Alexin vauvavuosi oli täynnä väsymystä, masennusta, kaloreiden laskua, ruokapäiväkirjoja, pakonomaista liikkumista, ahdistusta, terapiakäyntejä, diagnooseja,  lääkkeitä ja lisää diagnooseja. Vuoteen mahtui kuitenkin myös iloa, pirteitä päiviä, onnea, rakkautta, laiskottelua, herkuttelua ja hyvällä omatunnolla syömistä. Itse asiassa viimeinen puolitoistavuotinen on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä syömisen suhteen. Viimeiset puoli vuotta en ole liikkunut juuri lainkaan, kuntoni on romahtanut täysin siitä vähästä mihin olin saanut sen nousemaan synnytyksen jälkeen. Syön todella huonosti, epäsäännöllisesti ja pieniä määriä, en juo juuri ollenkaan vettä ja herkuttelen kaikella todella epäterveellisellä. Tunnen kovaa ahdistusta herkutteluista, mutta en tee asialle mitään. Olen ärtynyt, voin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Vatsani turpoaa helposti, hiukseni ja ihoni voi huonosti. Olen jatkuvasti väsynyt riippumatta siitä nukunko 4 vai 10 tuntia, joten syy on oltava huonoissa elintavoissa. Mun on pakko tehdä asialle jotain, koska näin huonosti voiminen rasittaa minua itseäni, parisuhdettani ja perhettäni.

minä_071muok

Sitten itse aiheeseen, eli terveellisen elämän tavoitteluun. Mä olen aina ollut todella liikunnallinen ihminen, ja olen aina saanut nautintoa urheilusta. Raskauden ja äitiyden myötä minusta on tullut laiska, joten suurimpana tavoitteena olisi löytää tasapaino liikunnan ja laiskottelun välillä, eikä olla niin mustavalkoinen kuin olen ollut, että liikun kaksi tuntia päivässä kuukausitolkulla, palan loppuun ja makaan seuraavat kuukaudet sohvalla tekemättä mitään. Olen fyysisesti niin loppu, etten jaksa juurikaan tehdä mitään. Huimaa, pyörryttää ja heikottaa. Ahdistaa kun en liiku ja ahdistaa kuinka huonovointiseksi tulen vain ihan vaan lyhyiden, helppojen liikuntasuoritusten jälkeen. 

En aio näin alkuun ottaa liikunnan suhteen mitään paineita, vaan lähteä hiljalleen taas totuttelemaan liikuntaan. Koska aikaa kahden lapsen äitinä ja pitkiä työpäiviä tekevän miehen vaimona on todella rajallisesti, otan aluksi taas käyttöön kotona käyttämättömänä pitkään lojuneen kuntopyörän, ja siihen lisäksi jotain pientä lihaskuntoa painojen, kahvakuulan ja jumppapallon (joka on vielä tyhjillään varastossa ja pumppu on kateissa) kanssa. Pyrin käymään vesijuoksemassa kerran viikossa, tai silloin kun on aikaa. Mä en tykkää kuntosalilla käymisestä ja vihaan lenkkeilyä, joten haluan keskittyä kivoihin liikuntatapoihin jota jaksan harrastaa pitkällä aikavälillä kyllästymättä, jotta saan liikunnan osaksi arkea luonnollisella ja mukavalla tavalla. Vinkkejä kotona treenaamiseen otan mielelläni vastaan!

minä_056muok

Toinen asia johon minun tulisi keskittyä on terveellinen syöminen. Mun syömistä varjostaa laiskuus, henkinen ahdistus, ja joskus ilmenevä fyysinen pahoinvointi syömisen jälkeen - pelkään syömistä koska pelkään alkavani voimaan pahoin ruokailun jälkeen. Syöminen loistavalla poissaolollaan tuottaa fyysistä ahdistusta, minusta ja mielestäni riippumatonta ahdistusta. Useimmiten kun yritän syödä minut valtaa vatsaa vääntävä järkyttävän huono, oksettava, heikottava olo, ja muutaman lusikallisen jälkeen on pakko lopettaa syöminen ettei tule oksennus. Joskus taas oksettava tunne on kadonnut ja syön suuria määriä ruokaa, jolloin tottumaton vatsalaukkuni kamppailee vastaan ja minut valtaa taas huono olo syömisen jälkeen. 

Tällä hetkellä päivittäiset ruokailutottumukset ovat surkeita ja näyttävät suunnilleen tältä: aamulla ei mitään tai joskus rahkaa/jugurttia, lounaalla joskus lämminruoka ja joskus leipää tai salaattia, välipalalla ehkä hedelmiä, päivällisellä joskus lämmin ruoka, iltapalaksi epäterveellistä napostelua/herkuttelua tai salaattia, patonkia, yms. Mä en tykkää mikrolämmitetystä ruoasta, joten syön lämmintä ruokaa yleensä vain kun se on tuoreeltaan tehty. Huonoja tapoja ja typeriä tekosyitä, niitä riittää. Leipien voitelu on liian työlästä, hedelmien kuorinta ärsyttävää enkä jaksa tehdä mitään muuta. Harmillisen usein jätän mieluummin syömättä kuin käytän sen minuutin ruoan valmistamiseen. Juon vettä ja muita nesteitä reilusti alle litran päivässä.

Ensimmäiset parannusaskeleet olen jo ottanut, nimittäin haluan antaa lapsilleni hyvää esimerkkiä ja pyrin siis syömään poikien kanssa samaan aikaan edes pienen annoksen, ja samalla saan ateriarytmin säännölliseksi ja tasaiseksi. Hain apteekista kalsium-lisää koska en käytä mitään maitotuotteita, ja vitamiineja koska kehossani on monia puutostiloja huonon syömisen takia. Jonkun aikaa kokeilin pitää jääkaapissa kannullisen vettä, joka olisi pakko juoda päivän aikana, mutta se kaatui siihen että hanavetemme maistuu entistä pahemmalta jääkaappikylmänä. Seuraavaksi kokeilen sitruunan avulla maistuisiko vesi paremmalta. Isoin muutos ruokavaliossa on kuitenkin pyrkimys jättää turhat herkut ja ylimääräinen sokeri pois, koska olen huomannut että sokerin mussuttaminen vain lisää oireita kuten väsymystä, ärtyneisyyttä ja turvotusta. Hyviä ja terveellisiä herkkujakin saa ehdotella!

minä_032muok

Huojentavinta kuitenkin on, että tiedostan huonon tilanteeni, tunnistan oireet ja mistä ne johtuu, sekä tiedän keinoja joiden avulla saisin ainakin osan ongelmista ratkottua. Ruoan laadun parantaminen ja liikunnan lisääminen arkeen auttaa varmasti helpottamaan niitä fyysisiä oireita joita minulla nyt on. Ahdistus omasta vartalosta ja syyllisyyden tunteet syömisestä tuskin häviävät helpolla, koska ne ovat seuranneet mukanani jo niin monta vuotta. Uskon kuitenkin että terveelliset ruokatottumukset ja kohtuullinen hyvää mieltä lisäävä liikunta voisi auttaa myös henkisiin vajavuuksiin niiden fyysisten ohella. Kun minä voin hyvin, jaksan paremmin touhuta lasteni kanssa ja olen kärsivällisempi heidän kiukutteluille, haastan vähemmän riitaa Samin kanssa turhista asioista ja jaksan panostaa kokonaisvaltaisesti paremmin sekä omaan että perheeni hyvinvointiin.

18. marraskuuta 2013

Support Movember

Me keksittiin tänään hauska puuhaa heti aamupalan jälkeen, kun kaivettiin sormivärit esille. Maalasin pojille Support-moveber viikset, koska eihän noi raukat vielä omia viiksiä voi kasvattaa. Aloin tässä miettimään, onkohan Sami kasvattanut viiksiä kuluneen kuukauden aikana, mutta en millään muista! Uskon kyllä että sen karvaisuuden muistaisin, joten oletan että Sami on ajellut kasvonsa ihan normaaliin tapaan. Hauska tempaushan tuo movember on, ja hyvän asian puolesta. Marraskuussa on aina hauska katsella tuttujen viiksinaamoja, varsinkin sellaisten jotka eivät yleensä viiksiä kasvata. Mua ei kyllä yhtään haittaa ettei Sami ole asiassa mukana, koska ne karvat kutittelee kamalasti pussaillessa. Ja Samilla kasvaa muutenkin melko vähän karvoja, joten voisin kuvitella kuukauden kasvatuksen tuloksen olevan melko säälittävät, tyyliin jonkun 13-vuotiaan haituvaiset amisviikset.

movember_019muok

movember_009muok

movember_024muok

Poikien kasvoilla movember-viikset näyttivät ainakin melko suloisilta, mutta en tiedä miksi mulle tuli Alexista jotenkin hitlermäinen vaikutelma. Alex ei vieläkään paljoa piirtämisestä tai maalaamisesta ymmärrä, vaan hauskinta on maalin syöminen sekä papereiden heittely, ja Joel oli tietty heti matkimassa pikkuveljeään ja tunkemassa maalia suuhunsa. Meidän perheessä ei ainakaan mene niin, että pienempi matkii isompaa! Joel ottaa kaikessa mallia Alexista, eikä se aina ole hauskaa koska Joel ottaa Alexista myös huonoja vaikutteita kuten sormilla syöminen, ruuan heitteleminen, yms. Joel on hienosti oppinut painamaan kädenjälkiä paperiin, ja hän myös osaa hyvin kuvitella ja kertoa mitä hän mielessään näkee piirtäessään. Tämänpäiväisiä taideteoksia koristaa puu, etana, siili ja käärme. Alex taas taisi maalata aaveita, ainakin HUUU! HAAA! -huutojen perusteella. Hauskaa oli, ja taas tajuan että pitäisi useammin kaivaa askarteluvehkeet esille ja alkaa taiteilemaan. Parasta on kuitenkin päästä pesulle maalaamisen jälkeen, varsinkin Joel viihtyisi suihkussa tuntitolkulla jos annettaisiin.

movember_030muok

movember_077muok

Onko teillä hyviä vinkkejä, mitä voisi 1-3 vuotiaiden kanssa askarrella?
Entä kasvattako teidän miehet Movembereita?

13. marraskuuta 2013

Arkea ja juhlamekkoja

Mitä meidän arkeen kuuluu? No ei mitään kummempaa, pelkkää perusarkea. Päivät sujuvat leikkien, siivoten, touhuten ja ulkoillen. Vietetään suurin osa ajasta poikien kanssa kolmisteen, koska Sami tekee pitkiä työpäiviä. Samin piti jäädä "kesälomalle" jo kuukausi sitten, mutta työmaalla riittää hommia. Monesti työpäivät venyvät jopa 15 tuntiin, mutta onneksi sentään suurin osa päivistä ovat 8-11 tunnin mittaisia. No, ei voi muuta kuin olla iloinen että töitä riittää, ja toivoa että se loma pian alkaisi. Ajankuluksi ollaan yritetty keksiä paljon kivaa tekemistä poikien kanssa, kun ulkonakin sataa lähes jatkuvasti eikä siellä viihdy pitkään. Onneksi legoilla leikkimiseen ei kyllästy koskaan! Tänään vietettiin aamupäivä ulkona, kun sää oli kerrankin ihanan aurinkoinen!

aamu-ulkoilu_041muok

aamu-ulkoilu_036muok

aamu-ulkoilu_008muok

aamu-ulkoilu_010muok

Pojat ovat pääosin kilttejä, vaikka riidoilta, uhmakohtauksilta tai raivohuudoilta ei voi välttyä. Kuitenkin päivät ovat täynnä haleja ja pusuja, niin mammalle ja iskälle kuin veljestenkin kesken. Pojat viihtyvät tosi hyvin yhdessä leikkien, ja monesti meitä vanhempia ei edes huolita mukaan. Joel on alkanut puhumaan ruotsia paljon enemmän, ja osaa entistä paremmin erottaa kahden kielen välillä. Alexilla kielenkehitys on päässyt vauhtiin ja hän on viimeaikoina oppinut monta uutta sanaa, esim. mommo, pappa, ooj = joel, huhhuhhu = koiran ääni, taattoji = traktori, moi, kiitti, ym. Nukkuminen on Joelin kannalta alkanut sujumaan paremmin, matkasängyssä siis edelleen. Ehkä sitten Samin lomalla voisi yrittää siirtää takaisin omaan sänkyyn, kun yöherätyksiä, nukutuksia ja aamupelleilyjä olisi jakamassa toinenkin aikuinen.

Reilun viikon päästä on luvassa kauan odotettu Kemin reissu, kun lähdetään tyttöporukalla viettämään viikonloppua ja juhlimaan ihanan Neean synttäreitä! Välimatka on turhan pitkä ja nähdään ihan liian harvoin, onneksi pystyy kuitenkin pitämään yhteyttä muulla tavoin. Tilasin synttäreitä varten uuden mekon, mutta olen vielä päättämättä pidänkö mieluummin jotain vanhaa mekkoa. Ostamani mekko on kokoa isompi kuin yleensä ostamani vaatteet enkä oikein tiedä näkyykö se käytössä, kuvissa se ei ainakaan näytä yhtä löysältä kuin miltä se tuntuu päällä. Palautukseen tämä ei kuitenkaan lähde, kun maksoi alennuksessa huimat 10 euroa. Mekossa on ihana pinkki aluskangasi ja kivana yksityiskohtana reikä selässä. 

kollaasi_2

Mietin, että onko mekko liian arkinen tai tylsä juhliin/baariin? Ajattelin että vyö saattaisi piristää, joten testasin kahta erilaista vyötä. Poikien päiväuniaikaan räpsin muutamia kuvia vaihtoehdoista, jotta voisin kysellä teiltäkin mielipidettä. On muuten melko tyylikäs kokonaisuus, hiukset sotkunutturalla ja naama meikittömänä on hyvä sovitella juhlamekkoja. Mitä mieltä olette? Uusi mekko ilman vyötä/ohuella vyöllä/paksummalla vyöllä, vai vanha mekko? Kenties jotain ihan muuta? Tuohon lisäksi tulee tietenkin myös korut ja meikit, ja luultavasti pitäisin hiuksia auki.

kollaasi_3

Tänään on edessä jännittävä päivä, kun kaasontehtävissä pääsen mukaan ensimmäiseen hääpukusovitukseen. Meillä on varattuna ajat kahteen liikkeeseen ja tarkoituksena olisi näin alkuun löytää morsianta miellyttävä pukumalli, ja saada vähän ideaa millaiseen pukuun morsiamen vartalo sopii. Häihin on aikaa vielä vajaat kaksi vuotta, joten kiirettä ei ole puvun löytämisen suhteen.

Ja vielä viimeinen juttu tähän sillisalaattipostaukseen, nimittäin Lamaze-arvonta päättyi maanantaina, ja voitta on nyt arvottu! Onneksi olkoon Lindiz, kurkkaahan sähköpostiisi! Kiitos kaikille osallistuneille!

arvonnan_voitttaja

PS. Mitäs pidätte tällaisista sillisalaattipostauksista? Olisiko ihan tyhmää tehdä useamminkin näitä peruskuulumis-sekalaisia postauksia?

11. marraskuuta 2013

Dagen efter

Haha, mukahauska ja omaperäinen otsikko! Tässä ei siis puhuta krapulasta, vaan "dagen efter farsdagen", joka mun osalta on ainakin tähän asti ollut aika krapulantuntuinen, kiitos illalla valvottaneen Titanicin ja viiden tunnin mittaisiksi jääneiden yöunien. Onneksi Muumpeikko ja pyrstötähti pelasti aamun ja mä sain torkkua hetken pidempään, hyvä puoli siinä että tietokone on makuuhunoeessa. Mutta asiaan... Me vietettiin eilistä isänpäivää rauhallisissa merkeissä. Päivä oli oikein onnistunut, vaikka järjestelyissä oli pientä säätöä. Kyllähän mä tiesin jo kauan, että isänpäivä lähestyy mutta lahjanhakureissu oli siirtynyt päivä päivältä eteenpäin, kunnes lauantaina lapsia mummilta kotiin hakiessamme tajusin että mulla on tunti aikaa ennen kauppojen sulkeutumista. Onneksi lahjan keksiminen ei ollut vaikeaa, koska mulla oli jo muutama idea, ja tarkoituksena oli koota traditionmukainen isyyspakkaus kuten edellisinäkin vuosina.

Sunnuntaiaamu alkoi Joelin kanssa jo ennen seitsemää viimeistelemällä iskän lahjaa. Alexin herättyä syötiin aamupalaa ja alettiin tekemään iskälle herkkuaamiasta, eli kananmunaleipiä ja pekonia. Aamupala sänkyyn lahjojen ja halien kera, sitten vauvauintiin lähtö. Lahjakoriin keräsin kiireessä vain muutamia juttuja, mutta Sami oli oikein tyytyväinen kaikkiin lahjan osiin! Boksereita, kauluspaita, herkkuja, housulahjakortti (koska en osaa ostaa Samille housuja), rakkaustarinoita Aku Ankan tyyliin ja The Great Gatsby -elokuva. Kyseinen leffa piti mennä Samin kanssa yhdessä katsomaan, mutta olin unohtanut koko homman ja kävinkin ystäväni kanssa katsomassa sen. Nyt voidaan sitten katsoa se yhdessä!

farsdagen_13_026muok

farsdagen_13_021muok

Vauvauinnin jälkeen kurvattiin vanhempieni luokse tuttuun tapaan sunnuntaibrunssille, joka tällä kertaa oli isänpäivä-spesiaali tortillabrunssi. Muutoin ruoka oli tosi hyvää, mutta täysjyvämikäolikaan-terveystortillat eivät maistuneet. Lapsille tarjottiin myös risottoa jotta vatsat varmasti täyttyisivät ennen päiväunille menoa. Poikien nukkuessa pihalla me pelattiin Muuttuva Labyrintti -peliä. Me ollaan perheen kanssa ana tykätty pelata lautapelejä, korttia yms, ja siitä me nautitaan Saminkin kanssa. En malta odottaa niitä yhteisiä pelihetkiä mitä voimme myöhemmin perheen kesken järjestää kun pojat ovat isompia!

farsdagen_13_042muok

farsdagen_13_060muok

Poikien herättyä lähdettiin ajamaan Samin isovanhemmille kakkukahveille ja onnittelemaan poikien ainoata elossaolevaa isoisoisää. Pojat leikkivät iloisina ja ahtoivat mahat täyteen herkkuja. Kotimatkalla poikettiin vielä Samin isän haudalla viemässä kynttilät. Oli ihanan tunnelmallista pimeällä hautuumaalla kynttilöiden palaessa, mutta mun Coolpix-raukka ei tainnut ihan onnistua tunnelman taltioimisessa, lopputuloksena tällaista kaunista pikselimössöä ja tyylikkäästi sensuroitu hautakivi.

farsdagen_13_095muok

farsdagen_13_100muok

Lopuksi isänpäivän paras juttu! Koska ilman minua Sami ei ehkä olisi vielä isä, ostin itsellenikin lahjan (Sami ei oikein niellyt mun tekosyytä). Haaveilemani paksu hopearanneketju oli pakko saada heti, tällainen kaikki-mulle-heti-nyt-ihminen kuin olen, kun vihdoin löysin täydellisen yksilön. Sain tästä ranneketjusta jopa huikeat 37,5% alennusta! Tuote ei siis ollut alennuksessa, vaan myyjä sanoi korua esitellessään minulle, että hinnassa on pelivaraa ja "katsotaas millainen hinta tästä saadaan". Miten kultasepänliikkeissä voidaan tosta vaan antaa noin isoja alennuksia? Mielenkiintoinen juttu, kertokaa ihmeessä jos joku tietää. No ei tietenkään pidä valittaa kerta säästin yli 40 euroa.

koru

Vietettiin ihana ja rento isänpäivä, toivottavasti teillä muillakin oli kiva päivä! Ja Samikin tuli tänään jo kahdelta töistä, ihanaa vaihtelua 10-15 tunnin työpäiville!
PS. Lamaze-arvonta loppuu tänään illalla klo 23, joten vielä on vähän aikaa osallistua! 

10. marraskuuta 2013

Vastauspostaus osa 2. Sami vastaa

Tässä tulee vastausten toinen osa, Samin vastaukset. Sami on harvasanainen mies, ja vähän piti houkutella vastaamaan kysymyksiin enemmän kuin yhdellä sanalla. Kiitos vielä kaikille kysymyksiä jättäneille! Sami suostui ihan mielellään siihen, että häneltäkin saa kysyä, mutta saattaa olla että alkoi kaduttaa kun piti miettiä vastauksia.

IMG_0586muok

Millaista elämäsi olisi nyt jos et olisi koskaan tavannut Jenniä?
Eihän sitä tiedä, mutta ainakaan en olisi saanut näin ihanaa vaimoa ja ihania lapsia.

Olen käsittänyt että olet asunut koko elämäsi Helsingissä? Oliko itsestäänselvyys että muutat Espooseen jossa Jenni käsittääkseni (?) on asunut jo pidempään?
En mä nyt tiedä itsestäänselvyys, mutta mulla ei ollut niin suurta väliä missä asutaan, joten suostuin mielelläni muuttamaan Espooseen johon Jenni halusi jäädä.

Oletko käynyt lukiota tai ammattikoulua?
Oon opiskellut reilun vuoden verran logistiikkaa-alaa ammattikoulussa, mutta alaan ei kuitenkaan ollut kiinnostusta ja elämä maistui paremmalta kuin koulu, joten jätin koulun kesken.

Mitä teet työksesi?
Oon rakennusalalla, tällä hetkellä sillanrakennus- ja korjaushommissa. Työtehtävät vaihtelee työmaan mukaan.

Miten intissä suhtaudutaan noin "nuoreen" jolla on lapsia?
Mulla ei ollut lapsia vielä inttiaikana, koska pääsin intistä pois Jennin ollessa raskaana. Ei siellä sen kummemmin suhtauduttu muihinkaan, joilla oli lapsia. Perheelliset saavat ehkä enemmän vapauksia ja etuja armeija-aikana.

_DSC0853muok

Poltatko tupakkaa? Kuinka monesti olet vaikka 6kk aikana humalassa?
Poltan. Riippuu paljon, mutta keskimääräisesti ehkä kerran-kaksi kuussa, eli noin 6-12 kertaa puolessa vuodessa.

Oletko kokeillut huumeita?
En ala tarkemmin selittämään, mutta nuorempana mottoni oli "kaikkea pitää kokeilla" ja niin on vähän tullut kokeiltuakin. Kukin päätelkööt siitä itse.

Mikä on paras keinosi hemmotella Jenniä?
Lahjoilla ja lapsivapaa-hetkillä.

Onko teissä sellaisia piirteitä jotka saavat toisen osapuolen ärsyyntymään? Mitä? Onko teillä sellaisia tapoja joita toinen ei voi millään käsittää?
Jennin ajotyyli ärsyttää. 

Jenni kertoi yhdessä postauksessa, että sinulla ei ole värisilmää pukea poikia yhteensopiviin vaatteisiin, mitä mieltä itse olet? Ärsyttääkö Jennin valitus poikien pukemisesta?
Yhteensopivat värit on mielipideasia, Jenni huijaa vähän koska en mä nyt ihan niin radikaaleja kokoonpanoja ole tehnyt kuin mitä Jenni sanoi. Ei ota luonnon päälle se valittaminen, itsepä Jenni yleensä vaihtaa pojille vaatteet jos ei kelpaa.

_DSC0195muok

Miehet eivät yleensä pidä shoppailemisesta, kuvista kuitenkin huomaa että käytät kivan ja laadukkaan näköisiä vaatteita. Kuka ne ostaa, sinä vaiko (ehkä) tyylitietoisempi Jenni? Mistä yleensä hankit vaatteesi, mikä on luottovaatekauppa josta tarttuu aina jotain sopivaa mukaan?
Itse päätän mitä päälleni laitan, Jenni antaa toki mielipiteensä. Jenni tuntee vaatemakuni ja ostelee jonkun verran vaatteita lahjaksi. Luottovaatekauppoina Jack&Jones varmaan enimmäkseen, H&M, Dressmann yms. Riippuu paljon mitä vaatetta oon ostamassa, en tosiaan shoppaile vaan menen kauppaan silloin kun jotain tiettyä tarvitsen.

Mitä mieltä olet Jennin hyvästä mutta kalliista mausta? Onko haastavaa ostella Jennille esim. syntymäpäivälahjoja? Joudutko koskaan miettimään riittääkö rahasi Jennin tyydyttämiseen, vai olisiko Jenni tyytyväinen vaikka kirpputorilta saatuun lahjaan?
Se on Jennin oma asia. Lahjojen ostaminen on vaikeata jos en ole saanut yhtään vinkkiä mitä Jenni haluaisi. Rahaa isompi ongelma on juurikin itse lahjan miellyttävyys. En käy kirpputoreilla, joten ei tulisi mieleen ostaa kirpputorilta lahjaa.

Olette olleet jo jonkin aikaa onnellisesti naimisissa, mikä on onnellisen liiton salaisuus?
Rentoa ja rauhallista eloa sopivassa suhteessa riitoihin ja tietty paljon rakkautta.

Millaisena näet elämänne 10 vuoden päästä? Missä asutte? Oletteko töissä, missä? Montako lasta teillä on? Oletteko yhä naimisissa? yms.
Asutaan jossain mukavalla asuinalueella, esim tällä nykyisellä. Olen itse varmaan edelleen rakennusalalla ja Jenni missä lie. Meillä on 2-4 lasta ja ollaan yhä onnellisesti naimisissa.

lillebror 254muok

Mistä haaveilet?
En ole haaveilijatyyppiä oikeastaan tippaakaan, elän päivä kerrallaan.

Mitä kadut elämässäsi?
En kadu pääasiassa mitään, mutta harmittaa jos olen tuottanut pahaa mieltä jollekin.

Mikä on elämässä parasta?
Perhe ja lähimmäiset, ja yhteinen ajanvietto heidän kanssaan.

Mikä on lempipuuhasi lasten kanssa?
Lasten kanssa peuhaaminen, rakentelut legoilla ja muilla palikoilla. Itse jään yleensä kuitenkin taka-alalle leikeissä, koska pojat haluavat enimmäkseen leikkiä keskenään.

Mitä teette mieluiten kun koko perhe on vapaalla?
Käydään sukulaisten luona, leikitään ja röhnötetään kotona tai lähdetään esim Korkeasaareen tai muihin lapsille mukaviin paikkoihin.

_DSC0056

Minne lähtisitte lomalle, jos loma olisi a) lapset mukana-loma tai b) ilman lapsia-loma?
A) Lasten kassa varmaan jonnekin perhekohteeseen, ei niinkään väliä minne koska en ole matkustellut juuri ollenkaan joten kaikki on uutta ja kiehtovaa. B) Unelmana on Uusi Seelanti, mutta pääasiassa kaikki kelpaa, kunhan saa sitä kahdenkeskeistä aikaa.

Onko sulla tatuointeja (KUVA!)? Jos ei, haluaistko?
Ei ole. Olen joskus miettinyt asiaa mutta todennut että ei ainakaan tällähetkellä ole kiinnostusta.

Mitä seuraat telkkarista?
Simpsonit, Armanin viimeinen ristiretki. Jos sattuu telkkarin ääressä olemaan niin tulee katsottua melkein mitä vaan. Komedia on mielekkäintä.

Mitä mieltä olet Jennin pikkuvarpaasta?
Onko tää joku Katjan kysymys? No se on aika pikkuinen. Ei mulla muuta.

Luetko Jennin blogia? Mitä mieltä olet siitä, että Jenni pitää blogia?
Luen aina kun kuulen että Jenni on tehnyt uuden postauksen. On kiva että jää muistoja tallelle ja sukulaiset pääsee lukemaan kuulumisia. Ei se haittaa että osa elämästämme on julkista blogissa, ellei se ala vaikuttamaan yksityiselämäämme.