Kaksplus.fi

3. lokakuuta 2013

Askartelua ja kummeja

Tänään askarreltiin poikien kanssa kivoja syyskortteja poikien kummeille. Oltiin jo viime viikolla maalailtu kuvia kortteja varten, ja tänään saatiin kortit valmiiksi. Minusta olisi kivaa muistaa poikien kummeja pienillä tervehdyksillä, piirrustuksilla ja kuvilla. Liian harvoin tulee kuitenkaan läheteltyä postia kummisedille ja -tädeille, joten nyt oli oikein mainio aika saada tämäkin hauska tapa käyntiin. Iltapäivällä viedään kortit postiin ja toivotaan että ne suovat hymyjä vastaanottajien kasvoille.

kummikortit

Meille on ollut tärkeätä valita lapsillemme kummit, joiden voimme olettaa, tai ainakin toivoa, pysyvän lasten ja meidän elämässämme. Mitään erityisvaatimuksia emme ole kummeille asettaneet, mutta tottakai toivomme että kummit kävisivät kyläilemässä, muistaisivat lapsia ja saisivat iloa irti lasten kanssa vietetystä ajasta - mikäli he itse sitä haluavat. Pojat ovat vielä niin pieniä, ettei heidän kanssaan kovin eirtyisiä juttuja voi vielä harrastaa, mutta yhdessä vietetty aika ja kummilapsen muistaminen on tärkeää. Muistamisella en tarkoita lahjoja, vaan lähinnä niitä pieniä asioita: puhelinsoitto, syntymäpäiväkortti tai hetken leikkituokio. Isommille lapsille ehkä huvipuistoreissu, jätskikekkerit tai leffailta. Jokin pienikin asia voi olla lapselle suuri, asia jonka hän muistaa vielä vanhuksena. "Muistan kun kummini vei minut ensimmäistä kertaa elokuviin..."

Me olemme onnistuneet valitsemaan lapsillemme todella hyvät kummit. Joelilla on kummeina Samin hyvä ystävä ja minun hyvä ystävä, sekä Samin pikkusisko ja minun pikkuveli. Alexilla on kummeina minun ja Samin isosiskot, sekä Samin serkku ja minun paras ystävä. Kummit ovat kiinnostuneita poikien kuulumisista ja näemme heitä no, joskus useammin ja joskus harvemmin. Olen varma että pojat itsekin ovat tyytyväisiä ihaniin kummeihinsa. 

joel_kummit

Me emme ole kovin uskonnollisia, joten emme koe, että kummien pääasiallinen tarkoitus olisi hengellinen kasvatus tai jokasunnuntainen kirkossakäynti. Meille kirkkoon kuuluvat ja sinne kuulumattomat kummit ovat täysin tasavertaisia. Emme myöskään odota, että kummien tulisi olla kasvatusvelvollisia lapsillemme mikäli minulle ja Samille jotakin kävisi, sillä se jäisi varmasti ensisijaisesti lasten isovanhempien harteille. Kummit ovat kuitenkin sellasia, joihin voimme sataprosenttisesti luottaa mikäli he joskus lastemme huoltajiksi tulisivat.

alex_kummit

Minulla on paljon hyviä muistoja omien kummieni kanssa vietetystä ajasta, ja olen iloinen että kummini edelleen pitävät yhteyttä, vaikka olenkin jo aikuinen. Välillä pidämme yhteyttä liian harvoin, en itsekään aina muista soittaa tai kysellä kuulumisia, mutta tiedän silti että kummini välittävät minusta ja minä heistä. Tällaiset suhteet minäkin toivoisin poikieni saavan omien kummiensa kanssa. Koko elämän kestävät suhteet toisiin tärkeisiin aikuisiin, vanhempien ja sukulaisten rinnalla. Ihmisiin, joiden kanssa lapset voivat rakentaa hauskoja muistoja ja mukavia yhdessä vietettyjä hetkiä.

Miten te muistatte lastenne kummeja? Entä miten he muistavat lapsianne?
Mitkä ovat tärkeitä piirteitä kummeissa?

6 kommenttia:

  1. Meillä on Pojulla kummina mun isosisko ja Jupen paras kaveri ja ovat kyllä olleet hyvät kummivalinnat, vaikka nyt molemmat asuu toisessa päässä suomea. Pitävät kyllä yhteyttä, soittelevat ja aina kun ovat täällä päin niin tulevan käymään. :) Neidillä meillä ei ole kummeja ollenkaan, eikä häntä ole kastettu. Näin varmasti tulee olemaan seuraavienkin lasten kanssa, jos niitä vielä suodaan. Me todennäköisesti erotaan kirkosta ja vaikka kummeja voi tietenkin olla, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan niin itsellä on vain sellainen ajatus, että en halua valita ketään tiettyjä ihmisiä lasten elämään, tai tuoda paineita kummintehtävillä, vaan kaikki saa olla lasten elämässä tärkeitä ja pitää yhteyttä omalla tavallaan. :) Tämä ajatus on ehkä vähän kehkeytynyt siitä, kun me ollaan Jupen kanssa kummeja mun pikkuiselle serkkutytölle ja nyt kummintehtävä on alkanut tuntua suorittamiselta, kun vanhemmat tuntuu koko ajan odottavan meiltä kyläilyjä, puheluja, lahjoja ja kaikkea, eikä se tunnu kivalta. Joten mä en halua, että joku ystävä tuntis, että sen on pakko soitella mun lapselle vaan saa soittaa, jos haluaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mielenkiintoinen näkemys :) Harmi, että teille kummina oleminen on muuttunut suorittamiseksi, se ei ole mukavaa :/ Mä en todellakaan halua aiheuttaa lasten kummeille mitään suorituspaineita, vaan juurikin toivon että he oman haluamisen ja jaksamisen mukaan ovat lasten elämässä mukana. Mun mielestä kuitenkin on kiva, että lapsilla on ne tietyt ihmiset, kummit, eikä vain monta tärkeää määrittämätöntä aikuista, elämässään :)

      Poista
  2. Minua harmittaa jo nyt (poika1v3kk) että valitsin yhden kaverin pojan kummiksi =/ ei tunnu paljoa kiinnostavan nähdä omaa kummipoikaa...mutta onneksi pojallamme on ainakin yksi ihana ja välittävä kummi! =) vaikka en kylläkään vaadi kummeilta mitään muuta kun että kävisivät joskus edes kylässä ja voisivan kysyä mitä kummipojalle kuuluu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä harmillinen tilanne, ettei kummia kiinnosta. :( Ehkä asia vielä muuttuu siitä, toivottavasti. Ihanaa, että pojallasi on kuitenkin yksi välittävä kummi :)

      Poista
  3. Itse olen puolisoni kanssa yhden lapsen kummi , jolla on kaksoisveli ja tämä kummipoikamme on puolisoni siskon lapsi. Minulle molemmat pojista ovat niin tärkeitä, että en vain erottele toista kummipojakseni. En vain osaa..molemmat saavat huomoni ja molempien kuulumiset ovat tärkeitä..
    Minun kummini eiväy juuri ole olleet tekemisissä kanssani. En siis ole saanut"kummi esimerkkiä".
    Poikamme sai kaksi kummia, ja minusta oli vaikeaa valita "ne tärkeät ihmiset " niin kuin satu mainitsi. Mutta he ovat olleet mahtavia.. mutta ovat olleet muutenlin kiinnostuneita elämästämme ja lapsesta. Ihan ennen kummeuttakin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai muutkin kuin omat kummilapset ovat tärkeitä ja saavat huomiota, niin sen pitääkin olla :) Meidänkin sisarukset muistavat tietenkin toistakin lasta kuin vain omaa kummpoikaansa. Harmi, ettei sinun kummisi ole pitäneet yhteyttä, minusta ainaki tuntuisi että olisin jäänyt paljosta paitsi. Tai on, ehkä en, koska silloinhan en tietäisi muusta. Ihanaa, että poikanne sai välittävät ja kiinnostuneet kummit. :) Meilläkin on tietenkin ihmisiä ketä ovat kiinnostuneita lapsista, vaikkeivät kummeja olekaan, ja kummitkin varmaan olisivat kiinnostuneita lapsistamme vaikka heitä ei olisi nimetty kummeiksi.

      Poista

Kiitos kommentista!