Kaksplus.fi

31. lokakuuta 2013

Jos tahdot tietää...

Nyt on aika taas kysymyspostauksen! Homma on tuttu, eli esittäkää tämän postauksen kommenttiboksiin kysymyksiä, joihin minä vastaan tekemällä vastauspostauksen. Bonuksena tällä kertaa voi esittää kysymyksiä myös Samille, ja herra saa sitten erikseen tehdä Sami vastaa -postauksen. Kannattaa ilmoittaa selkeästi onko kysymys suunnattu minulle, Samille, vai molemmille vastattavaksi. 

IMG_0816

Aikaa kysymysten esittämiseen on torstaihin 7.11. asti, ja julkaisen vastaukset viikonlopun aikana.
Toivottavasti saadaan kasaan paljon kysymyksiä!

29. lokakuuta 2013

Miten puet lapsesi?

Samanlaisiksi puetut lapset. Ensiajatuksella tulee mieleen kaksoset, miksi joku nyt pukisi eri-ikäiset lapsensa samanlailla? Tämän olen kokenut lapsena, vaikka meillä on siskoni kanssa jopa 3 vuoden ikäero - meitä ei voisi vahingossakaan luulla kaksosiksi. Vanhempani tykkäsivät pukea meitä samanlaisiin vaatteisiin, tai vähintään samantapaisiin. Ollaan joskus pukeuduttu samaan tyyliin silloinkin vielä, kun ollaan oltu tarpeeksi vanhoja päättämään vaatteista itse. Minusta se oli hauskaa silloin, kun sai olla isosiskon kanssa samanlainen. Kävin kaivelemassa lapsuudenkotini valokuva-arkistoja ja otin talteen kuvia, joissa näkyy tätä samanlaisuutta.

lapsuuskuvia_004muok

lapsuuskuvia_017muok

lapsuuskuvia_005muok

lapsuuskuvia_025muok

lapsuuskuvia_007muok

lapsuuskuvia_023muok

lapsuuskuvia_013muok

lapsuuskuvia_027muok

Minä myönnän olevani melkoinen kontrollifriikki poikien vaatetusten suhteen. Tuntuu, että Samilla ei ole ollenkaan värinäköä, makuaistia tai tyylitajua. Mielestäni vaatekappaleiden pitää sopia yhteen toistensa kanssa, ja sukatkin saisivat mielellään sointua väreihin. Sami ottaa ensimmäiset kuteet kaapista suunnilleen silmät kiinni. Kirkkaanvihreää ja räikeän punaista, hempeää vaaleansinistä ja mustaa, raitoja ja nallekuvioita - ei vaan sovi mun silmään.

Alex ja Joel kuvaus 018muok2

Mun lastenvaatemaku on muuttunut paljon Joelin vauva-ajasta, ja sen huomaa esimerkiksi Alexin vaatteista. Joelilla suosin paljon potkuhousuja, Alexilla ei ollut potkareita vauvana varmaan ikinä - aina housut tai puolipotkarit. Myös monet bodyt Joelin vauva-ajalta eivät ollenkaan enää innostaneet Alexin ollessa pieni. Liikaa värejä, kuvia, hassuja kuvioita. Alexilla suosin enemmän hillittyjä värejä, yksivärisiä tai simppelin raidallisia vaatteita. Toki niitä kuviollisiakin löytyi, mutta tyyliltään ne ovat olleet kuitenkin täysin erilaisia. Ja joissain vaatekappaleissa on ollut tunne, että "en voi laittaa Alexille tuota, koska se on Joelin".

hyppykuvia_020muok

DSCN0531muok

Tykkään siis pukea pojat yhteensopiviin vaatteisiin, mutta tykkään myös pukea pojat toisinsa yhteensopiviksi. Joelilla ja Alexilla on useita samoja vaatekappaleita eri värisinä, ja jokseenkin samantyylisiä vaatteita. Jos Joelilla on farkut, laitan myös Alexille farkut. Jos Alexilla on verkkarit ja pitkähihainen, laitan Joelillekin verkkarit ja pitkähihaisen. Saatan pitää molemmilla mustia housuja ja samanväristä paitaa, tai keskenään yhteen sopivia värejä. Ulkovaatteissa pojilla on samanlaiset pipot ja samanlaisia huiveja - eri värisinä. Tykkään siitä, että poikien vaatteissa on aina jokin yhdistävä tekijä, jotain, joka sopii yhteen - samaa väriä, samaa tyyliä tai samanlaisia mutta erivärisiä vaatteita.

pipokollaasi

Meidän poikia on luultu kaksosiksi ainakin kahdesti; kun Joel oli vajaa 2v ja Alex oli 9kk, ja kun Joel oli 1,5v ja Alex oli 5kk. En oikein ymmärrä miten joku voi luulla vauvaa ja taaperoa kaksosiksi, mutta ehkä senkin takia en tahdo pukea poikiani täysin samannäköisiksi. Minulla ja siskollani oli kuitenkin kolmen vuoden ikäero, joka näkyy lapsissa paljon selvemmin kuin reilun vuoden ikäero. Vielä pojissa ikäero näkyy mielestäni selvemmin, kun Alex on edelleen aika vauvamainen, mutta varmasti muutaman vuoden päästä ikäeron huomaaminen saattaa olla vaikeampaa.

formulapaidat_043muok

Miten te puette lapsenne? Samanlaisia vaatteita sisaruksille, vai täysin erilaisia?

28. lokakuuta 2013

Horroksessa

Nukkuminen. Se on ehkä ensimmäinen asia, josta tulevia vanhempia varoitellaan. Kaikki neuvolantädistä hyvänpäiväntuttuihin jaksaa muistuttaa, että "nuku nyt vielä ennen kuin se lapsi syntyy". Meillä on onneksi käynyt todella hyvä tuuri, sillä molemmat lapsemme ovat olleet aivan loistavia nukkujia. Syntymästä saakka Joel saattoi herätä öisin kerran tai kaksi, ja muistaakseni jo alle 2kk ikäisenä nukkui kymmenen tunnin yöunia, ja 3kk ikäisenä lopetti yösyömiset kokonaan. Omaan huoneeseen muutto 7kk iässä ja hampaidentulo vaikeutti hetkellisesti unia, mutta korjaantui parissa viikossa, ja sen jälkeen Joel on hienostu nukkunut 12-13 tunnin yöunet. Iltaisin on aina riittänyt omaan sänkyyn vieminen, ja siellä Joel on nukahtanut itsekseen.

Alex oli vauva-aikana hieman huonompi nukkuja, mutta silti todella hyvä. Kuten isoveljensäkin, hän on syntymästään asti nukkunut hyvin. Öisin Alex heräili kaksi-kolme kertaa syömään, ja nukkui vähintään kuuden tunnin pätkiä. Jo kahden kuukauden ikäisenä siirryttiin yhteen yösyöttöön ja jopa 10 tunnin yhtäjaksoisiin uniin. Alex siirtyi Joelin kanssa samaan huoneeseen 8kk ikäisenä, ja siitä muutama viikko eteenpäin loppui (aamu)yösyötötkin. Siitä asti molemmat pojat ovat nukkuneet 12-13 tunnin yöunia heräämättä. Alexille riittää myös pelkkä sänkyyn vieminen, eikä erillistä nukuttamista tarvitse harjoittaa.

syksyinen viikonloppu 030muok

Me ollaan siis saatu nauttia aivan älyttömän hyvin nukkuvista pojista, ja ollaan siitä onnekkuudesta kyllä iloisia. Toki niitä poikkeuksia, huonosti nukuttuja öitä, on myös ollut, mutta harvinaisen vähän kuitenkin. Sitten se kaikki muuttui, kun 2v5kk ikäinen Joel oppi kiipeämään pinnasängystä pois, ja siirtyi lastensänkyyn nukkumaan. Pian kahden kuukauden ajan niin illat, yöt kuin aamutkin ovat olleet suoraan sanottua yhtä helvettiä. Alkuun olin luottavainen, kun kuuntelin muiden kokemuksia lastensänkyyn siirtämisestä, kuinka saattaisi olla viikon tai kaksi vaikeaa laittaa nukkumaan, mutta sitten lapsi tottuu ja oppii pysymään sängyssä.

Meillä ei mennyt ihan niin. Ensinnäkin unirytmi vaihtui ihan kokonaan, nukkumaanmeno aikaistui 1,5 tunnilla ja herääminen 2 tunnilla. Joelin unen pituus lyheni 12 tunnista yhdeksään, ja Alexin unet ovat myös kärsineet. En voi ymmärtää, miten unentarve voisi yhtäkkiä vähentyä vain sängyn vaihdon takia. Joel huomaa itsekin olevansa väsynyt, mutta ei vaan suostu nukkumaan kunnolla. En laittaisi kaikkea uhmaiänkään piikkiin, koska Joelin uhma on vielä niin vähäistä, ettei kaikki tämä voi johtua siitäkään. 

syyskävely 040muok2

"Perus"yö menee meillä esimerkiksi näin:

20:00 Pojat menevät sänkyyn. Joel karkaa sängystä sata kertaa, levittelee leluja, varastaa Alexilta petivaatteet ja unilelut, heittelee omat unilelunsa lattialle, laittaa valot päälle, karkailee sängystä vähän lisää, keksii miljoona tekosyytä päästäkseen huoneesta pois, vääntää "protestipaskat" (yleensä kahdet), huutaa, itkee, karkailee lisää, huutaa, hakee huomiota.

21:00 Alex on nukahtanut mekkalasta huolimatta jo aikoja sitten, ja Joelin taistelut alkaa olla lopuillaan, kun hän väsähtää riehumisesta. Joel nukahtaa vihdoin. On todella inhottavaa, että joka ilta ikäänkuin tarvitsee sen surun ja itkun jotta Joel rauhoittuu ja suostuu nukahtamaan.

03:30-05:30 Herään ja havahdun vaihtelevaan kellonaikaan lelujen ääniin, omituiseen kolinaan tai johonkin muuhun. Olohuoneessa on valot päällä, Joel joko nukkuu lattialla tai sohvalla, tiskaa keittiössä, leikkii autoilla, tai istuu pytyllä ja vetää vessaa sata kertaa peräkkäin. Joel passitetaan takaisin sänkyyn. Näitä tilanteita on yön aikana yleensä yhdestä kahteen, joista toisen Sami huomaa noustessaan lähteäkseen töihin. Joel osaa hiljaa hiipiä huoneesta ulos, mutta voin uskoa että oma väsymyksenikin on osasyy siihen, miksen heti havahdu Joelin yöllisiin seikkailuihin. En tiedä kauanko hän on ollut hereillä ennen kuin huomaan sen.

06:30-07:00 Joel herää ja tulee yleensä meidän makuuhuoneeseemme. Oman väsymykseni takia olen lipsunut periaatteistani useana aamuna, ja otan Joelin viereeni nukkumaan. Joel pitää minua hereillä, potkii, lyö ja juttelee, pyörii, hyörii ja karkailee. Ja potkii vähän lisää. (Joel potkii mua ihan tahallaan, koska jos esim. Sami nukkuu mun ja Joelin välissä, niin Joel kurkottelee jaloillaan Samin yli yltääkseen potkimaan minua).

8:00 Mikäli Joel ei ole pelleilyillään herättänyt Alexia, niin Alex herää yleensä viimeistään puoli yhdeksältä. Mikäli Joel on herättänyt Alexin aiemmin, se on luultavasti tapahtunut joko heittämällä leluja Alexin sänkyyn, kiipeämällä sinne itse, laittamalla valot päälle, varastamalla peiton ja unilelut tai kolistelemalla muuten vaan.

syksyinen viikonloppu 031muok

Näiden lisäksi Joel tai Alex saattaa heräillä öisin satunnaisesti itkeskelemään, onneksi sitä ei tapahdu kovin usein. Aamuisin ollaan siis kaikki kolme armottoman väsyneitä ja kiukkuisia. Mä alan olemaan fyysisesti jo melko rapistunut huonosti nukuttujen raskaiden öiden takia. Mua väsyttää jatkuvasti riippumatta siitä monenko aikaan olen mennyt nukkumaan. Olen täysin uupunut, arjen pyörittämiseen ja poikien kanssa leikkimiseen menee viimeisimmätkin voimat. En jaksa tai muista syödä, pienimmätkin asiat itkettää ja kiukuttelen aamusta iltaan. Koska pojat ovat kiukkuisia huonosti nukuttujen öiden takia, ne uhmaavat, kitisevätt ja riitelevät jatkuvasti. Ilmapiiri ei ole kotona kovin hyvä, ja me kaikki kärsimme siitä. Onhan meillä tietenkin paljon iloisia hetkiä, naurua, onnea ja rakkautta. Ne hetket ovat tämän vaikean kauden valopilkkuja, ja niitä on todellakin oppinut arvostamaan. Jokikinen hymyn aiheuttava juttu tuntuu elämääkin tärkeämmältä nyt, pitäisi vaan yrittää keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Vaihe ja ohimenevää ovat päivän sanat, mutta kun se ei vaan nyt lohduta tässä epätoivoisessa tilanteessa. 

joulu 007muok

Pahoittelen tällaista masentunutta valitusta, joo joo "itsepähän olen lapseni tehnyt". Olen pyrkinyt pitämään blogiani positiivisena, mutta joskus tuntuu helpottavalta avautua, jos vaikka joku muukin käy läpi samantapaista tilannetta. Ollaan jo kokeiltu tietääksemme jo kaikki keinot tilanteen parantamiseksi, tuloksetta. Kyllähän minä tiedän, että tämäkin vaihe menee vielä ohi, ja sitten teini-iässä viimeistään tilanne on jo päinvastainen. Voisin yrittää ottaa haasteeksi nyt sen positiivisen ajattelutavan, sitä todellakin tarvitaan parempia öitä odotellessa.

Miten teillä nukutaan?

24. lokakuuta 2013

Korurasiani aarteita

Minulta pyydettiin postausta koruista. Koska omistan todella paljon koruja, päätin ottaa esittelyyn vain ne kaikista käytetyimmät korut. Tykkään kauniista, klassisista ja laadukkaista koruista. Käytän vain hopeisia koruja, enkä osaa ollenkaan pitää kultaa. Kihla- ja vihkisormukseni ovat kyllä valkokultaiset, mutta hopeisiltahan nekin periaatteessa näyttävät. Käytän koruja aina jos jonnekin lähden, se piristää asua ja antaa mielestäni hieman huolitellumman vaikutuksen, pienet yksityiskohdat ovat asukokonaisuuksissa tärkeitä. Pidän yhteensopivista koruista, ja hankin yleensä korusettejä tai helposti yhdisteltäviä koruja.

Mun korutyyli on vaihdellut vuosien saatossa aika rajusti. On ollut mm. nahkaniittipantoja (olin olevinani tosi punk), puuhelmikoruja ("hippi"-ajoiltani), miljoona sormusta ja korua (äitini kutsui tätä mustalaistyyliksi) ja aika, jolloin en käyttänyt ollenkaan koruja ja korvareiätkin meinasivat kasvaa umpeen. Nykyään panostan laadukkaisiin ja ajattomiin koruihin, joita voi käyttää vielä vuosia eteenpäin. Olen kuitenkin huomannut, ettei esimerkiksi yksi suosikkimerkeistäni Snö of Sweden, ole kovin laadukas. Osa koruista ovat jo kuluneet, naarmuiset ja kärsineet vaikka ne eivät ole edes vuoden vanhoja.

Ensimmäisenä esittelyssä Kalevalan Vanamo-sarja, josta minulla on kääty, korvakorut, rannekoru ja sormus. Tätä sarjaa olen ripillepääsystä asti keräillyt sukulaisilta lahjaksi. Vanamo on kiva siitä, että käädyssä on ainakin kolme eri käyttömahdollisuutta, ja korvakoruissa neljä, joten koruja voi muunnella tilanteen ja mielialan mukaan.

korut_014muok

korut_047muok

kollaasi_2

kollaasi_1

Muutama viikko sitten Samilta hyvänmielenlahjaksi saadut Kalevala Kielo -korvakorut ja kaulakoru. Ihanat, klassiset, mutta silti hieman erikoiset. Kaulaketjun lukkokiinnityksessä on kaksi vaihtoehtoa, jolla saa säädettyä ketjun pituutta.

korut_141muok

korut_131muok

Parhaalta ystävältäni saadut Snö of Sweden -korvakorut ja kaulakoru, joihin kävin itse hakemassa täydennykseksi vielä rannekorun. Sydänriipukset ovat suloiset, ja pidän siitä että ketju on niin paksu, myös kaulaketjussa. Tämä setti on melko huonossa kunnossa, pinnoite on kulunut rannekorusta ja korvakoruista, ja muutama sydänriipus on hävinnyt rannekorusta.

korut_019muok

korut_050muok

Snö of Swedenin ihana valkohelminen setti, tykkään tuosta kaulakorusta tosi paljon! Korun renkaat on niin suuret, että tässäkin saa periaatteessa säädeltyä korun pituutta, mutta sitten niskaan jää roikkumaan se ylimääräinen "häntä".

korut_020muok

korut_037muok

Tämä ihana, hieman räväkkä Snö of Swedenin tuplakaulakoru, jossa oransseja kiviä ja läpinäkyviä jotain lasihelmiä. Tämä sopii hyvin yksinkertaiseen asuun, koska vie niin paljon näkyvyyttä. Tämä mulla on ollut varmaan lähemmäs kuusi vuotta.

korut_021muok

korut_031muok

Ja vielä yhdet Snö of Swedenit, nimittäin siskoltani syntymäpäivälahjaksi saadut valkoiset helmikorvakorut. Nämä ovat melkein samanlaiset kuin toiseen settiin kuuluvat korvakorut, mutta hopeinen 'kaari' tekee näistä korvakoruista hieman arvokkaamman näköiset. Klassiset, ajattomat, kauniit.

korut_028muok

korut_044muok

Isoäidiltäni saama Design Tapio Wirkkala hopeinen Täysikuu-riipus. Ihana, näyttävä, silti aika simppeli. Tykästyin tähän heti sen nähtyäni. Moni ehkä muistaa Wirkkalan Iittalan suunnittelijana, ja minullekin tuli ihan yllätyksenä, että hän on toiminut myös korusuunnittelijana.

korut_023muok

korut_034muok

Tässä muutama yksinkertaisempi riipus, joita pidän hopeaketjuissa. Vasemmalta katsottuna ensimmäinen on äitini tuoma tuliainen jostain (mahtoiko olla Prahasta?), toisen äiti toi Hawaiilta matkamuistona, kolmannesta ei ole mitään muistikuvaa, luultavasti äitini ostama sekin. Oikeanpuolimmainen ihana muumiriipus taitaa olla äitini vanha, se on suloinen ja hauska, mutta sitä en kyllä juurikaan käytä. Ehkä annan sen eteenpäin omalle tyttärelleni mikäli semmoisen joskus saan. Alhaalla kaksi Swarowskin kristalliriipusta, valkoinen sydän ja liila perhonen. Mulla ei ole tarpeeksi hopeaketjuja näille kaikille, joten vaihtelen ketjua käytön mukaan.

korut_024muok

Ihanalta Katjalta syntymäpäivälahjaksi saatu hento ja siro värillisillä lasihelmillä koristeltu hopearanneketju. Tämä on kaunis, yksinkertainen ja tyylikäs, mutta saa paljon piristystä värikkäistä helmistä. Koru on ranteessa todella kevyt, lähes huomaamaton.

korut_025muok

Sormuksia en juurikaan käytä, kihla- ja vihkisormukset saavat riittää. Jos joskus harvoin pidän sormuksia, käytössä on joko Vanamo-sormus, tai tämä Pilgrimin blingbling-sormus. Vanamosta on irronnut vaaleanpunainen helmi, mutta se on silti kovin kaunis. Pilgrimin sormus taas ei oikein sovi arkikäyttöön, joten se ei kovin usein ole sormessani.

korut_026muok

kollaasi_3

Rannekoruja käyttäisin mielelläni enemmän, mutta kun minulla ei niitä kovin montaa ole. Haaveissa olisi joku todella paksuketjuinen ja yksinkertainen rannekoru, joku hieman samantyyppinen kuin tuo Snö of Swedenin, mutta ilman riipuksia. Vielä ei ole tullut vastaan mitään tarpeeksi kivaa yksilöä, joten etsintä jatkuu. Myös ihan 'tavallisia' ranneketjuja löytyy haavelistalta, sillä yksi ihana koruni meni rikki. Se oli sellainen ns. palloista tehty hopeinen, yksinkertainen ja tosi kaunis rannekoru.

Toivottavasti postaus vastasi kysyjän mielikuvaa.
Mitkä ovat teidän mielestänne kivoimmat? Minkälaisia koruja te käytätte?

23. lokakuuta 2013

Bloggaamisesta

LÖYTÖ-blogin kirjoittaja aloitti haasteen, johon minäkin päätin osallistua. Tarkoituksena on miettiä omia periaatteitaan blogin pitämisessä. Tämä on hieno haaste, joka avartaa sekä itselleni että lukijoillekin ajatuksiani blogista ja blogin pitämisestä.

"Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi."

Perusjutut:
Aloin kirjoittamaan blogia pääasiassa siksi, että tulin raskaaksi ja siskoni lähti vaihto-oppilaaksi Japaniin lähes koko raskauden ajaksi. Tällä tavalla siskoni pysyi hyvin kärryllä miten raskaus etenee. Blogin säilyttää myös kaikki muistot raskaus- ja vauva-ajalta hyvin samassa paikassa. Olen pitänyt tätä blogia melkein 3,5 vuotta. Blogi sisältää lasten kuulumisia, arkielämää, hauskoja sattumia ja erityisiä hetkiä jotka haluan muistaa. Kirjoitan myös omia juttujani, liikuntaa, ruoka-juttuja ja milloin mitäkin. Vaikka pidän blogia periaatteessa itselleni, olen iloinen että juttuni kiinnostavat muita. Arvostan myös vertaistukea ja vuorovaikutusta lukijoiden kanssa.

Teksti ja ulkoasu:
Pidän melko yksinkertaisista ja selkeistä ulkoasuista, mutta tykkään myös että ulkoasussa on hieman persoonallisuutta. Olen muuttanut oman blogin ulkoasua monesti, sillä olen nopeasti kyllästyvää sorttia. Yritän pitää kirjoituksissani punaista lankaa, kiinnitän erityistä huomiota kieleen ja kirjoitusvirheiden välttämiseen. En itse yleensä halua tehdä postauksia ilman kuvia, sillä kuva piristää tekstiä huimasti. Pyrin lisäämään blogiin laadukkaita kuvia.

Yhteistyö ja mainonta:
Minä en juurikaan tee yhteistyötä eri yritysten kanssa, mutta olen toki avoin sillekin mahdollisuudelle. En lähtisi mukaan yhteistyöjuttuihin, jotka eivät itseäni kiinnosta, ja sen takia on muutama juttu jäänyt tekemättäkin. Pyrkisin kertomaan suoraan, mitkä asiat ovat yhteistyötä ja mitkä ei. Mikäli laitan postaukseen linkkejä, en hyödy niistä mitenkään, vaan haluan vain kertoa, mistä jokin asia on peräisin.

Kuvat:
Käytän blogissani vain omia kuviani, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Käytän kuvia jokaisessa postauksessa, ja pyrin lisäämään vain laadukkaita kuvia. Laadukkaat kuvat tekevät postauksesta huolitellun näköisen. En hyväksy, että kuviani kopioidaan luvatta. Olen tehnyt rikosilmoituksen tällaisesta tapauksesta, jossa joku oli kopioinut ottamiani kuvia omaan facebook-profiiliinsa.

Kurjat kommentit:
Minulle tulee onneksi todella vähän ilkeitä kommentteja, ja ne ovat aina anonyymeiltä. En juurikaan pistä pahakseni, mitä joku kasvoton ihminen on minusta mieltä, joten pyrin olemaan provosoitumatta ilkeistä kommenteista. Negatiivinen palaute on toki tervetullutta, mutta silloin kommentoijan tulisi miettiä miten asian esittää. En oikein ymmärrä, mitä mielihyvää joku saa muiden haukkumisesta.

Työhöni liittyvät asiat:
En käy töissä, joten tämä ei ole ajankohtainen asia. Toivottavasti saan nauttia kotiäitinä olosta vielä monta vuotta. En usko, että haluaisin jakaa kovin paljon asioita työelämästäni blogiin.

Liitännäiset:
Blogiani voi seurata Bloglovinissa, Blogilistalla ja Facebookissa. Linkit löytyvät sivupalkista, kohdassa "seuraa meitä myös täällä". Instagram-tiliä en omista, sillä olen niin 'last season' ettei mulla ole älypuhelinta. Jos joskus sellaisen hankin, voisin kuvitella luovani myös instagram-tilin. 

Linkit:
Käytän linkkejä joissakin postauksissa, kertoakseni esim. mistä jokin tuote on hankittu. En hyödy linkeistä mitenkään. Yhteistyöpostauksissa käytän selkeitä linkkejä yhteistyökumppanin sivuille.

Postaustahti:
Kirjoitan postauksia, kun siltä tuntuu. En ota paineita postaustahdista, koska en halua tehdä turhia 'täytepostauksia'. Postailen silloin, kun on jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Saatan todella harvoin postailla jopa kahdesti päivässä, joskus tauko kestää yli viikon. Pyrin toteuttamaan toivepostaukset mahdollisimman pian.

Vinkit:
Suosittelen bloggaamista sellaisille ihmisille, jotka eivät mahdollisesta julkisuudesta hätkähdä, jotka sietävät mahdollisia ilkeitä kommentteja ja jotka haluavat ennen kaikkea antoisan, hauskan ja mukaansatempaavan harrastuksen. Bloggaajana saattaa päästä myös etenemään mielenkiintoisiin yhteistyökuvioihin, ja bloggaajana voi aina kehittyä paremmaksi. Blogissa muistot säilyvät kätevästi samassa paikassa, ja blogeista voi saada vertaistukea, vuorovaikutusta muihin ihmisiin ja parhaimmillaan jopa uusia ystäviä! Älä tee mitään pakosta, vaan ajattele ensisijaisesti itseäsi. Ennen kaikkea, nauti!

testikuvia_068muok

Terveisin lähes meikitön, vammaisen käden omaava tekopirteästi hymyilevä bloggaaja

21. lokakuuta 2013

Arkiruokaa

Tässä tulee toivepostaus meidän arkiruoasta. Aiemmin olen kirjoittanut jokseenkin samasta aiheesta täällä. Me käydään kaupassa yleensä kerran viikossa, ja ostetaan siis koko viikon ruokatarpeet samalla kertaa. Sillä tavalla säästää rahaa, kun heräteostokset jäävät vähemmälle. Tehdään isoja satseja ruokaa kerralla, jotka riittävät useammalle päivälle, se on toinen säästökeinomme. Komanneksi, suositaan monia hyväksi havaittuja "halpistuotteita", kuten Rainbow, ja keskitetään melkein kaikki ostoksemme S-ryhmän myymälöihin. Muuten emme juurikaan pihistele ruokakuluissa.

Meillä syödään ihan normaalia kotiruokaa. Perunaa, pastaa, riisiä, kanaa, jauhelihaa, kalaa, kinkkua, vihanneksia. Käytetään melko paljon mausteita, ja rakastetaan valkosipulia. Lapsia ollaan alettu totuttelemaan mausteisiin jo alle vuodenikäisestä asti. Tein Joelille paljon ja Alexille kaikki soseet itse, maustin niitä pikkuhiljaa yrteillä ja miedommilla mausteilla, tai pienillä määrillä vahvempia mausteita. Pojat ovat tottuneet kaikkiin ruokiin, mutta varsinkin Joel on tosi nirso syömisen kanssa, myös ruokien kanssa jotka on aiemmin maistuneet hyvin. Pyritään saada lapset syömään koko annos loppuun, mutta aina ei jaksa tai pysty istua pöydässä tuntitolkulla taistelemassa. Uusia makuja pitää aina maistaa, ja liiallisesta pelleilystä ruokapöydässä mennään jäähylle tai ruokailu loppuu siihen, riippumatta onko syöty vai ei. Toisin sanoen, meillä ei ole mitään kovin selkeää linjaa ruokailun sääntöjen suhteen.

Aamupalaksi pojat syö yleensä jugurttia ja maitoa, joskus leipää tai hedelmiä lisukkeksi. Mä olen huono aamusyömäri, mutta jos syön aamupalaa, syön yleensä jugurttia tai rahkaa. Me vaihdellaan paljon eri jugurttimauilla, ja kaikki kelpaavat pojille. Jos Joel on mukana kaupassa, hän saa itse valita minkä makuista jugurttia ostetaan. Välipalalla taas syödään paljon hedelmiä, leipää, juustoa, lasten vanukkaita, vihanneksia, jugurttia, välipalakeksejä, raejuustoa, milloin mitäkin sattuu kaapeista löytymään. Iltapalaksi pojat syövät lähes poikkeuksetta puuroa.

Me tosiaan tehdään isoja satseja ruokaa kerralla, joka on säästeliästä, mutta ehkä hieman yksipuolista. Kun syö samaa ruokaa kahdesti päivässä 3 päivän ajan, alkaa kyllästyttämään nopeasti. Monesti pyrin tekemään sitten toisenkin ruoan, jotta saadaan vaihtelua. Yleensä "toinen ruoka" on jokin kevyempi, lounaaksi sopiva, kuten kasvissosekeitto. Joskus harvemmin lounaaksi on valmisruokaa (kun on laiska tai kiireellinen) esim. pinaattilettuja, kalapuikkoja tai purkkiruokaa. Näitä pyritään välttämään, mutta ovat välillä tosi käteviä kun on saatava nopeasti ruokaa. Salaattia syödään Samin kanssa todella paljon, mutta pojat eivät tykkää, joten yleensä salaatti toimii meidän iltapalana. Useasti syön myös salaattia lounaaksi, kun pojat syövät ruokaa.

Tällä kertaa reseptivinkit ja ruokaesimerkit pohjautuvat meidän tämän viikon ruokalistaan.

Kanaruokaesimerkki: Kanacouscouspata

_DSC0109muok
Paista kanasuikaleet ja mausta paprikajauheella ja kurkumalla. Keitä viipaloidut porkkanat. Lisää kanan sekaan haluamasi lisukkeet, minä käytin minimaissintähkiä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja öljymarinoituja valkosipulinkynsiä. Lisää kookosmaitoa ja kookoskermaa, sekä porkkanaviipaleet ja anna hautua kunnes vihannekset ovat kypsiä. Hauduta couscous ja mausta liemikuutiolla. Sekoita couscous kana-vihannessekoitukseen.

Kalaruokaesimerkki: Tuorejuusto-yrttikuorrutettu uunilohi ja bataattisose

_DSC0313muok
Poista lohesta nahka ja ruodot, asettele uunivuokaan ja levitä päälle valkosipulituorejuusto. Paista uunissa ja levitä uunituoreen lohivuoan päälle silputtu ruohosipuli. Keitä tai höyrytä bataattilohkot, mausta sitruunapippurilla tai timjamilla. Lisää nokare margariinia ja soseuta.

Naudanlihaesimerkki: Naudanlihapata

_DSC0091muok
Tämä on sama resepti kuin aiemmassa ruokapostauksessa kertomani, hieman muokattuna ja pelkistettynä.
Ruskista naudanlihasuikaleet ja laita ne kiehuvaan veteen. Mausta liemikuutiolla, paprikajauheella ja mustapippurilla. Lisää porkkanaviipaleita (tällä kertaa käytin jämäpussin pakastekeittojuureksia), punasipulia ja herneenpalkoja kypsymisjärjestyksessä (hitaasti kypsyvät ensin). Poista ylimääräinen vesi ja suurusta tarvittaessa suurusteella tai vehnäjauhoilla. Tarjoa keitetyn basmatiriisin tai perunan kanssa.


Kasvisruokaesimerkki: Kasvissosekeitto

_DSC0316muok

Kuori ja paloittele vihannekset. Lisää kiehuvaan veteen kypsymisjärjestyksessä. Minä käytin tällä kertaa porkkanaa, bataattia, palsternakkaa ja kesäkurpitsaa. Poista suurin osa vedestä ja soseuta sauvasekoittimella, ohenna vedellä tarvittaessa. Lisää paketillinen tuorejuustoa (minä käytin paprika-tuorejuustoa) ja sekoita kunnes juusto on sulanut. Tarjoa leipäkrutonkien tai raejuuston kanssa.

Lapset syövät säännöllisesti noin kolmen tunnin välein: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Tottakai useampina ateroina syödään poikien kanssa samaan aikaan ja samaa ruokaa, mutta minä ainakin olen epäsäännöllisen syömisen ruumiillistuuma, voin pahoin jos syön aamulla ja otan mieluummin ruokahetkeni poikien päiväuniakana, jolloin saan syödä rauhassa. Sami on arkisin poissa kotoa suurimman osan päivistä, joten hänkään ei syö kanssamme. Monesti lapset syövät myös sellaista, josta minä en itse pidä, esim. raejuustoa. Me syödään Samin kanssa iltapalaa lasten mentyä nukkumaan, yleensä salaattia, patonkia, nuudeleita, tai mitä nyt ikinä mieli tekee.

Toivottavasti postaus vastasi sitä, mitä olitte toivoneet. 
Mikä on teille arkiruokaa? Teettekö joka päivä tuoreen ruoan vai isompia satseja kerralla?

15. lokakuuta 2013

Operaatio: kulmakarvat

Hyvä nuori minä, jos saisin yhden asian muuttaa menneisyydessäni, muuttaisin kaikista hölmöilyistäni huolimatta vain sen, etten sheivaisi kulmakarvojani kokonaan pois. Tämän nimittäin tein 14-vuotiaana, ja kärsin siitä edelleen. Silloin olin niin 'rock' ja piirsin itselleni kajalilla kulmakarvat, sellaiset viivat. Ei niissä periaatteessa ollut mitään vikaa, ihan hyvältä ne näytti, ja näyttää edelleen joissakin kuvissa. Kuitenkaan kulmakarvani eivät ole koskaan palautuneet tuosta sheivaamisesta kunnolla, joten nyt on aika heittäytyä minulle täysin vieraalle maalle, nimittäin kulmakarvojen korostukseen.

Kun aloin kasvattaa sheivattuja kulmakarvojani takaisin, ne löysivät melko helposti jonkunnäköisen muodon. Harmillisesti ne kuitenkin kasvoivat eripareiksi, enkä nyppimälläkään ole saanut muotoiltua niistä kovin symmetrisiä. Usean vuoden tuskailun, kasvattamisen ja nyppimisen jälkeen havahduin vasta tänään, että voihan niitä kulmia muotoilla ja korostaa meikilläkin. Aloitetaan kulmakarvojen tämänhetkisestä tilanteesta. 

kulmakarvat_026muok

Aamupäivällä lähdin sitten testailemaan kulmakarvojen ehostamista epämääräisesti tummanruskealla luomivärillä, koska parempia välineitä ei ollut saatavilla. Muutaman pieleenmenneen yrityksen jälkeen tulos alkoi näyttämään melko hyvältä. Tai no, mikä tahansa näyttää paremmalta kuin muodottomat, eripariset kulmakarvat. Tulokseen tyytyväisenä päätin uskaltautua kulmakynäostoksille, varmistettuani ettei rahat mene hukkaan tai kynä jää lojumaan käyttämättömänä.

DSCN0840muok

Lueskelin netistä kokemuksia, ja päätin tutustua Lancômen kulmakynävalikoimaan, mutta ei löytynyt sopivaa sävyä, joten päädyin myyjän avustuksella tuttuun ja turvalliseen Dioriin. Kotiutin siis Dior Sourcils Poudre -puuterimaiseen kulmakynään, joka on väriltään vaalean ruskea ja hieman punertava. Puuterimainen kulmakynä oli myyjän mielestä parempi kuin geelimäinen, ainakin minulle, jolla ei ole ollenkaan kokemusta kulmakynistä.

kulmakarvat_003muok

Heti kotiin päästyäni kokeilin kynää, piirsin sillä paremmat muodot kulmiini ja nypin ylimääräiset karvat pois. Läheltä katsottuna kulmat näyttävät hieman hassuilta, koska omat karvani ovat hieman väriä tummemmat, eikä karvoja vielä kasva koko piirretyn kulman alueella. Täytyy todella toivoa, että niitä karvoja alkaa kasvamaan! Tässä lopputulos, joka ainakin miellyttää omaa silmää. Luonnollisempi look, tasaiset ja samanmuotoiset kulmat. Piirtämisessä saa toki vielä harjoitella, mutta eiköhän se ala luonnistumaan kunhan siihen tottuu.

kulmakarvat_087muok

Nyt voin taas hieman tyytyväisempänä katsoa peiliin, kunhan ensin piirrän ne kulmat, haha. Ehostamattomina kulmat näyttävät melko säälittäviltä. Vaikka mulla ei ole ongelmia poistua kotoa meikittä, taitaa kuitenkin kulmien piirtäminen tulla välttämättömäksi aina kun jonnekin lähtee. Ainakin kunnes karvat ehtii kasvamaan vähän paremman näköisiksi.
Mitäs pidätte? Hyvä vai epäonnistunut?

12. lokakuuta 2013

Kurkistus jääkaappiin

Satu haastoi minut paljastamaan jääkaappimme sisällön. Mä oon huono osallistumaan haasteisiin, mutta tämä oli hauska ja erilainen. Eilen käytiin kaupassa, joten nyt on hyvä hetki esitellä, mitä jääkaapista yleensä löytyy.

Me käydään kaupassa kerran viikossa, ja tehdään tarpeen mukaan pieniä täydennysreissuja. Kun käy harvemmin kaupassa, tulee heräte-, nälkä- ja mieliteko-ostoksia tehtyä vähemmän. Me ei juurikaan säästetä ruuassa. Ostetaan mitä mieli tekee, mutta suositaan monessa tuotteessa "halpismerkkejä" esim. Rainbowta. Kauppaan menee viikossa vaihtelevasti noin 80-250€. Meillä on jääkaappi pienellä pakastelokerolla ja viileäkaappi. Pakastelokeroa ei käytetä, koska sinne ei mahdu mitään. Siksi meillä on erikseen pakastinarkku, josta löytyy aina vihanneksia, marjoja, wokkia, lihaa, leipää yms.

jääkaappi_001muok

Pyrin pitämään jääkaapissa jonkunnäköistä järjestystä. Ylimmällä hyllyllä on leipätarvikkeet, ja sieltä löytyy tällä hetkellä margariinia, feta-juustoa, tuorejuustoja, metwurstia ja kalkkunaleikettä. Keskimmäisellä hyllyllä on lihat ja ruoat, tällä hetkellä lohta, kanapihvejä, naudanlihasuikaleita, raejuustoa ja viikolta jäänyttä purkitettua jämäruokaa. Alahyllyllä on maitotuotteet: kevytmaitoa Samille, rasvatonta maitoa pojille, jugurttia, juotavia jugurtteja, rahkaa ja yksi saunailtana juomatta jäänyt siideri.

jääkaappi_004muok

Jääkaapin ovessa on avatut maitotuotteet sekä useita sekalaisia, harvemmin käytettyjä purkkeja. Omenaviinietikkaa, peperonia, soijaa, melkein vuoden jääkaapissa pyörinyt miniviinapullo, sinappia, maustevoita, limemehua ja kanamarinadia, valkosipulimurskaa, valkosipulinkynsiä ja ruokakermaa.

jääkaappi_007muok

Alakaapissa säilytetään vihanneksia, hilloja, salaattikastikkeita ja juotavaa. Syödään paljon salaattia, vihanneksia ja hedelmiä. Ylimmältä hyllyltä löytyy mummini tekemää puolukkahilloa, kananmunia, banaania, sitruunaa, pomelo ja cantaloupemeloni. Keskihyllyssä on salaattikastikkeita, kurkkua, kesäkurpitsaa, bataattia, erilaisia salaatteja, ruohosipulia ja palsternakkaa. Alahyllyssä on Coca colaa, ketsuppia ja sitruslimua. Korista löytyy porkkanaa, perunaa ja punasipulia.

jääkaappi_010muok

Miltä teidän jääkaappinne näyttää, KatjaNeea ja Viivi
Entä mitä teidän lukijoiden jääkaapista löytyy? Venytättekö penniä vai panostatteko ruokaan?