Minne katosi hiukset?

Voi hitto, tein sen taas! Kuten osa saattaa muistaakin, viime kerralla kun leikattiin Joelin hiukset, vedin vahingossa koneen lyhyimmällä terällä, vaikka piti leikata sillä pisimmällä. Tällä kertaa olin tarkistavinani entistä tarkemmin, että terän pituus on varmasti oikea, mutta kuinkas kävikään? Ensimmäinen veto hiusten läpi, ja siinä sitä taas oltiin. Muistutus: älä leikkaa lapsen hiuksia ollessasi kahden lapsen kanssa yksin kotona; yhdellä kädellä hiusten leikkaaminen ei onnistu, jos toisella kädellä pitää pelastaa nuorempi lapsi kissanhiekkalaatikon ja kakkavaippojen seasta. Pienenä hätäratkaisuna sitten jätin Joelin pään päälle pidemmän tukkaosuuden, ettei lapsiraukka taas olisi ihan syöpäläisen näköinen. Mun mielestä toi on söpö, mutta saa nähdä mitä Sami sanoo. Trimmasin myös Alexin niskahiuksia hieman, mutta niissä ei näy eroa ollenkaan.

Saatte valitettavasti tyytyä likaisen peilin kautta otettuun kuvaan

Eilen kävin itsekin kampaajalla lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Kahden vuoden aikana olen leikannut hiukset itse, onnistuneesti ja epäonnistuneesti. Olen värjännyt markettiväreillä, ollut tyytyväinen ja pettynyt. Mun hiukset ovat olleen melko huonossa kunnossa, mutta pidemmät kuin ikinä. Väri oli uloskasvanut monesta kohtaa ja tyvessä loisti varmaan viidet eri juurikasvut. Lähdettiin luottokampaajani kanssa purkamaan väriä jotta päästäisiin hieman vaaleampaan väriin, taitettiin keltaisuutta pois ja leikattiin sentin verran latvoista. Hiukseni olivatkin paremmassa kunnossa kuin kuvittelin, sillä senttiä enempää ei edes tarvinnut leikata. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikka väri ei ole tasainen. Mutta tasainen se ei aiemminkaan ollut, ja kampaajatkaan ei pysty ihmeisiin.