Kaksplus.fi

25. syyskuuta 2013

Asiaa vauvakuumeesta

Mä olen aina ollut lapsirakas ihminen, ja olen pienestä asti ajatellut, että teen lapseni nuorena. Lapsista on ollut puhetta jo edellisissä suhteissani, mutta lähinnä vaan ajatuksen tasolla ja ehkä hyvä niin. Kun Joel ilmoitti tulostaan heinäkuussa 2010, minulle oli sanomattakin selvää että pidän lapsen, vaikka sitten yksin. Olimme tunteneet Samin kanssa vasta kolmisen viikkoa, joten olisin kyllä ymmärtänyt mikäli Sami olisi asiasta jänistänyt, ja ymmärrän myös miksi lähipiirissä oltiin huolissaan ja ehdoteltiin vaihtoehtoja lapsen pitämiselle. Onneksi Sami oli täysillä mukana alusta asti, tukemassa minua ja perustamassa kanssani perhettä.

Joelin syntyessä kaikki oli uutta ja ihanaa, ja yhdessä vauvassa oli riittävästi ihmeteltävää. Ei kuitenkaan mennyt pitkään, kun alettiin varovasti miettimään toista lasta. Joel oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen. Pieni ikäero houkutteli - silloin vaippa-ajat, uhmaiät ja yöheräämiset saisi kaikki hoidettua 'pois alta' suunnilleen samaan aikaan, jonka jälkeen niihin ei enää tarvitsisi palata. Lasten tekeminen tiheään tahtiin antoi myös uskoa pieneen haaveeseeni, että saataisiin kaikki lapsemme tehtyä ennen 25 vuoden ikää. Sen jälkeen minäkin voisin panostaa täysillä kouluttautumiseen ja uran luomiseen ilman uuden vauvan takia tulevia taukoja.

DSC_0304muok

Samia ajatus ei ihastuttanut ihan heti, mutta hän oli kuitenkin samaa mieltä, että suhteellisen pieni ikäero olisi hyvä päätös. Minä olen kaikkimullehetinyt-tyyppinen ja olisin ollut valmis uuteen raskauteen varmaan saman tien, mutta onneksi Sami vähän hillitsi innokkuuttani. Sovittiin että Joelin ollessa noin puolivuotias, jätettäisiin ehkäisy pois ja annettaisiin lapsen tulla aikanaan. Yksiäkään kuukautisia en ehtinyt ehkäisyn pois jättämisen jälkeen saada, vaan lokakuussa 2011 tein jälleen positiivisen raskaustestin. Ikäeroksi lapsille tulisi vuosi ja reilut pari kuukautta.

_DSC0101muok

Alexin raskauden loppupuolella huomasin kauhukseni jo haaveilevani kolmannesta lapsesta. Enhän ollut edes päässyt synnyttämään toista lastani! Synnytyssalissa vauvakuume nosti taas päätään, ja olin ymmälläni. Miten minulla voi olla taas vauvakuume, tässähän minulla on vauva. Siitä asti vauvakuumetta on ollut, ja on edelleen. Vauvakuume ei ole millään tavalla varjostanut raskausaikaa tai Alexin vauva-aikaa, vaan olen tietenkin nauttinut täysillä, sillä tiesinhän, ettei kolmannen vauvan aika ole vielä pitkään aikaan. Kuitenkin tultiin jo Alexin vauva-aikana suurpiirteiseen yhteisymmärrykseen Samin kanssa koska kolmas lapsi voisi olla tervetullut.

lillebror 105muok

Nyt kun Alex ei ole enää ollenkaan vauva, vaan jo pian 1v3kk ikäinen pikkutaapero, vauvakuume on kasvanut aivan uusiin sfääreihin, ja hyvä etten laske päiviä koska päästäisiin yrittämään kolmatta raskautta. Samin kauhuksi olen joutunut jo niinkin mielipuoliseen olotilaan, että olen jopa ostellut muutamia pikkuvaatteita (kuten joku tarkkasilmäinen lukija oli fb-kirpparilla huomanut). Ensimmäisen vauvanvaatteen ostin jo kesäkuussa, kuten silloin kerroin blogin facebook-sivuilla. Sami on myös poikkeuksellisesti antanut luvan ostaa seuraavaa vauvaa varten ainakin muutamat sekä tyttö- että poikavaatteet valmiiksi. Kuten aiempien raskauksien kohdalla aiotaan luultavasti pitää sukupuoli salaisuutena, joten on kiva olla sitten vaikka kotiutumisvaatteet valmiina tytölle ja pojalle. Joelin ja Alexin kohdalla ollaan osteltu vain pieniä molemmille sopivia, hieman "tylsiä" vaatteita.

vauvanvaatteet

Sukupuoliasiat ovat aikamoinen tabu, ja yleiskäsitys on että tietyn sukupuolen toivominen olisi väärin, sillä kaikki eivät saa terveitä lapsia tai lapsia ollenkaan. Voin kuitenkin myöntää, että kyllähän minä tytön haluaisin. Se ei tarkoita, että poika olisi vähemmän rakastettu tai vähempiarvoinen, se ei tarkoita että pitäisin itsestäänselvyytenä terveen lapsen saamista, tai edes sitä siunaantuuko meille vielä lapsia. Useimmiten nämä asiat ovat sellaisia, joihin ei itse voi vaikuttaa (lapsettomuus, terve lapsi, sukupuoli), joten siksi en näe mitään väärää tietyn sukupuolen haaveilemisesta. Muutenhan voisi ajatella, että on yhtä väärin toivoa tervettä lasta.

Meillä on haaveena kolme tai neljä lasta, mutta luulen, että todennäköisyys tehdä vielä neljäs lapsi kasvaa mikäli kolmaskin lapsi olisi poika. En kuitenkaan voi sanoa varmaksi sitä, sen näkee sitten ajallaan miltä tuntuu ja miten haaveet muuttuvat vuosien myötä. Tällä hetkellä kuitenkin nautitaan näistä ihanista jaloissa pyörivistä terroristeista, ja jätetään vauvakuumeet ja haaveilut ajatuksen tasolle. Ja ehkä vähän vauvanvaateshoppailuun, kun ajatuksen taso ei riitä ;)

Löytyykö ruudun takaa muita vauvakuumeisia? 
Kauanko vauvakuume on kestänyt ja miten vahvasti se ilmenee? 
Onko muitakin hulluja ei-raskaanaolevia jotka shoppailee vauvanvaatteita? 

57 kommenttia:

  1. Isla (joka on kaksi päivää Alexia nuorempi) oli parin viikon ikäinen, kun mulle iski hirmuinen vauvakuume. Pian ehkäisy jätettiin pois, kun sain Miikankin taivuteltua ja Milo ilmoitti tulostaan syyskuun lopussa. Milo syntyi toukokuussa, joten lapsille tuli 10kk 3vko ikäeroa. Nyt, kun Milo on 4kk, on mulla ihan pikkiriikkisen vauvakuume... Tällä hetkellä yritän kuitenkia takoa itselleni järkeä päähän, kaksi on ihan hyvä luku ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, teilläpä on tosiaan pieni ikäero! :) Voihan sitä olla että teilläkin mieli muuttuu, mutta voisin kuvitella että kannattaisi odottaa hieman pidempää, ettei ole kolmea alle 2,5 vuotiasta. Se voisi olla melko rankkaa :) Vauvakuume on kyllä todella kavala tauti, kun sitä voi "sairastaa" vaikka olisikin vauva :D

      Poista
  2. Täällä vauvakuumeiltu jo 14-vuotiaasta (teini joo mutta raastavaa se oli jo silloin) ja nyt on kuus vuotta kuumeilua takana. :D Ei oo vaa miehet ollu innostuneita ja ite oon halunnu kouluttautua ennen lapsia (valmistun n. kolmen vuoden päästä). Ehkä vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä sinäkin vielä ehdit lapsia tehdä, vaikka se tuskin yhtään lohduttaa vauvakuumeisen korvissa :D Mä tiesin jo pienenä että haluan lapsia nuorena, mutta en ihan kunnolla vauvakuumeillut vielä silloin. Ehkä 17-vuotiaana aloin ihan kunnolla kuumeilemaan, kun silloisen poikaystävän kanssa suunniteltiin lasten tekoa lähitulevaisuudessa. :) Onhan se myös fiksua saada kouluttautuminen pois alta ennen lasten tekoa :)

      Poista
  3. Joo, täällä kuumeillaan. :) Varsinkin kun nuorempi lähestyy ikää, jolloin aloin odottamaan häntä, niin samanlainen ikäero houkuttelisi. Meille ei tule kuin maksimissaan se kolme lasta, joten tietenkin minäkin hieman haaveilen siitä tytöstä. Ja juuri niin kuin sanoit, ei siinä ole mitään väärää. Ja varmasti poikakin on yhtä rakastettu, jos sellainen meille vielä tulee.

    Sukupuolen toivominen vaan on sellainen tabu, että tuntuu ettei missään siitä saisi puhua. Ja sitten kun lapsi on syntynyt ja onkin samaa sukupuolta kuin edellinen tai edelliset, niin ulkopuoliset toteaa että "olisi se saanut tyttö/poika olla."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että täältä löytyy niin monia jotka osaavat samaistua tilanteeseeni! :) Mä uskon että kaikki ihmiset tietävät, että terveen lapsen saaminen on jokaiselle tulevalle vanhemmalle se tärkein seikka. Luulisi sen olevan itsestäänselvyys, ja siksi en ymmärrä miksi tietyn sukupuolen toivomista on mustamaalattu niin pahaksi asiaksi.

      Joo mä olen myös joissain tapauksissa kuullut, että kun syntynyt vauva on ollut samaa sukupuolta kuin esikoinen, niin on tullut noita huomautuksia ulkopuolisilta, tyyliin että "olisipa ollut toista sukupuolta". Sama juttu raskausaikana, ihmiset kysyvät että "nytkö teette sen tytön/pojan riippuen esikoisen sukupuolesta. Se jos joku on törkeää ja luulisi kaikkien tietävän ettei sukupuolta voi valita :D

      Poista
  4. Mulla on kans vauvakuume, mulla itsellä ei ole vielä lapsia, koska haluan käydä kouluni ensin loppuun. mä olen kans ostanut pari vaatetta valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulujen suorittaminen loppuun ennen lasten tekoa on varmasti fiksu päätös, vaikka se saattaakin raastaa vauvakuume-hermoja ;)

      Poista
  5. Täällä todellakin on yksi hullu ei-raskaana oleva vauvanvaateshoppailija! Oon ollu vauvakuumeinen niin kauan kuin vaan jaksan muistaa, nuket oli pienenä mun lempileluja (yleensäkin kaikki kotileikit ym. joissa sain olla äiti tai ainakin jonkinlainen äitihahmo, oli mun lemppareita). Varmaan 10-vuotiaana yksiä kalliita Baby Born -kaksostenrattaita varten säästin rahaa ja tein jopa äidilleni töitä, jotta saisin kyseisen menopelin ostettua. Nyt ne odottavat varastossa seuraavia käyttäjiään (eli leikkijöitään). Viime kesäkuussa sitten tajusin, että Suomihan on vapaa maa eli mä saan luvallisesti ostaa kaupasta ihan mitä haluan. Ja näin alkoi mun vauvanvaatekeräily. Vaatteita on jo iso laatikollinen (osa ostettu uutena, mutta yhä enemmän olen ruvennut hankkimaan hyväkuntoisia vaatteita kirppareilta ja juoksemaan kaiken maailman alennusten ja kanta-asiakasetujen perässä) ja rahaa on palanut melkein 400 euroa. Poikaystävä on nyrpistänyt nenäänsä tälle mun "harrastukselle" (lue: pakkomielteelle), koska hän haluaisi ostella vauvanvaatteita yhdessä mun kanssa sitten kun on sen aika (ja onhan toi ihana ajatus!). Ollaan oltu yhdessä pian puoltoista vuotta. Ja ollaan jo myös suunniteltu hankkivamme lapsia (mun mielestä lapsia "saadaan", mutta tossa yhteydessä "hankkia" on parempi sana muoto) ja ollaan molemmat päädytty 3 tai 4 lapseen, aivan kuin tekin Samin kanssa. Me ollaan vasta 17-vuotiaita ja lapsiin on siten vielä aikaa (lukiot nyt vähintäänkin täytyy suorittaa loppuun, hankkia oma yhteinen kämppä ja saada tuloja tuova työ, ennen kuin lähdetään edes koettamaan), joten mun pitäis kyllä rauhottaa tätä mun ostohalua. Maailmassa kun on vaan niin paljon kauniita asioita, joita haluun (lapsilleni). Mua on myös houkutellu ajatus kätilön työstä tai jostain muusta ammatista, jossa ollaan tekemisissä sylivauvojen kanssa. Luen pääasiassa vaan vauva- mutta myös sisustusblogeja ja vauvat pyörii mulla nykyään joka päivä päässä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Eli hurjempaa vauvakuumeilijaa kuin minä saa hakea! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii, täällä yhtä hurja vauvakuumeilija!! Ihan kun olis omaa tekstiä lukenut :D Hahaa, jee en olekaan ainoa! :)

      Poista
    2. Vau! Kiitos Janna huippupitkästä kommentista! :) Teidän kommentteja lukiessani mietin vaan, että mä en taidakaan olla ihan pahimmasta päästä :D Voin kyllä ehkä ymmärtää sun poikaystävää siinä mielessä, että kun sitten joskus tuutte raskaaksi, niin häneltä menee kokonaan ohi se vauvanvaateshoppailu koska sä oot ostanut jo kaiken valmiiksi. Jotenkin musta silti tuntuu, ettei se shoppailu sulla lopu vaikka vaatteita olisi riittämiin jo viidelle vauvalle :P

      Oma asunto ja palkkatulot ovat kyllä tärkeitä hoitaa kuntoon ennen vauvan suunnittelemista, muuhun mulla ei oikein ole sanomista. Mähän olin raskaana lukiossa ja ilman Samia eläisin täysin sosiaalietuuksien varassa. Kyllä saattaisin tehdä asiat hieman toisin jos olisin vielä siinä tilanteessa, että pitäisi miettiä kumpi ensin: lapsi vai koulutus. Kuitekin toivotan teille onnea ja toivottavasti saatte pian asiat järjestykseen että elämäntilanteenne olisi vauvalle suotuisampi, ennenkuin menet vielä pahemmin "sekaisin" vauvakuumeesta :D

      Poista
    3. Musta kyllä tuntuu vähän pahalta mun poikaystävän puolesta :( Tavallaan haluisin lopettaa tän ostelun, mutta tavallaan en, pakkomielle mikä pakkomielle. Mutta mun filosofiani se on, että asioilla on tapana järjestyä :) Ja onneks mul on sellanen fiilis, ettei me varmaan jätetä vauvanvaateostoksia väliin poikaystävän kanssa sitten kun olen raskaana, vaikka kaapit jo pursuaiskin vaatteita. Ja mäkin toivon, että asiat alkaa tässä vähitellen järjestyä, ja kyllä pakostikin niin alkaa käydä, kun itsenäistytään omista vanhemmistamme. Mä oon 13-vuotiaasta asti laskenu, kuinka monta vuotta tavallaan ainakin "joudun vielä odottamaan" omien lasten hankkimista. Vuosia oli tollon 8, nyt jäljellä enää 4. 21-vuotiaana ois kyllä ihanaa jo pidellä omaa kääröä sylissä (valmistun lukiosta kakskymppisenä, koska käyn sen neljässä vuodessa eli heti sen jälkeen oma vauva ois toiveiden täyttymys), mut pikkuhiljaa oon ruvennu miettimään että pitäiskö sitä kouluttautuu ennen, vaikka senkin voi hoitaa lastensaannin jälkeen. Ja toisaalta on tottakai mahdollisuus, ettei niitä lapsia siunaannukaan niin nopeasti. En voi sokeasti luottaa siihen, et sit heti ekalla yrittämällä tärppäis. Mulla on kuitenkin mielessä ns. yläraja eli 25-vuotiaana viimestään haluun olla synnyttäny esikoiseni :) Ja kuitenkin olin mä sillon kuinka vanha tai nuori tahansa, kun se tapahtuu, niin haluun että sillä lapsella on kaikki hyvin ja se on terve. Mä haluun myös varmistaa, että meillä on poikaystävän kanssa yhteinen koti ja kunnolliset tulot silloin kun pieni ilmoittaa tulostaa, jotta sillä on koti jonne tulla ja tiedossa hyvä, puutteeton elämä :)

      Ja Emppu, kiva kuulla, ihanaa kun joku voi samaistua mun tunteisiin! :D

      Poista
    4. Haha, voin kuvitella kuinka sun kaverit tekee semmoisia "x päivää jouluaattoon" -kalentereita, ja sulla on seinällä "x-vuotta vauvantekoon"-kalenteri :D

      Sulla on ainakin näiden kommenttien perusteella tosi kypsä asenne lasten hankkimiseen ja elämän sunnittelemiseen sillä saralla. :) Mä oon myös sellainen "kaikki järjestyy" ihminen, mutta ihan erilainen silti! Mä oon just semmoinen, että tehdään vauva eikä mietitä muuta, kyllä ne asiat sitten jotenkin järjestyy. En siis kovin hyvin osaa suunnitella tulevaisuusjuttuja tai ennakoida tekojeni seuraamuksia.

      Poista
    5. Hahah, mun pikkusiskolla (joka nyt 15v.) taitaa just olla joku tollanen "x päivää jouluaattoon" -kalenteri :D Ja kiitos, kypsäs mua on monet sanonu, vaikka toisaalta vähän höpsö olenkin (kuten voi päätellä...). Mulla on selkäytimessä kaikkien asioiden harkitseminen, suunnittelu ja organisointi eli mietin aina kauan ennen kun teen jotain. En oo koskaan ollu suuna päänä menossa tekemään sen enempiä miettimättä. Mut must on kiva olla tällanen, suunnitteleminen on mun leipälaji. Voin suositella sitä kaikille, mut jos se ei luonnistu niin nou hätä, kyllä elämä kantaa :)

      Poista
    6. Meillä oli myös tuon ikäisinä kaiken maailman "x päivää"-kalenteria :D Höpsö voi tietty olla, vaikka järkeä olisikin päässä. Osaat ajatella asiat fiksusti, eikä vaan sillein "vauva on kiva, jee, tehdään vauva" -tyylillä, ettei seurauksia ajattele :)

      Poista
    7. Mun on aivan pakko kommentoida tähän väliin! Itselläni alkoi kanssa vauvakuume joskus 17 vuotiaana, kahden vuoden seurustelun jälkeen ja ajattelin etten IKINÄ jaksaisi odottaa siihen asti että olen kunnolla aikuinen, valmistunut ja naimisissa ennen kun meidän esikoinen syntyy. Päätin vain asettaa itselleni tavoitteita, esimerkiksi tuo lukio loppuun ja katsoa sen jälkeen uudestaan. Sitten päätin että sitten häiden jälkeen ja nyt olen sitä mieltä, että odotetaan niin kauan kuin valmistun ja saan oikeasti hyvän työpaikan. Nyt meillä on sitten 6v yhteistä matkaa takana, ikää 21 vuotta, häät ensi kesänä ja valmistuminen korkeakoulusta on tiedossa seuraavana vuonna, jonka jälkeen meillä on tarjota lapselle huomattavasti paremmat olot, kun olisi ollut muutama vuosi taaksepäin. En voisi olla onnellisempi päätöksestäni nyt jälkeenpäin! Jennillä ja Samilla on mennyt tosi hyvin ja he ovat pystyneet tarjota lapsilleen turvalliset ja hyvät olot jo nuorina, mutta monilla tutuillani ei ole käynyt yhtä hyvin. Tsemppiä vauvakuumeiluun Janna! Muista että te teette kaikki niinkuin itse parhaaksi näette :) Ps. On niitä vauvanvaatteita tässä ajassa nurkkiin ehtinyt jonkin verran kertyä... ;)

      Poista
    8. Voi, miten ihanaa vertaistukea täällä saakaan! Jensku, jep mä olen liian pedanttinen ja "järkevä" (aikuismainen..?) vaan ajattelemaan ja sanomaan tollei, että "vauva on kiva, tehdään sellanen" :D Vaikka kuinka omia lapsia haluan, niin en koskaan vois ryhtyä tollaseen. Ja voi Joli, kuulostaa niin ihanalta! Uskon, että ne omat pallerot on kaiken ton odottamisen arvoisia <3 Mä yritän parhaani mukaan pärjätä tän kuumeeni kanssa ja mitä omiin lapsiin tulee, niin varmasti kaikki tapahtuu niin kuin on tarkotettukin. Millon se sitten ikinä onkaan :D Mutta tavoitteet on hyviä, mullakin on niitä rutkasti, mutta kaikkein suurimpana on kuitenkin, että joku päivä saan tulla äidiksi :)

      Poista
    9. Joli, oot täysin oikeassa että on fiksua ja varmasti monissa tapauksissa lapselle parempi, odottaa että elämäntilanne on otollisempi vauvalle. Meidän lähipiirissämme on myös todella monia nuoria vanhempia. Suurin osa ovat eronneita, muutamilta lapset huostaanotettuina. Meillä on mennyt todella hyvin, ja voidaan tarjota lapsille hyvä elämä, mutta se ei tarkoita että kaikilla menisi niin. Hienoa, että sullakin on vuosien saatossa vauvakuume pysynyt aisoissa, kun osaat ajatella lapsen kannalta hyvää ajankohtaa tehdä vauva :)

      Kyllä sitä varmasti jaksaa odottaa muutaman vuoden, kun pitää mielessä että lapsi saattaa saada paremmat löhtökohdat elämäänsä. Ainahan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, mutta jos alkaa liikaa miettimään riskejä ja vaihtoehtoja, niin ei pystyisi nauttimaan elämäsyä ollenkaan :) Selkeät tavoitteet varmaan helpottaa sitä odottelua :)

      Poista
  6. Mä olen raskaana ja haaveilen myös kolmannesta, vaikka tiedän että sitä ei tule. Ainakaan seuraavaan 5-vuoteen. Meilläkin on kaksi poikaa (tai toinen vielä masussa) ja tahtoisin sen tytön. Toisaalta kun en haluaisi paritonta määrää lapsia, niin joko kaksi tai neljä, mutta neljän kanssa tarvii jo isomman auton... ihana kamala vauvakuume :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo on kyllä melko kinkkinen tilanne, jos suunnitelmissa on että lapsiluku jää kahteen, tai ainakin useamman vuoden ajaksi, ja silti vauvakuumetta pukkaa! Kiva kuulla, että on muitakin, joilla on vauvakuumetta jo raskausaikana! Mä luulin olevani ihan hullu siinä tilanteessa, kun raskaana podin vauvakuumetta. Mutta ehkä en ollutkaan, kun maailmassa on muitakin samoja tunteita läpikäyviä :)

      Poista
  7. Häääär! :D Ja ha också några flick-babykläder sparade som ja fick gratis från jobbe på Elixia :D Men sen igen så räcker lånebarn helt bra just nu :) Int sku de vara alls smart att skaffa barn när ja e halvvägs i vasa hela tiden :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijo! Ja ha hört om dom dä kläderna! To du int någo av mina kirppiskläder talteen också nångång? :D De e bara att springa runt alla kaverin o släktingar o dra i sig massor me babylukt, så klarar man sej kanske :P Nä för tilfället sku barn nog int kanske passa in i ert liv, me toisaalta, graviditetstiden tar ju 9 månader så man kan ju nog gå skolan slut t.ex. fast man e gravid *wink wink* Mera babysar!!!!!! XD

      Poista
  8. Täällä myös sairas vauvakuumeilija! :D Mulla on tainnut olla vauvakuume jo jostain 14-vuotiaasta asti ja oon aina ollut todella lapsirakas. Edelleen sama kuumeilu jatkuu ja olen pian 17v. Välillä sitä miettii pitäiskö oikeesti hommata se lapsi jo nyt kun ei tästä oikein muuten taida päästä eroon :D Vauvanvaatteita löytyy munkin kaapeista, vaikka ei ole tosiaan yhtäkään lasta vielä... En tiedä onko tämä edes ihan normaalia, mutta vauvanvaatteet on vaan niin ihania, haha. Vakavissani olen jo monta vuotta harkinnut sellaisen Reborn-nuken ostoa (käsin tehty aidon vauvan näköinen nukke), sitä voisi sitten pukea, kun ei ole vielä oikeita vauvoja XD Tiedän, todella hullua, ja vielä mainitsen tästä sinulle. Voi voi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanan piristävää lukea sun kommentti, kun huomaan etten itse olekaan se hulluin! :D Vauvanvaatteet on kyllä niin ihania, voisin ostaa niitä miljoonia! Toisaalta meilläkin on jo ainakin yksi äitiyspakkauslaatikollinen täynnä pojilta säästettyjä vaatteita, ja kahden laatikon verran oon jo myynyt poiskin, joten Sami tosiaan hillitsee mun shoppailua :D Varsinkin, kun ei edes yritetä lasta vielä! :D

      17-vuotiaana kannattaa kyllä harkita vakavasti että onko valmis ja löytyykö kaikki rahkeet vauvan hoitamiseen. Onhan siinä muutakin tekemistä kuin pukeminen söpöihin vaatteisiin ;) Toisaalta olin itsekin 17-vuotias kun ensimmäistä kertaa kunnolla harkitsin lapsen hankkimista, ja kyllä mä itsekin silloin koin olevani henkisesti valmis lapsen saamiseen. Se ei koskaan selviä, olisinko oikeasti ollut :P Onnea ja tsemppiä vauvakuumeiluun!!

      Poista
    2. Emppu, mäkin tiedän noi Reborn-nuket ja halusin sellasta itelleni jo 10-vuotiaana... Nyt mieli on kuitenkin nukeista kääntyny enemmän ihan oikeisiin vauvoihin, kun mahtava kumppanikin on jo vierellä. Musta tuntuu, että taidetaan molemmat olla ihan yhtä hulluja vauvakuumeilijoita :D

      Poista
    3. Te olette kyllä kaksi ennennäkemätöntä tapausta ;) Mullakin on tuttavapiirissä yksi toooodella "hullu" vauvakuumeilija, mutta hänkään ei ole noin innokas ollut :)

      Poista
    4. Näin kiihkeitä yksilöitä on varmaan harvassa :D

      Poista
    5. Hei Janna mäkin oon haaveillut niistä jo silloin!! :D Voi meitä XD

      Poista
  9. Mun täti on kuulemma sanonu aina että yrittää niin kauan lasta että saa tytön, ja hänellä on nyt sitten mun laskujeni mukaan 8 poikaa ja 1 tyttö! :D Ja tää tyttö on siis nuorin, jolla on sitte kaksoisvelikin :) Mut ihanaa ja onnea yrittämiselle ! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh! Tuo on jo aikamoista :D Onneksi sentään lopuksi saivat myös tytön :D Kiitos, eihän me vielä yritetä, mutta sitten joskus...

      Poista
  10. Ihana postaus, hymyilytti:p
    Mun vauvakuumeilusta tiedätkin jo niin siitä en ala kertoon enempää uteliaiden silmien alla;D
    Onneks kohta tulee Viivin vauveli niin päästään me mammat ihaileen vauvankuvia ja hyvällä tuurilla jopa nuuskuttelemaan vauvaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii<3 Viivin vauva kyllä piristää tässä armottomassa vauvakuumeessa ;) Varmasti päästään myös nuuhkuttelemaan, kunhan säkin tulisit tänne päin maailmaa!

      Poista
  11. Voiiii!! Täällä ihan samanlainen vauvakuumeilija! Mulla oli kans vauvakuume neidin ollessa vauva. Lähinnä kaipasin raskautta ja synnytystä ja sitä, että perhe kasvaisi. :) Tuo neiti on kyllä vieläkin semmoinen tapaus iltaitkuineen ja yöheräilyineen, että tauko näiden lasten välissä tekee kyllä ihan hyvää. Eikä sillä, että tämä meidän kahden talon arki muutenkaan mitään uutta lasta tähän kaiken härdellin keskelle kaipaisi. :)

    Mä jään odottamaan sun vauvauutisia. ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, samaa minäkin lähinnä odotan, että perhe kasvaa. Olen aina tiennyt että haluan sen 3-4 lasta, joten vaikka perhe on tällä kokoonpanolla ihana ja rakas, niin se ei tunnu "valmiilta" :D Niin ja oot kyllä ihan oikeassa, teidän tilanteessanne tuskin olisi millään tavalla viisasta hankkia vielä lisää lapsia sekoittamaan kuvioita :)

      Vauvauutisia saa kyllä odottaa vielä jonkun aikaa... :P

      Poista
  12. En tiedä, miten voi olla edes mahdollista, että mulla on aika ajoin vauvakuume. Toisten vauvauutiset ja vauvojen syntymät nostattaa sitä kuumetta esille enemmän.

    Täytyisi tosin se mieskin olla, niin olisi vähän "parempi" kuumeilla :D Mutta kyllä, ymmärrän sua hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvakuume taitaa olla aika yleistä naisten, ja varsinkin äitien keskuudessa. :) Mulla on sama, aina kun kuulen tuttavien raskauksista/vauvojen syntymistä, niin vauvakuume vaan pahenee! :D

      Voihan sitä ilman miestäkin tietty kuumeilla, mutta olisihan se todellisempaa kuumeilua jos olisi mieskin mukana kuvioissa, ehkä jopa itsekin vauvakuumeillen :D

      Poista
  13. Mun esikoinen oli poika, ja totta kai olin onnellinen kun ylipäätään sain lapsen ja blaablaa. Mutta vaikka J onkin mielettömän rakas, silti ultrassa, kun sain tietää toisen lapsen olevan tyttö, pääsi muutama onnen kyynel.ratikassa kotimatkalla ei voinut olla hymyilemättä. Tuntui, että olisin saanut kaikki, mitä ihminen voi toivoa: pienen pojan ja nyt myös pienen tytön. Vaikken ikinä saisi lisää lapsia, olisi silti yksi kumpaakin.
    Ja mielestäni on täysin ymmärrettävää, että jokaisella äidillä ja naisella on pieni kaipuu siihen omaan tyttäreen. ja vastaavasti sitten isit voivat toivoa sitä poikaa. Mun mielestä se on täysin luonnollista että toivoo toista, etenkin kun teillä on jo kaksi poikaa. Molemmat lapset ovat minulle todella rakkaita, mutta ehkä tyttö vasta täytti jonkun aukon. Vaikka eihän näin saa sanoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ompa ihanaa että sinulla on poika ja tyttö :) Tuollaiset ajatuksethan on ihan luonnollisia, vaikkakin "kiellettyjä". Mä en ole paljoa uskaltanut toivoa sukupuolta aiemmissa raskauksissa, koska olen pelännyt että pettyisin jos sukupuoli olisi ollut "väärä". Mä uskon myös, että moni äiti ajattelee näitä asioita, muttei ehkä uskalla puhua ääneen juuri sen aiheen tabun takia. Sukupuoleen ei voi vaikuttaa, joten en ymmärrä miksi olisi kiellettyä ajatella näitä asioita, kun niihin ei kuitenkaan ole päätösvaltaa. :)

      Poista
  14. Täälläkin vauvakuumeillaan. Kaksi lasta on ennestään poika ja tyttö. Melkein heti tytön syntymän jälkeen aloin haaveilla kolmannesta, joka luultavammin olisi viimeinen. Itse olen haaveillut viidestä, mutta miehen mielestä kolme riittää. Ikäeroakin tulisi jo lähemmäs kolme vuotta, joten toivottavasti kohta tärppäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon teille paljon onnea raskautumisyrityksissä!<3 Hienoa, että olette päässeet sopuun lapsiluvusta, vaikka eihän sitä tiedä jos miehesi muttaakin mieltään vielä ja haluaa lisää lapsia :)

      Poista
  15. Meille on koulussa opetettu että ns. tyttösiittiö on nopeampi "uimaan" kuin poika, mutta poika elää pidemmän aikaa. Eli jos lasta yrittää ja haluaa tytön, kannattaa tehdä ovulaatiotesti (jos ei sitä muuten siis tiedä) ja sitten mahdollisimman pian harrastaa yhdyntää, jotta olisi mahdollisuus sille tytölle. Asiathan eivät siis mene aina niinkuin kirjoissa sanotaan ja opetetaan, mutta tästä voisi olla edes jotain apua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös kuullut monista väitteitä jotka auttaisivat saamaan tietyn sukupuolen, ainakin jotain miehen alusvaatteiden malleista ja kivesten lämpötiloista. :D Kuulostaa lähinnä huuhaalta, enkä usko että me ruvettaisiin "tekemällä tekemään" juuri tyttöä. Mutta toki joillekin nämäkin voivat olla ihan kokeilun arvoisia juttuja :)

      Poista
  16. Noitahan on kaikkia kikkoja mitä pitäisi tehdä että saa tytön/pojan :D
    Itselläni nousi vauvakuume joskus viime talvena ja suostuttelin miehen mukaan asiaan :D nyt tulossa kolmas, tyttö tulossa (kaksi edellistä tyttöjä) ja poikaa koitettiin mutta eihän sitä voi itse päättää.
    Neljä viikkoa laskettuun ja nyt taas mietin vaivojeni kanssa että miten olen taas raskaana :D
    Ollut paljon vaikeampaa nyt kun edelliset, johtuen kai kun ikää alkaa olemaan ja muut lapset on jo isompia..no nuorin täyttää nyt kuusi eli on kyllä omatoiminen ja minulle jää aikaa vauvan hoitoon sitten enemmän :)
    Jännittää vaan yövalvomiset ja kaikki muu rumba mikä alkaa taas alusta :)
    Vauvakuume on kyllä aika kuume :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on joo, mutta ei vissiin ole mitään tutkimustietoa niiden pitävyydestä? :D
      Mä luulen että suurin osa ihmisistä kuitenkin hieman toivoo että saisi molemman sukupuolen lapsia, mikäli enemmän kuin yhden lapsen haluavat. Useasti kuulee poikalasten äidit toivovan tyttöjä ja tyttölasten äidit toivovan poikia. Ihanaa, että teillä on sitten isommat tytöt auttamassa vauvanhoidossa, isosiskot ovat varmasti innoissaan :) Tsemppiä viimeisille viikoille! :)

      Poista
  17. Vielä ehdit tehdä 7 veljestä ennenkun täytät 30 v! Tavoitetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Piristävä kommentti :) Pitäisikö vielä muuttaan Nurmijärvelle, sieltähän saa vissiin jonkun palkinnon 7 veljeksestä :'D

      Poista
  18. Me shoppailtii aikoinaa mun äidin kanssa vaan tyttöjen vaatteita, vaikkei mulla ollu miestä ja lasta. Nyt tuossa jaloissa pöyrii 2 vuotias pikku prinsessa ja kauhee kuume toisesta ollut jo pitkään!! Oli ihan kivaa kaivaa pahvilaatikosta aina isompi ja isompia vaatteita joita oltii osteltu äidin kanss aikoinaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Kiva että on ollut vaatteita jo valmiina tytölle :) Mä en oo mitään shoppaillut aiemmin ei-olemassaolevalle vauvalle, paitsi nyt, ja se on kyllä hauskaa kun voi miettiä, millainen vauva se sitten olisi ja miltä se näyttäisi niissä vaatteissa yms :P

      Poista
  19. Täällä kans hirmuinen vauvakuume ja poika on nyt 5kk. Miehen mukaan ensi kesänä voidaan miettiä seuraavaa lasta, mutta mä tahtoisin heti! :D Odottavan aika on pitkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että miehesi on kuitenkin myönteinen ajatukselle :) Niin on, varsinkin jos odottaa vasta sitä varsinaista odottamista :D

      Poista
  20. Täällä kans hirmuinen vauvakuume ja poika on nyt 5kk. Miehen mukaan ensi kesänä voidaan miettiä seuraavaa lasta, mutta mä tahtoisin heti! :D Odottavan aika on pitkä...

    VastaaPoista
  21. On itsekin kommentoitava tähän sun postaukseen :) Itse olen nyt 21vuotias ja en seurustele.Olen pienestä tytöstä asti ajatellut, että lapsia haluan.Iän myötä halu oman perheen perustamiseen on vain kasvanut.Toki, kun ei ole sitä miestä, niin tämä unelma odottaa vielä.Kyllä haluaisin sen ensimmäisen lapsen, ennen 25 ikää :)
    Sukupuoli asioista ei puhuta ikinä kovinkaan julkisesti.Varmasti kaikki edes mielessään toivoo jompaa kumpaa.Minulla oli joskus ajatus, että olisi ihanaa saada edes yksi tyttö.Pukisin hänet vaaleanpunaiseen,mekkoihin ja kauniisti.Elämän myötä olen tajunnut, että ei sen lapsen saaminen edes ole aina yksinkertaista, joten olisin onnellinen ihan kummasta vain.Ajatus omasta pienestä pojastakin on ihana :) Tänä vuonna ystäväni sai down-lapsen ja se oli hänelle kova paikka,vaikka yhtä rakas varmasti on,niin ei se terve lapsikaan ole selvä juttu.
    Tämä voi olla jonkun mielestä hassua, mutta käyn usein hypistelemässä vauvanvaatteita kaupassa ja olen ostan pari pikkuruista vaatetta, kun ovat olleet niin halpoja ja ihania :D
    Oliko sulla Alexia odottaessa ajatus, että kumpaa toivoisit? Minkälaisita nimistä tykkäisit tytölle antaa? Mulla on myös lapsille jo nimetkin valmiina :)
    Ihanaa sykysä perheellenne, ehkä minullakin on jokin kaunis päivä sellainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että tuo "ensimmäinen lapsi ennen 25 ikää", on aika yleinen haave, tunnen monia joilla on sama ikä mielessä. Eiköhän sinullakin asiat lähde sujumaan, löydät ihanan miehen ja saat terveitä lapsia. :) Kyllä mä haluaisin uskoa että jokainen odottava äiti käy läpi ajatuksia tulevan vauvan sukupuolesta, vaikka siitä aiheesta ei saisi puhua. Terve lapsi ei ole itsestäänselvyys tietenkään, mutta jos alkaa liikaa pelkäämään lapsen terveyden puolesta niin ei varmaan pysty nauttimaan raskaudesta. Nykylääketiede on niin kehittynyttä että monissa tapauksissa diagnoosin voi saada jo raskausaikana, jolloin on aikaa valmistautua ja totutella tilanteeseen. Ja vaikkei olisikaan täysin terve niin voi saada todella hyvän elämän kuitenkin.

      Joelin kohdalla kallistuin hieman enemmän toivomaan poikaa, sillä olen aina ajatellut että haluaisin esikoiseksi pojan. Ei silloinkaan ollut mitään merkitystä kuitenkaan. Alexin kohdalla en ihan oikeasti "toivonut" kumpaakaan sukupuolta, sillä molemmissa olisi ollut omat hyvät puolensa. Poika = pieni ikäero ja mahdollisesti läheisemmät välit Joeliin, tyttö = eri sukupuoli kuin esikoinen. Nyt kolmannen kohdalla täytyy kyllä sanoa että pelkään pettyväni, jos saan pojan, vaikka tiedän että se lapsi on kuitenkin yhtä rakas kuin muutkin. Meillä on valmiina pojannimi, ja kolme vaihtoehtoista tytönnimeä. Nimet mukailee jossain määrin sukulaisten nimiä, ja ovat yleisesti meidän mielestä kauniita. Joelin piti tyttönä saada nimi Ida Karoliina, ja Alexin kohdalla suunniteltu tytönnimi odottelee itselleen kantajaa, eli on meillä vaihtoehtona tulevillekin lapsille. :) Ihanaa syksyä sinullekin, kyllä sinulla varmasti joku päivä on ihana perhe <3

      Poista
    2. Kiitos ihanasta vastauksesta, piristit päivää! :) Uskon, että elämällä on tarkoitus menevän niinkuin menee, ilman suuria suunnitelmia :) Se on totta, ettei pidä raskausaikana tai muutenkaan pelätä liikaa. :) Pitää vain itsestään huolta, niin kaikki menee hyvin :)

      Poista
    3. Voi kiva kun sain olla piristyksesi :) Totta tuo on, ja jos pitää huolta itsestään ja sitä kautta vauvasta, niin ei paljoa muuta voi tehdä. Ei se pelkääminen auta, sillä jos jotain käy niin se yleensä ei ole estettävissä.

      Poista
  22. Odotan esikoistani, nyt rv 36+1, ja päivittäin mietin jo vauvalle sisaruksia :) Miehelle riittäisi yksikin, mä haluaisin kolme tai neljä, jos saisin yksin päättää ja kaikki menis hyvin.

    Oon tainnut vauvakuumeilla (jos sanaa voi lapsesta käyttää...) 6-vuotiaasta saakka, kun vanhemmilleni tuli vauvaikäinen kasvattilapsi. 25 vuoden ikää pidin mäkin maagisena rajana esikoisen saamiselle ja nyt laskettu aika lokakuussa ja omat 25v-synttärit marraskuussa. Loistava ajoitus siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että miehesi muuttaa mielensä lapsen saatuanne, tai että sinä et haluakaan enemmän lapsia enää, sitähän ei voi tietää :D Toivottavasti miehesi lämpenee ajatukseen useammasta lapsesta :) Voi kun kiva, sulla on mennyt tosi hienosti tuo ajoitus :) Onnea viimeisille viikoille, ja vauvantuoksuiseen arkeen<3

      Poista

Kiitos kommentista!