Kaksplus.fi

28. syyskuuta 2013

Vuosi ja neljäsosa

Vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen Alex. Tuo pieni ja pippurinen, temperamenttinen tuholainen. Luonne on selvästi peritty äidiltään, mielialat vaihtelevat sekunnissa ääripäästä toiseen. Pieni, kiltti ja rauhallinen vauva on kadonnut, ja tilalle on ilmestynyt pikkuinen hurjapää. Alex juoksee, kiipeilee, kaatuilee ja törmäilee. Hän nauraa, juttelee sekä jakelee mielellään haleja ja märkiä pusuja. Toisaalta hän myös raivoaa, heittäytyy maahan, puree, potkii ja huutaa kurkku suorana. Uhmaa on enemmän kuin isoveljellään ja tahtoa riittää yli oman tarpeen. Pituutta löytyy epämääräisen kotimittauksen mukaan n. 77cm ja painoa n. 10,7 kg. Kotimittauksen mukaan kolmessa kuukaudessa Alex olisi kasvanut 5cm ja alle puoli kiloa. Tarkemmat mitat selviää vuodenvaihteessa 1,5-vuotisneuvolassa.

_DSC0196muok

Alex leikkii mieluiten niillä leluilla joilla Joelkin haluaisi leikkiä, voisin kuvitella että tämä ilmiö on tuttu monissa muissakin useamman lapsen perheissä. Alex on vasta oppinut käyttämään hakka-lelua ja laittamaan palapelinpaloja paikoilleen. Hän ajelee autoilla vakuuttavan brummbrumm-äänen saattelemana. Hän keräilee tavaroita muovipusseihin ja kantelee niitä ympäriinsä, heittää palloa ja opettelee hämähäkki-laulun liikkeitä yhdessä Joelin kanssa. Alex osaa laittaa kumisaappaat jalkaan ja rakastaa kävellä sisätiloissa yksi kumisaapas jalassa. Hän pitää tanssimisesta ja kutittelusta, kirjojen lukemisesta, sekä epämääräisestä möyrimisestä.

Alex on todellinen pahantekoa rakastava pikku pirulainen. Lempiasiohin lukeutuu huonekasvien multien varastelu, ruokapöydälle kiipeäminen ja roskiskaapin tonkiminen, etenkin jos sieltä löytyy aarteita kuten tyhjiä tölkkejä tai banaaninkuoria. Kova sana on myös aterimien ja astioiden viskely pitkin keittiötä. Kaikki kaapit ja laatikot tyhjennetään, kattiloita paukutellaan ja muovipurkit puetaan hatuiksi. Alex myös kiipeilee ihan joka paikkaan, joskus todella vaarallisen näköisesti, ja kokoajan saa olla vahtimassa. Uusimpana paheena on minun ja Joelin pureminen, joka oikeasti sattuu!

_DSC0220muok

Alex on aina ollut hyvä syömään, ja suuhun on uponnut kaikki mitä tarjotaan. Viime aikoina kuitenkin asioihin on tullut muutos: ruoat lentävät kaaressa lattialle, maidot kaatuvat pitkin pöytää ja joillekin ruoille Alex ei suostu edes avaamaan suuta, vaan pudistelee pontevasti päätään ja nyrpistää nenää. Kuitenkin Alexilla on hyvä ruokahalu kun sille päälle sattuu, ja silloin hän söisi varmaan kilotolkulla jos tarjottaisiin. Lempiruokiin kuuluu lohi, jugurtti, hedelmät - etenkin viinirypäleet, ja raaka sipuli. Inhokki numero yksi on puuro, ja listassa seuraavana on riisi. Muut inhokit vaihtelevat päivän ja mielialan mukaan. Alex syö itse kaikki ateriansa, yleensä sormin, mutta hallitsee myös lusikankäytön. Nokkamukin käyttö luonnistuu, mutta mukista juominen on vielä haastavaa avustettunakin. Hampaita suusta löytyy tällä hetkellä 9 ja kaksi puolikasta.

_DSC0199muok

Alex nukkuu pääosin todella hyvin, mutta saattaa joskus satunnaisesti herätä yöllä itkemään. Yleensä itkut menevät muutamassa sekunnissa ohi eikä huoneeseen tarvitse edes mennä rauhoittelemaan. Unirytmi on muuttunut melko radikaalisti Joelin siirryttyä pinnasängystä pois. Aiemmin pojat menivät 21:30 nukkumaan ja heräsivät yhdeksän jälkeen, mutta nykyään pojat ovat ihan viimeistään 20:30 nukkumassa ja aamulla herätys koittaa yleensä jo seitsemän jälkeen. Alex nukkuisi varmaan hieman pidempäänkin, mutta herää yleensä Joelin metelöintiin, eikä sitten suostu enää jatkamaan uniaan. Alex nukkuu päiväunet omassa sängyssään, jonne hänet vain viedään ja peitellään. Päiväunet kestävät 1,5 - 2,5 tuntia. Öisin kainalossa keikkuu koira, Tikru ja Bogi-hirvi. Nyt ollaan vihdoin myös saatu aikaiseksi ostaa Alexille tyyny, ja toisin kuin Joelilla, Alexin pää pysyy tyynyssä. Olen kyllä aina saanut olla tyytyväinen lasteni hyviin unenlahjoihin, vaikka kyllä minulla on aikaisempiin aamuihin hieman totuttelemista kun en osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan iltaisin.

_DSC0234muok

Alex osaa monia sanoja ja ymmärtää suurimmaksi osaksi mitä hänelle puhutaan, sekä suomeksi että ruotsiksi. Sanavarastooon kuuluu mm. tack (kiitos), heihei, napa, oho, nam nam, mamma, brumm (auton ääni), lampa (lamppu), pappa (tarkoittaa muumipappaa), potta, ja muutamia sanoja joita en tähän hätään muista. Sanoista päätellen en osaa sanoa onko Alexilla tällä hetkellä suomenkieli vai ruotsinkieli vahvempi. Joel, joka puhuu itse enemmän suomea, juttelee Alexille vaihtelevasti molemmilla kielillä. Alex osaa ojentaa tavaroita pyydettäessä, noudattaa helppoja käskyjä kuten "mennään syömää", "mennään vessaan", tule tänne", "laita takaisin paikalleen". Ei-sana kaikuu kuin kuuroille korville, mutta luulen että se on ihan valinnainen juttu Alexin osalta.

_DSC0194muok

Kaiken kaikkiaan Alex on suloinen, valloittava ja vahvan luonteen omaava pikkuhurmuri. Hän on hieman varautunut uusien ihmisten seurassa, mutta hauskuuttaa tuttuja naamoja ja ajaa vanhempansa välillä melkein hulluuden partaalle pikku tempuillaan. Niin kovin rakas, täydellisen epätäydellinen PikkuPullukka!

Mitä teidän 1 - 1,5-vuotiaille kuuluu?

25. syyskuuta 2013

Asiaa vauvakuumeesta

Mä olen aina ollut lapsirakas ihminen, ja olen pienestä asti ajatellut, että teen lapseni nuorena. Lapsista on ollut puhetta jo edellisissä suhteissani, mutta lähinnä vaan ajatuksen tasolla ja ehkä hyvä niin. Kun Joel ilmoitti tulostaan heinäkuussa 2010, minulle oli sanomattakin selvää että pidän lapsen, vaikka sitten yksin. Olimme tunteneet Samin kanssa vasta kolmisen viikkoa, joten olisin kyllä ymmärtänyt mikäli Sami olisi asiasta jänistänyt, ja ymmärrän myös miksi lähipiirissä oltiin huolissaan ja ehdoteltiin vaihtoehtoja lapsen pitämiselle. Onneksi Sami oli täysillä mukana alusta asti, tukemassa minua ja perustamassa kanssani perhettä.

Joelin syntyessä kaikki oli uutta ja ihanaa, ja yhdessä vauvassa oli riittävästi ihmeteltävää. Ei kuitenkaan mennyt pitkään, kun alettiin varovasti miettimään toista lasta. Joel oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen. Pieni ikäero houkutteli - silloin vaippa-ajat, uhmaiät ja yöheräämiset saisi kaikki hoidettua 'pois alta' suunnilleen samaan aikaan, jonka jälkeen niihin ei enää tarvitsisi palata. Lasten tekeminen tiheään tahtiin antoi myös uskoa pieneen haaveeseeni, että saataisiin kaikki lapsemme tehtyä ennen 25 vuoden ikää. Sen jälkeen minäkin voisin panostaa täysillä kouluttautumiseen ja uran luomiseen ilman uuden vauvan takia tulevia taukoja.

DSC_0304muok

Samia ajatus ei ihastuttanut ihan heti, mutta hän oli kuitenkin samaa mieltä, että suhteellisen pieni ikäero olisi hyvä päätös. Minä olen kaikkimullehetinyt-tyyppinen ja olisin ollut valmis uuteen raskauteen varmaan saman tien, mutta onneksi Sami vähän hillitsi innokkuuttani. Sovittiin että Joelin ollessa noin puolivuotias, jätettäisiin ehkäisy pois ja annettaisiin lapsen tulla aikanaan. Yksiäkään kuukautisia en ehtinyt ehkäisyn pois jättämisen jälkeen saada, vaan lokakuussa 2011 tein jälleen positiivisen raskaustestin. Ikäeroksi lapsille tulisi vuosi ja reilut pari kuukautta.

_DSC0101muok

Alexin raskauden loppupuolella huomasin kauhukseni jo haaveilevani kolmannesta lapsesta. Enhän ollut edes päässyt synnyttämään toista lastani! Synnytyssalissa vauvakuume nosti taas päätään, ja olin ymmälläni. Miten minulla voi olla taas vauvakuume, tässähän minulla on vauva. Siitä asti vauvakuumetta on ollut, ja on edelleen. Vauvakuume ei ole millään tavalla varjostanut raskausaikaa tai Alexin vauva-aikaa, vaan olen tietenkin nauttinut täysillä, sillä tiesinhän, ettei kolmannen vauvan aika ole vielä pitkään aikaan. Kuitenkin tultiin jo Alexin vauva-aikana suurpiirteiseen yhteisymmärrykseen Samin kanssa koska kolmas lapsi voisi olla tervetullut.

lillebror 105muok

Nyt kun Alex ei ole enää ollenkaan vauva, vaan jo pian 1v3kk ikäinen pikkutaapero, vauvakuume on kasvanut aivan uusiin sfääreihin, ja hyvä etten laske päiviä koska päästäisiin yrittämään kolmatta raskautta. Samin kauhuksi olen joutunut jo niinkin mielipuoliseen olotilaan, että olen jopa ostellut muutamia pikkuvaatteita (kuten joku tarkkasilmäinen lukija oli fb-kirpparilla huomanut). Ensimmäisen vauvanvaatteen ostin jo kesäkuussa, kuten silloin kerroin blogin facebook-sivuilla. Sami on myös poikkeuksellisesti antanut luvan ostaa seuraavaa vauvaa varten ainakin muutamat sekä tyttö- että poikavaatteet valmiiksi. Kuten aiempien raskauksien kohdalla aiotaan luultavasti pitää sukupuoli salaisuutena, joten on kiva olla sitten vaikka kotiutumisvaatteet valmiina tytölle ja pojalle. Joelin ja Alexin kohdalla ollaan osteltu vain pieniä molemmille sopivia, hieman "tylsiä" vaatteita.

vauvanvaatteet

Sukupuoliasiat ovat aikamoinen tabu, ja yleiskäsitys on että tietyn sukupuolen toivominen olisi väärin, sillä kaikki eivät saa terveitä lapsia tai lapsia ollenkaan. Voin kuitenkin myöntää, että kyllähän minä tytön haluaisin. Se ei tarkoita, että poika olisi vähemmän rakastettu tai vähempiarvoinen, se ei tarkoita että pitäisin itsestäänselvyytenä terveen lapsen saamista, tai edes sitä siunaantuuko meille vielä lapsia. Useimmiten nämä asiat ovat sellaisia, joihin ei itse voi vaikuttaa (lapsettomuus, terve lapsi, sukupuoli), joten siksi en näe mitään väärää tietyn sukupuolen haaveilemisesta. Muutenhan voisi ajatella, että on yhtä väärin toivoa tervettä lasta.

Meillä on haaveena kolme tai neljä lasta, mutta luulen, että todennäköisyys tehdä vielä neljäs lapsi kasvaa mikäli kolmaskin lapsi olisi poika. En kuitenkaan voi sanoa varmaksi sitä, sen näkee sitten ajallaan miltä tuntuu ja miten haaveet muuttuvat vuosien myötä. Tällä hetkellä kuitenkin nautitaan näistä ihanista jaloissa pyörivistä terroristeista, ja jätetään vauvakuumeet ja haaveilut ajatuksen tasolle. Ja ehkä vähän vauvanvaateshoppailuun, kun ajatuksen taso ei riitä ;)

Löytyykö ruudun takaa muita vauvakuumeisia? 
Kauanko vauvakuume on kestänyt ja miten vahvasti se ilmenee? 
Onko muitakin hulluja ei-raskaanaolevia jotka shoppailee vauvanvaatteita? 

23. syyskuuta 2013

Päivä meidän kanssamme

Olen tehnyt tällaisen "päivä kuvina" postauksen viimeksi viimevuoden elokuussa, joten ehkä nyt olisi hyvä aika tehdä uusi kurkistus yhteen arkipäiväämme.

7:05 Normaali maanantai alkaa kun Joel tulee makuuhuoneeseen, Sami on lähtenyt töihin jo puoli seitsemältä. Mua väsyttää ja käsken Joelin takaisin nukkumaan. Hieman ennen kahdeksaa kuuleen lastenhuoneesta "Gomoron, gomoron!" huutamista, joten käyn noutamassa Joelin. Alex nukkuu vielä joten otan Joelin peittoni alle ja kerron hänelle satuja "Olipa kerran muumi, joka oli todella onnellinen, koska hän sai syödä lettuja ja kananmunia joka päivä". Pidän silmiä kiinni ja otan pikkutorkkuja satujen välissä. Väsyttää.

8:15 Alex herää ja aletaan aamutoimille. Pojille aamupalaksi jugurttia ja viinirypäleitä, minä tyhjennän tiskikonetta ja kiroan puoliksi likaiseksi jääneitä astioita. Yritän muistaa pyytää Samia puhdistamaan filtterin. Täytän tiskikoneen ja laitan sen päälle, avustan pojille aamupalat loppuun. Pojat leikkii autoilla sillä aikaa kun siivoan aamupalan jälkeisiä sotkuja keittiössä.

_DSC0069muok


_DSC0075muok

9:25 Aamutoimien jälkeen vedetään vaatteet niskaan ja lähdetään pihalle. Ulkona on tihkusade, mutta ilma on raikas. Pojat ajelee autoilla, liukuu liukumäestä, rämpii märässä hiekassa ja juoksentelee mäkeä ylös alas. Naapuritkin tulee pihalle, pojat saa leikkikaverin ja mun sydän itkee kun katselen pientä 2kk ikäistä poikaa, voihan vauvakuume!

DSCN0714muok

DSCN0719muok

DSCN0733muok

DSCN0728muok

10:15 Tullaan pihalta sisälle, sillä on pian ruoka-aika. Meillä ei ole ruokaa valmiina, koska valittiin pihalle meno ruoan teon sijasta, joten pojat syö anopin kaapin perältä löytyneitä 8kk ikäisten purkkiruokia. Minä syön paahtoleipää tsatzikilla.

_DSC0102muok

_DSC0091muok

_DSC0106muok

10:50 Alex menee nukkumaan, puen Joelin ja vien hänet parvekkeelle nukkumaan. Vien roskat ja käyn postilaatikolla. Istahdan koneelle ja alan luonnostelemaan tätä blogipostausta. Selaan facebookkia, muokkaan kuvia ja juttelen fb-chatissa mammaryhmäkavereiden kanssa. Luen blogeja ja selaan uutisia. Tuntuu mukavalta saada vapaa-aikaa poikien nukkuessa, mutta kyllästyttää silti. Joel temppuilee vaunuissa ja kestää jonkun aikaa että hän suostuu nukahtamaan. Järjestelen tavaroita, siivoan liinavaatekaappia ja otan puhtaat pyykit pois kuivaustelineeltä. Maksan laskuja ja hoidan pankkiasioita.

_DSC0107muok

_DSC0119muok

_DSC0079muok

_DSC0081muok

13:10 Alex herää ja päristelee sängyssä, haen hänet pois lastenhuoneesta. Luetaan kirjoja, kutitellaan ja hömpötellään. Ajellaan autoilla ja Alex leikkii Luna-kissan kanssa (lue: makaa kissan päällä ja repii sitä karvoista). Tyhjennetään tiskikonetta, Alex on oiva apuri.

_DSC0082muok

_DSC0093muok

13:40 Joel herää päiväunilta ja aletaan syömään välipalaa. Pojille vanukasta hedelmäsoseella, banaaniviipaleilla ja kaurahiutalejauheella. Minulle jugurttia ja kaurahiutalejauhetta. Välipalan jälkeen harjoitellaan eläinten ääniä, ja kuvaillaan videota. Joel osaa hienosti monien eläimien ääniä.

_DSC0097muok


14:30 Pojat haluavat katsoa Muumeja, joten minä istahdan koneelle ja jatkan blogipostauksen luonnostelua sekä kuvien muokkaamista.

_DSC0100muok

15:10 Alan valmistelemaan päivällistä, pojat leikkii lastenhuoneessa autoilla. Kuorin, viipaloin ja keitän bataattia, siistin lohta ja levitän sen päälle yrtti-valkosipulituorejuustoa. Pojat juoksentelee pitkin kotia ja leikkivät milloin mitäkin, yhdessä ja erikseen. Virtaa riittää!

16:00 Lohi on uunissa, soseutan bataatit. Joel keräilee autoja muovipussiin ja Alex tekee tuhmuuksia keittiössä. Availee kaappeja ja laatikoita, koputtelee uuninluukkuun ja heittelee haarukoita pitkin lattioita. Harjoittelen isältäni lainatun salamavalon käyttöä, ja pojat jaksavat hetken aikaa toimia malleina. Edessä on oman lisäsalaman osto, joten on kiva päästä testailemaan käyttöä ensin.

DSCN0754muok

_DSC0093muok

_DSC0088muok

16:45 Päivällinen on valmis. Sami ei ole päässyt vielä töistä, joten syödään kolmistaan lohta ja bataattisosetta. Annokset uppoavat nassuun hetkessä, ja maito maistuu. Siivoan keittiötä, kuuraan tasoja, pyyhin pöytää, pesen ruokalaput ja ruokailualustat. Täytän tiskikonetta ja kerään roskia. Tuntuu siltä, että kokoajan saa olla siivoamassa, vastahan me eilen pidettiin koko kodin suursiivous?

17:05 Sami tulee töistä ja painuu saman tien suihkuun. Minä jatkan keittiön siivoamista ja pojat ajaa kumisaapasrallia eteisessä. Hinnoittelen kirpputorivaatteita ja pakkaan ne pussiin, olen lähdössä viemään lisää tavaraa vuokraamaani kirpputoripöydälle Nella & Nuttuun, ja sen jälkeen pitää käydä Verkkokaupassa. Menen suihkuun ja laittaudun valmiiksi lähtöä varten. Pojat leikkii iskän kanssa ja katsoo Dinojunaa.

_DSC0157muok

19:30 Tulen kotiin iloisena, uuden salamavalon omistajana. Kyseessä on Nikon SB-700 lisäsalama, joka sopii sekä D3100 ja Coolpix P7100 kameroihini. Lisäsalama on välttämättömyys näin syksyyn ja pimeneviin talvipäiviin, sillä kotimme on niin hämärä, että kuvat jäävät rakeisiksi vain sisävalon avulla, ja kameroiden omat salamat tekee huonoa, luonnotonta jälkeä. Samilla ja lapsilla on hauskaa minun ollessa asioilla. Katson salkkarit ennen kuin lähden käymään kaupassa. Sami laittaa lapsille iltapalaa.

_DSC0163muok

kollaasi1

20:35 Tulen kotiin kaupasta ja pojat ovat juuri menossa nukkumaan. Alex on itkuinen mutta rauhoittuu pian. Joel heittelee peittoa ja unileluja mutta suostuu kiltisti jäämään nukkumaan kun unilelut ovat olleet hetken aikaa jäähyllä. Teen sämpylöitä ja katsellaan Samin kanssa telkkaria. Loppuilta menee samoissa merkeissä eli rentoa hengailua, datailua ja tvn katselua, kunnes hipsitään unille ennen puoltayötä.

_DSC0168muok

21:00-22:30 Muokkailen päivän viimeisiä kuvia, ja viimeistelen postausta, Sami pelaa koneella. Taidan mennä pian nukkumaan, väsyttää taas. On ollut taas yksi touhuntäyteinen arkipäivä, täynnä iloa, surua, kiukkua, rakkautta ja naurua. Raskasta, uuvuttavaa mutta silti niin palkitsevaa ja onnellista.

_DSC0109muok

Loppuun terveiset Samilta, joka ei ollut kovin iloinen salamantestaus-malli.

16. syyskuuta 2013

Lisää lastenhuonetuunausta

Tietokoneen siirrtyttyä pois lastenhuoneesta ja Joelin sängyn vaihduttua pinnasängystä lastensängyksi, valitin kuinka lastenhuone oli jotenkin liian tyhjä ja kolkko. Siskoni oli sitten avulias ja tuli auttamaan meitä laittamaan huonetta kivemman näköiseksi. Ensimmäisenä ostoslistalla oli uudet verhot. Päädyttiin puolipitkiin tummansinisiin verhoihin, kontrastina muuten niin valkoiselle huoneelle. Verhot sointuvat siniseen seinään ja heti verhot ripustettuani huone ikään kuin heräsi uudella tavalla eloon. 

_DSC0020muok

Hetken mielijohteesta hankittiin myös seinälle kaksi hyllyä, jotka osoittautuivat hyväksi heräteostokseksi! Valkoiset simppelit hyllyt näyttävät kivalta sinisellä seinällä. Yhdelle hyllylle tuli poikien koriste-esineitä kuten kummikehykset, säästöpossut ja ristiäislahjoiksi saadut pehmolelut. Toinen hylly on vielä kelloa lukuunottamatta tyhjä, mutta siihen kaavailin kahta A4-kokoista hopeista kehystä poikien kuvilla.

_DSC0022muok

_DSC0025muok

Siskoni näppäränä väkersi pojille myös leikkiteltan. Teltta on hauska pieni leikkimaja, ja kovin käytännöllinen koska sen saa pakattua pieneksi pötköksi. Kun teltta ei ole käytössä niin se mahtuu nurkkaan rullalle viemättä turhaa tilaa. Telttaa voi myös siirtää minne tahtoo, tänään aamupäivällä se toimi kissojen majana olohuoneessa.

_DSC0012muok

_DSC0029muok

_DSC0034muok

Edelleen To do-listalla on Joelin sängynaluslaatikon paikalle laitto, Expedit-hyllykön laatikon korjaus, Alexille tyyny ja kunnollinen päiväpeitto. Päiväpeiton teen samasta Marimekon Afrikan Kuningatar -kankaasta kuin Joelin päiväpeitossa. Lista lyheni vain turvalaidalla ja verhoilla, mutta alku sekin. Tai no, itse asiassa lista vain piteni, sillä nyt listaan tuli lisäksi kehysten ostaminen, kuvien tilaus kummikehyksiin ja uusiin kehyksiin, sekä kuvien laitto tuohon Joelin My First Year -kelloon. Muuallakin kodissa olisi vaikka kuinka paljon pientä tuunaamista. Hiljaa hyvä tulee.

12. syyskuuta 2013

Minne katosi hiukset?

_DSC0064muok

_DSC0059muok

_DSC0060muok

Voi hitto, tein sen taas! Kuten osa saattaa muistaakin, viime kerralla kun leikattiin Joelin hiukset, vedin vahingossa koneen lyhyimmällä terällä, vaikka piti leikata sillä pisimmällä. Tällä kertaa olin tarkistavinani entistä tarkemmin, että terän pituus on varmasti oikea, mutta kuinkas kävikään? Ensimmäinen veto hiusten läpi, ja siinä sitä taas oltiin. Muistutus: älä leikkaa lapsen hiuksia ollessasi kahden lapsen kanssa yksin kotona; yhdellä kädellä hiusten leikkaaminen ei onnistu, jos toisella kädellä pitää pelastaa nuorempi lapsi kissanhiekkalaatikon ja kakkavaippojen seasta. Pienenä hätäratkaisuna sitten jätin Joelin pään päälle pidemmän tukkaosuuden, ettei lapsiraukka taas olisi ihan syöpäläisen näköinen. Mun mielestä toi on söpö, mutta saa nähdä mitä Sami sanoo. Trimmasin myös Alexin niskahiuksia hieman, mutta niissä ei näy eroa ollenkaan.

DSCN0654muok
Saatte valitettavasti tyytyä likaisen peilin kautta otettuun kuvaan

Eilen kävin itsekin kampaajalla lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Kahden vuoden aikana olen leikannut hiukset itse, onnistuneesti ja epäonnistuneesti. Olen värjännyt markettiväreillä, ollut tyytyväinen ja pettynyt. Mun hiukset ovat olleen melko huonossa kunnossa, mutta pidemmät kuin ikinä. Väri oli uloskasvanut monesta kohtaa ja tyvessä loisti varmaan viidet eri juurikasvut. Lähdettiin luottokampaajani kanssa purkamaan väriä jotta päästäisiin hieman vaaleampaan väriin, taitettiin keltaisuutta pois ja leikattiin sentin verran latvoista. Hiukseni olivatkin paremmassa kunnossa kuin kuvittelin, sillä senttiä enempää ei edes tarvinnut leikata. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikka väri ei ole tasainen. Mutta tasainen se ei aiemminkaan ollut, ja kampaajatkaan ei pysty ihmeisiin. 

7. syyskuuta 2013

Kiireisen illan pelastus

DSCN0649muok

Joskus tuntuu ettei illalla olisi ollenkan aikaa keittää puuroa ja odottaa sen jäähtymistä pojille syömäkelpoiseksi. Kiireellisille illoille, kuten tänään kun kotiudutiin Korkeasaaresta vasta juuri ennen iltapala-aikaa, keksin tehdä ns "kylmäpuuroa" joka valmistuu hetkessä ja uppoaa lasten vatsoihin yhtä nopeasti. Resepti on muuntelukelpoinen ja sopii siis makuun kuin makuun. Helppo tehdä, ainesosien suhteet oman maun mukaan ja kaikki blenderillä sekaisin. Meillä tähän tarkoitukseen toimii parhaiten Magic Bullet, ei ihan 10 sekunnissa kuten mainoksessa luvataan, mutta nopeasti kuitenkin. 

DSCN0628muok

kollaasi1

DSCN0644muok

Poikien tämäniltaiseen kylmäpuuroon pistin tehosekoittimessa jauhettuja kaura- ja ruishiutaleita, mansikoita ja banaanijugurttia. Muita meillä käytettyjä vaihtoehtoja ovat esim. mansikoita, mustikoita ja metsämarjajugurttia tai banaaniviipaleita ja banaanijugurttia. Tällaisella iltapalalla kelpaa nukkua koko yön nälkiintymättä. Viljoja, maitotuotteita sekä marjoja tai hedelmiä. Tosi hyvää ja terveellistä! 

3. syyskuuta 2013

Lapsi yli laidan

_DSC0055muok

Sunnuntain-aamuna heräsin hassuun kolisteluun. Kissat ne vaan riehuu. Kuunneltuani hetken tajusin metelin tulevan lastenhuoneesta. Mikä näky olikaan, kun Joelin sänky oli tyhjä, ja Alexin sängystä sen sijaan pilkotti kaksi iloista naamaa keskeltä valtavaa lelu- ja kirjapinoa. Joel on oppinut kiipeämään pinnasängystään pois, ja kaiken lisäksi myös Alexin sänkyyn. Kun Joel tämän taidon oivalsi, oli pakko ottaa ja siirtää hänet lastensänkyyn saman tien, vaikka olin miettinyt pitäväni hänet pinnasängyssä kunnes tila loppuu kesken tai ainakin 3 vuotiaaksi asti. Joelin pinnasänkyä paljon isompikokoinen Muuramen Jolla-lastensänky vie niin paljon tilaa lastenhuoneesta Ikean Expedit-hyllykön ja Alexin pinnasängyn lisäksi, että jotain oli keksittävä.

_DSC0061muok

Lastenhuoneessa kaikki on tällä hetkellä ihan kesken, sillä sänkyjenvaihto-operaatio tuli ihan puskista. Ei olla vielä päätetty sisustuksesta lopullisesti, huone näyttää nyt todella tyhjältä ja kolkolta. Huoneessa roikkuu vain yksi verho, mutta en ole viitsinyt ripustaa toista verhoa takaisin koska suunnitelmissa on uusien verhojen hankinta. Joelin sängyssä yksi turvalaidan pala on vielä pois paikoiltaan, sängynaluslaatikko ei ole paikoillaan ja hyllykön rikkinäinen laatikko pitäisi korjata. Alexille pitäisi ostaa tyyny ja kunnollinen päiväpeitto. Jotain puuttuu huoneesta, mutta en oikein saa mieleeni mitä se jotain olisi.

_DSC0059muok

Meidän 71,5 neliöiseen pikkukolmioon mahtuu ihan hyvin nelisteen, mutta tuo perhanan pöytäkone. Olen samaa mieltä teidän kanssanne, jotka olette kotipostauksissa ihmetelleet tietokoneen sijaintia lastenhuoneessa, mutta kun sille ei kertakaikkiaan ole tilaa muualla. Tietokonenurkkaus sai siis uuden paikan, makuuhuoneen viimeisimmästä pienestä nurkasta. Onhan tuo vähän hölmö sijainti ja vie tilaa muutenkin pienestä makuuhuoneestamme, mutta onpahan tietokone ainakin poissa lastenhuoneesta.

_DSC0056muok

Jos olisimme ehtineet totutella ajatukseen pinnasängystä pois siirtymisestä, saattaisi illat ja aamut tuntua helpommilta. Iltaisin saa sammuttaa valot, palauttaa Alexin pehmolelut ja peitto, siivota lelut ja kirjat takaisin hyllyyn, nostaa Joel pois Alexin sängystä ja viedä omaan sänkyyn lukuisia kertoja. Koputan kuitenkin puuta, sillä nukuttaminen kestää vain 1-1,5h. Aamu alkoi tänään jo 4:25, joka on suunnilleen 5 tuntia normaalia aiemmin. Vajaan 2 tunnin jälkeen Joel kuitenkin nukahti vielä tunniksi ennen kuin 7:30 noustiin ylös. Aamuihin on totuttava, mutta periaatteessa aikaisempi herätys on hyvä lähestyvän tammikuun ja Joelin kerhon aloituksen kannalta. Tällä hetkellä tuntuu epätoivoiselta, ja näen päässäni kauhukuvia kuinka tätä sänkypelleilyä kestää kuukausitolkulla, mutta toivottavasti ei sentään. Kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta ohimenevä vaihehan tämäkin vain on, onneksi! 
Miten teillä on onnistunut lapsen siirtäminen pois pinnasängystä? Minkä ikäinen lapsi oli silloin?