Kaksplus.fi

9. heinäkuuta 2013

Kavereita

_DSC0041muok

_DSC0033muok

_DSC0018muok

_DSC0013muok

_DSC0054muok

Tänään iltapäivällä otettiin nokka kohti naapurikaupunkia ja suunnattiin Iinan, Tiaran ja Zeldan luokse. Oli hauska päästä tututstumaan ihan kasvotusten, muutenkin kuin vaan netin välityksellä. Pojat tulivat hyvin toimeen Tiaran kanssa ja osasivat hienosti leikkiä keskenään ja sovussa. Zelda oli juuri niin seurallinen mitä reilu 2kk ikäiseltä vauvalta voi odottaa, mutta pojat kävivät kyllä häntäkin vähän silittämässä. Oli mukavaa saada aikuista juttuseuraa lasten samalla saadessa leikkiseuraa. Aivan mahdottoman suloiset tyttäret, ja ihana äitikin! Oli oikein hauska päivä, toivottavasti nähdään pian uudestaan!

_DSC0066muok

_DSC0070muok

_DSC0079muok

Minusta tuntuu usein melko yksinäiseltä. Mulla on muutama hyvä ystävä, joilla on myös lapsia ja elävät samanlaista elämäntilannetta. Sitten löytyy niitä, joilla on täysin erilainen elämäntilanne, joiden kanssa voi viettää omaa aikuistenkeskeistä aikaa, mutta myös yhdessä lasten kanssa. Kavereista osa asuu kauempana eikä heitä näe usein, osan kanssa ei vaan tule nähtyä vaikka mahdollisuuksia ehkä olisikin. Osan kanssa yhteydenpito on vaan loppunut. Osittain minun aloitteestani, osittain toisinpäin, suurimmaksi osaksi tarkoituksettomasti. Valitettava totuus on, että erilaiset elämäntilanteet saattavat rajoittaa yhteisen sävelen tai tekemisen löytämistä, vaikka aiemmin olisi ollutkin helppoa. Tällä hetkellä tuntuu, että vietän eniten aikaa naapureidemme kanssa. Heitä näkee joka päivä pihalla, aikuiset saa seuraa ja lapset leikkivät keskenään. Viihdyn heidän kanssaan, mutta ei se silti ole samanlaista kuin ystävien kanssa vietetty aika.

On vaikeaa, ja jopa hieman hävettää avautua yksinäisyydestä. Tuskin kukaan on iloinen siitä ettei ole kovin montaa ystävää kenen kanssa viettää aikaa. Ihminen tarvitsee perhettä ja ystäviä ympärilleen. Mutta tosiasia on, että mulla on vain muutama hyvä ystävä. Haluaisin enemmän kuin mielelläni tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä, varsinkin nyt kun Sami tekee pitkiä työpäiviä ja minä olen suurimmaksi osaksi ajasta yksin poikien kanssa. Mutta ei ystävien löytäminen ole niin helppoa kuin joskus lapsena, kun ei tarvinnut kuin kysyä "Ollaanko kavereita?".

Miten teidän ystävyyssuhteet ovat muuttuneet lastensaannin myötä? Oletteko saaneet uusia ystäviä, entä ovatko vanhat ystävät säilyneet?

27 kommenttia:

  1. Tuutteko joku päivä puistoon/kahville mun ja Aatun (7kk) kanssa? :) Asutaan Kivenlahdessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovitaan ihmeessä treffit! :) Voitko vaikka laittaa fb:ssä viestiä mullepäin? esim blogin sivulle :)

      Poista
  2. No kyllä kaveripiiri supistu melkoisesti kun aloin odottaa. mutta ne ystävät jotka pitävät yhteyttä ja välittävät emmasta on jääneet :) uusia ystäviä on toki vaikea löytää opiskelijapiireissä, mutta kyllä lapsirakkaita ja hauskoja uusia ystäviä ollaan saatu, jopa mies!! :P

    -Amelia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It's still a bit weird to see you talk/write in finnish, don't know why :D Mulla on myös muutamat parhaat jääneet, mikä on tärkeintä! Parhaimmat ystävyyssuhteet kestää kyllä elämänmuutokset :) Meidän pitäis myös nähdä joku päivä! :) ja onnea miehestä! <3

      Poista
  3. Lapsensaannin jälkeen ei kaveripiiri ole muuttunut/vähentynyt, se tapahtui jo aiemmin kun kaverit suuntasivat aikanaan opiskelemaan kuka millekin paikkakunnalle. Onhan se yhteydenpitio vähentynyt ajan saatossa.
    Olen samaa mieltä, että kavereiden saaminen on nykyään vaikeampaa, vaatii itseltä enemmän. Tosin olen aina ollut hiljainen ym. ja kaverisuhteiden luominen ollut vaikeampaa, mutta vaikeammaksi vielä näin aikuisena muuttunut. Onneksi on näitä perhekerhoja ym. missä sitten tapaa uusia samassa elämöntilanteessa olevia ihmisiä (jos viitsii/haluaa käydä). Meilläkin pikkukylällä on parikin kerhomahdollisuutta, täytyisi syksyllä kunnostautua käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on harmillista, mutta kovin yleistä että elämänmuutokset muokkaavat kaveripiiriä. Sitten on niitä ystävyyssuhteita jotka kestävät läpi kaiken. Mä olen aina tullut hyvin toimeen poikien kanssa, ja tyttöjen kanssa on ollut vaikeampaa luoda kaverisuhteita. Parisuhteen ja lastensaannin myötä menetin kaikki miespuoliset kaverini, mikä on surullista.

      Hienoa, jos saat aikaiseksi alkaa käydä kerhoissa, toivottavasti mäkin löydän jotain vastaavaa, ja saisin aikaiseksi mennäkin sinne :)

      Poista
    2. Neuvolassahan ne varmaan osais ainakin kertoa, mitä kaikkiamkerhoja tms. lähiympäristössä on? :)

      Poista
  4. Mulla osa "ystävistä" katosi, osa jäi. Nyt olen kuitenkin tavannut paljon uusia ihania ihmisiä, joista on tullut tärkeitä ystäviä minulle. Tomaskin tykkää hurjasti kaikista äidin ystävistä ja etenkin ystävien lapsista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihanaa, että voi yhdistää omat kaverinsa ja lasten kaverit, tai siis että sekä äidit että lapset saavat seuraa samalla :)

      Poista
  5. Voi, ompas kiva että sait Iinasta kaverin! Vaikutatte molemmat niin huipuilta :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iina on tosi mukava<3 Toivon, että tutustuisimme hänen kanssaan vielä paremmin :)

      Poista
  6. perhekerhoon vain,sieltä saa hyviä ystäviä ja juurikin mamma ystäviä :) Itse olen moneen tutustunut ja käydään usein kylässä/kahvilla yms :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin on ennakkoluuloista ja hieman noloa, mutta mua jotenkin hirveästi pelottaa ja ahdistaa mennä perhekerhoihin tmv paikkoihin missä on paljon tuntemattomia ihmisiä. Siksi ei olla poikien kanssa koskaan oikein käytykään. Tuntuu, että sellaisissa paikoissa, missä on paljon äitejä lapsineen tulee helposti sellainen arvosteltava olo, varsinkin nuorena äitinä. Ja entistä suuremmalla syyllä jos muut tuntevat toisensa jo ennestään. Pitäisi vaan voittaa tyhmät tunteet ja lähteä edes kokeilemaan. Hienoa, että sä oot saanut ystäviä perhekerhosta :)

      Poista
  7. Muutama "nuoruuden" ystävistä on säilynyt, riippumatta elämäntilanteen muutoksista (parisuhde, lapset, muutto toiselle paikkakunnalle)
    Koen, että ne ihmiset joiden kanssa haluankin olla tekemisissä, ovat edelleen ystäviäni.
    Itsekin kyllä koen, että ystävystyminen on nykyään hankalampaa kuin esim. opsikeluaikoina. Kyllähän sitä puistossa tms. juttelee äitien kanssa, mutta ei sitä ystävyydeksi voi kutsua.
    Toisinaan olisi kiva itsestäkin että olisi joku kiva (lapsiperhe)kaveri, joka ns.ymmärtäisi hyvin tilanteet, kuten oman väsymyksen/lasten asioita. Hyvienkin ei-perheellisten kavereiden kanssa on mukavaa, mutta kyllähän se on tosiasia, että he eivät täysin aina ymmärrä lapsiperheen arkea :)
    Kuten paras ystäväni, jolla ei ole omia lapsia: olin juuri synnyttänyt(sektiolla) 2.lapsen äiti ja tosi väsynyt.. hän sitten spontaanisti kysyi,"miksi näytän niin väsyneelta ja harmaalta" :D Niinpä.
    Toki on ihanaa puhua välillä muustakin kuin lapsista.

    Mutta kannattaa rohkeasti vaan jutella kerhoissa/puistossa äitien/isien kanssa. Yleensä myös se, että lapset leikkii keskenään, on ns. avaus vanhempien keskustelulle.
    Pitkä stoori, mutta tuntui niin tutulta sun ajatukset.
    Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä osasit tosi hyvin ilmaista myös asioita mitä liikkuu mun mielessä. Parhaimmat ystävät ovat säilyneet läpi eri elämäntilanteiden, uusia tuttavuuksia (enimmäkseen niitä perheellisiä) on löytynyt mutta en itsekään kutsuisi niitä ystävyyssuhteiksi.

      Mä tykkään viettää aikaa ei-perheellisten ystävien kanssa juuri siksi, että saa sitä erilaisuutta arkeen, olla aikuisten kesken. Onneksi kaikki omat ystäväni ovat tosi hyvin ottaneet lapset vastaan eikä heitä haittaa viettää aikaa myös lasten kanssa, jos tilanne on sellainen etten pääse ilman lapsia heitä näkemään :)

      Hahahah, anteeksi, mutta mua rupesi naurattamaan ihan törkeen paljon toi kaverisi kommentti :DD piristi ehdottomasti päivääni! :D Ja kyllä, ainakin saa juttukavereita vaikkei nyt ystäviksi rupeaisikaan puisto/kerho/yms kavereiden vanhempien kanssa. Olen kyllä tosi iloinen, että meillä on niin ihania naapureitakin joista on muodostuneet kavereita niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Tsemppiä sullekin sinne päin ja kivaa kesää! :)

      Poista
  8. Mullakaan ei ole kovin montaa lapsellista kaveria. Me voidaan lähteä teidän kanssa vaikka puistoon oikeastaan milloin vaan, vaikka tänään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ku kiva juttu! Oli sittenkin hyvä ajatus kirjoittaa tästä aiheesta. Sovitaan ehdottomasti tapaaminen joku päivä :) Ollaan yhteyksissä fb:n puolella?

      Poista
  9. Me voitais mielellään tulla Danielin kanssa teijän seuraks! Daniel ja Joelki tuli niin hyvin toimeen viime mammatapaamisessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voi kun kiva! :) Sekin oli vähän harmi, ettei niitä mammatapaamisiakaan oikein vissiin järjestetä enää? En oo ainakaan ite huomannu että kukaan ois sopinut mitään :D

      Poista
  10. Musta tuntuu samalta, mulla ei ole oikeastaan ketään kaveria, tai ainakaan sellaista jolla olisi lapsia. Se on välillä tosi rankkaa, kun ei ole aikuista seuraa ollenkaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Se on harmillista ja surullista :/ Vaikka aihe ei ole kiva, niin tuntuu silti ehkä vähän huojentavalta, etten ole ainoa joka pohtii tällaisia tunteita.

      Poista
  11. Heei eikös mekin asuta toosi lähekkäin? Olis kiva joskus treffailla! Voisin huomenna lisätä sut fb-kaveriks jos vaan sulle käy! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo melko lähellä :) Voidaan ihmeessä tavata! Kiva kun tän postauksen myötä on tullut niin paljon positiivista palautetta ja samanlaisia kokemuksia ihmisiltä. Lisää ihmeessä :)

      Poista
  12. Det var jätte modigt skrivet och många känner som du, och man kan också känna sig ensam utan barn. Lycka till! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack så mycket för en fin kommentar! :)

      Poista
  13. Ruvetkaa poikien kanssa käymään avoimessa päiväkodissa muutaman kerran viikossa. Siellä voit sinä sekä pojat saada uusia tuttavuuksia. Ja tietysti sinä ehkä hetken hemmottelu aikaa, riippuu mitä millekin päivälle on luvassa. Ota ihmeessä selvää mistä löytyy lähin avoin päiväkoti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyy selvitellä mistä löytyisi ja minkäslaista toimintaa siellä on :) Meillä on vaan harmillisesti sellainen päivärytmi, että ainakin joskus aikaisemmin on ollut mahdotonta lähteä siihen aikoihin mitä avoimet päiväkodit ovat auki.

      Poista

Kiitos kommentista!