Kaksplus.fi

31. heinäkuuta 2013

Piknikillä

Muistan omasta lapsuudestani paljon asioita, ihania, kivoja muistoja. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen vanhempieni halu tehdä arkisistakin asioista hauskoja ja muistettavia. Tämanlaista asennetta tahtoisin itsekin käyttää hyväksi lasteni kasvatuksessa ja hyvien muistojen luomisessa heille. Eräs helposti toteutettavissa oleva arjen piristäjä liittyy ruokailuun ja syömiseen. Muistan syöneeni esimerkiksi pinkkiä makaroonilaatikkoa, hassuja nakki-naamoja ja päärynähiiriä. Pojat ovat vielä hieman pieniä ymmärtämään kunnolla tämän tyylisiä juttuja, mutta en malta odottaa että he kasvavat ja ymmärtävät hauskuuden itsekin. Mulla on takataskussa jo useampi hyvä idea ja suunnitelma miten toteuttaa näitä arjen piristyksiä kunhan pojat niistä jotakin ymmärtävät. Muutama päivä sitten ilma oli lämmin mutta hieman tylsä, joten päätettiin piristää harmaata arkea piknikillä.

_DSC0058muok

_DSC0065muok

_DSC0080muok

_DSC0111muok

_DSC0084muok

_DSC0094muok

_DSC0113muok

_DSC0086muok

_DSC0123muok

_DSC0127muok

Parveke on ollut meillä lapsilta kiellettyä aluetta, mutta nyt siihen tuli vihdoin muutos kun Sami rakensi kauan suunnitellun hyllyn seinään. Nyt voin hyvillä mielin nostaa kissanhiekkalaatikon pois poikien ylettyviltä ja pitää parvekkeen ovea auki. Kun pojat tulevat sisään, hiekkalaatikko nostetaan takaisin alas ja kissat pääsevät vapaasti tarpeilleen. Lämmin päivä oli täydellinen juhlistaa parvekkeen uudistunutta käyttömahdollisuutta! Kasa peittoja ja tyynyjä parvekkeelle, mukaan eväät ja voilà! Köllimistä, naurua, iloa, haleja ja hauskuutta. Eväiden esillepanossa yritin olla vähän mukamastaiteellinen tämän hienon hetken vuoksi, hahaha! Välipalan jälkeen katseltiin vielä muumeja kaikki rivissä!

29. heinäkuuta 2013

Poikkeavaa

Meillä on takana hauska, mutta normaalista poikkeava viikonloppu. Kuvia ei valitettavasti ole perjantailta tai lauantailta, joten pelkkä teksti kelvatkoon siltä osin. Perjantaina Sami pääsi töistä jo ennen kuin pojat menivät päiväunille, joten saimme viettää muutaman tunnin kahdestaan poikien nukkuessa. Poikien herättyä päiväunilta nappasin Joelin mukaani ja lähdettiin lääkärille. Lääkärikäynnistä en sen kummemmin kerro, mutta saatiin Joelille tarvittavat lääkkeet ja nyt hän on jo paranemaan päin. Lääkärin jälkeen poikettiin apteekissa ja ruokakaupassa, jonka jälkeen käytiin vielä pikavierailulla Joelin isomummin luona syömässä pullat. Sami ja Alex viettivät hauskaa isä-poika aikaa kotona. Ilta sujui suhteellisen normaaleissa merkeissä, kunnes ystäväni Maria soitti yhdeltätoista, että lähtisinkö hänen kanssaan juhlimaan. Oltiin alunperin suunniteltu menevämme lauantaina, mutta vapaailta vaihtuikin perjantaiksi. Valmistauduin pikavauhtia kunnes minua tultiin jo hakemaan. Suunnattiin Itähelsinkiläiseen baariin, jossa törmäsimme tuttuihin, juotiin muutamat ja tanssittiin jalat kipeäksi. Jaksettiin tanssia ihan pilkkuun asti, jonka jälkeen kyyti odotti jo baarin edustalla. Kotiin tullessani oli jo niin kova nälkä kun en moneen tuntiin ollut syönyt, että keitin itselleni vielä nuudeleita. Ei kovin fiksua, mutta nälkä voitti väsymyksen ja pääsin vasta viideltä nukkumaan. Onneksi Sami oli luvannut antaa mun nukkua seuraavana aamuna.

Lauantaina heräsin yhdentoista aikoihin siihen, että Sami laittoi pojille lounasta. Olin aamuyöllä kotiutuessani kirjoittanut ruoanlaitto-ohjeet lapulle, jotta Sami tietäisi mitä tekisi. Lähes poikkeuksetta minä olen meidän perheessä ruoanlaittaja, joten oli ihanaa kerrankin tulla valmiiseen pöytään ja syödä tuoretta kanarisottoa yhdessä koko perhe. Poikien herättyä päiväunilta mentiin pihalle leikkimään, ja siellä vietettiin useampi tunti. Tavattiin myös ensi kertaa pihalle uskaltautuntu uusi naapurimme, kaksiviikkoinen pieni Rasmus-poika. Kyllä siinä vauvakuume taas nosteli päätään, miten sen voikaan unohtaa kuinka pieniä ja ihania vastasyntyneet ovat? Viihdyttiin kavereiden kanssa pihalla ruoka-aikaan asti, jonka jälkeen Alex meni päiväunille. Tällä välin minä kävin kaupassa ja vein auton pikkuveljelleni. Illalla Samin serkku tuli meille saunomaan, ja minä tein sillä aikaa salaattia iltapalaksi. Ilta venyi taas melko myöhään, kun jumituin koneelle pelaamaan tyhmiä pelejä.

Sunnuntai-aamuna oli minun heräämisvuoroni. Väsytti aivan järkyttvän paljon huonosti nukuttujen öiden takia, ja pojat pelleilivät aamupalalla. Päivä lähti nihkeän alun jälkeen kuitenkin ihan kivasti käyntiin. Sami sai nukkua myöhään ja hoiti poikien lounastamisen, jolloin minä sain hieman levätä väsymystäni. Poikien herättyä päiväunilta lähdettiin Samin äidille kyläilemään. Matka julkisilla on melko ärsyttävä, bussi-metro-bussi yhdistelmä kestää pitkään ja yleensä ollaankin menty aina autolla, nopeaa ja helppoa. Mutta, koska pikkuveljelläni oli auto, lähdimme julkisilla. Ensin käveltiin Isoon Omenaan lataamaan Samin bussikortti jotta pääsisimme bussiin, kun ei ollut käteistä. Bussimatkalla syötiin välipalaa jonka jälkeen siirryttiin jo metroon. Poikkeuksellisesti jätettiin toinen bussimatka väliin ja käveltiin metroasemalta Samin äidille. Ihanassa kesäsäässä se oli oikein mukavaa.

_DSC0192muok

_DSC0075muok

_DSC0067muok

_DSC0162muok

mekko/Indiska 
alustoppi/Pieces
vyö/H&M
ballerinat/Pariisista
laukku/Longchamp
aurinkolasit/Ralph Lauren
korvakorut/Snö of Sweden
(juurikasvu/armotonta laiskuutta)

_DSC0104muok
Joelin päällä: hattu/H&M, paita/Lindex, shortsit/kirpputorilta, kengät/Crocs

_DSC0107muok
Alexin päällä: hattu/Ciraf, paita/Ralph Lauren, shortsit/H&M, kengät/Crocs

_DSC0098muok

_DSC0099muok

_DSC0100muok

_DSC0201muok

Päivä vierähti anopin luona, ja illalla lähdettiin takaisin kotiinpäin. Käveltiin taas metroasemalle ja hypättiin Kampissa bussiin joka veikin meidät mun vanhempieni luokse. Siskoni kissa on vanhemmillani hoidossa, sillä siskoni ja hänen poikaystävänsä lomailevat ulkomailla. Mun vanhemmat palaavat lomalta vasta huomenna, ja veljenikin lähti tyttöystävänsä mökille, joten minun tehtäväkseni jäi käydä syöttämässä kissa. Vanhemmiltani käveltiin kotiin, hoidettiin äkkiä iltatoimet jotta saimme pojat nukkumaan, oltiin hieman liian myöhään kotona. Poikien mentyä nukkumaan rentouduttiin Samin kanssa kera salaatin ja naanleivän, mukava loppu päivälle. Normaalista poikkeava viikonloppu antaa uutta virtaa jälleen yhdelle arkiviikolle. 
Oikein hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

25. heinäkuuta 2013

Pitää olla pikkasen pläski

Olen huomannut useissa blogeissa sellaisen ilmiön, että heti kun joku kertoo voivansa hieman pahoin, olevansa väsynyt tai kärsivänsä vatsakivuista, niin kommenttiboksiin ilmestyy vähintään yksi tämän tyyppinen kommentti "Ootko raskaana?", "Ettet vaan olisi raskaana?", "Saattaisiko johtua raskaudesta?". Omassa blogissani näitä on myös nähty, ja näin kävi myös tällä kertaa kun kirjoitin SnadiStadi-postaukseen vatsakivuistani. Tällä kertaa kysyjä oli...

_DSC0046_1

_DSC0070_1

....valitettavasti väärässä. Näissä kuvissa en pullistele, en pidätä hengitystäni, en työnnä vatsaa ulospäin enkä kikkaile millään muullakaan tavalla. En ole raskaana, vaan täysin normaali oma itseni. Valitettava tosiasia on, että nykyään riippumatta mitä syön niin turpoan virtahevoksi. Oli se sitten pari rusinaa, persikka, ruisleipäviipale, iso annos risottoa, tai kuten näissä kuvissa: pienehkö salaattiannos. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta tämä alkaa olla jo melkoisen ahdistavaa. Voin muuten ihan hyvin, ja normaalisti, eikä mieleeni tule yhtään järkevää syytä tähän turvotukseen. "Normaalina" vatsani näyttää ihan erilaiselta ja siitä löytyy kuvia esim Vuosi synnytyksestä -postauksessa, jonka kirjoitin muutama viikko sitten. Normaalitilanteen ja turvotuksen ero on pöyristyttävän suuri. Tiukemmat paidat ovat ehdoton ei, ja julkisesti syöminen poissuljettua, mikä rajoittaa normaalia olemista ja lempivaatteiden pukemista. En vaan oikein tiedä mitä ihmettä tekisin tai mihin lähtisin selvittelemään tätä asiaa. Jos jollain teistä on hyviä diagnooseja tai fiksuja ideoita niin kertokaa ihmeessä!

22. heinäkuuta 2013

Hauska sunnuntai!

Eilen iltapäivällä poikien herättyä päiväunilta lähdettiin kohti Ruoholahtea ja hupipuisto SnadiStadia. Paikka oli meille uusi tuttavuus, mutta kaverit olivat suositelleet ja ihan oikeassa olivat: mahtava paikka! Me ollaan aiemmin käyty HopLopissa, ja SnadiStadihan on ihan samanlainen paikka; silmiä särkevän värikkäitä hökötyksiä ja lasten riemun kiljahduksia. Viimeksi Hoplopissa ollessamme Alex oli niin pieni, että nukkui turvakaukalossa koko päivän, mutta nyt hänkin pääsi mukaan leikkimään sydämensä kyllyydestä. Törmättiin myös tuttuihin naamoihin, mutta harmillisesti Iinan porukka oli lähdössä samalla ovenavauksella kun me tultiin, joten tällä kertaa ei leikkiseuraa herunut. Oli kyllä ihan huippuhauska päivä ja pojat nauttivat. Liukumäkiä, pallomeriä, pomppulinnaa, trampoliinejä, leluja, kiipeilytelineitä, siinä alkoi pakosti vanhempiakin lapsettaa! SnadiStadista löytyy myös koripallokenttä, skeittiramppeja, sählykenttä, tikkulätkää ja suuri hiekkalaatikko yms, joten tekemistä löytyy kaikenikäisille. Me viihdyttiin parhaiten alle 4-vuotiaiden alueella sekä kiipeilytelineissä ja pallomerissä. Varmasti mennään uudestaan!

_DSC0029muok

_DSC0038muok

_DSC0058muok

_DSC0069muok

_DSC0071muok

_DSC0064muok

_DSC0078muok

_DSC0123muok

_DSC0113muok

_DSC0138muok

_DSC0144muok

_DSC0141muok

_DSC0168muok

_DSC0157muok

Hauska sunnuntai sai surkean lopun kun mua muutaman päivän ajan vaihtelevasti häirinnyt vatsakipu muuttui sietämättömäksi. Kipujen takia päädyin sitten siihen että kun en enää psytynyt liikkumaan niin lähdin sairaalaan näytille. Muutama tunti siellä vierähti tutkimuksissa mutta mitään ei selvinnyt. Lääkäri epäili kohtutulehdusta, mutta koska kuumetta ei ollut, tulehdusarvot olivat normaalit ja vain leukosyytit olivat koholla, päätti lääkäri vaan seurata tilannetta ja pisti lähetteet labraan tälle päivälle. Aamulla sitten lähdin terveyskeskukseen jossa aikani jonotin kunnes selvisi ettei mitään lähetettä olekaan. Turha reissu ja taas kyllä huomaan miksi suosin yksityisiä lääkäriasiemia julkisten sijaan. Särkylääkkeillä kipu pysyy jokseenkin kurissa, mutta jos tämä ei tästä ohi mene niin täytyy käydä taas näytillä. Joku syy näin sietämättömille kivuille kyllä täytyisi olla!

19. heinäkuuta 2013

Legokaupungin nousu ja tuho

_DSC0020muok

Mamma leker lego, Aka också leker. Lego biten, tämä biten. Mitä, mamma?

_DSC0043muok

Aka dinosaurus, Aka bort! Aka rikkoo. Dinosaurus tulee.

_DSC0045muok

Nej Aka. Aka leker. Mm-m. Lego leker. Aka hakkaa.

_DSC0027muok

Vaaaau! Nalle Puh siinä. Puskutraktori (tarkoittanee asfalttijyrää). Oj nej. Nalle Puh rikki. Voi ei.

_DSC0029muok

Aka! Aka! Mitä Aka? Rekka tulee, tididididid. Oho! Kasta lego biten!

_DSC0025muok

Ihaa! Ihaa pastilli? Nej nej, ingen pastill. Ingenting. Ihaa kärry.

_DSC0031muok

Krokodil, räääääääääääääyh. Räääyh räääääyh grrrrrrrr mmmmrrrrrr. Krokodil rikkoo.

_DSC0048muok

Haloo? Haloo? Muumi! Mennään kattoo muumi!

Heihei, Nalle Puh menee kattoo muumii. Auta! Auta minun (minua)

_DSC0042muok

Heppa karkuun, karkuun! Rekka ajaa. Hitåt, kom kom. Nej, köra rekka.

_DSC0003muok

Oj nej! Indian båten. Kanot? Nej, båt!

Autot ajaa. Kato! Autot ajaa! Mamma bygger, auta! Aka inte komma, Aka NEJ.

_DSC0023muok

Mamman näkökulmasta leikki meni suurin piirtein näin: Rakennetaan yhdessä legokaupunki. Joel keskittyy rakentamiseen mutta turhautuu kun Alex yrittää auttaa. Alex-dinosaurus tulee ja tuhoaa tornit, talot ja rakennelmat. Nalle Puh jää jyrän alle. Joel suuttuu ja krokotiili hyökkää kaupunkiin. Joel soittaa hätäpuhelun muumille. Ajoneuvot ja eläimet lähtevät Alex-dinosaurusta karkuun muumien luokse. Sitten olikin jo välipala-aika.

Kaksivuotiaan lapsen leikkejä ja mielikuvitusta on hauska seurata. Legoista rakentuu mitä omituisimpia rakennelmia ja kaikille on omat tarinat. Leikit ovat jännittäviä ja kaikki muuttuu hetkessä. Meidän kohdalla hetkessä muuttuu myös kieli, sillä suomi ja ruotsi menee puheessa ihan sekaisin. On hassua, että vaikka pojat ovat suurimman osan päivistä minun kanssani, on Joelilla suomenkieli paremmin hallussa. Meneillään on myös vaihe, jossa Alex ei kelpaa mihinkään ja Alexin pitää mennä vaan pois. Pieni Alex raukka ei ymmärrä miksi hän ei saa olla mukana. Vaikka riitoja ja rähinää syntyykin usein, niin välillä pojat osaavat kyllä leikkiä ihan sovussakin.

Millaisista leikeistä teidän taaperot tykkää? Tuleeko lapset toimeen vai ovatko leikit pelkkää riitaa?

13. heinäkuuta 2013

Arkistojen kätköistä

Vähän aikaa sitten sain kommentin jossa toivottiin postausta minun ja Samin vauvakuvista, jotta niitä voisi vertailla Joelin ja Alexin kuviin. Nyt vihdoin muistin käydä tonkimassa meidän valokuva-albumeita ja napsia sieltä otoksia esiteltäviksi. Täysin selvää on aina ollut, että Joel on perinyt ulkonäönsä isältään. Joissakin kuvissa en meinannut itsekään nähdä eroa Samin ja Joelin välillä. Samin vauvakuvista löytyi kuitenkin myös monta kuvaa jossa yhdennäköisyys Alexiin on suuri. Minua alkoi jo melkein suututtamaan, kun tajusin että lapsillani ei ole mitään minulta perittyjä piirteitä. Kunnes kävin omat valokuva-albumit läpi. Minun ja Joelin välisiä yhdennäköisyyksiä ei juurikaan löytynyt, mutta todella useassa kuvassa tuntui että katsoisin Alexia enkä itseäni. On kovin mielenkiintoista kuvitella miltä mahdollinen tyttövauva näyttäisi, jos sellainen joskus saadaan. Tämä postaus keskittyy vain minun ja Samin vauvakuviin, ja jätin siis pois kaikki vertailukuvat pojista. Poikien kuvia blogissa kuitenkin näkyy niin paljon, että lienee selvää miltä he näyttävät.

Samin vauvakuvat

_DSC0023
Vauvajoel

_DSC0027
Joel sohvalla

_DSC0014
Joel räppäri (Samin kommentti: ei räppäri vaan autonkorjaaja)

_DSC0034
Joel piparivarkaissa

_DSC0031
Joel sohvalla

_DSC0012
Joelia väsyttää

_DSC0019
Alex juo maitoa

_DSC0026
Alex ja apina

_DSC0030
Alex seisoo

_DSC0015
Alexin 1v-kuva

_DSC0017
Alex kaivaa nenää

Jennin vauvakuvat

_DSC0046
Joel leikkii

_DSC0036
Joel sohvalla

_DSC0044
Tonttutyttö-Joel

_DSC0042
Alex-vauva

_DSC0039
Alex syö

_DSC0043
Alex leikkii junalla

_DSC0048
Alex pesulla

_DSC0051
Alex kylvyssä

_DSC0037
Tyttöalex 1v-kuvassa

Minusta on täysin selvää että Joel on Samin näköinen ja Alex muistuttaa enemmän minua. Alexissa on myös paljon Samin piirteitä, mutta Joelista ja minusta löytyy melko vähän samaa näköä. Mitä mieltä te olette?