Kaksplus.fi

15. toukokuuta 2013

Kaksikielisyydestä

Sain toiveen kertoa meidän perheen kaksikielisyydestä. Tässä siis pitkä selvitys kaksikielisyydestä, pohdiskelua kielistä sekä lasten kielenkehityksestä. Toivottavasti tämä vastaa kysyjän toivetta. Kuvituksena tänään otettuja kuvia pojista.

Minä tulen kaksikielisestä suvusta sekä äitini että isäni puolelta. Äitini oppi lapsena molemmat kielet, hänen äitinsä puhui ruotsia ja isänsä suomea lapsille. Isäni äiti taas päätti kaksikielisyydestään huolimatta puhua vain suomea lapsilleen, jonka takia isäni perheessä ei opittu kahta kieltä. Minun vanhempani päättivät alusta alkaen opettaa lapset kaksikielisiksi, joten äiti puhui meille ruotsia ja isä suomea. Virallisesti oma äidinkieleni on suomi (papereissa, siis), mutta olen käynyt päiväkerhon, esikoulun, ala- ja yläasteen ruotsiksi. Lukiossa hain omavalintaisesti kansainväliselle IB-linjalle, joka on siis englanninkielinen, eli kävin lukion englanniksi.

_DSC0430muok

Minulle on aina ollut itsestäänselvyys jatkaa samalla linjalla, ja opettaa lapseni puhumaan ruotsia. Kielet ovat rikkaus, joten miksi evätä lapsiltani mahdollisuus oppia kahta kieltä, kun siihen on mahdollisuus. Sami taas on täysin suomenkielisestä perheestä, joten sekin oli itsestäänselvyys että hän puhuisi suomea lapsille.

Aluksi kun Joel syntyi, yritin epätoivoisesti puhua hänelle ruotsia, huonoin tuloksin. Tuntui tyhmältä ja luonnottomalta puhua kieltä, jota mies ei ymmärrä, vauvalle, joka ei myöskään ymmärrä tai vastaa puheeseen. Joelin ensimmäiset kuukaudet puhuin hänelle pääosin suomea, mutta ollessani yksin yritin harjoitella ruotsin puhumista. Pikkuhiljaa aloin tottumaan ruotsin puhumiseen, samalla kun vauva alkoi enemmän vastata puheeseen, ääneen ja kieleen. Samikin rupesi pikkuhiljaa ymmärtämään ruotsia. Ensimmäiset sanat olivat luokkaa tutt, mjölk, blöja, mutta alku sekin.

_DSC0279muok 

Mitä enemmän Joel oppi ymmärtämään ruotsia, sen luonnollisemmalta tuntui myös puhua sitä hänelle. Sami kuunteli vierestä ja alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään enemmän ja enemmän. Kun Joel opetteli ensimmäisiä sanojaan, tuli sanoja heti molemmilla kielillä. Ensimmäisten sanojen joukossa oli mm. mamma, lamppu, kissa, tack.

Tällä hetkellä Joelilla on laajat sanavarastot sekä suomeksi että ruotsiksi, ymmärtää lähes kaiken puheen molemmilla kielillä, ja alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan kielten välisiä eroja. Yleensä Joel osaa kohdistaa suomen kielen Samille puhuessaan ja ruotsin kielen minulle puhuessaan. Ollaan jo tässä vaiheessa pyritty pitämään tiukkaa kantaa siinä, että puhutaan "oikeaa kieltä" oikealle vanhemmalle. Jos Joel sanoo minulle sanoja suomeksi, korjaan aina ruotsiksi, ja Sami taas toisin päin. Joelin puheenkehitys on kuitenkin ikätasoaan heikompi, sillä hän puhuu enimmäkseen kaksisanaisia, joskus harvemmin kolmisanaisia lauseita. Yleisesti kaksikielisten lasten puheenkehitys on hieman hitaampaa kuin yksikielisten lasten.

_DSC0344muok

Kun Alex syntyi, kävin läpi taas samoja asioita kun Joelin ollessa vauva. En osannut puhua vauvalle ruotsia, sillä en ollut koskaan aiemminkaan puhunut vauvalle ruotsia. Kuitenkin se, että puhuin Joelille ruotsia, helpotti myös totuttelua puhumaan sitä Alexille. Kuitenkin ollessani yksin vauvan kanssa puhuin hänelle pääosin suomea. Tällä kertaa kuitenkin meni huomattavasti nopeammin, ehkä kuukauden verran, tottua ruotsin puhumiseen kokoajan.

Nykyään on helppoa puhua ruotsia sekä kotona, että ympäristössä jossa muut puhuvat suomea. Samikin ymmärtää jo lähes kaiken puheen, ja osaa osallistua ruotsinkieliseen keskusteluun, suomeksi. Alex alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään enemmän puhetta, ja tähän asti tuntuu siltä että hän ymmärtää molempia kieliä samalla tasolla. Sanoja Alexilta ei vielä tule, jää nähtäväksi millä kielellä ensimmäiset sanat tulevat.

Alusta asti olen sanonut kaksikielisille sukulaisilleni, että saavat itse valita kumpaa kieltä puhuvat lapsille. Tällä hetkellä äitini, mummoni, siskoni, veljeni, pari serkkua ja osa minun ystävistäni puhuvat pojille ruotsia. Isän puolelta kaikki puhuvat suomea paitsi mummi, joka puhuu vaihtelevasti suomea ja ruotsia, mutta olen käsittänyt että hän yrittää puhua pääosin ruotsia. Luonnollisesti kaikki Samin sukulaiset puhuvat pojille suomea.

Ja loppuun totuus sisaruskuvien kulisseista, aina ei voi onnistua!
_DSC0243muok

26 kommenttia:

  1. Söpöjä poikia :) Mielenkiintoinen ja kiva postaus, meidänkin pojasta tulee kaksikielinen, kun mies on ulkomaalainen, niin kiva lukea miten muut kaksikieliset oppivat puhumaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, söpöjähän ne on! :) Kyllä mä olen sitä mieltä että kielet ovat rikkaus ja jos lapsella on mahdollisuus oppia kahta kieltä ikään kuin ilmaiseksi, ei sitä pidä estää oman laiskuuden tmv takia. Hauskaa, että teilläkin opitaan kahta kieltä. Oletko sinä oppinut ymmärtämään/puhumaan kieltä miehen puhetta kuunnellessa?:)

      Poista
  2. Mun korvaan Joel osaa tosi hyvin puhua jo! Mahtava juttu, että oot päättänyt pitää perinnettä yllä ja puhua ruotsia poikien kanssa. Varmasti arvostavat isompina :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaahan se jo aika hyvin, mutta ilmeisesti kuitenkin muita samanikäisiä vähemmän. Toisaalta sekin taitaa olla aika yksilöllinen juttu, oli kieliä sitten kaksi tai yksi :D Joo eiköhän ne opi arvostamaan kaksikielisyyttään :) Mulla ei ole ainakaan koskaan ollut pahaa sanottavaa kaksikielisyydestä :D

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus!
    Ovatpas pojat jo isoja, kivoja kuvia ja hauska tuo viimeinen kuva :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nopeasti ne kasvaa. Repesin itsekin nauruun kun huomasin millaisen kuvan onnistuin ottamaan, tilannekuvien parhaimmistoa ;)

      Poista
  4. Ompas pojissa paljon samaa näköä :) Todella kiva ja mielenkiintoinen postaus ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olen kuullut usealta ihmiseltä, niin samannäköisiä, mutta silti omanlaisiaan. Joskus heitä on luultu kaksosiksi (sitä en ymmärrä, koska onhan toinen ilmiselvästi nuorempi, pienempi, vähemmän kehittynyt). Ja naapuri taas ihmetteli pari viikkoa sitten, että "Eikö tuo lapsi osannut viime kesänä kävellä?" (oli luullut Alexia Joeliksi :D) Kiitos ja kiva että tykkäsit! :)

      Poista
  5. Mä olen myös käynyt tarhan, ala-asteen sekä yläasteen ruotsiksi, ja kovasti aina ajattelin, että puhun mun lapsilleni sitten joskus ruotsia. Lapsi tuli, mutta se ruotsin puhuminen ei vaan tuntunut alkuunkaan luontevalta, sitä ruotsia kun ei koskaan ole tullut puhuttua muualla kuin siellä koulussa, ja lukionkin kävin suomeksi, eli kun tyttö syntyi, en ollut puhunut ruotsia vuosiin. Nyt jälkeen päin mua harmittaa ihan älyttömästi.

    Mulle itselleni ei koskaan oo puhuttu ruotsia kotona, mut vaan heitettiin ruotsinkieliseen päiväkotiin :D Mietin hetken, että tekisin samoin, mutta oon tullut siihen tulokseen, että se tuntuisi vaan liian karulta - varsinkin kun tuo tyttö on muutenkin tosi ujo, joten se, että siellä päiväkodissa puhutaan ihan tuntematonta kieltä olis varmaan tuolle tytölle ihan kamalaa:D Nyt oon päätynty siihen, että haen ensi vuoden alusta paikkaa suomenkielisestä ryhmiksestä, ja kun tyttö täyttää viisi, yritän saada paikan englanninkielisestä kielikylpypäiväkodista, josta sitten jatketaan kouluakin kielikylpynä. Kovasti oon miettinyt, että kuinka sen ruotsin oppimisen saisin ujutettua jonnekin, koska kuten sanoit, kielet on rikkaus. Ehkä mä yritän vielä skarpata ja otan sen ruotsinkin käyttöön (tekis hyvää mullekin), tai sitten joudun vaan toivomaan, että tyttö oppii sen koulussa.

    Oli kiva postaus, ja tiedän miten vaikeaa se puhuminen toisella kielellä voi olla, joten isot propsit sulle siitä että oot sen tehnyt!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se mullekin vaikeaa, mutta siihen onneksi tottui. Olisi varmasti minuakin harmittanut myöhemmin ellen olisi opetellut ruotsin puhumista lapsille. Mutta tuo nyt on periaatteessa ihan ymmärrettävää, koska et ollut puhunut ruotsia pitkään aikaan.

      Mä ajattelin juuri ehdottaa, että laittaisit peejiin ruotsinkieliseen hoitoon, mutta ehkä se tosiaan voisi olla vähän karua :D Entäs sitten suomi-ruotsi kielikylpy? Sitä kautta saisit itsekin sitä harjoitusta taas :)

      Kiva että tykkäsit! :) Oon kyllä tosiaan iloinen että opettelin sitä ruotsin puhumista, saa Samikin samalla kieliopetusta :D

      Poista
    2. Oi kun kiva postaus! Itse olen myös kaksikielinen kahden lapsen äiti. Synnyin täysin suomenkielisellä paikkakunnalla ja äitini joka oli ruotsinkielinen puhui mun kanssa ainoastaan suomea koska ei "uskaltanut" puhua mun kanssa ruotsia kun meidän lähellä ei asunut ketään muuta ruotsinkielistä. Kun täytin 4 me muutimme takaisin Vaasan mistä äitini oli kotoisin, mutta menin suomenkieliseen päiväkotiin. Muistan vielä päivän kun puhuimme koulusta ja vanhempani kysyivät että haluaisnko menää pienempän kouluun (ruotsinkieliseen) tai vähän isompaan kouluun joka oli suomenkielinen. En tiedä miksi tai miten mutta minä valitsin ruotsikielisen koulun :-) Vähän vaikeata oli koulussa aluksi mutta minä opin kyllä nopeasti (muistan että sanoin alussa aina esim. hon/han väärin) Nykypäivänä puhun melkein vain ruotsia ("mieheni" tapasin lukiossa ja on myös kaksikielinen) ja lasten kanssa (1 ja 3 vuotiaat) puhun myös vaan ruotsia :-D Joten Mm, luulen kyllä että tyttösi oppisi ruotsinkielen nopeasti esim. päiväkodissa :-)

      Poista
    3. Kiva että pidit postauksesta! :) Hienoa, että ruotsin kieli lähti sujumaan vaikket aluksi sitä kotona kuullutkaan. Puhutko nykyään ruotsia äitisi kanssa? :) Kyllähän ilmeisesti lapset oppivat kieliä nopeammin, kuin esimerkiksi yläasteikäiset tai sitä vanhemmat. :)

      Poista
    4. Juu, en tiedä oikein milloin mutta joskus sen jälkeen kun aloitin alaasteen vaihdoin äidin kanssa (ja myös pikkuveljeni kanssa) kieltä ja siitä asti ollaan puhuttu ruotsia :) Ja lapset kyllä oppivat nopeasti, meidän kolmevuotias laski yks päivä kymmeneen englanniks (ei siis tietyst vielä tiedä mitä se tarkoittaa) mutta lauljen kautta on tullut paljon suomenkielisiä ja englanninkielisiä sanoja :)

      Poista
    5. Hienoa että kuitenkin saitte kielen vaihdettua :) Mun äiti ei edelleenkään osaa juuri sanaakaan puhua mulle, siskolleni ja veljelleni suomea, koska on kertakaikkiaan niin tottunut puhumaan ruotsiksi. Tai siis, hänestä suomen kielen puhuminen meille tuntuu niin luonnottomalta :D

      Poista
  6. olen edellisen postauksen anonyymi joka pyysi tarkempaa postausta tästä :) postaus kertoi kyllä kaiken mitä mietin, kiitos siitä ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että postaus vastasi toivettasi :)

      Poista
  7. Moi!

    Kävit englanninkielisen lukion, mutta eikö se mennyt jotenkin niin että sinulla oli kirjoitukset heti Joelin syntymän jälkeen ja näin kirjoitukset eivät sujuneet niin hyvin? Meinaatko vielä joskus yrittää saada lakkia?

    Hauskaa ja aurinkoista kevättä teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :) Kirjoitukset olivat toukokuun alussa eli Joel oli silloin parin viikon ikäinen. En saanut opiskeltua kunnolla, mutta läpäisin neljä kirjoittamaani ainetta kuudesta. Kirjoitin seuraavana vuonna uudestaan ne kaksi ainetta joita en läpäissyt, ja silloin läpäisin yhden niistä kahdesta. Kävin vielä kolmannen kerran viime syksynä kirjoittamassa sen viimeisen aineen, mutta en valitettavasti edelleenkään läpäissyt sitä. IB-linjalla kirjoituksiin saa osallstua korkeintaan kolme kertaa, ja kaikki pakolliset kuusi ainetta on läpäistävä tietyin pistein, saadakseen ylioppilaslakin. Joten minusta ei tule ylioppilasta, ellen käy lukiota uudelleen joskus. Olen kuitenkin saanut todistuksen viidestä suoritetusta ylioppilaskokeesta, sekä lukion päästötodistuksen.

      Oikein hyvää kevättä sinullekin :)

      Poista
    2. Haluaisin vielä huomioida, että "läpäisy" IB:llä tosiaan tarkoittaa, ettei joissakin aineissa hyväksytty arvosana ole tarpeeksi. IB:llä luetaan monia aineita "pitkän" oppimäärän verran, joissa minimiarvosana on korkeampi kuin lyhyen oppimäärän aineissa. En tiedä, onko Jennin tilanne tämä, mutta itse täällä Lappeenrannan IB:llä minulla kävi juuri noin huonosti :( Läpäisin kaikki kokeet, mutta kemiassa minun olisi pitänyt saada vähintään arvosana 3 seitsemästä, jotta se hyväksyttäisiin, kun taas lyhyissä oppimäärissä riittää 2/7. Mutta ei se mitään, kyllä me Jenni mennään vielä pitkälle! :D sitäpaitsi olen kuullut, että yliopistoonkin voi hakea tuolla IB-todistuksella vaikka ei olisi lakkia saanut, tosin se pitää tehdä erillishaun kautta jonka kautta on vaikeampi päästä sisään. Mutta mahdollisuus sekin :)

      Poista
    3. Juurikin näin. Mun olisi pitänyt saada pitkän oppimäärän biologiasta vähintään 3, mutta se jäi kakkoseen vaikka kolmesti sen kirjoitin. :/ Harmi, että sulla kävi myös niin. Ammattikorkeaan voi ainakin hakea ilman ongelmia, itse en ole tiennytkään että yliopistoonkin voi päästä pelkällä todistuksella. :)

      Poista
  8. miten olet päätynyt kirjoittamaan blogia suomeksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu luontevammalta kirjoittaa suomeksi. Blogiani seuraa myös iso osa meidän sukulaisia jotka haluavat lukea poikien kuulumisia. Ruotsinkielisellä blogilla olisi myös pienempi kohderyhmä :) Käyn myös neuvolassa yms suomeksi, vaikka on tarjottu ruotsinkielistä hoitajaa. Suomen kieli on ehkä luontevampi minulle näissä asioissa. :)

      Poista
  9. Hienoa lukea tällainen postaus! Törmäsin sattumalta blogiisi. Itsellä myös kaksikieliset lapset ja minullekin alku oli hankalaa. Juurikin eri kielen puhuminen VAUVALLE, joka ei vielä ymmärrä ja kun ei mieskään ymmärtänyt. Sekin arastutti, että mitä muut ajattelee. Nyt en osaisi muuta kuvitellakaan. Kaksi vanhinta puhuu sujuvasti englantia ja suomea ja nuorimmaisella myös kummankin kielen sanoja. Mieskin on oppinut siinä sivussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit postauksesta! :) Ja on kyllä ihana kuulla, että en ole ainut kuka on näiden ajatusten kanssa paininut. Kielitaito on kuitenkin hieno asia, ja rikkaus, olisin varmasti katunut myöhemmin, kuten varmaan sinäkin, jos ei oltaisi sitkeästi yritetty :) Hienoa että teilläkin mies saa osansa kielitaidosta ;)

      Poista
  10. Kiva postaus! Ja kiitos linkistä Äityleiden puolella. Liityin lukijaksi :-) suloiset pojat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit, ole hyvä vaan! :) Ja kiitos, suloisiahan nuo ovat!

      Poista

Kiitos kommentista!