Kuin siivillä

Viikko hurahti ohi niin nopeasti, että sitä tuskin huomasi. Mua harmittaa, että liikunnat jäivät niin vähiin tällä viikolla, sillä minulta jäi sekä maanantain että lauantain jumpat väliin, ja taisin pyöräilläkin vain yhtenä tai kahtena päivänä. Toki onhan se hyvä että välillä on tällaisia leppoisampiakin viikkoja. Harmittaa eniten siksi, että tulevat kaksi viikkoakin jäävät pääsiäspyhien ja muun ohjelman takia neljän jumpan verran vajaaksi.

Olen yrittänyt minimoida koneellaoloaikaa päiväsaikaan, eikä mulla oikeastaan ole ollut mitään kerrottavaakaan tänne blogiin. Ehdotuksia ja toiveita blogin sisällön suhteen saa toki aina jättää! Viime viikolla tavallisten päivien lisäksi ollaan käyty nuorten äitien tapaamisessa, vietetty poikien pikkuserkun ristiäisiä ja vierailtu sukulaisten luona. Joelin syntymäpäiväjuhla-suunnittelut ovat täydessä vauhdissa, ja kutsutkin ovat postitusta vaille valmiit.

Joel on vihdoin oivaltanut (itseasiassa jo muutamia viikkoja sitten) miten potkumopoa käytetään oikeaoppisesti, ja huristelee sillä ympäriinsä lähes taukoamatta. Harmillisen paljon tulee myös mopoiltua Alexia päin, joten mopo on usein jäähyllä. Myös Joel viettää osansa jäähypenkillä, vaikka olen edelleen tosi laiska pitämään jäähyjä. Syitä olisi vaikka kuinka monta, sillä uhma se vain pahenee päivittäin. Entistä enemmän myös Alex joutuu uhman uhriksi, ja koko ajan saa olla seuraamassa mitä Joel seuraavaksi tekee. Tuo taitaa vieläkin olla siinä uskossa, että Alex on häntä varten kotiin tuotu lelu. Tällä hetkellä suurimpina ongelmina on kävelykärryn ja mopon kanssa jyrääminen Alexin yli, sekä syliin ottamisen jälkeen väkivaltaiset poistyöntämiset. Joel siis ottaa Alexin syliin, halaa hellästi, ja tönii tämän sitten ilkeästi kumoon.

Alex on oppinut seisaaltaan alas tulemisen jalon taidon, sekä itse istuma-asentoon nousemisen. Sen lisäksi huomasin, että Alex osaa kontata ilman housuja! Tai siis, kun Alexilla on pelkkä body tai vaippa, hän konttaa jo monta metriä. Jos hänellä on housut jalassa niin hän vain ryömii. Rupesin miettimään, että olisiko Alex oppinut konttaamaan jo kauan sitten jos olisin pitänyt häntä useammin ilman housuja?

Takana on myös kaksi onnistunutta muutosta päivärytmissä. Alex on omatoimisesti jättänyt aamuheräilyt pois ja nukkuu nykyään 9-10 asti aamulla. Aiemmin Alex söi maitoa 6-7 aikaan, mutta nykyään pojat syövät aamupalansa samaan aikaan. Päiväunirytmikin on muuttunut. Olen jo pitkään harmitellut sitä, että pojat nukkuvat eri aikaan, jättäen minulle hyvällä tuurilla 10-30 min omaa aikaa päivisin. On melko väsyttävää kun pitää jatkuvasti katsoa jonkun perään, ilman hetkeäkään taukoa. Joten kokeilin yhtenä päivänä aikaistaa Joelin lounasta samaan aikaan Alexin lounaan kanssa, jonka jälkeen laitoin molemmat pojat nukkumaan. Nykyään pojat nukkuvat 1,5-2h samaan aikaan ja minä saan hengähdystaukoni!