Kaksplus.fi

25. helmikuuta 2013

Suhteeni ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen

Minulta toivottiin postausta suhteestani ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen. Tästä tuli pitkä ja pohdiskeleva teksti höystettynä ripauksella reseptejä ja ruoanlaittoon liittyvillä vinkeillä. Toivottavasti tämä edes jossain määrin vastaa ehdottajan toivetta.

Olen lapsesta asti ollut todella nirso ruokien suhteen, ja uusien makujen maistaminen on rajoittunut turhan usein ennakkoluuloihin. Lapsena meitä opetettiin että kaikkea pitää maistaa, mutta maistaminen johti harvoin uuteen positiiviseen makuelämykseen. Lista ruoista, joita en suostu syömään on aivan liian pitkä. Muutamana esimerkkinä voisin mainita vaikka raejuuston, katkaravut tai oliivit. Oliiveja tuskin koskaan tulen maistamaan, sillä lapsena kun minun ja siskoni piti maistaa oliiveja, siskoni oksensi ruokapöytään suoraan eteeni maistettuaan oliivia.

Syömishäiriötaustaisena minun suhteeni ruokaan on edelleen hieman vääristynyt, vaikka aikaa varsinaisesta sairastamisesta on jo vuosia. Edelleen saattaa jälkeenpäin tulla huono omatunto joko ruoan epäterveellisyydestä tai määrästä. Pyrin kuitenkaan olemaan rajoittamatta syömisiäni, vaan syön mitä tahdon ja osaan myös herkutella kun siltä tuntuu. Nuorempana syömisten rajoittaminen oli pakonomaista, ja tein pitkiä listoja "kielletyistä" ruuista, enkä halua ajautua samanlaiseen tilanteeseen uudestaan. Vaikeimpina aikoina ruokavalioni koostui lähes ainoastaan sokerittomasta mustikkakeitosta, karjalanpiirakoista ja banaanista. Pidän ruuasta ja osaan myös joskus nauttia siitä, mutta enimmäkseen syön vain syömisen takia, eikä se tuota minulle minkäänlaista nautintoa tai mielihyvää. Syöminen on pakollista siinä missä vessassakäyminen tai hengittäminenkin, eivätkä nekään tuota minulle mitään erityistä mielihyvää.

Minulla on ollut jo monen vuoden ajan kausia, jolloin kärsin ruokahaluttomuudesta, tuntemattomasta syystä. Näinä kausina saatan havahtua joskus illan aikana siihen, etten ole syönyt mitään, tai että ole syönyt esim vain yhden jugurtin. Ruokahalu palaa aina jossakin vaiheessa, mutta useasti olen joutunut ns. pakottamaan itseäni syömään tiettyinä kellonaikoina, jotta todella muistaisin syödä. Näitä ruokahaluttomuus-kausia on helpottanut lasten säännöllinen ateriarytmi, jolloin muistan itsekin syödä aina kun lapset syövät.

En ole ruoan suhteen kovinkaan kokeilunhaluinen, vaan luotan hyväksi todettuihin ja maun puolesta varmoihin ruokiin. Meidän perheessä syödään ihan perus kotiruokia; jauhelihakastiketta, makaroonilaatikkoa, kanakastiketta, risottoa, kalaa ja perunamuussia, naudanlihapataa, sisäfilettä yms. Yleensä tuunataan noita perusruokia hieman omaan makuumme, ja samalla saa vähän vaihtelua ruokiin. Voisin jakaa muutaman tuunausvinkin:

- Lisää makaroonilaatikkoon salsakastiketta ja maissia, miniporkkanoita tai porkkanaraastetta
- Kanakastikkeen ja risoton sekaan voi laittaa ihan mitä vain, esim:
vihanneksia, valkosipulinkynsiä, tuorejuustoja tai aurinkokuivattuja tomaatteja
- Korvaa risoton riisi joko puoliksi tai kokonaan couscousilla
- Levitä lohen päälle eri makuisia tuorejuustoja, tai tee kaveriksi hyvä kastike, vaihtele lisukkeita
- Lisää jasmin- tai basmatiriisin sekaan kookoshiutaleita
- Korvaa perunat bataattilohkoilla ja perunamuussi bataattimuussilla

Kanakastike-esimerkki

_DSC0005muok

Paista (maustamattomat) kanasuikaleet ja mausta (valkosipulijauhe, paprikajauhe, kurkuma ja provencen yrttisekoitus), heitä sekaan purjoviipaleita ja maissia. Lisää ruokakermaa ja mustapekka-tuorejuustoa, pidä levyllä kunnes juusto on sulanut kunnolla. Tarjoa tagliatelle-pastan kanssa.

Lohi- ja kastike-esimerkki

_DSC0264muok

Levitä lohen päälle valkosipuli-yrttituorejuustoa. Jos et käytä tuorejuustoa, mausta kala sitruunapippurilla ja valkopippurilla. Paista uunissa. Keitä perunat ja soseuta, käytä nestettä sopivan koostumuksen löytämiseksi. Vaikka monesti olen kuullut, että keitinveteen tehty perunamuussi on "sota-ajan muussia" (koska sota-ajalla ei ollut varaa maitoon) niin minä käytän silti keitinvettä, koska siihen jää niin paljon perunan vitamiineista. Lisää muussin sekaan nokare voita tai margariinia.

Kaada kattilaan ruokakerma ja purista sekaan yhden sitruunan mehu. Mausta kurkumalla ja sitruunapippurilla tai mustapippurilla, pilko sekaan tuoretta ruohosipulia oman maun mukaan. Lisää purkki crème fraîchea ja keitä matalalla lämmöllä kunnes crème fraîce sulaa kastikkeen sekaan. Suurusta halutessa suurusteella tai vehnäjauhoilla.

Naudanlihapata-esimerkki

_DSC0376muok

Ruskista naudanlihasuikaleet, ja laita ne kiehuvaan veteen. Lisää veteen liemikuutio ja tomaattipyreetä sekä yrttimaustettua tomaattimurskaa. Leikkaa vihannekset isoiksi paloiksi ja lisää kypsymisjärjestyksessä (eli hitaasti kypsyvät ensin). Itse käytän esim. paprikaa, sipulia, öljymarinoituja valkosipuliknynsiä, porkkanaa ja hillosipulia. Anna hautua kunnes liha ja vihannekset ovat kypsiä, sakeuta kastiketta tarvittaessa vehnäjauhoilla tai suurusteella. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Me syödään myös todella paljon salaattia, siihen olen oppinut jo lapsuudessa. Salaatit ovat siitä hyviä, että niihin voi lisätä ihan mitä vaan mieleisiä ainesosia. Me vaihdellaan useasti aineksia salaatteihin ja tässä lista muutamista vaihtoehdoista, joita voi yhdistellä oman maun mukaan:

- Jäävuorisalaatti, ruukkusalaatti, rucola, tammenlehtisalaatti, kartanonsalaatti
- Kurkkua, paprikaa, tomaattia, viinirypäleitä, melonia, punasipulia
- Maissia tai herne-maissi-paprikaa
- Keitettyjä kananmunia, feta-juustoa, parmesaanilastuja
- Kanaa, lohta, tonnikalaa
- Kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä, cashew-pähkinöitä, chilipähkinöitä
- Leipäkrutonkeja, erilaisia salaattikastikkeita

Salaatti-esimerkki

_DSC0007muok

_DSC0010muok

Revi kulhoon jäävuorisalaattia, tammenlehtisalaattia ja rucolaa. Pilko sekaan paprikaa ja kurkkua, sekä lisää mukaan myös maissia. Keitä kananmunia ja pilko salaatin sekaan. Lisää kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, sekä kastike. Itse käytin tässä omaa suosikkiani, Salosen Pimeäpullon sinappisalaattikastiketta.

Pidän kovin paljon ruoan laittamisesta ja leipomisesta. Tykkään järjestää juhlia, miettiä tarjoiluja ja esillepanoa. Kokeilen mielelläni uusia leivontareseptejä, ja joskus niitä ruokareseptejäkin. Tykkän tehdä ruokaa, sillä silloin tiedän tasan tarkkaan mitä se sisältää, ja miten se on valmistettu. Nautin siitä, että tekemäni ruoat tai leivonnaiset maistuvat muille, nautin siitä että muut nauttivat. Pidän enemmän syömisestä jos ruoan on valmistanut joku muu, kuin minä. En osaa sanoa miksi, mutta ravintolassa, anopilla tai sukulaisten luona ruoka maistuu aina paremmalta kuin kotona.

Suvussani on aina ollut tapana liittää juhliminen ruokailuun, ja ollaankin syöty pitkiä illallisia jouluna, pääsiäisenä ja muina juhlapyhinä. Ruokaileminen on enemmänkin sosiaalinen tapa, jolloin on aikaa nauttia ruoasta ja hyvästä seurasta, ilman kiirettä. Silloin ei keskitytä pelkkään syömiseen, vaan syöminen on osa sitä yhteistä ajanviettoa. Ruokailu yhdistettynä juhalliseen tai edes hieman hienompaan tilaisuuteen on mielestäni oikein mukava tapa. Voi kokkailla kotona tai käydä syömässä miehen kanssa vuosipäivänä, ystävien kanssa syntymäpäivinä, suvun kanssa juhlapyhinä tai ihan vain ajanviettona missä tahansa hyvässä seurassa.

Vaikka itse olen nirso ruualle, pyrin opettamaan pojille samaa mitä minulle on opetettu, eli kaikkea pitää maistaa. Joel maisteleekin innoissaan uusia makuja, jopa paljon sellaista mistä en itse pidä (esim punajuuri ja feta-juusto). Alexin kanssa tullaan toimimaan samalla tavalla, ja toivon että pojista tulee avarakatseisempia ja enemmän kokeilunhaluisia ruokailijoita kuin mitä minä olen. Toki se hieman harmittaa, että tiedän olevani pojille huono esimerkki tuon maistamisen suhteen, mutta toivon että osaan kannustaa ja rohkaista heitä maistamaan erilaisia ruokia vaikka en itse tekisi samoin. Onneksi meidän perheessä on myös kaikkiruokailija-Sami, joka voi sitten hoitaa sen esimerkkipuolen. Lapsille on tärkeätä näyttää mallia omalla käyttäytymisellään, ja siihen pyrin myös itse; etten anna pojille huonoa esimerkkiä oman ruokakäyttäytymiseni takia. Ja vaikka minulla edelleen on vaikeuksia monissa ruokaan ja syömiseen liittyvässä asioissa, olen ottanut jo huimia edistysaskelia vuosien takaisesta tilanteesta.

21. helmikuuta 2013

Ensikosketus sormiruokailuun

Kun Joel oli pienempi oltiin todella laiskoja sormiruokailemaan. Kunnolla alettiin Joelin opetella sormilla syömistä varmaan lähemmäs kymmenkuisena, osittain varmaan minun laiskuudestani ja kamalan sotkun aiheuttamisen pelosta. Nyt ollaan hitaasti mutta varmasti alettu harjoittelemaan sormiruokailua Alexin kanssa. Pieniä kurkkupaloja ja maissinaksuja. Reilu viikko sitten ostin porkkanoita ajatuksena keittää niistä Alexille porkkanatankoja, mutta siellä ne vielä odottelevat kaapissa.

_DSC0266muok

_DSC0292muok

_DSC0350muok

_DSC0310muok

Joel ei koskaan oikein piitannut maissinaksuista, vaan heitteli niitä pitkin lattioita kissojen mutusteltavaksi. Alex taas näyttää rakastavan maissinaksuja, ja osaa jopa syödä ne oikeaoppisesti. Sotkusta ei ole tietoakaan, vaan kaikki menee mahaan asti. Alex söisi näitä varmaan kilokaupalla, jos niitä hänelle tarjottaisiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä niihin porkkanoihin.

17. helmikuuta 2013

Sisarrakkautta

On hauskaa huomata kuinka nopeasti poikien välisessä kanssakäymisessä rakkaus muuttuu vihaksi ja sitten takaisin rakkaudeksi. Joel pussailee ja halailee mielellään Alexia, mutta hetkeä myöhemmin Alex tönitään jo kumoon. Tönimisen seurauksena Alex repii Joelia hiuksista ja tökkii sormilla silmiin. Joel suuttuu ja kiskoo Alexia korvista, sitten taas pussaillaan ja halaillaan. Niin kai se yleensä meneekin, että paras ystävä ja samalla pahin vihamies on juuri se oma veli. Mutta onhan tuo aika hellyyttävä parivaljakko. "Akaa" ja "Ojjaa", kuten Joel sanoisi. Ihanat pienet poikani! 

_DSC0135muok

PS. jos teillä on postautoiveita tai ehdotuksia, niin heittäkää kommenttia! Oma luovuus on vähän hukassa tällä hetkellä...

11. helmikuuta 2013

Viime viikon kuulumisia

On taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta, joten on aika kertoa kuulumisia!

Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa zumbassa. En ole koskaan aiemmin zumbannut, ja se oli oikein hauskaa! Ei ehkä niin rankkaa mitä olin odottanut, mutta kyllä tunti sai aikaiseksi pienen hien ja sykkeen nousemaan. Tiistaina kävin Bodybic-tunnilla, ja se oli hieman raskaampi tunti. Käyn siis nykyään neljästi viikossa ryhmäliikuntatunneilla, ja sen lisäksi pyöräilen kotona kuntopyörällä muutaman kerran viikossa, ja pyrin käymään edes joka toinen viikko uimahallilla vesijuoksemassa. Ihanaa kun olen taas löytänyt kuntoiluinnon muutaman vuoden tauon jälkeen, sillä en ole harrastanut lähes ollenkaan liikuntaa siitä asti kun sain tietää odottavani Joelia.

_DSC0109muok
Tämä kuva näkyi jo aiemmin blogin Facebook-sivulta.

Alex on nyt oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan, ja harjottelee taitoa ahkerasti. Ja vaikka kuinka kliseistä tämä onkin, en voi muuta kuin miettiä minne se pieni vauvani on kadonnut. Mitä enemmän Alex kasvaa ja kehittyy, sen vahvemmaksi vauvakuume kasvaa. Eikä vauvakuumetta ollenkaan hellittänyt se, kun kävin moikkaamassa ihanan ystäväni reilun viikon ikäistä tyttöä torstaina. Hän oli niin pieni, vaikka oli Alexia isompi syntyessään. En voi edes kuvitella että Alex on kesällä ollut tuotakin nyyttiä pienempi.

_DSC0020muok

_DSC0025muok

Keskiviikkona käytiin Joelin kanssa illalla ulkona, vaikka niin useasti on jo todettu ettei tuo viihdy ulkona talvella ja lumessa. Toivottavasti kevät tulee pian niin muuttuu ulkoilukin hauskemmaksi. Joelin puhe on myös ottanut suuria askelia eteenpäin, ja hän toistelee lähes kaikkea mitä ympärillään kuulee. Uusimpia sanoja ovat mm. mitä, kanaa, puputänään ja komma (=tulla).

Perjantaina lähdin iltapäivästä kiertämään ympäri pääkaupunkiseutua noukkimassa kyytiini tyttöjä, joiden kanssa lähdettiin ajamaan Konnevedelle. Olimme varanneet viikonlopuksi mökin sieltä, ja seuraksemme saimme myös pohjoisesta muutamat kaverit. Viikonloppu oli siis lapsivapaata mahtavien naisten kanssa, todella hauska ja rentouttava irtiotto arjesta. Mukana reissussa oli ViiviNeea, Mari, Janita, Johanna, Aleksandra, minä ja Katja.

mökkimuok
(Viivin kuva)

Lauantaina käydessämme kyläkaupassa jouduimme kolariin, kun toinen auto törmäsi meihin. Onneksi ei käynyt mitään vakavaa, auto vain meni palasiksi. Saatiin käyttöömme sijaisauton, jotta päästiin sunnuntaina takaisin kotiin. Reissu oli kolaria lukuun ottamatta oikein onnistunut, ja toivottavasti järjestetään tällä porukalla lisää reissuja tulevaisuudessa. Kiitokset vielä tytöille mahtavasta seurasta!

Pojat viettivät viikonloppunsa Samin kanssa, ja heillä oli ollut hauskaa. Sen lisäksi että minä sain mukavan irtioton arjesta, saivat pojat viettää laatuaikaa isänsä kanssa ihan kolmisteen, ja olivat he käynyt mummillakin kylässä. Joel oli juossut sängyn reunalta alas suoraan pää edellä lattiaan, ja hänen kasvojaan koristaa taas suuri mustelma. Tuntuu että poika saa koko ajan uusia kolhuja ja tällejä. Joel on melko varomaton lapsi, ja kyllähän tekevälle sattuu.

Maanantai-aamu alkoi tänään mukavasti, kun sain viikonlopun jälkeen taas nähdä poikia. Samin osalta aamu alkoi lääkärireissulla. Samilla epäillään pitkittyneen flunssan lisäksi pernan laajentumaa, ja hän on koko tulevan viikon sairaslomalla. Tämä hieman sekoittaa meidän arkea, mutta on mukavaa saada viettää paljon enemmän aikaa yhdessä. Yleensä Sami tulee vasta 17-18 välissä kotiin töistä. Onneksi pojat ovat sentään terveinä, Alexin pientä räkäisyyttä lukuunottamatta.

5. helmikuuta 2013

4 tähden illallinen

Me järjestettiin Samin, Katjan ja Emilin kanssa 4 tähden illallinen-kisa. Ensimmäinen illallinen pidettiin jo vajaa vuosi sitten, mutta kisan loppuun asti vieminen on venähtänyt melko pitkään raskauksien, synnytyksien, muuttojen, synttäreiden, ristiäisten, armeijan ja tuhannen muun syyn takia. Lauantaina saatiin homma kuitenkin loppuun, kun vuorossa oli viimeinen illallinen.

Minä pidin ensimmäisen illallisen ja ruokalista näytti tältä

_DSC0376muok
Maissi-kookoskeitto sämpylässä

_DSC0382muok
Kirjolohta, riisiä ja sitruunakastiketta

_DSC0388muok
Appelsiini-uunijäätelöä ja marenkia

Seuraavana vuorossa oli Emilin illallinen

kameran tyhjennys sekalaisia 005muok
Kreikkalaista salaattia

kameran tyhjennys sekalaisia 008muok
Sveitsinpihviä ja kermaperunoita

kameran tyhjennys sekalaisia 014muok
Lettuja, hilloa ja vaniljakastiketta

Sami oli valmistanut meille

jukkapoika ja sunnuntai 070muok
minipizzoja

jukkapoika ja sunnuntai 075muok
pihvejä pippurikastikkeella ja perunaa

jukkapoika ja sunnuntai 077muok
triopirtelöä

Katjan illallisella syötiin

_DSC0108muok
tomaatti-sipuli bruschettoja

_DSC0114muok
bataatilohkoja, uunilohta ja lämpimiä kasviksia

_DSC0118muok
omena-kaurapaistosta vaniljajäätelön kera

Kaikki ateriat arvioitiin ja pisteytettiin, ja niitä piti sitten vertailla viimeisen illallisen lopuksi. Katja, meidän pistevastaava, onnistui jossakin vaiheessa hävittämään Samin pisteet, eikä tämän viimeisen illallisen päätteeksi edes muistettu vertailla muiden pisteitä. Joten kilpailua tästä ei loppupeleissä tullut, mutta oli oikein hauska idea järjestää näin aikaa ystäville ja hauskanpidolle.