Kuulumisia

Viikko on mennyt todella nopeasti, vaikka ei olla tehty juuri mitään. Arki pyörii tällä hetkellä lähinnä elossa pysymisen ympärillä, sillä minua riivaa niin kamala väsymys ettei siinä ole järkeäkään. Nukun öisin noin 10 tuntia, ja silti aamuisin olen niin väsynyt ettei meinaa silmät pysyä auki. Luulin väsymyksen johtuvan lääkkeistä, mutta sen olisi pitänyt tasaantua jo kauan sitten. Ja vaikka kuinka väsyttää, on iltaisin vaikea saada unta. Toinen vaiva on ruokahalun totaalinen katoaminen. Kun ei nälän tunnetta ole, ei muista syödä, ja energian puute taas lisää väsymystä. Palelen koko ajan, vaikka kotonamme on +24 astetta, villasukat ja villapaita ovat vakiovarusteita päälläni. Olo on kuin zombiella, kun noiden kahden perässä pitäisi jaksaa juosta. Sotkuinen asunto ahdistaa, ja poikien päiväunet kulutan siivoamalla, imuroimalla, tiskaamalla ja pesemällä pyykkiä. Riippumatta siitä kuinka paljon siivoan, on koti aina sotkun vallassa. Olen kiukkuinen ja ärtynyt, puran huonoa oloani Samille, jonka takia riitelemme enemmän, joka taas johtaa siihen, että olen entistä kiukkuisempi. Arki masentaa ja viikonloput menevät liian nopeasti. Onneksi Samilla alkaa pian loma, jolloin saan apua päiviin. Huoh, siinä vähän avautumista.

Joulu lähestyy ja lähes kaikki valmistelut ovat tehty. Muutama lahja on vielä ostamatta, mutta nekin on jo tiedossa, ja pitää vain käydä hakemassa. Koristelin kotia vielä vähän, makuuhuoneidemme oviin tuli tuollaiset kuusennäköiset punokset, ja keittiön ikkunaan laitoin tuon kellokoristeen. Kaiken huippuna päätin jo kuun alussa että olen vuoden loppuun herkkulakossa. Toistaiseksi olen pärjännyt loistavasti, mutta saa nähdä jouluna miten menee, taitaa mennä puihin koko juttu.

Alex on nyt oppinut ryömimään kunnolla, ja pääsee eteenpäin noin metrin matkoja. Toinen uusi taito on konttausasento, josta kerroin aiemmin blogin Facebook -sivuilla. Alexille on myös alettu syöttämään puuroa, ja puuro on sivuuttanut taas yhden imetyskerran. Nyt imetän siis vain aamuisin ja iltaisin, ja luultavasti lopetan kokonaan tämän vuoden loppuun mennessä. Lisäksi aletaan nyt maistattaa Alexille kanaa soseiden kera, ja pikkuhiljaa varmasti muitakin lihoja.

Joelilla taas alkaa uhmaa esiintymään päivä päivältä enemmän, ja kieltosanoja saa viljellä tuhansia päivässä. Kieltoja seuraa itkupotkuraivareita, lattialle heittäytymisiä ja takaisin kiellettyyn asiaan palaamisia. Uusimpina villityksinä mainittakoot kissapuuhun kiipeämisen, josta ei sitten päästä omin avuin pois, sekä kylmäkaapin avaaminen ja ruoan varastelu, jonka seurauksena pitkin kotia löytyy pureskeltuja kurkkuja, perunoita, tomaatteja ja milloin mitäkin. Kuitenkin päiviin mahtuu myös monia iloisia hetkiä.

Alkuviikosta värjäsin myös hiukseni, ja kiroan taas lopputulosta. En ymmärrä, kuinka hiuksistani aina tulee niin tummat, vaikka valitsisin minkälaisen sävyn. Täytyy varmaan mennä kampaajalle värjäämään seuraavaksi, niin ehkä lopputuos miellyttää.

Mitäs pidätte, eikö tuo olekin liian tumma?