Meikitön

Kuten moni muukin, päätin ottaa haasteen vastaan, haasteen jonka heitti Tyyliä metsästämässä -blogin Veera. Minua on ennenkin nähty täällä blogin puolella meikittömänä, sillä meikitön olen ollutkin viimeiset vuodet. Taidan olla juuri sellainen äiti, joka unohtaa itsensä lasten myötä. Viime aikoina olen kuitenkin vihdoin alkanut panostamaan myös itseeni, ja nykyään meikkaan lähes aina jos olen lähdössä jonnekin, ja kiinnitän huomiota siihen, mitä puen päälleni. Tuntuu mukavalta, kun tietää että on panostanut itseensä enemmän kuin sotkuisen nutturan ja verkkareiden verran. Tässä siis kuva meikittömästä minusta. Ja tästä kuvasta tulikin mieleen, että voisinpa värjätä tuon juurikasvun pois. Se siitä luonnollisuudesta.

Sami lähti kavereiden kanssa jonnekin viettämään iltaa ja meillä kotona on leppoisat fiilikset. Joel on oppinut pukemaan talvisaappaat päälle, ja kulkeekin jatuvasti saappaat jalassa kotona. Tänään saapaspoika toi luettavaksi kirjan, jonka olemassaolosta mulla ei ollut hajuakaan. Siinä oli miettimistä, kun pojat lukivat kirjaa enkä itsekään tiennyt mitä eläimet joita Joel kyseli olivat. Mikä ihmeen muurahaiskäpy tai vyötiäinen? Tarviiko vuodenikäisen edes tietää tuollaisten eläimien olemassaolosta?

Nyt kipinkapin Joelin iltapuuroa keittämään, hyvää lauantai-iltaa teille kaikille!