Reppu selkään ja menoks!

Tänään aurinkoisen ja sateettoman syyspäivän sekä tyhjän jääkaapin takia lähdettiin kauppaan rattailla, eikä autolla niinkuin yleensä. Meidän tuplarattaissa on tosi pieni tavaratila, eikä sinne mahdu paljon tavaraa. Meillä oli siis oivallinen tilaisuus kokeilla repulla ja rattailla liikkumista. Tällä kertaa reppuun kiipesi Joel, jotta Alex voisi nukkua rattaissa. Epäselväksi mulle jäi olivatko repun mukana tulleet lisäpalat jalkoja varten, mutta ainakaan Joelin talvisaappaat eivät lenksujen läpi mahtunut.

Säälittävä selkäänlaittoyritys

Joelin saaminen yksin reppuun oli todella vaikeaa, vaikka ohjevihkosessa se näytti helpolta. Osasyynä onnistumattomuuteen oli varmaan massiiviset ulkovaatteet. Annoin perksi ja pyysin Samia auttamaan. Kauppaan meiltä ei ole kuin reilun kilometrin matka, mutta jo puolivälissä alkoi 11kg paino rasittaa lantiota. Pysähdyttiin ja säädeltiin vähän reppua, jonka jälkeen painon tunne lantiolta hävisi. Loppumatka sujui hyvin, vaikka kuuma siinä tuli! Hyvää kuntoilua, varsinkin ylämäissä.

Lähdössä matkaan

Ompa Joel innostuneen näköinen

Kauppaan tullessamme koitui seuraavaksi ongelmaksi Joelin riisuminen. Kädet eivät ylettyneet mistään suunnasta ottamaan edes pipoa päästä, enkä halunnut riisua koko reppua, joten turvauduin taas Samin apuun. Kaupassa alkoi pikku hiljaa tuntua hartioissa ja niskassa, eikä siihen auttanut tavaroiden nostaminen hyllystä ostoskoriin ja ostoskorista hihnalle. Alkuperäinen suunnitelma kuitenkin toimi, ja kaikki ostokset saatiin mahtumaan rattaisiin.

Alexin kaverina ostokset

Kotiin tullessa oli kyllä niska ja hartiat kipeinä! Reppu tuntui kyllä hyvältä päälläni, joten uskon niska-hartiakivun johtuvan surkastuneista lihaksistani. Kun samalla työntää ylämäkeen rattaita joissa vauva ja ostokset, ja kantaa selässään taaperoa, niin onhan se luonnollisesti rasittavaa. Mahdollisuus vaihtaa kantajaa välillä voisi olla helpotus, jos tuntuu liian raskaalta. Sami vaan ei ole kovin innoissaan kantamisesta, koska hän ei voi polttaa röökiä lasta kantaessa. Ja siksi jouduin ottaa Joelin lisäksi rattaatkin työnnettäväksi, jotta Sami sai tupakoida kauempana meistä. Kokeilla voisi tietenkin toisin päin - Alex reppuun ja Joel rattaisiin, sillä tähän mennessä kokemukset vauvan kantamisesta edessä ovat paljon mieluisemmat kuin taaperon kantaminen selässä. Yksin en kyllä tällä kokoonpanolla lähtisi matkaan, kyllä mä taidan olla enempi rattaiden työntäjä-tyyppiä.