Kaksplus.fi

25. lokakuuta 2012

Miniloma osa 1. ja ensikosketus kantamiseen

Eilen lähdettiin aamupäivästä ajelemaan Tampereelle siskoni luokse. Pojat nukkuivat koko matkan joten reissu meni helposti. Käytiin illalla Ikeassa syömässä, ja kyllä ihmetytti miksi sisko vapaapäivänäkin tahtoi työpaikalleen. Yö meni hyvin ja samassa huoneessa nukkuminen Joelin kanssa onnistui, eikä Joel herännyt Alexin nälkähuutoon aamuyöstä.
Mochi ja Alex pussailee
Iltasatu Linda-tädin kanssa
Aamutunnelmissa
Tänään suuntana oli Herra Hakkaraisen talo, Sastamalan Vammalassa tunnin matkan päässä Tampereelta. Eilen postiluukusta kolahtanut Kantokiertueen Tula-reppu pääsi heti kokeiluun. En koskaan ole ymmärtänyt kantamisesta mitään, joten oli jännittävää päästä kokeilemaan Tulaa. Esitteessä sanottiin repun olevan sopiva 7-20 kiloisille, joten kuukausi sitten 6,5 kiloa painanut Alex iskettiin reppuun. Alex ei viihtynyt, jalat sojottivat joka suuntaan eikä vauva+reppu-kombo tuntunut hyvältä päälläni. Päätettiin kuitenkin lähteä matkaan ilman rattaita. Perillä Vammalassa siirsin Alexin autosta reppuun, ja tällä kertaa reppu tuntui hyvältä ja Alex näytti viihtyvän. Tutin laittaminen repussa olevalle vauvalle ei muuten ole helppoa, varsinkin kun vauva on niin pieni että pää on kokonaan piilossa. Minä jäin myös kaipaamaan vauvan naama menosuuntaan-mahdollisuutta.
Ensimmäinen Tula-kokeilu
Tervetuloa Herra Hakkaraisen taloon!
Herra Hakkaraisen talo oli todella kiva ja hienosti toteutettu. Joelilla oli hauskaa, vaikka oli hieman liian nuori ymmärtääkseen talon idean. Itsekin viihdyin, Mauri Kunnaksen tarinat kun on tuttuja jo omasta lapsuudestani.
Joel Kuningas Artturin linnassa
Lisää Kuningas Artturin ritarit-tunnelmaa
Joel pääsi avaruuteenkin
Talosta lähdettäessä siskoni otti Alexin Tulaan, ja ylisti sen mukavuutta. Sitten meidät yllätti lumi-raekuuro ja tuli kiire autolle. Kotona siskoni halusi koko ajan pitää Alexia Tulassa, reppu taisi todellakin hurmata hänet!
Linda ja Alex
Illalla löhöiltiin ja syötiin tortilloja. Huomenna ennen kotiinlähtöä on vuorossa HopLop. Ja sitten ollaankin jo kotona Sami-iskän sylissä koko joukko.

11 kommenttia:

  1. Sulla on kiva blogi. :)
    Itsellä on puolivuotias poika ja toinen yrityksessä. Onko ollut rankkaa kun lapsilla on pieni ikäero? Oletko katunut kertaakaan? Miten alku lähti käyntiin kun pienempi syntyi? Ootko saanut opiskelut hoidettua pois alta? Entäs miten ootte pärjännyt tiukalla rahahetkellä? Jos on ollut siis. :) miten raskausaika sujui vauvaa hoidellessa?

    Yritän tässä kysellä jotain itseä mietityttäviä asioita, kun mietityttää oonko ihan hullu kun jo haaveilen toisesta :D itse oon myöskin nuori äiti, 19-v. Kiitos jos viitsit vastata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Olimme toivoneet pientä ikäeroa lapsille, ja Alex sai alkunsa kun Joel oli puolivuotias. En ole katunut, vaikka se tapahtui niin pian (tärppäsi ekassa kierrossa ehkäisyn jättämisen jälkeen). Lasten pieni ikäero ei ole ollut kovin haastavaa, ja totuimme nopeasti hoitamaan sekä vauvaa että taaperoa. Tästä eteenpäin se varmasti muuttuu hieman rankemmaksi, kun Alex lähtee liikkeelle ja Joelilla alkaa uhma.

      Mulla opiskelut on kärsinyt kummastakin raskaudesta, mutta en ole ottanut stressiä asiasta, sillä oma päätös on ollut tehdä lapsia, ehtii sitä myöhemminkin opiskella. Lukion sain raskaudesta huolimatta suoritettua, mutta ylioppilaslakki jäi uupumaan. Vielä yritän kirjoittamalla yhden aineen, ja toivon valmistuvani vielä ylioppilaaksi :)

      Raha-asioissa ei ole ollut suuria ongelmia, mutta tiukan paikan tullen onneksi meidän vanhemmat ovat auttaneet lainaamalla rahaa. Isoimmat hankinnat on tuplarattaat ja pinnasänky. Muuten jos imettää vauvaa niin se tarvitsee vain vaatteita ja vaippoja. Nekin kuittautuu lapsilisällä, joten en koe ainakaan että vauva-aikana toinen lapsi pienellä ikäerolla olisi rahallisesti huono juttu.

      Onnea yritykseen ja tulevaan arkeen, kun toisen vauvan saatte! Onhan se välillä haastavaa, mutta kuitenkin niin palkitsevaa :)

      Poista
    2. Kiitti vastauksesta! Ehkäpä meidän täytyy uskaltaa jättää se ehkäisy pois. Tahdotaan kans pieni ikäero muksuille. Itellä jatkuu koulu tammikuussa ja puolivuotta enää jäljellä joten toivottavasti pystyn sen suorittamaan. Ja jos en niin sitten myöhemmin. Hiukan ehkä jännittää mitä ihmiset on mieltä asiasta mutta omapa on elämämme. :)

      Kiitos rohkaisevasta kommentista. Emmeköhän me selviä kahden pienen kanssa. Ja meillä myös vanhemmat ovat olleet iso apu aina kun tarvittu. Ja ei niitä lapsia rahalla hoideta, pääasia että saavat rajatonta rakkautta! :)

      Poista
    3. No ei se ole muiden asia milloin te lapsenne teette :) Kyllä pienten lasten kanssa kaikki menee omalla painollaan. Alussa kun Sami palasi töihin oli hieman oppimista, miten yksin vastata kahden pienen tarpeisiin, mutta helposti siihen tottui hetken päästä :) Hyvää syksyn jatkoa teille ja onnea tulevaisuuteen! :)

      Poista
    4. Varmasti viekin aikaa ennenkuin tottuu kahden lapsen kanssa elämään. Mutta tuskin se olisi yhtään helpompaa vaikka esikoinen olisi toisen synnyttyä vaikka neljän vanha. Erilaista varmaan mutta omat haasteensa siinäkin.

      Samoin teille! :)

      Poista
  2. Kannattaa pikku hiljaa kantaa pieniä aikoja kerrallaan niin vauva sekä äiti tottuu kantamiseen :) Naama menosuuntaan ei suositella kannettavan millään kantovälineellä, asento ei ole vauvalle millään tavalla hyvä tai mukava ja vauva saa liikaa ärsykkeitä siinä. Myöskin kun väsy iskee ei päätä saa nojattua oikein mihinkään :( Kun vauva kasvaa voi repulla kantaa selässä ja liinalla lonkalla jolloin näkyvyys paranee. Pienen vauvan kanssa voi tuntua, että "jalat sojottavat", mutta asento on todellakin ergonomisempi kuin että jalat roikkuisivat suoraan alaspäin. Voi miettiä itse kummassa asennossa olisi mieluumin. Vauvan polvien kuuluu tulla oikeassa kantoasennossa ylemmäs kun pepun, joilloin painetta selkään ei jää. http://www.kantoliinayhdistys.fi/tietoa-kantamisesta/miten-kantaa/ iloisia kantohetkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä neuvoista! :) Olenkin kuullut että naama menosuuntaan on huono asento vauvalle, mutta lähinnä sen takia sitä ajattelin, kun kiukkuinen vauva joutuu tuijottamaan pelkkästään kantajan rintakehää :D Selkään en vielä noin pientä uskalla laittaa, enkä tiedä onko se edes suositeltavaa, kun niskan tukeminen ei ole vielä niin vahvaa vauvalla. Sekin on kuitenkin varmaan mukavaa kun lapsi on isompi. Suunnitelmissa onkin kokeilla miten Joelia tuntuu kantaa selässä. :)

      Poista
  3. Du satt sen ingen asukuva :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nå nää ja orka int när dom va alla fula :D

      Poista
  4. Tykkäsitkö tuosta tula-repusta? Itse tykkään kantelusta, mutta reppu, joka meillä on, ei sovi huonoille hartioilleni yhtään! Naama puutuu välillä, kun selkä on niin tukossa. Tuliko sulle mitään niska-hartia-oireita tuosta repusta?

    Kiva blogi sinulla! :)

    Elina ja Alisa 3kk
    sinappinenkone.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Alkuun en tykännyt, koska en saanut sitä tai Alexia hyvään asentoon. Mutta kun sain Alexin hyvään asentoon, niin se tuntui todella mukavalta. En edes huomannut 7 kilon ylimääräistä painoa. :) Mulla oli Alex yhtäjaksoisesti lähes kaksi tuntia repussa, eikä senkään jälkeen tuntunut. No, ainoa huono juttu oli että mulla oli korkkarit jalassa, joten luonnollisesti mulla jalat huusivat hoosiannaa tuon kahden tunnin jälkeen :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!