Ei tarpeeksi syksyistä

Kun ikkunastamme katsoo ulos, näyttävät puut kauniin punaisilta, keltaisilta ja oransseilta. Sateisilla päivillä harmittelen saamattomuuttani, sillä meillä ei vieläkään ole hankittuna tuplavaunuihin sadesuojaa. Viime päivinä on satanut aivan liian usein ja me ollaan ulkoiltu aivan liian vähän. Ei olla päästy ihailemaan kaunista ruskaa, joten uhmattiin muutama päivä sitten tummia pilviä ja lähdettiin kävelylle. Huolestutti, että ruska menee ohi enkä ehdi sitä ikuistaa muistikorttini syövereihin.

Pojat valmiina lähtöön

Otoksia matkan varrelta

En liten ensam svamp

Lähdettiin kävelemään tuttua reittiä rantaraittia pitkin, poikettiin hetkeksi läheiseen puistoon ja syötiin rattaissa välipalaa. Jatkettiin matkaa ja kierrettiin sataman kautta takaisin rantaraitille. Alex nukkui tyytyväisenä koko matkan lämpöisessä kantokassissa. Syksy oli yllättävän varhaisessa vaiheessa, eivätkä kauniit ruskakuvat täyttäneetkään kamerani muistikorttia, muutamia otoksia lukuun ottamatta. Pikkuhiljaa Joelia rupesi kyllästyttämään, ja kädet kylmenemään (minä idiootti unohdin Joelin lapaset kotiin) joten suunnattiin kotia kohti epäilyttävästi tummenevien pilvien alta.

Ensin liukumäkeen, sitten banskua nassuun

Alex muru nukkui tyytyväisenä koko matkan

Ihanan punaiset ruusunmarjat

Huomenna aamusta on luvassa ensimmäinen sisarusuinti, ja sitten suuntaan pikavauhtia Valtterin kirpparille. Varattiin siskoni kanssa pöytä lauantaille, sillä meillä oli vauvauinti aina sunnuntaisin. Kävikin huono tuuri ja sunnuntai-uinti vaihtui lauantain sisarusryhmään, eka kerta tietenkin juuri huomenna. Onneksi siskolleni sopi lähteä aamusta myymään minunkin puolesta, ja mä tulen sitten perässä kunhan kerkeän. Jos kiinnostaa käydä katsomassa, löydätte minut (tai siskoni) pöydästä numero 745. Nyt kipin kapin nukkumaan, kellohan on jo miljoona!