Meidän päivä tänään

Sami on ollut Alexin syntymästä asti kotona, kahden kuukauden verran. Tänään Samillla oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja minä jäin yksin kotiin lasten kanssa. Joelilla on selkeä päivärytmi ja Alex syö melko tarkkaan kolmen tunnin välein, joten toivottavasti päivät lähtee sujumaan vaikka olen ehtinyt tottua siihen että auttamassa on toinenkin käsipari. Näin meidän ensimmäinen kotipäivä sujui.

5:00 Samin herätysello soi. Olen jo hereillä sillä Alex on nukkunut huonosti ja kitissyt jo jonkun aikaa. Sami nousee sängystä, nostan Alexin viereeni ja syötän. Alex on räkäinen. Jatketaan unia.

8:20 Naapurin koira haukkuu, herään. Alex alkaa itkemään ja Joel herää kaikkeen tähän meteliin. Noustaan sängystä ja haetaan Joel huoneestaan. Tunnen itseni kipeäksi, koko ajan yskittää. Syötän Alexin sohvalla ja Joel leikkii itsekseen. Alex sitteriin ja Joelille aamupalaa. Joel syö hienosti itse, mutta hitaasti, joten syötän loput. Joel potalle, pissa tuli! Pika-hammaspesu, sillä Alex kitisee sitterissä. Alex vaipanvaihtoon ja pojille päivävaatteet päälle. Kissoille ruokaa.


9:40 Hetken hengähdystauko. Katsellaan telkkaria ja Joel leikkii Alexin varpailla. Alex nukahtaa sitteriin ja syön aamiaista: banaani ja lasi ananasmehua. Käyn koneella ja puen. Täytän astianpesukoneen ja laitan sen päälle. Siivoilen, ja Joel sotkee minkä kerkeää.

10:40 Alex herää raivokiukun saattelemana. Alex ei viihdy sitterissä, mahallaan, selällään eikä pystyssä. Joel tekee pahuuksia ja juoksen kirkuva Alex sylissäni Joelin perässä, kieltosanat kaikuvat kuuroille korville. Vastaaviin tilanteisiin odotan innolla meidän vuoroa Kantokiertueesta! Voisin olettaa että reppu toisi helpotusta juuri silloin, kun Alexia ei voi laskea sylistä ja silti pitää juosta Joelin perässä. Tästä saatte kuulla käytännön kokemuksia myöhemmin. (PS. Kantokiertue on käynnissä, ja reppu majailee tällä hetkellä But I'm a human not a sandwich -blogin Iinan ja Tiaran luona.)

11:00 Syötän Alexin, Joel lukee kirjaa sitterissä, ei malta olla paikallaan ja lähtee tyhjentämään lehtiä kaapista. Alex sitteriin ja lämmitän Joelille lounasta. Tänään meillä ei ole ruokaa valmiina, joten Joel syö purkkiruokaa. Alexilla on hikka. Joel äkkiä potalle, Alex kiukkuaa sitterissä.

11:30 Laitan Alexille tutin suuhun ja vien Joelin parvekkeelle nukkumaan. Muumipappa kainaloon ja unten maille. Vaihdan Alexille vaipan ja siirrän hänet koppaan, viritän mobilen yläpuolelle. Siivoilen Joelin sotkuja ja olen hetken koneella. Syön leipää, Alex keskustelee mobilen kanssa.

12:30 Isäni tulee käymään, Alex tuijottelee mobilea. Isäni lähtee, Alex nukahtaa. Käyn koneella. Leikkaan hiukseni, koska ne ovat kasvaneet mielestäni liian pitkiksi ja muodottomiksi.

13:10 Joel herää kesken hiustenleikkuuni. Haen Joelin sisälle ja jatkan leikkaamista. Joel leikkii autoilla. Hiuksista tulee melko lyhyet, Joel herättää Alexin joka on kiukkuinen. Kuivaan ja suoristan hiukset, Joel leikkii legoilla. Alex nukahtaa uudestaan.

14:10 Syötän Alexin, istuskelen hetken Alex sylissäni ja seuraan Joelin puuhastelua. Laitan Alexin sitteriin, meikkaan ja sitten on Joelin välipala-aika. Joel syö banaania ja hedelmäsosetta, minä syön vispipuuroa. Alex kiukkuaa ja pudottelee tuttia suusta. Maustan kalan ja laitan uuniin, perunoitakin pitäisi keittää. Alex pudottelee tuttia enkä saa mitään tehdyksi. Joel leikkii kärryillä, muovipurkeilla ja sadalla muullakin lelulla, ei pysy hetkeäkään paikallaan.

15:20 Havahdun istuneeni koneella jo jonkun aikaa, Alex on nukahtanut ja Joel puuhailee omiaan. Ai niin, ne perunat. Rakennan legoista torneja, ja Joel rikkoo niitä minkä kerkeää.

15:45 Alex herää, Joel kerää legoja muovipussiin. Sami on jo matkalla kotiin, eikä perunat vieläkään kiehu. Joel leikkii autoilla. Siirrän kuvat kamerasta koneelle ja alan käymään kuvia läpi.

16:20 Sami tulee kotiin, perunat on ylikypsiä. Pojat Samin vastuulle, syön, vaihdan vaatteet ja lisään kuvat blogiin. Puoli kuudelta on poikien ruoka-aika, sitten me lähdetään Joelin kanssa kaverini ylioppilasjuhliin. Sieltä matka jatkuu Samin äidin luokse. Joel jää mummin luo yökylään, sillä huomenna he menevät johonkin tapahtumaan missä esiintyy muumit. Alex ja Sami ovat kotona keskenään, kunnes tulen kotiin anopin luota. Onneksi on viikonloppu, Sami on kotona kaksi päivää! Mitähän kivaa sitä keksisi?

Haasteellisinta yksin kahden pienen kanssa on, jos ruokailut menevät päällekkäin, tai jos Joel tekee tuhmuuksia Alexin syödessä. Jos molemmat kiukkuaa samaan aikaan, tai tarvitsee hoitoa ja seuraa. Silloin täytyy valita, kenen tarpeet ovat tärkeämmät. Sitä valintaa ei haluaisi tehdä, ja yleensä Joel on se, joka joutuu odottamaan vuoroaan. Ärsyttävintä on, jos lasten päiväunet menevät ristiin, silloin ei ole hetkeäkään omaa aikaa. Luulen silti, että arki helpottuu kunhan Alexillakin muodostuu tasainen päivärytmi, silloin voi ennakoida ja suunnitella mitä tapahtuu ja milloin.

Alex 2 kuukautta

Eilen Alex täytti 2 kuukautta. Alex on melko rauhallinen vauva, mutta välillä riittää myös kiukkuamisen aihetta, varsinkin kun pierettää. Alex tykkää olla pystyasennossa ja vatsallaan, eikä viihdy selällään. Alex tykkää katsoa valoja, ja seuraa lelua katseella päätä kääntämällä. Alex hymyilee ja päästelee pieniä ääniä. Alex kääntyy vatsalta selälleen, ei viihdy autossa eikä vaunuissa. Vaunuilla kulkiessa täytyy pysähdellä melkein metrin välein laittamaan tuttia takaisin suuhun.

Velmuhymy

Paras kaveri Bogi-hirvi

Selkeätä päivärytmiä Alexilla ei vielä ole, päivisin nukkuu pääosin aamupäiväpainoitteisesti, unien pituus vaihtelee 10 minuutin ja 4 tunnin väliltä. Illalla Alex on yleensä hereillä ja valppaana, tutkien mitä ympärillä tapahtuu. Silloin onkin mukavaa keskittyä pelkästään Alexiin kun Joel on nukkumassa. Alex alkaa yöunille 22-24 välillä ja nukkuu joko aamuyhdeksään asti tai herää kuuden aikoihin syömään ja jatkaa sitten uniaan.

Lähdössä kääntymään

Iloinen poika

Alex painaa 2 kuukauden iässä 5535g ja on 55cm pitkä. Edelleen on muutamia 50 kokoisia vaatteita käytössä, enimmäkseen käytetään 56 kokoisia vaatteita. Muutamia 62 kokoisia bodyja on myös käytössä. Neuvolakorttiin kirjoitettiin näin: "Kasvaa hienosti rintamaidolla. Päivisin nukkuu pieniä unia, öisin jopa heräämättä. Päätä kannattaa käsistä kohottaessa hyvin. Jäntevä poika. Hieman hormoninäppyä ja karstaa."

Haluutko turpaan?!

Sunnuntaikuulumisia

Sunnuntaisin me käymme vauvauinnissa. Keväällä meillä oli tapana mennä brunssille vanhempieni luokse aina vauvauinnin jälkeen, ja tämä traditio on nyt vauvauinnin jatkumisen myötä taas herännyt henkiin.

Joel mutustelee banaania matkalla vauvauintiin

Alex matkalla vauvauintiin

Vauvauinnissa on rajoituksena 3kk ikä ja 5kg paino, joten Alex ei ole mukana. Uinnin ajan Alex nukkuu turvakaukalossa altaan reunalla, tai katselee sieltä kun me uimme. Ollaan jonossa sisarusuintiryhmään, ja toivottavasti sieltä vapautuisi meille paikka syksyn aikana.

Brunssipöytä

Brunssiruokaa

Mommo ja Joel syö nektariinia

Nyt täytyykin rientää, sillä lähden viettämään Katjan ja Serveri-vauvan Baby Showereita! (ja olen jo myöhässä) En ole ennen sellaisissa käynyt, enkä itsellenikään järjestänyt, joten innolla lähden tsekkailemaan millainen fiiilis vauvajuhlissa vallitsee.

Tämän näköisenä liikkeellä

Kortti Katjalle ja Serverille

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

Aamu-ulkoilu

Tänään herättiin Joelin kanssa aikaisin, kun Sami ja Alex jatkoivat unia. Aamupalan jälkeen mentiin pihalle. Pilvinen sää ja aikainen aamu, ihanan hiljaista naapurustossa. Piha täyttyi juoksevista pikku askelista, kärryn kolinasta ja riemunkiljahduksista. Ei me pitkään ehditty olla, kun saatiin muutama vesitippa niskaan, ja viimeinen pisara oli huomata että naapurin kissa on taas päästetty ulos (taloyhtiön kielloista huolimatta) ja se on taas paskonut hiekkalaatikon täyteen. Ei muuta kuin äkkiä hiekkalaatikolta pois ja sisään käsipesulle. Onneksi huomasin kikkareet heti, ettei Joel päässyt tonkimaan niitä. Että voi pistää vihaksi tuollaiset välinpitämättömät naapurit. Asiasta on heillekin huomautettu monesti, kissoja ei saa päästää vapaaksi pihalle. Hän taas puolustelee asiaa "Mä oon niin boheemi, etten mä voi pitää mun kissoja suljettuna kotona" Muuttaisipa tuo juoppomiehensä kanssa muualle häiriköimään!

Hei, mun lahkeessa on Puuha-Pete!

Veljekset

Tylsän maanantaipäivän kunniaksi puimme pojat yhteensopiviin vaatteisiin tarkoituksena saada otettua muutama hyvä valokuva. Oli aika homma saada pojat pysymään edes hetken verran aloillaan. Blogin puolella on taas ollut hetken aika hiljaista, kun ei vaan tunnu olevan mitään kerrottavaa. Aivot on jäässä ja kaikki päivät ovat samanlaisia. Arki kyllästyttää. Postaustoiveita otetaan ilomielin vastaan! Me palaillaan kunhan tulee jotakin järkevää kirjoitettavaa. Tässä kuitenkin muutama kuva meidän pienistä.

Ristiäiset 12.8.

Alexin ristiäisiä vietettiin sunnuntaina 12.8. Paikkana oli sama kappeli jossa Joel kastettiin, hyväksi todettu paikka. Vieraita oli lähisuku: meidän vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, eno ja setä, sekä serkut ja lasten kummit. Kun on iso suku, on myös paljon vieraita, lähemmäs viisikymmentä.

Alex oli melko kiukkuinen kasteseremonian ajan, mutta rauhoittui loppua kohden. Kummeiksi Alex sai minun siskoni ja Samin siskon, minun parhaan ystävän sekä Samin serkun. Pappina toimi tuttu vihkipappimme, poikien pikkuserkun mummo.

Pappi, Alex, vanhemmat, isoveli ja kummit

Joel pussaa pikkuveljeä

Kastaminen

Joelin tehtävänä oli kuivata Alexin pää, mutta eipä se kiinnostanut

Tarjoilut haluttiin pitää melko yksinkertaisina. Tarjolla oli caesarsalaattia ja patonkia, sekä kakkua, hedelmäsalaattia ja keksejä. Kakut olivat tilatut, suklaa ja vadelma, muut tarjoilut tehtiin itse.

Salaattia, patonkia, krutonkeja ja hedelmävauva

Hedelmäsalaattivauva

Kakut ja keksit

Alex sai todella kivoja lahjoja. Vauvakirjan, kummilusikan ja kummikehyksen, säästöpossun, taskumatin, hopealusikan, vaatteita, sukkia ja pipon, rahaa ja lahjakortin, haisuli-mukin, kylpykirjan ja kylpylelun, pehmolelun ja kuvakirjan.

Kehys, lusikka, säästöpossu ja taskumatti (joka ei tule käyttöön vielä moneen vuoteen!)

Muita lahjoja

Päivä oli ihanan kesäinen ja juhlat todella mukavat. Kiitokset vielä kaikille vieraille, erityisesti keittiössä avustaneille. Teitte meidän ja Alexin päivästä ikimuistoisen.

Perhepotretti

Voi minun ihanat, rakkaat miehet!

Joelin toilailuja

Joel on aina ollut touhukas ja energinen lapsi, joka ei hetkeäkään malta olla paikallaan. Joel keksii mitä ihmeellisimpiä jekkuja, ja niistä olen aina yrittänyt saada kuvia. Aina ei ehdi, joskus on kamera hukassa, tai kuvista tulee huonoja. Osa Joelin tempuista on niin vaarallisen näköisiä, että silloin poika pelastetaan mieluummin tapaturmilta, kun alkaa etsimään kameraa saadakseen kuvia. Pojan touhuja on kuitenkin todella hauska seurata vierestä, intoa ja mielikuvitusta leikkeihin riittää! Tässä muutamia otoksia, jatkossa näitä tullaan varmasti näkemään lisää!

Kun Alex köllii, Joelinkin pitää saada kölliä.

Mamman kenkä sopii myös omaan jalkaan

Alexin turvakaukalo on oiva lepopaikka

Vesimeloni toimii myös tuolina

Uutta ja tulevaa

Kuten huomaatte, blogi on hieman uudistunut. En halunnut enää jatkaa nimellä Pienen pojan elämää, sillä poikia on kaksi. Nimi oli peräisin Klamydian biisistä, joten sen muuttaminen monikkoon tuntui tyhmältä. Pohdin uutta nimeä pitkään, kunnes tuttu ja turvallinen, se meidän perheen suosikki, Jukka Poika toi minulle ratkaisun. Vauva, älä itke on Jukka Pojan vanhempaa tuotantoa, ja sopii kuin nenä päähän! Kun blogi kertoo perheestä jossa kolme fanittaa Jukka Poikaa ja neljäskin toivottavasti kasvaa tykkäämään, ei voisi paremmin valita artistia, jolta lainata sanoituksia blogin nimeä varten.

Uutta on luvassa myös syksymmällä, kun osallistutaan tämän vuoden Kantokiertueeseen! Mä olen ihan kantoväline-neitsyt, joten on jännittävää päästä kokeilemaan reppua käytännössä. Pysykää kuulolla!

Palaillaan seuraavaksi Joel-aiheisilla kuulumisilla, kunhan saan keskeneräisen postauksen valmiiksi. Loppuviikkoon mennessä yritän saada käsiini kuvia ristiäisistä, joten niistäkin on tulossa enemmän juttua.

Mitä pidätte blogin uudistuksesta? Kommenttia saa jättää, kuten myös postaustoiveita tai muita yleisiä blogin parannusehdotuksia. 

Minun nimeni on...

Alex Ilmari Mikael

Tänään ja tällä hetkellä vietetään Alexin ristiäisiä! Lisää niistä myöhemmin.

Alex Ilmari Mikael on perinyt toisen ja kolmannen nimensä suvulta, Alexin edesmennyt isoisä oli Hannu Ilmari, ja halusimme siksi antaa nimen pojalle. Minun isäni nimeä (Mika) ja veljeni toista nimeä (Miikka) käytettiin avuksi kolmannen nimen päättämisessä. Alex -nimen takana ei ole mitään historiaa, se vain oli kaunis nimi, joka sointui sukunimeen.

Jo raskauden alussa oli täysin selvä mikä nimi annetaan tulevalle tytölle, mutta pojalle ideoita oli enemmän. Jos olisin itse saanut päättää olisi pojasta tullut Emil, mutta Samille ei sopinut vaikka kuinka kinusin. Muita ehdotuksia oli Toni, Leo, Jami ja Niko. Toni ei käynyt, sillä suvussamme on jo kaksi Tonia. Leo oli liian Joelin kaltainen, Jami taas kuin olisi yhdistänyt Jennin ja Samin. Niko on mun exä, joten sekään ei tuntunut sopivan. Sami ehdotti Alexia ja lopulta aloin itsekin tottumaan siihen nimeen. 

Muutama kuukausi ennen vauvan syntymää oli sovittuna sekä tyttönimi että poikanimi, kunhan ne olisivat vauvan näköiset. Salaa mielessäni ehkä toivoin, ettei mahdollinen poika olisikaan Alexin näköinen, jotta saisin Emilini. Vielä nimen päätettyämme kuiskailin välillä Samin korvaan iltaisin "Eeeeemiiiilll....Eeeemiiilll". Mutta vauva se vaan on Alex.

Lisävinkkejä nimen arvaukseen!

Vauva nimeä voi arvailla vielä muutaman päivän ajan TÄÄLLÄ! Muistakaa jättää kommenttiin myös sähköpostiosoitteenne.

Vauvalle tulee kolme nimeä

Etunimi on sellainen joka käy millä kielellä tahansa

Samaa etunimeä kantaa/on kantanut Suomessa alle 5000 ihmistä, pääosin miespuolisia

Toinen nimi on täysin suomalainen, ja löytyy suosituimmista etunimistä.

Kolmas nimi on sekä suomeksi että ruotsiksi sopiva, ja löytyy suosituimmista etunimistä.

Mikään nimistä ei ole erikoinen tai harvinainen

Kaikki kolme nimeä ovat 4-6 kirjaimen mittaisia

Ensihymyjen metsästys

Vauva on alkanut hymyilemään. Aina ei toki tiedä, onko ne hymyjä vai irvistyksiä. Yritin napata pojasta hymykuvia, mutta kappas vaan eipä enää naurattanut kun naaman eteen tuotiin kamera. Ehkä muutamia hymyn tapaisia ilmeitä kuitenkin sain ikuistettua. Söpö vauva!