Kaksplus.fi

2. heinäkuuta 2012

Synnytyskertomus

Keskiviikkona 27.6. heräsin yöllä järkyttäviin supistuksiin. Supistukset tulivat 15 minuutin välein, olivat todella kivuliaita, mutta ei sietämättömiä. Kierin ja pyörin sängyssä minuutteja laskien. Muutaman tunnin päästä helpotti niin, että ehdin jatkaa unia vielä hetken ennen aamua. Kuitenkaan supistukset eivät hävinneet kokonaan, vaan jatkuivat pitkin aamua ja aamupäivää 10-15 minuutin välein.

Vessassa huomasin vaaleanpunertavaa vetistä vuotoa, jonka arvelin olevan lapsivettä. Soitin synnytysosastolle ja sieltä tuli kehtous että jos ei supistukset voimistu  12 tuntiin mennessä sietämättömiksi, niin pitää hakeutua sairaalaan tutkimaan onko vuoto lapsivettä vai jotakin muuta. Iltapäivällä supistukset olivat edelleen siedettäviä, joten lähdimme Joelin kanssa hakemaan Samia töistä ja jatkoimme siitä Samin äidin luokse. Autossa supistuksia tuli tiheimmillään viiden minuutin välein.

Supistelut jatkuivat pitkin päivää, mutta tulivat edelleen epäsäännöllisesti 5-15 minuutin välein. Illalla vietiin Joel kotiin nukkumaan äitini kanssa, ja lähdettiin itse Jorviin. Päästiin käyrille ja tehtiin lapsivesitutkimus ja sisätutkimus. Vuoto ei ollut lapsivettä, ja kohdunsuu oli 3 senttiä auki. Lähdettiin pihalle kävelemään, portaita ylös alas puoleksi tunniksi, jonka jälkeen takaisin käyrille. Tilanne ei edistynyt, joten sain kipulääkettä ja nukahtamislääkettä. Päästiin lepohuoneeseen nukkumaan yöksi. Kipulääke auttoi ja vei kipuja hyvin pois, kunnes puoli viiden aikaan supistukset voimistuivat taas. Kohdunsuussa ei edelleenkään muutosta, supistuskäyrä ja vauvan sydänäänet hyvät. Sain lisää kipulääkettä jonka avulla saan nukuttua vielä kahdeksaan asti. Silloin supistukset alkoivat toden teolla sattumaan, joten yhdeksälta aloitettiin ilokaasu. Lisäksi sain lihakseen pistettävän kipulääkkeen. Imutettuani ilokaasua muutaman tunnin, puoli kahdentoista aikaan vihdoin alkoin näkyä edistystä, kun kohdunsuu on auennut 4 cm. Kahdeltatoista ilokaasu ei enää meinaa toimia supistuksiin, joten siirrytään lepouhoneesta synnytyssaliin.
Synnytyssalissa
Puoli yhdeltä saan epiduraalin. Kalvot puhkaistaan 13.15 ja saan supistustipan, olen 5 cm auki. Epiduraali alkaa vaikuttaa, ja kohdunsuun tilanne edistyy pikavauhtia, reilu tunti myöhemmin olen 8cm auki ja saan lisäannoksen epiduraalia. Kolmen aikaan olen täysin auki. Otan ilokaasua supistuksiin, koska ponnistamisen tarvetta ei ole. Viimein kätilö käskee ponnistaa, vaikkei siltä tunnu, kun vauva on kovaa vauhtia jo syntymässä. Ponnistusvaihe kestää 6 minuuttia ja poika syntyy klo 15:21.

Vastasyntynyt vauva ruttunen
Iskä ja vauva
Poika saa apgar pisteet 9/10/10, piste vähennettynä väristä, koska poika on melko kalpea syntyessään. Istukka painaa 505 grammaa ja syntyy 15:28. Synnytyksen kokonaiskesto ensimmäisistä supistuksista 36,5 tuntia, mutta papereihin merkattiin säännöllisten supistusten aluksi 28.6. 8:00, eli virallisesti synnytys kesti noin 7,5 tuntia. Synnytys oli helppo, hyvien kivunlievitysten ja ihanan kätilön ansiosta. Myös Samin tuesta ja turvasta oli suuri apu, ja synnytyksestä jää todella hyvä mieli. Muistelin että synnyttäminen olisi ollut kahta kauheampaa, mutta yllätyin positiivisesti. Lisäksi muisti on pätkinyt sen verran että ilmeisesti luulin kipujen loppuvan synnytykseen. Kuitenkin viime päivinä olen saanut kunnon muistutuksia siitä, kuinka inhottavaa pissaaminen, vuoto ja jälkisupistukset voivat olla, puhumattakaan maidon noususta ja nännien arkuudesta imettäessä. Onneksi vauriot alapäässä korjattiin vain yhdellä tikillä, vuoto on ollut niukkaa ja kohtu ei pahemmin enää supistele. Maitoa olisi tarjota kokonaiselle armeijalle: vaikka vauva syö molemmat tissit syöttökertaa kohden, ovat tissit kivikovat ja kipeät koko ajan. Innolla odotellaan maidontulon tasaantumista.

Tällainen synnytys tällä kertaa, innolla odotellaan seuraavaa, tosin vasta muutaman vuoden päästä. Huomenna palaillaan ensimmäisten päivien tunnelmissa.

13 kommenttia:

  1. Kiva lukea muiden (hyvin menneitä :D ) synnytyskertomuksia, kun oma synnytys lähenee. :-) Onnittelut vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksilöllinen asiahan se on, mutta ei se synnyttäminen loppupeleissä niinn kamalaa ole :) toivottavasti teillä menee synnytyksessä kaikki hyvin!

      Poista
  2. Olipas ihana synnytyskertomus :) meinaa aivan vauvakuume puskea päälle! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah :) niin se vauvakuume aina tuppaa tulemaan kun kuulee muiden vauvauutisia/synnytys tarinoita yms :D

      Poista
  3. Olipa kiva lukea, ettei kaikki synnytykset ole kamalia. Tuntuu, että bongailen vaan ne kamalimmat kertomukset ja paska housussa itken syyskuun koetuksia! Ihana, että olette kotona ja on kyllä niin suloinen kaveri tuo Ruttis! Soitellaan ja kun alkaa arki tasaantumaan, niin saa kutsua moikkaamaan! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että just niillä kamalilla synnytyksillä pelotellaan ei-synnyttäneitä :D ja sit ku se ei ookkaan niin kamalaa ni tuntuu synnytyksen jälkeen paremmalta! Soitelkaa kun teille sopii, me vaan hengaillaan kotona, joten tervetuloa! :)

      Poista
  4. you look so relaxed and happy in your pics, i'm glad everything went well :) I hope we can meet the cutie soon <3 you're more than welcome to come visit our new place whenever you dudes are up for it :)

    -Amelia

    VastaaPoista
  5. Hei nuori äiti!
    Teen pro gradu-tutkielmaani alle 20-vuotiaina synnyttäneistä äideistä ja kerään aineistokseni nuorten äitien omia kirjoituksia ja kertomuksia nuoruudesta, äitiydestä ja niiden yhteensovittamisesta.

    Kirjoituspyyntöni kokonaisuudessaan (julkaistu 15.6.2012) löytyy osoitteesta: http://www.vauva.fi/artikkelit/osallistu_tutkimukseen
    Kaikki nuorten äitien omat kertomukset ja kirjoitukset ovat tärkeää tutkimusaineistoa. Kiitos paljon jo etukäteen!

    Ystävällisin terveisin
    Maiju Gustafsson
    megustaf@student.uef.fi

    VastaaPoista
  6. voi miten kauniina oot! ei uskoisi että oot tossa tokassa kuvassakin just synnyttäny :D ! ja söpö vauva<3

    VastaaPoista
  7. Kaikilla ei mene niin hyvin kuitenkaan,itselläni toteutui juuri tuo pelottelu neljä vuotta sitten.
    Oli se kamala kokemus ja jotenkin kammo siitä jäi.
    Siis en ehtinyt saada mitään puudutuksia kun ilokaasun,oli yö ja ainut lääkäri oli leikkauksessa ja ilokaasulla siis mentiin ja se kipu oli kauheeta kun vauva alkoi syntymään,siis alapäässä.
    tuntui että alapää räjähtää kappaleiksi..no mutta se oli sellainen kokemus.
    toista ei kiitos samanlaista.
    että jos synnytän niin varmistan että on varmasti puudutukset saatavilla ekana :D

    VastaaPoista
  8. Näin sitä vaan tippuu kärreiltä kun on muutaman päivän pois koneelta! Onnea hirmuisesti pienestä vaavista <3

    VastaaPoista
  9. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=121983991283710&set=a.107710456044397.16861.100004163293825&type=1&theater

    Mä mietin et miks jollain Karoliina Väärälällä on toi sun ja alexin kuva omassa fbssään? :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!