Kaksplus.fi

1. kesäkuuta 2012

Iltakävelyllä Linda-tädin kanssa

Vierailevana tähtenä tänään bloggaa Linda-täti, terve! Parhaan kaverini Saran koira Twiggy pelkää kuollakseen lastenvaunuja (ja kaikkea muuta kanssa) joten päätettiin totuttaa se vaunuihin Joelin avulla! Eilen illalla varastettiin siis Joel mammalta ja iskältä ja lähdettiin ulkoilemaan.
Pieni Twiggy-mamis (karvaton kiinanharjakoira)
Miedän kävelykokoonpano oli siis kaverini Sara mamokoiransa Twiggyn kanssa, minä Mochi-koirani kanssa ja tietenki Joel.
Nappisilmä-Mochi (shiba inu)
Lähdettiin noin puoli kuuden aikaa kävelemään Jennin ja Samin luota Matinkylän rantaa päin. Twiggy panikoi ja sinkoili sinne tänne mutta kun sitä hieman lihapullilla lahjoi niin vaunut olikin heti paljon kivemmat! Mochi käyttäytyi aluksi tosi kiltisti mutta jonkin ajan kuluttua käveleminen alkoi kyllästyttää ja joka suuntaan vetäminen oli Mochin mielestä paljon kivempaa. Joel hengaili kiltisti rattaissa, puhalteli nenän kautta hassuja ääniä, naureskeli itselleen ja harjoitteli lentopusuja! Joel innostui myös hirveästi lihapullapaloista joita jaeltiin koirille nameina. Joten aina kun Mochi tai Twiggy sai nameja, niin myös Joel halusi itselleen pienen lihapullapalan. Voi sitä naurun määrää kun se niitä maisteli!
Jee lihapullia!
Rantaan tullessamme oltiin niin nälissämme että päätettiin suoraan koukata rannan ohi lähimpään Siwaan josta haettiin piknikruokaa kaikille. Kauppareissun jälkeen alkoikin mission impossible, piknikpaikan löytäminen. Kierrettiin pitkin Matinkylää, leikkipuistoja, urheilukenttiä, kouluja, vanhoja kirjastoja ja kotikulmia. Lopulta löytyi vanhan kotitaloni pihasta piknikpöytä johon jäätiin syömään.
Piknikpaikalla Joelkin pääsi jaloittelemaan (heti karkuun!)
Joel sai oman banaanin ja pillimehun jotka upposi poikaan hyvin, vaikka Jenni vähän varoitteli ettei banskut kelpaa, ainakaan pieninä paloina. Joel sai myös maistaa vähän kaurakeksiä joka ei tainnut kauhean hyvältä maistua. Tänään aamulla kun söin samoja keksejä Joelin edessä alkoi kauhea huuto ja ulvonta kunnes se sai maistaa pienen palasen, eli kai Joel tuli siihen lopputulokseen että ne keksit olikin ihan syötäviä!

Tässä vaiheessa Jenni alkoi jo soitella meille kärsimättömänä että kello lähenee kahdeksaa ja Joelin nukkumaanmenoaikaa ja että hopihopi juoksujalkaa kotiapäin.  Ei oltu ollenkaan tajuttu että oltiin oltu kävelyllä jo kaksi ja puoli tuntia! Me tosin oltiin niin kylmissämme tässä vaiheessa että ulistiin ja rukoiltiin että Jenni tulisi autolla meitä hakemaan kun ei haluttu millään kävellä kotiin :D

Lopulta Jenni myöntyi ja haki meidät kylmästä pois, tai toisin sanoen haki Joelin pois ja vilkutti iloisesti meille kun lähdettiin Saran ja koirien kanssa vielä kylmälle kotimatkalle vanhempieni luo.
Mochilla ei ollut kylmä!
Meillä oli siis tosi kiva kävely ja Twiggykin tottui lastenvaunuihin! Joelille se kuitenkin vielä murisi aika paljon mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten siihenkin totutaan. Mochi sentään tykkää Joelista, joskus vähän liiankin paljon! Että tällainen koiratäytteinen vieraileva postaus tällä kertaa. 

Terveisin Linda-täti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!