Kaksplus.fi

28. kesäkuuta 2012

Vauva Ruttunen


Pikkuveli vauva Ruttunen uudelta nimeltään Puutarhatonttu syntyi tänään kello 15:21.
Pienen pojan mitat oli 3060g ja 48cm.
Palataan synnytyskertomukseen myöhemmin.

25. kesäkuuta 2012

Pitkäveteistä ja raivostuttavaa

Juhannus tuli ja meni, eikä mitään sen kummempaa tapahtunut (lue: olen edelleen raskaana). Lyhykäisyydessä syötiin hyvää ruokaa, käytiin katsomassa kokkoa rannassa, käytiin päiväretkellä saarella ja saunottiin paljon. Nukuttiin kunnolla kun Joel oli kaksi yötä mommon ja papan luona.

Tänään neuvolassa terveydenhoitajan mielestä vauva on noussut takaisin ylöspäin, eikä pää ole enää täysin alhaalla lantiossa. Tähän viittasi myös 2 cm kasvu sf-mitassa, joka viime viikolla oli pienentynyt sentillä. Viime raskaudessa Joel ei myöskään laskeutunut kokonaan ennen synnytystä, mutta että vauva siirtyy lantiosta takaisin ylöspäin ei mene mun jakeluun! Mulla alkaa olla mitta niin täynnä tätä raskautta, että oikein suututti kun terveydenhoitaja muistutti että synnytyksen eteneminen voi hidastua ja lopulta vauva voi mennä yliaikaiseksikin. On niin paljon arveltu vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa, että ajatuskin yliaikaisuudesta ärsyttää lasketun ajan lähestyessä uhkaavasti. Pitkäveteistä odottamista siis täällä päässä, pakonomaista supistusten kyttäämistä "joko nyt lähtis käyntiin" ja pettymistä supistusten loppuessa.

Toivottavasti palaillaan pian vauvauutisten muodossa, ellen keksi jotakin muuta päivittämisen aihetta, kun Joelkaan ei ole tehnyt mitään jännittävää viime aikoina. Kuviakaan ei ole, joten lainasin tähän kuvitukseksi muutamia isäni nappaamia kuvia suvun pikkurikollisesta.

Poika on jäänyt kiinni itse teossa jo neljästi - joka kerta eri menopeli on ollut lähdössä varkaan mukaan.




19. kesäkuuta 2012

Isosti voidaan!

Eilen kävin äitiyspoliklinikalla ultrattavana, seuraavat vauvan kasvua. Noin kuukaudessa oli tullut painoa vajaat 400g ja painoarvio oli rv 38+1 2587g. Vauva on pieni, ja kätilö sanoi että jos laskettuun aikaan asti pysyy mahassa niin tuskin yltää yli 3 kg. Kohdunsuun tilannetta tutkailtiin taas, edistystä on tapahtunut ja auki ollaan jo 2cm verran. Kanavaa edelleen jäljellä noin 1cm. Edelleen arvio on ettei laskettuun aikaan asti pysy mahassa. Lisäksi sain ohjeeksi tarkkailla erityisesti vauvan liikkeitä, ja jos liikkeet vähenee tulee heti ottaa yhteyttä synnytyssairaalaan.

Maha rv 38+2
Tänään vuorossa oli neuvola, jossa selvisi että mun paino on laskenut viikossa 200g, joten entistä tarkemmin tulisi seurata vauvan liikkeitä, ja syödä ja juoda enemmän. Kaikki muu oli ihan hyvin, mitä nyt verenpaineet oli matalalla, 98/69, mutta mulle melko normaalit. Seuraava neuvolakäynti on ensi viikolla, mutta hoitaja oli vähän sitä mieltä ettei silloin enää nähdä. Saa nähdä miten käy.

Juhannussuunnitelmat tälle vuodelle on ihan pyllyllään, yleensä ollaan vietetty saarella mökillä juhannusta, mutta niin kauan kuin vauva ei ole syntynyt, en aio lähteä saaristoon. Hengaillaan siis vain kaupungissa, luultavasti grillaillaan mun vanhempien kanssa ja ehkä mennään rantaan katsomaan kokkoa Samin kanssa, jos Joel jää vanhemmilleni yöksi. Toivottavasti säät suosii.

Joel juhannusfiiliksissä viime vuonna, ikää vajaat 3kk
Miten teillä vietetään juhannusta?

17. kesäkuuta 2012

Viikonloppu

Sami-iskä on viettänyt koko viikonlopun töissä, joten ollaan Joelin kanssa oltu kahdestaan. Aika käy pitkäksi eikä mitään tekemistä ole. Oma olo on tukala ja Joelin kanssa on vaikeaa keksiä tekemistä kun ei jaksaisi liikkua ollenkaan, eikä Joel malta keskittyä rauhallisempien leikkien parissa. Onneksi vauva ruttunen syntyy pian, joka helpottaa mun oloa ja liikkumista, sekä tarkoittaa Samille kuukauden lomaa!

Tänään sadepäivän kunniaksi käytiin aamulla kylvyssä, jonka jälkeen Joel kävi vielä lelukylvyssäkin.

Mikä tää on? Lelukylpy!
Sitten riittää, kiitos!
Lisäksi ollaan leikitty iskän korviketta, kun on iskää niin kova ikävä! Iskän paidassa oli vaikea kävellä, ja aurinkolasit ei meinannu pysyä päässä, mutta onhan toi söpö!

Iskänkorvike Joel

Vauvalla ruttusella on näköjään joku asenne vamma, kun kaikki elon merkit synnytyksen lähestymisestä on kadonnut. Vielä reilu viikko sitten mua supisteli melko kivuliaasti monta tuntia päivässä, monta päivää putkeen. Yhtenä iltana oli ihan sellainen olo jo, että ponnistuttaa! Jorvissa, Naistenklinikalla ja Kätilöopistolla oli kaikissa sulku, joten vaihtoehdoksi jäi lähteä Lohjalle tai Hyvinkäälle. Siinä vaiheessa päätin että synnytän mieluummin kotona jos mua ei mihinkään huolita. Tämän episodin jälkeen ei ole tullut kuin muutama satunnainen supistus. Ehkä vauva aistii ettei synnytyssairaaoissa ole meille tilaa, eikä sen takia suostu syntymään. Sitä on maaniteltu niin paljon joka suunnasta että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa, joten alan kallistumaan siihen että se on päättänyt tulla vasta vihoviimeisenä päivänä käynnistyksen avittamana, luultavasti vain ärsyttääkseen mua.

11. kesäkuuta 2012

Joskus voi vain miettiä...

...kuinka naurettava oma lapsi voikaan olla. 

Joelilla oli ratkiriemukas välipala tänään, eikä mammakaan pystynyt pitämään pokkaansa, joten naurettiin kippurassa toisillemme, tai lähinnä Joelille. En tiedä miksi, mutta mulle vaan tulee näistä kuvista mieleen, että Joel näyttää ihan dinosaurukselta. Huom! Nämä kaikki ilmeet ovat iloisia ilmeitä!

Nami tomaattia
Tässä tarvitsisi taas korvatulppia!
Pepsodent-mainos?
Lopuksi iso taputus onnistuneelle ruokailulle!

Lopuksi vielä lyhyt video todistamaan kuinka hauskaa syöminen voikaan olla!


PS. Huomatkaa myös aiempi postaus. Todella harvinaista että päivitän blogia kahdesti saman päivän aikana! Meinasin tosiaan revetä naurusta ruokapöydässä, joten oli pakko tulla jakamaan ilo tänne blogin puolelle!

Neuvolalääkäri

Perjantaina kävin neuvolalääkärissä, joka totesi että kohdunsuu on pehmennyt, sormelle auki ja kanavaa jäljellä enää 1cm verran. Joelin raskauteen verrattuna viikolla 39+6, kolme päivää ennen synnytystä, kohdunsuu oli vielä kiinni mutta hieman pehmennyt, ja kanavaa jäljellä 2-3cm. Lääkäri käski levätä mahdollisimman paljon, ja sanoi että periaatteessa synnytys voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Mahdollista toki on myös, että tilanteen kehitys hidastuu ja lapsi syntyykin vasta viikkojen päästä, mutta neuvolalääkärin mielestä kyllä synnytän ennen laskettua. Saa nähdä miten käy!

Viikonloppu meni muuten mukavasti pihalla leikkien, kotona hengaillen, ei mitään kummempaa. Pihalla Joel kosi naapurin 1-vuotiasta tyttöä (meni yhdelle polvelle tytön eteen). Harmi ettei tullut napattua näistä kyyhkyläisistä kuvaa! Sami rakensi meidän parvekkeelle puuterassin, ja se on paljon kivempi kuin betonilattia.
Kiva parvekkeen lattia!
Sunnuntaina käytiin suvun kanssa syömässä Liuskasaaren HSS Boathousessa. Ruoka oli hyvää ja seura mukavaa, sää oli mahtava, mutta minä tyhmänä en tajunnut että meren äärellä tuulee, joten mulla oli ihan liian vähän vaatetta päällä! Kuvia ei paljon tullut otettua, sillä kameran akku temppuilee ja tyhjenee tosi nopeasti, täytyisi varmaan hankkia uusi akku.
Iskä ja Joel lautalla menossa Liuskasaareen
Ravintola HSS Boathouse

7. kesäkuuta 2012

Kotiäidin vapaapäivä

Joel lähti eilen illalla tätinsä luokse yökylään. Pitkään mietin mitä ihmeen tekemistä keksisin koko päivän yksin kotona. Päätin lopulta tehdä juuri sitä miltä tuntuu, rentoutua ilman rutiineja, ruoka-aikoja, päiväunia ja kakkavaippoja.

Aamulla nukuin myöhään (puoli yhdeksään, heh) ja loikoilin sängyssä vielä puolisen tuntia. Kävin pitkässä kuumassa suihkussa, ajelin karvat ja laitoin hoitavan hiusnaamion. Rasvasin koko vartalon ja parantelin varpaankynsien lakkausta.
Rumat varpaat kauniimmaksi kesää varten!
Aamupalaksi nautiskelin mustikka-vanilja smoothieta sohvalla tv:n ja tietokoneen äärellä, hyvän musiikin siivittämänä. Melko pian alkoi selkää ja vatsaa jomottaa, ihan kuin todella kovat menkkakivut, joten jäin muutamaksi tunniksi sohvalle kärsimään kivuista ja satunnaisista supistuksista. Mukavaa toki oli katsella telkkaria, olla koneella ja syödä pitkälle iltapäivään asti.
Luksus aamiainen!
Ja hyvää musiikkia!
Sami soitti jäävänsä taas ylitöihin, joten alkoi tulla todellinen tarve keksiä tekemistä, kun kivutkin menivät ohi. Lähdin käymään postilaatikolla toiveissa löytää jotakin jännää sieltä, mutta jäinkin naapurin kanssa pihalle, enkä koskaan ennättänyt postilaatikolle asti. Pihalla sitten istuskeltiin ja juteltiin, paistateltiin auringossa kunnes Joel tuli kotiin kuuden jälkeen. Leikittiin vielä pihalla jonkin aikaa ja Joel viihdytti naapureita. Sami soitti lähtevänsä kotiin töistä ja me mentiin Joelin kanssa sisälle valmistelemaan iltatoimia varten. Loppuilta meni mukavasti Samin kanssa hengaillen Joelin mentyä nukkumaan.
Öhm näytän ihan patsaalta!

6. kesäkuuta 2012

Odotusta ja uusia taitoja

Kävin neuvolassa eilen. Verenpaineen alapaine oli 75, vaikka se on tähän asti aina ollut siinä kuudenkympin paikkeilla. Pulssi oli minulle melko rauhallinen, 90. Pissassa haalea sokeriplussa joka luultavasti johtui syömisistäni, painoa kolmessa viikossa tullut 0,4kg. Vauvan pää on jo painautunut melko alas lantioon, ja neuvolatäti oli yhtä ihmeissään kuin minäkin ettei minulle ole tehty äitiyspolilla sisätutkimusta sitten viikon 29 . Joten hän laittoi ajan perjantaiksi neuvolalääkärille, toivottavasti sieltä saadaan tilannetietoja.

                      

Omista tuntemuksista päätellen vauva luultavasti syntyy jo kahden viikon sisällä. Perjantai-aamukuudesta asti minulla supisteli välillä todella kivuliaasti, mutta tosi epäsäännöllisesti. Selkää jomotti ja vatsaan sattui, sekä oli yleistä ahdistunutta oloa. Mietin, olisiko pitänyt käydä tutkimassa tilanne, mutta synnytystilanteessakin pyritään pysymään mahdollisimman kauan kotona, joten ajattelin oireeni olevan liian vähäisiä hakeutumaan sairaalaan. Tämä olo jatkui aina lauantai-iltaan saakka, jonka jälkeen se loppui. Sen jälkeen on välillä oikein kivuliaitakin supistuksia, joten oletan että jonkinnäköistä edistystä ainakin tapahtuu. Odotus jatkuu, ja mun tuurilla vauva varmaan menee kaksi viikkoa yli.

Rv 36+3

Saa toki arvailla koska vauva syntyy! Laskettu aika on siis 1.7.
Ehkä mä keksin voittajalle jonkun kivan palkinnon jos joku arvaa oikein!

Joel opettelee kovasti uusia taitoja: potkii ja heittää palloa, ajelee leluautoilla pitkin lattioita ja sanoo "mmmmm", sekä harjoittelee palapelien tekemistä. Hiekkalaatikolla osaa laittaa kädellä hiekkaa ämpäriin, ja sekoittaa lapiolla. Ihanaa nähdä miten hyvin pojan taidot kehittyvät!

Tuleva jalkapalloilija?
Palapelin tekoa
Ahkerasti harjoitellaan!

Joel on viime aikoina oppinut monia sanoja: "ksss" = kissa, "dä" = tuolla/där, "tatta" = kiitos/tack tack. Joel osaa myös sanoa kakka ja mamma. Joel ymmärtää paljon puhetta, tietää tulla vessaan kun puhutaan potasta, tulee luokse kutsuttaessa, osaa tulla syöttötuolille kun puhutaan syömisestä yms. Kielellistä kehitystä odotellaan joka tapauksessa muita myöhemmin, olen kuullut että kaksikieliset lapset oppivat puhumaan hitaammin kuin yksikieliset. Mutta eiköhän sekin ole yksilökohtainen juttu. Hampaita Joel tekee edelleen, taitaa tulla kaikki kulma- ja poskihampaat samassa rykelmässä. Muutama on jo puhjennut, ainakin yksi kulmahammas ja kaksi poskihammasta. Vaikea sanoa tarkalleen, kun ei tuo päästä suuhunsa tonkimaan!

Iso poika! Muutaman päivän kuluttua jo 1v 2kk!

3. kesäkuuta 2012

Muutoksia makuuhuoneissa

Kuten aiemmin olen maininnut, Joel ei siirry vauva tulon myötä vielä lastensänkyyn, vaan hänelle piti hankkia uusi pinnasänky. Huutonetistä löysin todella hyväkuntoisen Ikean pinnasängyn 40 euron hintaan johon kuului vielä marimekon päiväpeite. Sängyn mukana tuli vaihtolaita, joten myöhemmin yhdelle sivulle saa laitettua matalan laidan.


Joelin uusi sänky ja Nallepaini
Joel sai sänkyynsä myös muutaman uuden kaverin, mun vanhat lempipehmot dinosaurus, muumi ja hylje. Late Lammas oli Joelin paras kaveri jo ihan pikkuvauvana, ja Herra Hakkarainen oli ristiäislahja mammalta ja iskältä.

Unikaverit
Vanha pinnasänky siirrettiin meidän makuuhuoneeseen, jossa vauva tulee nukkumaan. Meidän makuuhuone ei ole mikään maailman isoin, joten se on nyt melko ahdas. Pinnasängyn takia meidän sänky piti siirtää ihan ikkunaan kiinni, ja sänkyyn meno ja sieltä nousu tapahtuu mutkikkaasti jalkopään kautta (ongelmallista etenkin tämän ison mahan kanssa). Mutta näin me pärjättiin silloinkin, kun Joel nukkui vielä meidän huoneessamme.
Hieman ahdasta
Makkari ovelta katsottuna

1. kesäkuuta 2012

Iltakävelyllä Linda-tädin kanssa

Vierailevana tähtenä tänään bloggaa Linda-täti, terve! Parhaan kaverini Saran koira Twiggy pelkää kuollakseen lastenvaunuja (ja kaikkea muuta kanssa) joten päätettiin totuttaa se vaunuihin Joelin avulla! Eilen illalla varastettiin siis Joel mammalta ja iskältä ja lähdettiin ulkoilemaan.
Pieni Twiggy-mamis (karvaton kiinanharjakoira)
Miedän kävelykokoonpano oli siis kaverini Sara mamokoiransa Twiggyn kanssa, minä Mochi-koirani kanssa ja tietenki Joel.
Nappisilmä-Mochi (shiba inu)
Lähdettiin noin puoli kuuden aikaa kävelemään Jennin ja Samin luota Matinkylän rantaa päin. Twiggy panikoi ja sinkoili sinne tänne mutta kun sitä hieman lihapullilla lahjoi niin vaunut olikin heti paljon kivemmat! Mochi käyttäytyi aluksi tosi kiltisti mutta jonkin ajan kuluttua käveleminen alkoi kyllästyttää ja joka suuntaan vetäminen oli Mochin mielestä paljon kivempaa. Joel hengaili kiltisti rattaissa, puhalteli nenän kautta hassuja ääniä, naureskeli itselleen ja harjoitteli lentopusuja! Joel innostui myös hirveästi lihapullapaloista joita jaeltiin koirille nameina. Joten aina kun Mochi tai Twiggy sai nameja, niin myös Joel halusi itselleen pienen lihapullapalan. Voi sitä naurun määrää kun se niitä maisteli!
Jee lihapullia!
Rantaan tullessamme oltiin niin nälissämme että päätettiin suoraan koukata rannan ohi lähimpään Siwaan josta haettiin piknikruokaa kaikille. Kauppareissun jälkeen alkoikin mission impossible, piknikpaikan löytäminen. Kierrettiin pitkin Matinkylää, leikkipuistoja, urheilukenttiä, kouluja, vanhoja kirjastoja ja kotikulmia. Lopulta löytyi vanhan kotitaloni pihasta piknikpöytä johon jäätiin syömään.
Piknikpaikalla Joelkin pääsi jaloittelemaan (heti karkuun!)
Joel sai oman banaanin ja pillimehun jotka upposi poikaan hyvin, vaikka Jenni vähän varoitteli ettei banskut kelpaa, ainakaan pieninä paloina. Joel sai myös maistaa vähän kaurakeksiä joka ei tainnut kauhean hyvältä maistua. Tänään aamulla kun söin samoja keksejä Joelin edessä alkoi kauhea huuto ja ulvonta kunnes se sai maistaa pienen palasen, eli kai Joel tuli siihen lopputulokseen että ne keksit olikin ihan syötäviä!

Tässä vaiheessa Jenni alkoi jo soitella meille kärsimättömänä että kello lähenee kahdeksaa ja Joelin nukkumaanmenoaikaa ja että hopihopi juoksujalkaa kotiapäin.  Ei oltu ollenkaan tajuttu että oltiin oltu kävelyllä jo kaksi ja puoli tuntia! Me tosin oltiin niin kylmissämme tässä vaiheessa että ulistiin ja rukoiltiin että Jenni tulisi autolla meitä hakemaan kun ei haluttu millään kävellä kotiin :D

Lopulta Jenni myöntyi ja haki meidät kylmästä pois, tai toisin sanoen haki Joelin pois ja vilkutti iloisesti meille kun lähdettiin Saran ja koirien kanssa vielä kylmälle kotimatkalle vanhempieni luo.
Mochilla ei ollut kylmä!
Meillä oli siis tosi kiva kävely ja Twiggykin tottui lastenvaunuihin! Joelille se kuitenkin vielä murisi aika paljon mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten siihenkin totutaan. Mochi sentään tykkää Joelista, joskus vähän liiankin paljon! Että tällainen koiratäytteinen vieraileva postaus tällä kertaa. 

Terveisin Linda-täti