Kaksplus.fi

30. tammikuuta 2012

Joelin lempileikit

Meidän Joel on aina nauttinut vähästä. Leluja ei poika olisi varmaan pienen ikänsä aikana tarvinnut yhtään, sillä kotoa löytää aina jotakin tekemistä. Kyllä meillä leluillakin leikitään - satunnaisesti. Enimmäkseen se tarkoittaa lelujen levittämistä ympäri lattiaa. Leluista Joelin lempparit on kaikki sellaiset, joista tulee ääntä, ja ne ovat kylläkin kovassa käytössä.

Joel tykkää...


...leikkiä tyhjän limupullon kanssa. Sitä on myös kiva lyödä omaan päähän. Jos pullo pyröii karkuun sen perään lähdetään kovaa vauhtia. Tyhjä mehupurkki käy myös. Sitä voisi syödä tuntikausia.



...vetää kaikki DVD levyt alas hyllystä. Paras ajankohta tälle leikille on juuri sen jälkeen kun mamma on järjestänyt DVDt takaisin hyllyyn.



...kolistella astiakaapissa, jossa kaksi alimmaista hyllyä ovat varta vasten Joelille järjestetty. Näillä hyllyillä on muovipurkit joita harvoin käytetään, eikä haittaa vaikka purkit oisivat kuolan peitossa.



...kun iskä heittelee ylös, alas, pyörittelee, kierittelee tai tekee muita akrobaattisesti vaativia temppuja. Jos mamma yrittää samaa, on meininki kuiva. Mamma kun ei osaa eikä jaksa heitellä, eikä pahemmin uskalla temppuillakaan.



...leikkiä imurin kanssa. Joel kiipeilee imurin päällä, taputtelee, naureskelee ja laittaa imurin käyntiin. Tästä seuraa vauhdikas karkuun konttaaminen, ja turvallisen välimatkan päästä imurin pällistelyä ja hassun äänen kuuntelua. Jos imurin sulkee, on Joel hetken päässä taas sen kimpussa.



...kontata vessaan, vaikka tietää sen olevan kiellettyä aluetta. Tämä onkin hauska leikki. Joel konttaa vessan ovelle. Mamma nostaa Joelin pois. Joel kikattelee raivokkaasti kunnes mamma laskee Joelin lattialle pois vessan läheltä. Joel lähtee hurjaa vauhtia takaisin vessalle. Leikki toistuu vähintään 100 kertaa päivän aikana.

26. tammikuuta 2012

150 lukijaa!

Ensiksi mainittakoon, että Sami tunsi kolme pientä potkua mahan päältä jokunen päivä sitten!

Meidän ihana Joel 5 päivän ikäisenä
Lukijoita on taas kertynyt lisää, joten tämän kunniaksi on kysymyspostauksen aika! Kaikkea saa kysyä, mutta asiattomiin kysymyksiin en vastaa. Aikaa kysymyksien esittämiseen on perjantaihin 3.2. asti!

Edit. Hui, multa onkin jo ehtinyt yksi lukija kaikota!

23. tammikuuta 2012

Pieni vauva ja pienempi vauva

Tänään oli Joelilla kasvukontrolli neuvolassa, kun poika ei kasva pituutta. Ajattelin että tällä kertaa olisi onnistuttu, kun ollaan annettu lisää maitoa, lihaa ja viljaa. Olin kuitenkin väärässä eikä pituutta edelleen tule.

Mitat (suluissa 8kk)
Paino: 9365g (8620g)
Pituus: 68,9cm (68,3cm)

Joel on siis kasvanut 6kk-9,5kk ajalla painoa 1435g, mutta vain 1,8cm. Neuvolastakaan ei saatu mitään konkreettista neuvoa, sillä painoa kuitenkin tulee ihan normaalisti. Ainoa neuvo olikin, että tulkaa kasvukontrolliin taas kuukauden kuluttua. Mahtaako meidän pikku Joppa-vauva koskaan kasvaa isoksi?

Yäk-ilme on vakio maissinaksunsyönti-ilme
Samalla neuvolassa puhuttiin mun painosta, sillä itsekin tiedostan ettei paino ole noussut, eikä mahaa ole näkyvissäkään vaikka mennään jo 18. viikkoa. Punnituksen jälkeen tuloksena oli kymmenessä viikossa +200g, elikkä painon muutos/viikko on +20g. Enkä omaan syömiseenikään saanut mitään neuvoja muuta kun että syö! Nykyään syönkin paljon enemmän kuin kuukausi-pari sitten, enkä voi yhtäkkiä ruveta ahtaamaan vatsaani yli täyden vain syömisen takia. Kuitenkin painotavoite on +2kg ennen seuraavaa neuvolaa, joka on helmikuun lopussa. Tuskin onnistuu mutta saa nähdä miten käy.

Rv 17+1 Pahoittelen alushousu esittelyä
Rupeaa jo itsekin ärsyttämään missä se ihana kasvava raskausmaha on, kun viikot lähenevät puoltaaväliä. Onhan tuo kasvanut, mutta ei se mikään rv 18 maha ole! Kuitenkin raskaus vaikuttaa muuten etenevän ihan normaalisti, pieniä hentoja liikkeitä on tuntunut jo kahden-kolmen viikon ajan, ja selällään maatessa kohdun tuntee ihan selvästi ja liikkeitä voi melkein tuntea vatsan päältä - luultavasti johtuen että kohtu on niin "pinnalla" kun ei mitään mahaa ole kohdun ja käden välissä. Vähäisen vatsankasvun huomaa myös siitä että vaatteet tekevät tiukkaa, joten käytössä on lähes poikkeuksetta äitiyshousut. Jos pidän muita housuja (legginsejä tai verkkareita) ne pitää joko taittaa todella alas tai niitä pitää roikottaa (kuten kuvassa), muuten tuntuu epämukavaa painetta kohdussa.

19. tammikuuta 2012

Meidän päivä tänään

Tästä piti tulla päivämme kuvina -postaus, mutta tekstiäkin kertyi aika paljon, mikä on mulle harvinaista. Noh, vaihtelu virkistää ja toivottavasti pidätte tällaisestakin postauksesta!

Aamulla herätään yhdeksältä, mutta ei jakseta nousta ylös. Köllitään sängyssä, ja varttia yli yhdeksän noustaan ylös. Joel leikkii lattialla peilin edessä sen aikaa kun petaan sängyn.



Sitten riisutaan pyjama, vaihdetaan vaippa ja pestään hampaat (Joel leikkii hammasharjan kanssa joka satunnaisesti eksyy suuhun, jonka jälkeen hinkkaan hetken niitä kolmea pientä hammasta jotka suusta löytyvät). Vien Joelin olohuoneeseen odottamaan maitoa, ja huomaan että Sami on unohtanut kissan parvekkeelle kun on aamulla käynyt tupakalla (yli 3 tuntia aiemmin). Päästän kattiraukan sisälle ja soitan torupuhelun. Lämmitän Joelille pullollisen maitoa joka syödään olohuoneen sohvalla.

Kymmenen aikaan aamutoimet on hoidettu joten käyn pikaisesti koneella ja Joel leikkii lattialla sen aikaa. Ehdin hädin tuskin tsekata facebookin tapahtumat kun huoneeseen leviää ihana kamala löyhkä. Eikun peppupesulle ja uudestaan vaipanvaihtoon. Leikitään ja puetaan päivävaatteet päälle.




Rupean tekemään Joelille ruokaa, jolloin poika leikkii muoviastioiden kanssa keittiössä. Teen iltapäiväksi purkillisen banaani-avokado sosetta ja illaksi/seuraaville päiville kolme purkillista munakoiso-porkkana-kukkakaalisosetta.





Kun ruoka on valmis, on Joelin lounasaika. Tänään on tarjolla Semper Eco -perunaa ja lihapataa, sekä maitoa. Joelia ahdistaa, koska olen liian hidas lusikoimaan ruokaa suuhun.

Vartin yli yksitoista ollaan syöty valmiiksi, joten puen pojalle ulkovaatteet ja laitan parvekkeelle nukkumaan. Istahdan koneen ääreen ja syön aamiaista/lounasta (possupihviä ja perunaa), käyn facebookissa ja luen blogeja.

Jämähdän koneelle vaikkei sielä mitään tapahdukaan, ja viimein yhdeltä iratudun penkistä ja lähden järjettömässä lumihangessa laittamaan auton lämmitykseen jonka jälkeen suuntaan kintut jäässä suihkuun.



Suihkun jälkeen siivoan Joelin huoneen, sillä koko lattia on sekasorron vallassa. Laitan astiat tiskikoneeseen, vien puhtaat pyykit kaappiin ja kiroan kuinka sekaisin Samin vaatekaappi on. Annan kissoille ruokaa ja syön itse banaanin. Tässä vaiheessa päivää on se hetki, kun koti on kutakuinkin siisti, netissä ei tapahdu mitään ja poika on vedellyt hirsiä jo 3,5h. Mulla on tylsää. Silloin se kiljaisu kuuluukin ja haen Joelin parvekkeelta sisälle. Poika on iloinen ja alkaa heti juttelemaan.



Annan Joelin odottaa lattialla sen ajan kun itse puen päälle, sillä lähdetään saman tien äitini luokse, ulkoilutan naapurin koiraa. Tällaisella säällä kyllä kadun että menin lupautumaan käymään Kikon kanssa ulkona, mutta enää on kolme kertaa jäljellä, palkalla saan kauan himoitsemani Victoria's Secret bikinit hankittua (sopivasti häämatkaa varten)! Lähdetään autolle, ja Joel odottelee turvaistuimessa kiltisti jutellen sen aikaa kun siivoan auton lumesta.


Tullaan äidilleni ja haen sisältä 20 vuotta vanhat Emmaljunga-rattaat, sillä en jaksanut raahata omia rattaita autoon. Joel kyytiin ja naapurin oven takaa Kiko mukaan. Kiko on innoissaan lumessa, möyrii, kierii ja pesee naamaansa lumipenkoissa. Joel seuraa koiran jokaista liikettä tarkkaavaisena. Joel opettelee uutta sanaa matkan varrella, kun mamma sanoo "snö", Joel vastaa "ötö" tai "tö", siitä se lähtee!




Auraamattomilla teillä on kauheaa, sillä vaunujen renkaat kerää kaiken lumen itseensä eikä halua pyöriä kunnolla, joten työntäminen on ihan älyttömän  rankkaa! Puolen tunnin rankan urheilun jälkeen viedään Kiko kotiin ja lähdetään takaisin omaan kotiin.

Kotona vaihdan Joelille kuivan vaipan, mutta poika lähtee pylly paljaana karkuun! Siitä alkaa armoton hippasleikki, mutta viimein Team Mamma voittaa ja Team Joppa joutuu laittamaan vaipan päälle. Sitten syödään. Avokado-banaanisose on epäilyttävästi vaihtanut jääkaapissa väriä (kiitokset banaanille) mutta maistuu Joelille hyvin. Lämmitän maidon ja sillä aikaa Joel saa maissinaksun. Maidon jälkeen on leikki aika, odotellaan iskää saapuvaksi töistä kotiin.

Vajaa tunti Samin tultua kotiin Joel rikkoo leikin lomassa Samin silmälasit (linssien välisestä sangasta poikki), joten lähdetään Instrumentariumiin kyselemään mitä tehdä. Samalla poiketaan Arnold'sissa hakemassa mulle kauan odotettuja donitseja (himo ollut koko raskauden ajan, mutten silti ole koskaan saanut aikaiseksi käydä ostamassa), viedään tyhjät pullot palautukseen ja haetaan kaupasta joitakin puuttuvia asioita.


Kauppa reissun jälkeen mä väsähdin, joten jäin vaan makaamaan sohvalle, Sami syöttää Joelin, jonka jälkeen ne peuhailee, välillä Joel leikkii itsekseen ja Sami kattoo telkkaria. En jaksanut edes kuvata kun oli niin loppu olo. Lisäksi donitsit maistuivat vaan kuivalta taikinalta ja rasvalta, joten eipä tartte niitäkään enää ostella. Otetaan Joelin kanssa sängyssä 15min tirsat, jonka jälkeen Sami lämmittää puuron, syöttää ja vie pojan suihkuun.



Suihkun jälkeen laitan Joelille puhtaan vaipan ja pyjaman ja pestään hampaat. Nyt alan syöttää Joelille iltamaidon ja toivottavasti poika simahtaa nopeasti, että pääsen itsekin nukkumaan.

14. tammikuuta 2012

Pienet sormet töissä

Me ei Joelin kanssa harrasteta kovin paljon sormiruokailua. Ollaan viime aikoina yritetty harjoitella sormilla syömistä vähän useammin, edes yhdellä aterialla päivässä. Sotkuista hommaa, mutta ihanaa nähdä kuinka iloinen Joelista tulee kun onnistuu saamaan jotakin omin sormin suuhun. Eilen syötin välipalaa sitten ihan urakalla, tarjolla oli omenaa, ruisleipää ja mustikoita. Lisäsin ateriaan vielä (suhteellisen mössöjä) banaaninpalasia. 

Kaksin käsin täytyy suuhun tunkea
Sotkusta hommaa!
Mustikat poimittiin taitavasti lautaselta pinsettiotteessa, mutta ainoastaan  koko nyrkin avulla ne saatiin suuhun. Tajusin vasta kesken ruokailun, että käytännöllisistä syistä kannattaakin riisua Joel vaippasilleen ettei vaattet ole yltä päältä mustikassa.

Nam nam!
Itse en kyllä söisi mustikkamehussa liotettua banaanimössöllä höystettyä ruisleipää, mutta Joelille se näytti maistuvan oikein hyvin! Ruisleipä on ennekin todettu hittituotteeksi, sitä on hauskaa nakertaa vaikka tuntikausia. Omenat eivät olleet yhtä hauskoja, vaan liian liukkaita, ja banaani meni turhan mössöksi. Mustikat oli hyviä, mutta niitä löytyi joka puolelta sekä lasta että keittiötä ruokailun jälkeen.

Millaiset ovat teidän lasten sormiruokailutottumukset? Mitä ruokia tarjoatte?

13. tammikuuta 2012

Avautuminen

Raskaus elelee kuudennentoista viikon loppua. Joelia odottaessani vatsa oli jo jonkun kokoinen 15. viikolla kuten täältä voi nähdä. Nyt kuitenkin vatsa on viimein alkanut hieman kasvamaan, vaikka se näyttääkin pelkältä lihomiselta. 
Rv 15+5
Itse en ainakaan näe mitään edes vauvamahaa muistuttavaa tuossa kuvassa, lähinnä vähän turvonneempi ja löysempi maha kuin tässä postauksessa näkyneessä kuvassa viikolta 10+3.

Syöminen ahdistaa lähinnä tuon tulevan painonnousun takia. Tuntuu että vitkuttelen syömisiäni koko ajan siihen pisteeseen asti, että taju on lähtemässä ja päässä pimenee. Kun Sami tulee neljän aikoihin töistä olen saattanut syödä juotavan jugurtin tai kaksi, ehkä leivän tai pienen annoksen lämmintä ruokaa. Jokainen ateria on joko suuren päänsisäisen taistelun  tai eloonjäämisvaiston tulos.

Ajatus lihomisesta piilee mielessä, vaikka se onkin luonnollinen osa raskautta. Viime raskauden aikana painoa tuli 11 kiloa, enkä ollut koskaan painanut niin paljon, melkein 70kg! Kilot onneksi lähti lähes huomaamattani, ja vielä 4 kg enemmän. Olin tyytyväinen painooni.

Positiivisen raskaustestin jälkeen olen miettinyt paljon tulevaa painonnousua. Käyn puntarilla vähintään kerran viikossa, ja aina olen salaa yhtä iloinen kun huomaan ettei paino ole noussut. Tähän mennessä paino on noussut noin puoli kiloa. Jokunen päivä sitten luin jostakin, ettei painon tulisi juurikaan nousta ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana, onneksi tämä onkin normaalia.

Kuitenkin tiedän että painon nousu on välttämättömyys raskauden aikana, eikä oma syömättömyyteni tee hyvää lapselle. Lapsi ottaa kaiken ravinnon siitä pienestä mitä minä syön, joten minähän siitä eniten kärsin kun en ravintoa ja energiaa saa. Onkohan näin? Silti tunnen salaista onnea kun viime raskauden farkut on liian löysät (vaikka yksiä kavensinkin 5cm kummastakin lahkeesta) ja mahduin loistavasti H&M:n 34 kokoisiin äitiysfarkkuihin.


Syöminen, elämän perusasia, miksi sen pitää olla niin perkeleen vaikeata! Mahtaako täällä olla yhtään ihmistä ketä taistelee samanlaisten asioiden kanssa?


5. tammikuuta 2012

Häämatkalle!


Häämatka varattu, Kap Verde täältä tullaan! (Tosin vasta maaliskuussa)

Ja kyllä, eilen polttamani yhden tupakan lisäksi ollaan entistä huonompia vanhempia ja jätetään Joel hoitoon matkan ajaksi. Puolet viikosta äitini luona, puolet viikosta anopin luona. Häämatka kun ei meidän mielestä ole häämatka jos on lapsi mukana. Tätä olisi varmaan kannattanut miettiä ennen kuin hankittiin lapsi!

Sarkasmit sikseen, ollaan Samin kanssa tosi innoissamme tulevasta matkasta. Viikon ajan lämpöä, aurinkoa, rauhaa ja toistemme seuraa, nollaus vauva-arjen keskellä ja rentoutus ennen tulevaa kahden lapsen arkea. Häämatka, meille kahdelle. Ei muuta kuin me kaksi, valkoinen hiekkaranta ja turkoosi meri. Hyvä ruoka, rento ilmapiiri, aurinko ja rakkaus. En malta odottaa!

4. tammikuuta 2012

Näin käy joskus...

Olipa kerran yö, jolloin lapsi heräsi kiukkuamaan ja huutamaan kymmenen minuutin välein. Äiti juoksi oman ja pojan huoneen väliä laittamaan tuttia suuhun ja hyssyttelemään poikaa takaisin uneen kunnes kyllästyi, haki peittonsa, kääriytyi sen sisälle ja jatkoi nukkumista pinnasängyn vieressä. Lattialta käsin hänen oli helppo taputella poika uneen kymmenen minuutin välein. Varhain aamulla puoli seitsemän aikaan äiti uskalsi vihdoin siirtyä omaan sänkyynsä, jossa ehti levätä puolitoista tuntia ennen kuin poika heräsi.

Mukava peti

Aamulla poika oli iloinen ja aurinkoinen, mutta äitiä väsytti. Yhdeltätoista tuli ruoka-aika. Äiti oli rättiväsynyt eikä poika halunnut syödä. Äiti yritti kaikkensa, antaa kiltisti, lorutella, hymyillä ja tehdä hassuja ääniä. Poika käänsi päänsä pois ja painoi suunsa kiinni. Äiti yritti vihaisella äänensävyllä, pakottaa, uhkailla, kiristää ja itkeä. Pojan suu pysyi kiinni ja äidillä meni hermot. Äiti itki puhelimessa miehen töistä kotiin. Äiti tyhjensi sosepurkin sisällöt pöydälle, iski lusikan pojan kouraan ja meni tupakalle. (Kyllä! Tupakalle, vaikka onkin raskaana, moralisoijat hiljaa kiitos).

Nam nam
Hauskaa sotkemista

Äidin tullessa sisään poika sotki iloisesti soseen kanssa. Äiti kaapi sosetta sormella pöydältä ja syötti pojalle. Sose oli ehtinyt jäähtyä ja oli ihan kylmää. Silti tämä keino onnistui ja poika söi loput soseesta!

Viimeinen keino onnistui!