Kaksplus.fi

7. joulukuuta 2011

Mietteitä ja muistoja raskaudesta

Ensimmäinen raskauteni oli helppo. Vaivoja ei ollut, paitsi armotonta väsymystä. Ei ollut näräsytstä, pahoinvointia tai liitoskipuja. Tuntui ihanalta olla raskaana. Olin aina kuvitellut saavani lapsia nuorena ja vaikka raskaus yllätys olikin, totuin ajatukseen nopeasti. Vaikka seurustelua Samin kanssa oli takana vasta noin kuukausi, toivoin Samin tukevan päätöstäni. Ajattelin, että jos Sami ei olisi valmis isäksi, pitäisin lapsen itse. Onneksi Samikin oli innoissaan siitä, että meistä tulisi perhe. Useimmat sukulaiset ja kaverit ottivat uutisen hyvin, vaikka joitakin epäluuloja oli. Synnytys meni lähes täydellisesti, ei tullut repeämiä tai tikkejä, ja raskausarvetkin jäivät pariin pieneen yksilöön. Painoa ei tullut paljoa ja kaikki lähtikin pois, sekä pari kiloa enemmän. Imetys sujui hyvin kunnes jouduin erinäisistä syistä lopettamaan imetyksen Joelin ollessa neljä kuukautta. Mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Yöt nukutaan eikä päivisinkään ole paljoa kitinää.

Rv 35+6, maaliskuu 2011
Nyt kun olen taas raskaana, mietin millaista tällä kertaa tulee olemaan. Heti alusta alkaen minulla on ollut kamalaa pahoinvointia, minulle ihan uutta. Edelleen pelkään arpia ja painonnousua, itsekriittinen ihminen kuin olen, etenkin ulkonäköni suhteen. Pahinta odotettavissa on se aika, kun vatsa ei selvästi näy, pelkään näyttäväni ulkopuolisten silmissä vain lihoneelta. Kunnon vauvamanhaa en malttaisi odottaa, vaikka siihen on vielä aikaa.
Rv 14+1, lokakuu 2010
Synnytyksestä en halua ottaa mitään stressiä. Olen sektiovastainen, syystä että lapsi ei ole tarkoitettu syntyväksi muuten kuin alateitse, näin on luonto määrännyt. Lisäksi on se ulkonäöllinen vaiva, en halua arpea sektiosta. Tietenkin ajattelen lapseni parasta tulevassa synnytyksessä, ja jos se menee sektioon niin menee, mutta aion tehdä kaikkeni ettei näin tulisi käymään, jos itse voin asiaan yhtään vaikuttaa. Jos synnytys menee sektioon niin kyllä sen arven sitten ylpeydellä kannan, onhan sieltä vauvani syntynyt. 

Rv 10+3, joulukuu 2011
Jotenkin olen hieman enemmän varautunut tähän toiseen raskauteen, ehkä juuri siitä syystä, että viime raskaus meni kaikin puolin niin hyvin. En uskalla odottaa toista samanlaista, ja mielessäni piileekin pelko kaiken maailman komplikaatioista raskauden ja synnytyksen kohdalla, imetyksen onnistumattomuus, koliikki ja huonosti nukutut yöt. Toivottavasti nämä kaksi raskautta/vauvaa eivät nyt sentään ole ihan ääripäitä toisistaan.

11 kommenttia:

  1. Voih, tollaisen raskauden mäkin olisin halunnut :) Ehkä seuraavalla kerralla (tai sitten ei), ja olen myös päättänyt että jos toinen lapsi joskus tulee, se tulee erinäisten syiden takia sektiolla. Onneksi mä en varmaan ikinä pääse mun raskaustraumoista niin ei oikeastaan tarvitse pohtia asiaa kummemmin :)

    VastaaPoista
  2. mitä liikuntaa oikee harrastat :D? itse en oo koskaan ollu raskaana, ja vaikka hoikahko olenkin niin on mulla isompi maha kun sulla tossa vikassa kuvassa :D

    VastaaPoista
  3. Oon harrastanu telinevoimistelua 8-13 vuotiaana, 13 vuotiaana aloitin cheerleadingin jota harrastin kunnes tulin raskaaksi, eli 19 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen en ole tehnyt itse asiassa yhtään mitään :D mitä nyt vauvauinnissa pulikoinut :P kai se täytyy hyvien geenien piikkiin laittaa :P

    VastaaPoista
  4. Hei olis tosi kiva saada näitä masukuvia nyt taas useamminkin ku ovat niin hirmuisen söpöjä :)

    VastaaPoista
  5. Jep, mahakuvia kehiin! Täälä elethän nii mukana taas... :D Oi kun voiskin tehhä toisen ipanan heti perään... :/

    VastaaPoista
  6. Hah, no kuten ehkä näette, saattaa kulua tovi ennenku maha alkaa näkyä :) mutta kyllä niitä kuvia tulee aikanaan :)

    VastaaPoista
  7. Jee, lisää nakukuvia nettiin!

    VastaaPoista
  8. :DDDD onhan mul sentää enemmän vaatteita ku ihmisil uimahallis tai rannalla :P

    VastaaPoista
  9. Löysin vasta blogisi, ja aion kyllä jäädä seurailemaan! :P Kiva lukea muistakin joilla tilanne on melkein samanlainen kuin meillä. Meillä on ennestään vuoden ikäinen tyllerö, ja nyt toinen kaveri tuloillaan... (: Käy kuikkaamassa jos kiinnostaa; http://nennnuskan.blogspot.com/ (:

    VastaaPoista
  10. Tosi ärsyttävää toi sun sektiovastaisuus. Ajattelin lueta lukemaan sun blogia ku kattelin että tää vois olla aika kiva, mutten enää taidakkaa.. Eiks sun mielestä lapsi kelpaa jos se on syntyny sektiolla? Tietty se omas jos se nyt sattuuki sektioll syntymää (mälsää...) mut muiden onki sit ihan huonoja koska ne ei oo syntyny luonnollisesti. Mulla yritettiin käynnistää monta päivää, olin yli viikon sairaalassa koska mulla oli paha raskausmyrkytys joka paheni koko ajan ja lopulta tehtiin kiireellinen hätäsektio koska enää ei voitu odottaa. Mulle tulee susta mieleen meijän neuvolalääkäri ku kerroin sille miten ukkeli synty. "Kai se kummiski on ihan hyvä ja kelpaa... Ja varmaan se on ihan tervekki...."

    VastaaPoista
  11. Taisit ymmärtää ihan väärin? En ole koskaan sanonut ettei lapsi kelpaisi jos se syntyy sektiolla. Luonto on määrännyt että lapset syntyy alateitse, ja jos se ei onnistu (oli syy sitten mikä tahansa!) niin minusta on mahtavaa että nykyään lääkärit saavat lapsen turvallisella tavalla synnytettyä sektiolla. En siis suoranaisesti ole sektiota vastaan, mutta toivon vain ettei omalle kohdalleni käy näin. Ehkä "luonnollisuus" oli minulta huono sanavalinta, sillä itsekin synnytin kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena, enkä 'täysin luonnollisesti'.

    Enkä todellakaan koe että sektiolla syntyneet ovat jotenkin huonompia! En ymmärrä mistä olet saanut päähäsi että olisin sitä mieltä. Aika rajusti vääristit tuon lauseen jos näin ymmärsit. Oma siskonikin on syntynyt sektiolla, eikä minulla ole häntäkään vastaan mitään!

    Harmi jos tämän yhden väärinymmärretyn lauseen takia et pidäkään blogistani. Hyvää jatkoa sinulle ja vauvallesi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!