Kaksplus.fi

23. elokuuta 2011

Koti-ilta

Joel meni mommolle hoitoon pariksi tunniksi illalla, niin saatiin Samin kanssa vähän kahdenkeskeistä aikaa. Ilta meni leppoisasti saunoen. Syötiin kynttilänvalossa salaattia ja jälkiruoaksi suklaavanukasta. Sitten leikittiin kameralla ja otettiin söpöjä ja tyhmiä kuvia. Joel tuli kotiin ja nukahti saman tien, kohta mennään itsekin nukkumaan.

Illallinen

Kynttilätunnelmaa

MOI
HUOMATTIIN ETTÄ MULLA ON JÄTTIKOKOINEN OTSA!
JA SE NAURATTAA EDELLEEN!
IHANKO OIKEESTI?!
SITTEN SAMIA ALKOI VÄSYTTÄÄÄÄÄ

Shrek

Shrek täällä moi!

Kädet suussa, kuten aina

"Taasko sä mutsi kuvaat?!"
Joel on viime aikoina alkanut syömään ihan hurjia määriä. Yhtenä ruokailukertana saattaa mennä aina 3/4 purkista kokonaiseen sosetta ja lisäksi vielä 100-150ml maitoa. Iltaisin Joel syö 150-200ml ja puolentoista tunnin päästä vielä 100ml lisää. Ehkä tämä johtuu jostakin kasvupyrähdyksestä, tai sitten vaan nälkä kasvaa syödessä. Entäs te muut äidit? Onko teidän vauvat käyttäytyneet samalla tavalla?

21. elokuuta 2011

Minä osaan!

Minä osaan juoda pullosta maitoa ihan itse! terveisin Joel



Tänään oltiin ekaa kertaa vauvauinnissa, ja Joel viihtyi todella hyvin! Polskutteli innoissaan ja hihkui ilosta. Leikittiin myös kastelukannulla ja lauleltiin. Käytiin saunassakin piipahtamassa (Joel päätti käyttää tilanteen hyväkseen ja pissasi saunan lattialle). Ensi viikolla lähdetään innokkaina uudestaan uimaan! 

Joel pyörii nykyään ahkerasti vatsalleen ja pyörii ympyrää sekä vatsalla että selällä. Eteenpäin on kova yritys, mutta kädet eivät pysy mukana. Leluihin tartutaan ja viedään suuhun. Lempilelu on mamman hiukset, joita on hurjan hauskaa kiskoa! Perjantaina Joel sai rokotuksen, ja illalla oli kuumetta. Kipuläkkeellä onneksi meni ohi, ja poika nukkui yönkin ihan hyvin, kerran vain heräsi, ja jatkoi uniaan aina aamu kahdeksaan asti. Lauantaina kaikki oli jo ennallaan. Muuten me ei olla tehty paljon mitään, joten ei luonnollisesti ole paljoa kerrottavaakaan. Palaillaan myöhemmin, hyvää sunnuntaita kaikille!

16. elokuuta 2011

Häämekko!

Käytiin eilen katselemassan morsiuspukuja. Mulla oli sovitusajat kahteen eri liikkeeseen. Ensimmäisessä liikkeessä nimeltään Niinatar oli juuri alkaneet alennukset, jossa mekkoja oli -15% ja -20% normaalihinnasta. Lisäksi siellä oli rekki täynnä mekkoja tasahintaan 500e. Niinattaressa oli hyvä se, että saatiin itse etsiskellä rekeistä mekkoja ja myyjä otti esille valitsemamme mekot. Valitsin itselleni seitsemän mekkoa, ja pääsin kokeilemaan niitä. Ensimmäinen mekko oli ihana, aivan ihana! Toisesta en niinkään tykännyt, mutta kolmas oli taas ihana! Siinä oli mustia ja hopeisia koristeluja, joten se oli huono puoli, musta ei oikein innostanut. Kolmannen mekon jälkeen laitoin taas ensimmäisen päälleni, siihen kyllä taisin ihastua!

En kuitenkaan heti halunnut päättää, joten lähdimme viereiseen liikkeeseen, Stilissimaan. Siellä mielestäni oli todella pienet valikoimat, eikä sieltä oikein löytynyt mitään heti ihastuttavaa. Päädyin kuitenkin kokeilemaan neljää mekkoa. Yksi oli aivan kauhea! Kolmatta mekkoa kokeillessani tuli pakokauhu, että entäs jos joku tämän tunnin aikana on ehtinyt hakea sen mekon Niinattaresta, koska sen halusin! Joten äkkiä lähdettiin takaisin Niinattareen, ja sielä se mekko vielä odotti. Joten ostin sen! Se maksoi yhteensä 527 euroa, kun siihen tuli säilöntämaksua ja jotakin päälle. Löysin sen siis 500 euron rekistä. Tietty mekkoon tulee lisää hintaa helmojen lyhennyksestä ja yläosan kavennuksesta, mutta yhteensä se on alle 700 euroa. Todella hyvät kaupat, sillä mekolla oikea hinta olisi ollut yli 1100 euroa!

Kaiken kaikkiaan en olisi uskonut että ensimmäisestä liikkeestä ensimmäinen sovittamani puku olisi se oikea! Olin mielessäni ajatellut kiertäväni kymmeniä myymälöitä kokeillen kymmeniä pukuja ennen kuin olisin sopivan löytänyt. Noh, säästyinpä vaivalta. Kuvia en valitettavasti laita näytille, koska mieheni lukee myös tätä blogia, enkä halua hänen näkevän kuvia!

Muistakaapas vielä käydä linkittämässä blogeja täällä!

15. elokuuta 2011

Joel 4kk!

Lyhyesti Joelilla oli tänään neuvola ja lääkärintarkastus. Kaikki hyvin, ei moitittavaa. Pituus/paino käyrä vähän laskenut, mutta erillään sekä pituus että paino on käyrillä. Kehottivat syöttämään vaikkapa vähän useammin jotta paino nousisi enemmän, ettei siitä jatkossa tule suurempaa ongelmaa. Lääkärilläkään ei ollut mitään huomautettavaa. Seuraava lääkärikäynti on 8kk iässä.

Mitat (suluissa 3kk)
Paino: 6950g (6465g)
Pituus: 62,6cm (59,5cm)
Pää: 41cm (40,4cm)

Kohta lähdetään äitini ja yhden kaasoni kanssa metsästämään häämekkoa, joten palaillaan myöhemmin!

11. elokuuta 2011

Tehtävän nimi on...


Elikkäs tähän postaukseen saat linkittää mielestäsi kiinnostavan blogin (tai oman blogisi) ja kertoa minulle:
1) Kuka olet
2) Mitä linkittämäsi blogi sisältää
3) Miksi minä pitäisin tästä blogista
4) Miksi luet blogiani/kommentoi blogiani parilla sanalla


Tämän teen sen takia, että etsin uutta luettavaa ja tällä tavoin sitä helposti löytää, ilman että tarttee kissojen ja koirien kanssa käydä blogilistaa läpi tai muualta etsiä. Lisäksi valitsen kaikista linkitetyistä blogeista kolme kiinnostavinta ja kerron erillisessä postauksessa miksi valitsin juuri nämä.

9. elokuuta 2011

Little Monkey

Ihana apinapuku, Joelin mummin tekemä kirpparilöytö!

Kameralle: "Kuka sä oot?"

Pikkutöppöset

8. elokuuta 2011

Minä vuosien varrella

Vihdoin! Sain aikaiseksi tehdä tämän postauksen, jota olen luvannut jo jonkin aikaa tehdä. Kuvia etsiessäni huomasin kuinka paljon olenkaan muuttunut vuosien varrella, joten tämä oli aika kiinnostava juttu tehdä.

Synnyin maanantaina 1.7.1991 klo 21.25 Jorvin sairaalassa Espoossa mitoin 3400g ja 52cm. Sain nimeni Jenni Sofia elokuun 4. päivänä. Olin koliikkivauva ja kuulemma tyynnytys kävi helpoiten kopassa tiskipöydällä, vesihana täysillä. Olin aika temperamenttinen vauva ja siitä vanhemmat osasivatkin päätellä että teininä olisin vaikea. Vauvana paras leikkikaverini oli kolme vuotta vanhempi siskoni.

Tältä näytin 3,5 kkn ikäisenä
Vuoden ikäisenä leikin edelleen siskoni kanssa, tykkäsin kovasti duplo-legoista ja keittiön kaappien muoviastioista. Myös mopo, palikat, leikkiastiat, keinuhevonen ja nukenvaunut olivat kivoja.

Yksivuotiaana
Yksivuotissynttärit
Tässä kuvassa olen kaksivuotias
Vajaan kolmen vuoden ikäisenä perheeseen syntyi poika, ja pikkuveljeni myötä minusta tuli isosisko, keskimmäinen lapsi. Kolmevuotiaana menin seurakunnan päiväkerhoon, jossa kävin kaksi kertaa viikossa, ja myöhemmin viisivuotiaana kolme kertaa viikossa. Aloitin myös muskarin ja aloin pitämään todella paljon uimisesta. Olin kuulemma aika tosikko, eikä naurattanut jos joku pilaili kanssani. Tässä iässä lempilelut olivat duplo-legot, barbiet, palapelit ja värityskirjat.

Kolmevuotiaana rannalla
Kolmevuotias Lucia-neiti
Viisivuotiaana rannalla isän paitaan pukeutuneena
Kuusivuotiaana aloitin esikoulun. Sain monia uusia kavereita, joidenkin kanssa vielä pari vuotta sitten oltiin yhteyksissä. Eskarissa oli kivaa ja silloin kovinta huutoa oli Tamagotchi -lelu. Seuraavana vuonna aloitin koulun, jossa pärjäsin hyvin etenkin lukemisessa. Ekalla luokalla aloitin myös kuoron, jota harrastin vielä viidennellä luokalla kunnes lopetin.

Kuusivuotiaana
Tässä kuvassa olen kahdeksan, ja siskoni yksitoista
 Kahdeksanvuotiaana aloitin tanssin, jota harrastin kaksi vuotta, ja yhdeksänvuotiaana aloitin telinevoimistelun jota harrastin aina kolmentoista vuoden ikään asti. Olin hyvä koulussa ja pidin paljon lukemisesta ja piirtämisestä, sekä urheilusta.

Yhdeksänvuotiaana näytin tältä
Kymmenenvuotias Jenni

Yksitoistavuotiaana viidennen luokan koulukuvassa
Kaksitoistavuotissynttäreilläni
 Kolmetoistavuotiaana menin yläasteelle, sain paljon uusia kavereita ja kaveripiirini muuttui melkein kokonaan. Silloin aloin kuunnella rock- ja punktylistä musiikkia ja pian vaatetyylinikin muuttui siihen suuntaan päin. Tätä kesti kasiluokan loppuun asti, ja hiusvärini muuttuivat tiuhaan: vaaleanruskeasta tummanruskeaan,  tummanpunaiseen, oranssiin ja mustaan, jonka jälkeen värjäsin taas ruskeiksi.

Tältä näytin seiskaluokan alussa, 13 vuotiaana
Seiskaluokan lopussa, edelleen 13 vuotiaana
Juuri 14 vuotta täyttänyt, "erittäin tyylikäs" Pariisissa.
Kasiluokan alussa halusin olla porkkana (huoh)
Tämän identiteettikriisin jälkeen halusin olla enemmän "normaalin näköinen" joten muutin taas tyyliäni. On ihme kuinka monella eri tavalla olen ehtinyt pukeutua lyhyen aikajakson ajan. Oli mulla jossakin vaiheessa sellanen melkein goottivaihekin, jossa pukeuduin mustaan ja sheivasin kulmakarvat pois ja piirsin ne tilalle.

Ripillepääsy keväällä 2006, 14 vuotias minä ja paras kaverini Petra
Näin "normaalilta" näytinkin jo kasiluokan lopussa. Kuva Floridasta.
Ysiluokan alussa hurahdin japanilaiseen musiikkiin ja halusin olla "j-rock". Joten muokkasin taas normaalia tyyliäni erikoiseksi. Tämä vaihe meni (nyt jälkeenppäin voin sanoa "onneksi") aika nopeasti ohi.

J-rock vaihe 15 vuotiaana.
Värjäsin hiukseni blondiksi (keltaiset) ja olin tosi j-rock.
Taas näytin "normaalilta" ysiluokan keväällä
16 vuotiaana. Olin kesän blondi, ja lukion alussa.
16 vuotiaana. Olin taas keväällä tummatukkainen.
17 v. Olin taas vaihteeksi vaalea kesällä
Ja talvella tumma, melkein musta. 17 v.
Vuosien saatossa mun tyyli on vaihtunut paljon, nykyään se on aika neutraali. Käytän harvoin mustaa. Tykkään legginseistä ja pitkistä paidoista, värikkäistä ja valkoisista t-paidoista, hatuista. Väreinä kivoja ovat liila, ruskea, oliivinvihreä, beessi, vaaleankeltainen ja valkoinen. Toki muitakin värejä löytyy vaatekaapistani runsaasti. Kesällä ehdottomasti farkkusortsit ja tpaita/toppi, talvella suosin legginsejä ja hameita/mekkoja/pitkiä paitoja. Musiikkimakuni on nykyään laidasta laitaan suomiräpistä tranceen ja hiphop/r'n'b tanssimusiikista suomipoppiin ja iskelmään. Reggaeta tulee myös kuunneltua paljon.

18 vuotiaana tajusin että tumma tukka sopii mulle paremmin.
19 vuotiaana edelleen tummatukkainen. Kuva viime syksyllä Pariisissa ja luokkakaverini Katri.
Tällainen olen siis kahdenkymmenen elinvuosieni aikana ollut. Oli tosiaan jännää käydä läpi vuosien kuvakokoelmia ja etsiä erilaisia kuvia itsestäni. Tässä huomaa kuinka tärkeätä valokuvaaminen on, kuvissa säilyy niin paljon muistoja, joille voi naureskella myöhemmin. Ja tietty voi naureskella kuinka kamalalta on joskus näyttänyt ja minkä näköisenä on kehdannut lähteä ovesta ulos.

7. elokuuta 2011

Sormukset

Oltiin Samin kanssa lauantaina sormusostoksilla, ja tällaiset tarttuivat mukaan:

Kauniisti koristavat vasempia nimettömiämme

Samin sormus ja mun timanttisormus
Samin sormus on ihan simppeli valkokultainen, mun mielestä se on kaunis ja miehekäs, ei miehille sovi mitkään timanttihepeneet. Mulla ohut valkokultainen, jota koristaa kaksitoista pientä timanttia 12 karaatin edestä.

Enpäs muuten olekaan tajunnut kuinka paljon tekemistä ja järjestelemistä häissä on. Ja kaikkia niitä pieniä yksityiskohtiakin joita täytyy miettiä. Meillä on siis seuraavat neljä kuukautta paljon tekemistä. Mekonmetsästys tulee varmasti olemaan eniten aikaa vievä, mutta samalla todella jännittävää. Mulla on pieniä ideoita millaista mekkoa etsin, mutta en edes tiedä sopiiko se mun vartalolle, ihonvärille ja kampaukselle. Millaiset korut ja kengät? Entäs laukku? Ulkoiluvaatteet? Samin puku? Kukat, koristeet, kutsukortit? Kakku ja tarjoilut? Onneksi meillä on paljon apuvoimia!



Joelille kuuluu hyvää, alkaa nostaa hartioitaan jo selällään ollessa (suht huonolla menestyksellä). Sylissä tämä onnistuu ja täytyy varoa ettei poika muksahda naamalleen. Joel kurottaa jo leluja ja ohjaa ne suoraan suuhun, oli sitten selällään tai mahallaan. Vieläkään ei kieri. Osaa myöskin työntää itseään taaksepäin hitaasti mutta varmasti. Osaa pyöriä ympyrää mahallaan. Keskiviikkona tulee täyteen neljä kuukautta! Iso poika!

3. elokuuta 2011

3.8.2011

Tänään mentiin Samin kanssa kihloihin. Ei ollut mikään romanttinen kosinta, vaan eilen sovittiin että mennään naimisiin, ja luonnollisesti ennen häitä pitää mennä kihloihin. Häitä juhlitaan 17. joulukuuta Temppeliaukion kirkossa.

Rakastan <3