Kaksplus.fi

24. heinäkuuta 2011

Yksinäisyydestä

Eilen tajusin, että ihminen voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi, vaikkei fyysisesti yksin olisikaan. Meidän päivät menee suurimmaksi osaksi siinä, kun yksi dataa ja toinen kattoo telkkaria, ja toisinpäin. Vaikka me ollaan molemmat kotona, ei olla paljon kontaktissa toistemme kanssa. Aamuisin S:n lähtiessä töihin, ainakin tiedän olevani yksin vauvan kanssa, ja se onkin melkein helpompaa kuin S:n ollessa kotona. Yksin ollessani en tunne itseäni laiminlyödyksi,tylsäksi ja ärsyttäväksi, yksin jätetyksi. Silloin olen yksin pakosti, muuten minut jätetään yksin.

Kun on tottunut nukkumaan toisen ihmisen vieressä, on vaikeata saada unta yksin. Mulle on tosivaikeata nukkua yksin. Arkisin kun pitää herätä aikasin, niin mennään myös aikasin nukkumaan. Viikonloppusin S valvoo. Ja valvoo, ja valvoo, ja valvoo. Mun väsyessä enemmän ja enemmän, joudun pakosti menemään yksin nukkumaan, nukahtamaan yksin. Eilen valvottuani väkisin aivan sammumispisteeseen asti odotellen josko S:ää jo väsyttäisi, oli pakko mennä yksin nukkumaan. Sateen piiskatessa ikkunalautaan kokosin tyynyistä miehen, kenen vieressä voisin nukkua. Ei ollut mukavaa. Ja vaikka Joel nukkuikin pinnasängyssään vieressäni, tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi. Väsymyksestäni huolimatta kesti pitkään saada unta.

Aamullakin olen yksin. Herään suht aikasin, enkä voikaan nukkua koska vauva tarvitsee seuraa. Koska menemme niin eri aikoihin nukkumaan, luonnollisesti S nukkuukin pidempään. Ja mulla on tylsää ja yksinäistä, taas yksi aamu jolloin joudun yksin syömään aamupalat ja hoitaa vauvaa. Missä on se avomies joka pitäisi mulle seuraa kerrankin kotona ollessaan, missä on se mies joka haluaa viettää aikaa perheensä kanssa vapaapäivänään? Fyysinen yksinäisyys on niin paljon helpompaa kuin henkinen yksinäisyys.

Entäs te muut äidit tai avopuolisot? Onko teidän puolisot töissä/koulussa? Miten he viettävät vapaapäiviään? Onko teillä 'yhteinen' unirytmi? Tuntuuko vaikealta nukkua yksin?

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella kurjalta. Jos puhuisit avomiehesi kanssa? Puhuminen on suhteen pelastaja, monesti tullut huomattua.

    Mun mieheni on mua 15 vuotta vanhempi, eli 39. On siis töissä normaalisti, herää 6.40 aamulla, menee 7.30 töihin, me mennään Emman kanssa vaunuilla vastaan isiä siinä 16.00, mä lähden siitä suoraan salille jumppiin (viettämään sitä omaa aikaa 4krt/vko aina 2,5h kerrallaan matkoineen)., mies lähtee Emman kanssa kauppaan ja siitä sitten kotiin. Kotona viettää isi-tytär aikaa. Kun tulen kotiin salilta, laitan iltapalaa. Katotaan telkkaria kolmistaan, jutellaan samalla jostain. 20.30 Emma menee yöunille ja me vieteään kahden keskistä aikaa, yleensä katotaan telkkaria tai luetaan lehtiä, sellasta normaalia juttua. Halitaan ja monesti mies paijaa jq hieroo mun jalkoja (tää tapa jäi raskausajasta). Mä menen nukkumaan 22.00 koska oon sellanen ihminen joka ei jaksa valvoa :D mies tulee nukkumaan puolilta öin. Nukutaan samassa sängyssä mut en pysty nukkumaan ihan kiinni toisessa.
    Viikonloppusin tehdään pitkiä vaunulenkkejä, käydään kahviloissa, valvotaan yhdessä ja katotaan leffoja, herkutellaan yms.

    menipäs nyt romaaniksi :D

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on usein tota, että toinen on koneella ja toinen kattoo telkkaria joka on maailman ärsyttävintä!:<

    Meillä mies tekee suurimmaksi osaksi iltavuoroa klo 14/16-23 . Ja ymmärtäähän sen, että iltavuoron jälkeen ei nukuta yhtään ja usein mies valvookin johonkin 3-4 yöllä ja vastavuoroisesti aamulla nukkuu pitkään. Tää on mun kannalta aika rasittavaa, kun mun on pakko mennä nukkumaan viim. 12-1 yöllä et jaksan aamulla 9-10 aikoihin herätä tytön kanssa :( Et kauheesti perheen yhteistä aikaa ei jää kuin vapaapäivisin. Välillä on kyllä niin jumalattoman yksinäinen olo.

    VastaaPoista
  3. Niin, ja vapaapäivisin tehdään yleensä yhdessä koko perhe jotain tai vain ollaan kotona. Yleensä lähes kaiken vapaa-ajan mies kyllä viettää meidän kanssa mistä saan kyl olla ilonen :) Ja yksin nukkumiseenki oon nyt tottunu, kun meidän makkari on niin ylikuuma, että mies on nukkunut sohvalla. Onse sillain iha jees,e ttä yösyötöt sujuu näppärästi kun vauva nukkuu sängyssä myös ja pääsee itse nukkumaan mahd. kauas vauvasta :D

    VastaaPoista
  4. Täällä on samanlaisia tuntemuksia, sillä erolla että päivät, illat ja yöt mies viettää koneella pelaillen.
    "Yksin ollessani en tunne itseäni laiminlyödyksi,tylsäksi ja ärsyttäväksi, yksin jätetyksi. Silloin olen yksin pakosti, muuten minut jätetään yksin." Tää olis niin voinut tulla mun suusta!

    VastaaPoista
  5. Tiedän tunteen ja olen kyllä samaa mieltä että kyllä se on helpompi olla yksin kun vaan tuntea olevansa yksin... Meillä kyllä on niin että saa mun puolesta tuo mies valvoa kuinka pitkään tahtoo mutta herätään vuorotellen että joka toinen aamu hän ja joka toinen minä vauvan kanssa että sittenpähän on väsyneenä jos on valvonu, mutta oma valinta :) Me kyllä ollaan molemmat kotona kun mies jäi justiin työttömäks ja onneks kyllä osallistuu paljon lapsen hoitoon, mutta kyllä silti välillä tuntuu että missä se avomies on ;o kun yhessä ei paljon mitään tehdä, sillon tällön leffaa katotaan mutta sillonkaan ei jutella. Nykyään kyllä mennään samaan aikaan nukkumaan usein miten kun kerroin kuinka tärkeetä se mulle on että ees se tehdään yhdessä ja saa jutella vielä sängyssä jos on jotain juteltavaa :) kannattaa siis puhua miehelle? Itse en osaa nukkua yksin! nytkin mies ollut monena iltana kalassa niin vaikka oon tienny että mun vuoro herätä aamulla niin helposti venyny nukkuumaan meno 3:00 asti kun oottanut että saa miehen viereen :D ja kun meillä herää tyttö jo 6-8 välillä niin siinä ei sitten paljon ehdi nukkua :) ois kiva jos voisit lisätä mut vaikka facebookissa kaveriks jos sulla siellä tunnukset on :) ois kiva kun sais jotain juttu seuraa kenellä myös lapsia, oon ite siis 19vuotta ja meillä 4kk ikänen tyttö :)

    VastaaPoista
  6. Kuin olisi tekstisi minun kirjoittamani.

    VastaaPoista
  7. sama juttu vähän täälläkin,toisaalta olen tottunut.
    tiesin kun olin raskaana että mies tulee olemaan töissä ja on töiden jälkeen väsynyt ja haluaa tehdä omia juttujaan.
    mutta tämän seitsämän vuoden aikana olen siihen siis tosiaan tottunut,ennen se häiritsi,nykyään ei enää.
    kavereita kylään,sillä selvisin aina :)
    ne jaksoi piristää!

    nykyään olen työelämässä jo joten muistelen noita aikoja ja kyllä ne yksinäisiä olivat.
    mies oli vielä töissä 6.00-17.30 joten päivät oli tosi pitkiä.

    tsemppiä!Puhukaan asioista,se auttaa :)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa niin tutulta. Sama tilanne ollut melkein vuoden jo, ja tuntuu ettei keksi mitään ratkaisua millä tätä sais muutettua? Varsinkin kun suhteen toinen osapuoli ei huomaa minkäänlaista ongelmaa/kieltää sen.. Pahinta on just toi yksin nukkumaanmeneminen ja sit oon huomannu välillä että autossa jos istutaan kaksin niin ei oo mitään puhuttavaa, tai vaikka ois niin silti ollaan vaan hiljaa.. Mutta voimia sulle, tiedän että toi on rankkaa <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!