Kaksplus.fi

30. kesäkuuta 2011

Kysymykset ja vastaukset


Mikä on elämässäsi kaikista parasta tällä hetkellä?

Parasta on ehdottomasti tämä elämäntilanteeni. Olen onnellinen, mulla on rakastava avomies, ihana perhe ja ihania ystäviä ketkä välittää minusta, ja täydellisyyttä hipova poika (sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja tämän pierut haisee), joka piristää mun jokaista päivää pelkällä olemassaolollaan. Olen saanut lukion käytyä pitkän pinnistelyn jälkeen (tosin valkolakin kohtalo selviää vasta viikon kuluttua), meillä on ihana uusi asunto, jonne muutetaan viikon päästä. Olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni.

Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi niin mitä muuttaisit?
Uskon että kaikki asiat tapahtuu syystä, joten en välttämättä olisi tässä jos asiat olisivat menneet toisin. Minulla oli teininä todella vaikeata ja olin vanhemmilleni aivan kamala. Juopottelin kaikki viikon päivät ja lintsasin koulusta, tein kaikkea muutakin pahaa, enkä todellakaan ollut mikään helppo teini. Kun vanhempani sitten päättivät lähettää minut lastensuojelulaitokseen, olin erittäin suuttunut ja pettynyt, tuntui että minut hylättiin koska en ollut kuten siskoni – helppo ja kiltti. Nyt myöhemmin koen että ansaitsin sen, eivät vanhempani olisivat millään pärjännyt minkunkaltaisen teinin kanssa ilman ulkopuolista apua, ja olen kiitollinen, aika minkä vietin laitoksessa oli lopulta kovin mukavaa ja opin itsestäni paljon. Jos nyt kuitenkin sanoisin jotakin mitä menneisyydessäni muuttaisin, en olisi halunnut satuttaa läheisiäni. Muuttaisin sen, etten olisi pettänyt niin monen läheisen ihmisen luottamusta käytökselläni, tai miljoonin tyhjin lupauksin sekä valhein.

Haluaisitko asua joskus ulkomailla?
Nuorempana aina kuvittelin muuttavani Ranskaan, tai muualle ulkomaille, mutta nykyään koen, että Suomi on hyvä maa asua, täällä on turvallista asua ja lasten perushoito menetelmät ovat kunnossa. Muutenkin Suomi on hyvä maa, eikä täällä ole suurta pelkoa sodasta, terrorismista tai luonnonkatastrofeista. En usko että tulen koskaan muuttamaan ulkomaille, enkä välttämättä haluaisikaan.

Mikä on lempipaikkasi ulkomailla?
Mä olen käynyt monessa maassa; Jenkeissä New Yorkissa ja Floridassa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Hollannissa, Itävallassa, Sveitsissä, Virossa ja Kreikassa. Mielestäni Kreikka on ihana maa kaikin tavoin – kulttuuri, ruoka ja muutenkin, ihmiset ovat mukavia ja turismi ei ole aivan yliampuvaa kuten esim Thaimaassa tai Kanariansaarilla. Unelmissa olisi vielä päästä Kiinaan, Uteen Seelantiin, Italiaan ja Espanjaan.
Tässä siskoni (3v) ja minä (2kk) Kreikassa, ensimmäinen kertani ulkomailla.

Minkälainen olisi unelma-asuntosi jos ei rahasta olisi pulaa?
Omakotitalo olisi ihana. EI sen tarvitsisi olla mikään jättikokoinen, mutta tarpeeksi iso että kaikilla lapsilla olisi omat huoneet, sekä sopivan kokoinen piha olisi kiva.  S on sitä mieltä että hän haluaisi jossain vaiheessa muuttaa pois pääkaupunkiseudilta, mutta ei kumpikaan meistä mihinkään maaseudulle silti haluta muuttaa. Tärkeintä on että on tapeeksi tilaa ja että tarvittavat palvelut kuten ruokakauppa, apteekki, sairaala, kounut ja päiväkodit olisivat suhteellisen lyhen matkan päässä.

Puhuit aikasemmin muutosta, koska te muutatte vai muutatteko enää ollenkaan?
Muuton piti alkuun olla heinäkuun ensimmäinen viikonloppu, eli nyt. Mutta koska S on lomalla, eikä me haluttu viettää koko lomaa laatikoiden seassa ja muuttaessa, päätettiin että lomaillaan ensin, ja muutetaan sitten. Tämä sopi myös vuokranantajalle, joten virallinen muuttopäivä on 8.7. ollaan jo allekirjoitettu vuokrasopimus ja irtisanottu tämänhetkinen asunto, joten kaikki on valmiina. Uusi asunto on viisi neliötä isompi, ja siinä on sauna, eli sauna suunnilleen vie ne viisi ylimääräistä neliötä, joten voisin sanoa että aivan saman kokoinen on. Kun käytiin asuntoa kattomassa, niin se oli kyllä tosi kiva! Ja naapurin mukaan rauhallinen alue.

Miten sinä ja S tutustuitte?
Tutustuttiin Hietaniemen uimarannalla viime kesänä, kun oltiin yhteisessä kaveriporukassa nauttimassa kesästä ja juomassa. S on tuntenut hyvän ystäväni Marian jo pari vuotta, ja sitten ’jatkoille’ lähdettäessä tutustuttiin S:n kanssa paremmin ja ihastuttiin melkeinpä saman tien toisiimme. Koko seuraava päivä vietettiin yhdessä ja illaksi menimme S:n äidin luokse yöksi. Seuraavana aamupäivänä sitten alettiin seurustelemaan, ja tässä sitä ollaan.

Oletteko S:n kanssa menossa naimisiin?
Ollaan mietitty, ja takaraja on 30 vuotiaana, eli on meillä vielä kymmenen vuotta aikaa. Toki ei me varmaan ihan niin pitkään odoteta, vaan suunnilleen viiden vuoden sisällä mennään naimisiin.

Mitä teit jussina?
Juhannuksena oltiin S:n ja Joelin kanssa Saarella Porvoon saaristossa. Saarella on meillä kolme mökkiä: tätini mökki, enoni perheen mökki ja mummoni mökki. Ollaan vietetty jo monet juhannukset saarella ihan lapsuudstani asti, joten näin teimme tänäkin vuonna, uusina vieraina tietty S ja Joel. Torstaina grillasimme, perjantaina oli luodolla kokko, lauantaina oli sauna ja sunnuntaina lähdettiin jo kotiin. Lisäksi pelattiin paljon korttia, rentouduttiin, syötiin hyvin ja oltiin S:n kanssa soutamassa. Tänä vuonna saaressa oli mun, S:n ja Joelin lisäksi mummo, täti ja hänen koiransa, eno ja hänen vaimonsa, serkku, toinen serkku ja hänen miehensä, äiti, isä, veli, sisko ja hänen kissansa.

Mikä on kivoin muistosi?
Mulla on aivan liikaa hyviä muistoja, enkä oikein voi valita niistä kivointa. Kuitenkin parhaimpia ovat olleet matkustelut perheen kanssa, hyvien kavereiden kanssa vietetyt yöt jolloin ei nukuttu vaan juteltiin aamuun asti, ja ensimmäinen yö omassa (sänkyä ja säkkituolia lukuunottamatta) tyhjässä asunnossa. Tietenkin myös Joelin syntymä, ja hetki jolloin raskaustesti näytti positiivista, tosin se oli enemmänkin pelottavaa.

Miten sun poikaystävä reagoi raskaus-uutiseen?
S oli monesti heittänyt vitsillä että olisin raskaana, ja mun vihjailuista hän kyllä taisi asian jo arvata. Salasin uutisen häneltä melkein viikon  ajan, koska hän oli intissä enkä halunnut puhelimessa raskaudesta kertoa. Hyvin hän sen alusta asti otti, ja oli innoissaan!

Miten perheesi suhtautui siihen kun kerroit olevasi raskaana?
Äiti suhtautui ihan hyvin, ja siskoni oli innoissaan. Isäni oli aika negatiivinen alussa, koska oltiin seurusteltu S:n kanssa niin lyhyen ajan, ja koska isä ei ehkä ollut sitä mieltä että mä olisin ihan valmis ja tarpeeksi kypsä vanhemmaksi. Mutta ajan kanssa sitä oppii vanhemmaksi. Veljestäni en oikein tiedä miten hän suhtautui, mutta ihan hyvin ainakin siihen, että sisko kulkee koulun käytävillä maha pystyssä.

Onko suhteenne parantunut Joelin syntymän jälkeen?
Sanoisin, että suhteemme on parantunut. Koska saatiin tietää raskaudesta vajaan kuukauden seurustelun jälkeen, on siis melkeinpä koko suhteemme kulunut raskauden ja lapsen kanssa, eli en siis voi sanoa että edes tidän paremmasta, ns lapsettomasta ajasta sen enempää. Mutta emme ole koskaan riidelleet sen suurempia asioita, ja ollaan suurimmaksi osaksi sovussa ja tullaan hyvin toimeen, ja ollaan molemmat tosi onnellisia tähän elämäntilanteesemme.

Onko lapsen syntymä enemmän rasittanut vai vahvistanut suhdettanne? Onko rakkaus ja hellyys suhteessanne säilynyt normaalina, vai vähentyykö/vahvistuuko se lapsen saamisen myötä?
Joelin syntymän jälkeen suhteemme on pysynyt aika samana. Rakkautta ja hellyyttä on tarpeeksi, eikä se ole huomattavasti lisääntynyt tai vähentynyt. Meille on tärkeätä muistaa toisiamme, ja tätä myös teemme, järjestämällä tarpeen tullen omaa aikaa viemällä poika hoitoon isovanhemmille. Suhteemme on kyllä siinä määrissä vahvistunut, että ollaan nyt toisesta ihmisestä vastuussa, eikä voi enään ajatella itsekkäästi missään asiassa, kompromisseja tulee tehtyä meidän kahdenkin välillä paljon enemmän nyt kun lapsi asetetaan etusijalle. Yritetään silti olla mahdollisimman tasaväkisiä niin lapsenhoidossa kuin parisuhteenkin kannalta.

Kumpaa teistä Joel muistuttaa ehkä enemmän kasvonpiirteiltään? Esim. Joelilla on jännät "viirusilmät" (hyvällä tavalla vain! =), niin kummalta ne tulevat vai tulevatko kummaltakaan?
Joel on perinyt isänsä silmät. S:llä on myös aika pienet, hieman viirumaiset silmät, ja varsinkin hymyillessä molemmilla silmät tavallaan kutistuu viiruiksi. Meille on alusta asti sanottu, että poika näyttää ihan isältään, minun ja pojan yhdennäköisyyttä ei ole kovasti kommentoitu. Syy tähän on se, että silmien takia poika muistuttaa paljon enemmän isäänsä, sillä se huomataan helpommin kuin että mulla on samanlaiset posket tai hymy. Silmät ovat niin suuri osa yleiskuvaa. Nenän poika on perinyt minulta, ja se oli selvää jo kuukautta ennenkuin poika syntyi, ultrasta näkyi ihan mun näköinen nenä.

Oliko teillä muita nimivaihtoehtoja joita vakavasti ajattelitte?
Aluksi Henri oli ykkösvaihtoehto etunimeksi, ja tämä säilyi pitkään. Kuitenkaan se ei koskaan ollut lopullinen vaihtoehto, vaan pidimme sitä ajatuksissa ellei parempaa löytyisi. Juhani tulee S:n kolmannesta nimestä, ja se oli alusta asti selvä että se tulee toiseksi nimeksi. Itse mulla oli miljoonittain ehdotuksia, mutta kovinkaan moni niist eivät läpäisseet S:n kriteerejä sopivista nimistä. Vaikeutta asiaan toi se, että nimen piti olla sopiva sekä suomeksi että ruotsiksi, sillä olen kaksikielinen ja minun lisäksi monet sukulaiseni puhuvat Joelille ruotsia.

Jos Joel ois ollu tyttö ni mikä sen nimi ois ollu?
Ida Karoliina oli päätetty tyttönimi, tosin en tiedä käytetäänkö sitä joskus mahdolliselle pikkusiskolle, vai jätetäänkö se ”Joelin tyttönimeksi”

Miten usein teillä on miehesi kanssa omaa aikaa ihan ilman Joelia?
Omaa aikaa saadaan aina kun halutaan, eli isovanhemmat ovat enemmän kuin mielellään Joelin vahtivuorossa. Ja muitakin innokkaita lapsenvahtiehdokkaita löytyy. Kuitenkin koetaan, ettei kovasti sitä omaa aikaa tarvita, sillä usein saadaan olla ihan ’yksin’ ja rauhassa kun Joel nukkuu päiväunia tai viihtyy keinussa. Välillä on tietty mukavaa päästä ihan kahdestaan esim kaupungille syömään tai viettämään aikaa kavereiden kanssa. Aikaa olla kahdestaan saadaan siis melkeinpä aina kun sitä halutaan ja tarvitaan.

Osallistuuko miehesi Joelin hoitoon mielellään, vai pitääkö häntä patistaa esim. vaipan vaihtoon tai syöttämiseen?
S osallistuu todella hyvin vauvan hoitoon. Joskus tietty joutuu vähän patistamaan, jos vastauksena tulee ”kohta” tai muuta, sillä mun mielipide on että vauvan ei pitäisi joutua odottamaan. Syötöt hoidan itse, sillä imetän (ainakin toistaiseksi), mutta joskus S tuo vauvan melkeinpä hopeatarjottimella tissien eteen, ja en itse tarvitse tehdä mitään. Raskausaikana S ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta mahasta, ja joskus piti oikein käskyttää häntä tunnustelemaan mahaa ja juttelemaan sille. Nykyään hän on todella kiintynyt poikaan ja juttelee ja leikkii, mutta uskon tuon olevan peräisin ihan vain siitä ettei mies välttämättä koe tarpeelliseksi hellitellä mahaa.

Kuinka monesti Joel heräilee öisin?
Joel saa maitoa 22-23 aikoihin, suunnilleen kun itse menen nukkumaan. Tämän jälkeen hän nukkuu vaihtelevasti 5-6 asti aamulla, jonka jälkeen syö ja jatkaa nukkumista 8-9 asti. Alusta asti poika on nukkunut todella hyvin, ja ollaan selvitty yhdellä syötöllä yössä. Aiemmin rytmi oli hieman eri, nukkumaan alettiin 8-9 välillä ja herättiin 3-4 aikoihin jonka jälkeen nukuttiin 7-8 asti, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tähän rytmiin minkä mukaan nyt eletään.

Aiotko jatkaa opiskelua kun Joel on vähän kasvanut?
Suunnitelma on että jossain vaiheessa jatkaisin opiskelua saadakseni kunnon ammatin, mutta en koe sitä kovin tärkeänä asiana. Haluaisin tehdä tötiä lasten parissa, mutta opiskelu ei innosta, joten varmaan aion yrittää päästä mahdollisimman vähällä opiskelulla. Vielä vähään aikaan tämä ei silti ole ajankohtaista.

Mitä asiaa odotat Joelin elämästa eniten? (esim koulun alku, häät, eka tyttöystävä, pyöräilyn oppiminen yms)
Odotan ensinnäkin sitä, että Joel lähtee liikkeelle ja oppii puhumaan, että hänen kanssaan voi tehdä ja harrastaa, ilman että hän vain nukkuu vaunuissaan tietämättä maailman menosta mitään. Odotan sitä että voidaan viedä hänet eläintarhaan, huvipuistoon tai vaikka ihan vaan eväsretkelle rannalle. Jos pitkällä tähtäimellä mietitään, niin varmaan tuo ensimmäinen tyttöystävä tulee olemaan jännä paikka, tai se, kun Joel muuttaa kotoa.

Haluatko Joelille pikkusisaruksen joskus?
Me ollaan S:n kanssa jo sovittu alkuajankohta seuraavan lapsen ”tekemiselle”, mutta en nyt rupea sitä täällä paljastamaan. Sen näkee sitten kun raskaus on todettu. Yleisesti ollaan mietitty hankkivamme 3-4 lasta.

Minä vuodenaikana oot syntyny?
Olen syntynyt kesällä, heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Nuorena olin syntymäpäivälleni tosi katkera, sillä tarhassa, eskarissa ja koulussa en saanut opettajilta kortteja tai luokalta lahjaa kuten muut, enkä saanut tuoda karkkia tarjottavaksi luokkalaisilleni (Tämä oli tapana tehdä jos oli arkipäivänä synttärit). Muutenkaan en saanut koskaan viettää synttäreitäni oikeana päivänä, sillä kaikki kaverit olivat yleensä mökillä tai jossain kesälomalla, ja me oltiin yleensä itsekin reissussa. Nyt vanhempana minusta on kiva kun on kesällä synttärit, voi juhlia ulkona rannalla tai mennä vaikka terassille, eikä tarvitse ahtautua pimeään hikiseen baariin. En kyllä ole kertaakaan synttäreitäni baarissa viettänyt, en edes 18 vuotissynttäreitä. Ps kun julkaisen tämän niin mulla on synttärit huomenna! Jeee!

Mitä haluat tehdä "isona"?
Nuorempana halusin lentoemännäksi. Kuitenkin tajusin, että perheelliselle kyseinen ammatti ei ole paras, sillä olisin paljon poissa perheeni luota ja lapset kärsisivät jossain määrin joka tapauksessa. Viime aikoina olen miettinyt, että esim ala-asteopettaja voisi olla minulle sopiva ammatti, jolloin saisin olla tekemisissä lasten kanssa, ja silti tehdä jotakin hyödyllistä. Samalla voisin pysyä tarpeeksi läsnä lasteni kasvamista, enkä olisi poissa heidän luotaan pitempiä aikoja.

Mitä kaikkea sä olet harrastanut?
Lapsena harrastin musiikkikoulua ja kanteleensoittoa. Lisäksi kävin jumpassa. Ala-asteikäisenä olin kuorossa viisi vuotta, harrastin tanssia kolmisen vuotta ja telinevoimistelua kuutisen vuotta. Olen myös ollut partiolaisena kolme-neljä vuotta. Yläasteella aloitin cheereladingin, jota harrastin suunnilleen viisi vuotta, ja lopetin raskauteni takia. Muuten varmaan harrastaisin vieläkin. Olen myös harrastanut omatoimista kitaransoittoa, uintia ja (huonolla menestyksellä) lenkkeilyä.

Kuva otettu Saksan Elite Cheerleading Championship -kisoissa 5/2010


Kuinka monta "oikeeta" poikaystävää sulla on ollu?
”Oikeita” poikaystäviä on ollut kolme. Nikon kanssa seurusteltiin vuoden ja pari kuukautta, Eskon kanssa epävirallisesti ehkä puolisen vuotta, mutta ”virallisesti” reilu pari kuukautta. Sitä ennen on myös ollut yksi epävirallinen poikaystävä, mutta se oli enemmän sellaista teini-hengailua, eikä me koskaan ns päätetty että seurustellaan. S on kolmas virallinen poikaystävä.

Mikä on oikea hiusvärisi?Mitä värejä sinulla on ollut?
Mun luonnollinen hiustenväri on blondi. Olin lapsena todella vaalea, ja neljännellä luokalla värjäsin ekan kerran hiukseni, koska siskoni väpurkista jäi väriä yli joten isäni totesi että ” No niin, Jenni, nyt värjätään sinunkin hiukset.” Silloin olin kuparinpunainen. Sen jälkeen olen ollut tummanpunainen, vaaleanruskea, on ollut raitoja, mustat hiukset, kirkkaan oranssit, blondit ja rummanruskeat. Pitkän aikaa värjäsin kesät ja talvet tummasta vaaleaan, yleensä kesäisin olin blondi ja talvisin tumma, mutta nyt olen päätynyt tummanruskeaan ja koen melkeinpä että se sopii minulle paremmin kuin luonnollinen vaalea hustenvärini. Tietty kesä vaalentaa hiuksiani huomattavsti ellen värjää niitä tummemmaksi.

Voisitko tehdä sellaisen postauksen et näytät yhen kuvan kaikilta vuosiltasi? Olisi kiva nähdä ootko muuttunut tai siis tietenki oot vauvasta kasvanu mut silti!
Voin tehdä, täytyy ruveta tonkimaan koneelta vanhoja kuva-arkistoja jotta löydän kuvia kaikista eri hiustyyleistäni ja vaatetyyleistäni; nämäkin ovat vaihdelleet rajusti vuosien aikana. Yritän saada tämän tehtyä vaikkapa ensi viikkoon mennessä.

Voitko ottaa kuvan sun lempivaatteesta ja kertoa mistä olet sen ostanut ja koska?
Mun lempivaate on ehdottomasti mun kulahtaneet vanhat farkkusortsit. Ostin ne aikoinaan farkkuina Tukholman TopShopista vuonna 2007, kun oltiin äitini ja mummoni kanssa risteilyllä. Kun haaroihin tuli liikaa reikiä leikkasin ne 2008 kesällä sortseiksi, ja ne on ollut kovassa käytössä siitä asti, ovat vieläkin. Ps. enpä löytänyt parempaa kuvaa!
Kuva otettu Pariisissa 8/2010 (rv 8 +?)

Mikä on sun lempikarkki?
Hmm..kaikki karkit käyvät. Salmiakki on ihan paras, varsinkin ne sellaset pienet salmiakkineliöt, joita myydään punaisissa askeissa, tai irtokarkkihyllyssä värikkäiden pikkuneilöiden kanssa yhdessä. Suklaata en syö nykyään paljon yhtään, kun siitä tulee paha olo. Mutta Daim patukat, nam!

Entä lempivuodenaika ja miksi?
Lempivuodenaika on kesä. Mulla on kesällä synttärit, silloin on lämmin eikä tarvitse pakkautua paksuihin takkeihin, pipoihin, kaulahuiveihin ja villasukkiin. Kesällä on lomaa, eikä ole sitoutunut mihinkään päivärytmiin, vaan voi herätä ja mennä nukkumaan koska haluaa. Syksyllä on liian pimeätä ja sateista, talvi on liian kylmä ja pimeä, en tykkää lumesta enkä talviurheilulajeista. Kevät on tylsä kun on viileät säät eikä puissa ole lehtiä.

Mikä oli sun lempilelu lapsena? Onko se vielä tallella?
Ihan pienenä mun lempilelu oli varmasti Lego Duplo – junarata, sekä talo ja eläintarha. Näillä leikin pitkään, myöhemminkin yhdessä pikkuveljeni kanssa. Hieman vanhempana tykkäsin todella paljon leikkiä barbeilla, sekä Belville – Legoilla. Meillä oli siskoni kanssa jokaiselle barbielle oma nimi ja ’tarina’, ja tämä pätesi myös belvillen hahmoille. Piirsimme myös sukupuita talteen, jotta muistaisimme hahmojen nimet ja miten he olivat sukua toisilleen. Meillä on kaikki vanhat lelut tallella.

Mikä on sun lempileffa?
Mulla ei sinäänsä oo yhtään sellasta ihan lempileffaa, vaan tykkään tosi monipuolisesti kaikennäköisistä, varsinkin Disneyn leffoista suosikkeihin kuuluu Aladdin, Lilo & Stitch sekä Nemoa Etsimässä. Muuten tykkään dokumentti-tyyppisistä rikosleffoista tai alamaailman elämästä kertovista leffoista kuten Requiem for a Dream, Candy, Gia, American Beauty, Basic Instinct, Tyttö nimeltä Nikita, Vuosi Nuoruudestani ja Lullaby. Muita hyviä ovat Kauriinmetsästäjä, Geishan muistelmat ja Moulin Rouge. Tykkään myös kovasti kaikista Hayao Miyazakin leffoista esim Naapurini Totoro, Henkien Kätkemä, Liikkuva Linna, Laputa - Linna Taivaalla jne. Hui tulipas pitkä lista.

Mitä tv-sarjoja katsot?
Ainoa sarja jota seuraan aina on Täydelliset naiset. Se on hauska, siinä on hyvä huumori, eikä se ole ihan perus ”teinisarja” jossa päähenkilöt ovat nuoria. Aikoinaan seurasin myös O.C.:ta ja mulla on kotona kaikki neljä tuotantokautta DVDllä. O.C. on siis myös yksi lempisarjoistani. Sellasia sarjoja mitä seuraan satunnaisesti ovat Huippumalli Haussa ja Saimin Enkelit. Huippumalleja oon kattonu aika monta vuotta, ja Saimin Enkelit oli mulle positiivinen yllätys, olin kuvitellut että se olisi paljon huonompi. Salkkareita tulee myös katsottua ellen ole poissa kotoa siihen aikaan.

Haluistko kotieläimiä ja jos haluut ni mitä?
Meille on pian (suunnilleen viikon päästä) tulossa kaksi kissanpentua, ja niitä olenkin halunnut jo jonkin  aikaa. Ennen en kyllä kissoista kovin välittänyt, mutta S:n perheen kissan ja siskoni kissan myötä olen lämmennyt niille ja nyt sitten saadaan ihan omat!

Mille planeetalle menisit asumaan jos ei maata olisi?
Jaa-a varmaan mille tahansa planeetalle jossa pystyisi elämään. Mielestäni Saturnus on aina ollut kivannäköinen planeetta, kun siinä on se  ’rengas’ ympärillä.

Jos oisit buddhalainen ja uskoisit uudelleensyntymään ni mikä sä sit olisit ens elämässä?
Varmasti olisin joku hyttynen, joka ärsyttää ihmisiä inisemällä korvaan koko ajan. Mutta jos saisin valita, olisin ehkä jokin lintu, vapaa lentämään minne ikinä tahtoo, taivaalla saavuttamattomana, josta kukaan ei saisi minua kiinni. En tahtoisi olla mikään haaskalintu, jättikokoinen ja pelottava, mutta en myöskään ärsyttävä kakkiva lokki. Vaan joku keskikokoinen harmiton, joka ei häiritsisi muita olemassaolollaan, mutta jota kukaan ei myöskään haluaisi syödä.

Jos talonne palaisi maan tasalle ja voisit pelastaa vain kolme asiaa, mitä ottaisi mukaasi? (esineitä siis, Joelia ja S:ää ei lasketa)
Varmaan ottaisin tietokoneeni, sillä sielä on säilössä todella paljon valokuvia, muistoja vuosien varrelta. Toiseksi ottaisin varmaan nii paljon vaatteita minkä kaapista kerkeisin, sillä en tahtoisi joutua kulkemaan (alasti) kunnes saisin uusia vaatteita hankittua. Kolmanneksi nappaisin mukaani ruokaa tai jotakin yhtä typerää..en keksi

27. kesäkuuta 2011

Juhannus

Oltiin juhannuksena Porvoon saaristossa mökillä. Saaressa on kolme mökkiä: mummon mökki, enon perheen mökki ja tädin mökki. Paikalla oli minä, S ja Joel, äiti ja isä, veli, sisko ja kissa, mummo, täti ja koira,  eno ja vaimo, serkku, toinen serkku ja mies. Tuttuun tapaan rakennettiin saunaluodolle kokko, jossa vietettiin perjantai-ilta grillaillen ja rentoutuen. Lauantaina saunottiin. Eipä siis mitään ihmeempää, perus mökkeilyä.
Sarfsalön Juhannusjuhlat ovat jokavuoden traditio. Täällä tärkeimmät ovat letut, metrilakut sekä juhannussalkoon nosto. Kuvassa Joelin vaunut, S, serkkuni mies, mummo, serkku ja minä (edustavana)

Siinä se on.

Juhannusjuhlista ostettu luomu sitruunasiideri

Kokkojuotavaa ämpärissä viilentymässä

Kokko

Äitini (Mommo) ja Joel uudessa puvussa (nimipiäivälahja mommolta) Juhani 26.6.

Hämä hämä häkki
S ja minä souturetkellä, suuntana "linnunkakkasaari"

Linnunkakkasaarella


Linnunkakkasaari, jonka "löysivät" retkeilijät Jenni ja Petra vuonna 2006



Rock on! Joelilla on asenne kohdillaan (kuva Siskoni Bunny)


P.S. opin vihdoin lisäämään näitä kuvia näin suurena! jipii! (ei se ollut edes vaikeata). MUISTAKAA etttä kysymyksiä minulle saa esittää vielä kolmen päivän ajan, eli 29.6. asti. Vastaukset julkaisen 30.6.

21. kesäkuuta 2011

Äitiyden tulikoe

Tänään bussissa S:n äitille menossa näin sen - epätoivon hetken kun äiti ei saa lastansa hiljaiseksi, vaikka kuinka yrittää. Poika halusi varta vasten mennä bussin takaosaan istumaan, mutta äiti ei voinut häntä sinne päästää, sillä lastenvaunuissa oleva vauva tarvitsi tietenkin valvontaa. Poika ei olisi päässyt yksin poistumaan bussista, ja äidillä ei ollut mahdollisutta auttaa poikaa pois jäädessä. Tästä poika veti kovat raivarit, ja itki suoraa huutoa koko matkan. Äiti yritti parhaansa mukaan selittää pojalle tilanteen ja rauhoitella tätä, mutta mikään ei auttanut. Tässä kohtaa aloin ympärillämme huomata niitä katseita; tuomitsevia, sääliviä katseita, kuinka "hän ei ole hyvä äiti, kun ei saa poikaansa hiljaiseksi". Onko se todellakin näin yksinkertaista? Hyvän ja huonon äidin määritteleminen, siis. Vaikka olisi kuinka hyvä äiti, ei aina voi onnistua täydellisesti, ja joskus lapsi huutaa vaikka mitä tekisi. Bussista noustessaan nainen, lastenvaunut sekä huutava poika saivat osakseen toiselta äidiltä, mukanaan suunnilleen pojan kanssa samanikäinen tyttö, katseen joka kertoi selvästi naisen ajatukset: "säälin sinua tuosta lapsesta, onneksi minun tyttöni oli kiltisti hiljaa koko matkan". Ja sirkuksen lähdettyä bussista saatoin melkein kuulla kanssamatkustajien helpottuneet huokauset.

Eivätkö varsinkin toisten äitien kuuluisi olla tällaisissa tilanteissa ymmärtäväisiä, varmasti heillä on jonkin verran samaa kokemusta itselläänkin. Minua mietityttää tulevat ajat, jos minulle käy samoin. Miten kestän ne tuomitsevat katseet, ja niin ilmiselvät ajatukset minun sopimattomuudesta äitinä, tai minun onnistumattomuudestani? Jos yrittäisin rauhoitella lastani hellästi, olisi ajatukset minusta että auktoriteetti puuttuu. Jos taas yrittäisin tiukasti hieman ääntäni korottaen hiljentää lasta, olisi ajatukset minusta että olen julma ja liian tiukka. Mitä sitten tehdä? Se jää nähtäväksi kun Joel saavuttaa uhmaiän.

P.S. Onko Sinulla kysymyksiä? Jotain mitä haluaisit minusta tietää? Perheestäni? Elämästäni? Menneisyydestäni? Tulevaisuudestani? Avomiehestäni? Lapsestani? Ihan mistä tahansa? Nyt on aikaa kysymyksille ja kaikkiin kysymyksiin vastaan ensi viikon loppupuolella, aikaa kysymysten esittämiseen on 29.6. asti.

20. kesäkuuta 2011

Viikonlopun kuvasaldo

Oltiin viikonloppuna siskoni ja hänen poikaystävänsä luona Tampereella. Ajatus oli lähteä S:n kanssa kahdestaan ulos lauantai-iltana, mutta rankkasateen takia jäätiinkin kaikki kotiin pelaamaan lautapelejä ja katsomaan elokuvia.


silmälasiapina


kissa joka pelkäsi vauvaa


nipistää


osataan me kannatella päätäkin (ja kuolata!)



Sunnuntai-aamupäivänä käytiin S:n kanssa kaupungilla, ja mukaan tarttui Joelille kaikennäköistä tavaraa. Tarkoituksena oli myös käydä syömässä, mutta suunnitelmissa ollut ravintola aukesi vasta myöhemmin joten päädyimme SubWayhin. Mulle se oli ensimmäinen kerta, mutta positiivinen kokemus ja hyvää oli!


pakollinen silmälasi(peili)kuva


FisherPrice 'älylaatikko'


kaksi kuvakirjaa


jääkaappimagneetti-kirjaimia


sormivärejä

14. kesäkuuta 2011

Rokotus

Tänään kävimme Joelin kanssa ekassa rokotuksessa. Ollaan mukana Tampereen Yliopiston rokotetutkimuksessa, ja rokotus hoituu Espoon Rokotetutkimusklinikalla. Tänään otettiin verikoe, sekä annettiin ensimäinen satsi DTPa-HBV-IPV/Hib -rokotetta, eli suomeksi sanottuna kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskä-hepatiitti B-polio-Hib -rokotus. Lisäksi poika sai toiseen reiteen Prevenar 13 -rokotteen, eli pneumokokkirokotteen.
Rokotuksen aikana poika itki niin lujaa ja sydäntäsärkevästi, etten ole ennen moista kuullutkaan, onhan Joel yleensä todella rauhallinen. Poika nukkui puolentoista tunnin päiväunet, ja nyt on jatkuvaa huutoa kuunneltu yli tunnin ajan. Onneksi S tuli kotiin töistä, jotta sain itsekin hengähdystauon.

Pojan mitat 5630g, 59cm eli kahdessa viikossa kasvanut n 400g ja 3cm, hyvin etenee kasvu!

13. kesäkuuta 2011

muutto, kissat ja möykkynen

Toiveemme on täyttymässä, ja ollaan pääsemässä tästä juoppojen bilehelvetistä pois. Meille on tarjottu saunallista kolmiota vajaan kilometrin päästä, pienkerrostalon toisessa kerroksessa. Rauhallisemmalla alueella sijaitsevassa talossa on vain kuusi asuntoa, ja tulevan naapurin mukaan rauhallisia perheitä - aivan erilaista kuin missä nyt asutaan, jossa rappukäytävässä oleskelee kiljuvia neekerilapsia, tai jossa alakerran juopottelevat virolaiset, yläkerran juopotteleva pariskunta sekä seinän takana juopottelevat keski-ikäiset häiritsevät eloamme, varsinkin viikonloppuisin.


Muuton jälkeen uuteen asuntoomme kotiutuu kaksi pientä kissanpentua. Pennut tulevat entiseltä opettajaltani, ja ovat todella suloisia. Kikka on vain se, että pentueesta en tiedä mitkä kaksi pentua tulevat meille, joten ulkonäöstä en voi sen enempää kertoa, kun että mustaa harmaata ja valkoista on luvassa.


Näin meidän Joel kehittyy:
- käyttää jo 60 kokoisia bodeja, vaihtelevasti myös kokoa 62
- kokoa 50 olevat vaatteet ovat käyneet pieniksi, kuin myös jotkut 56 kokoiset
- yrittää kovasti kääntyä mahalta selälleen, mutta kädet ovat tiellä
- tiensä suuhun löytävät mamman ja iskän sormet, nenät, olkapäät ja leuat
- myös omat kädet ovat kivaa naposteltavaa
- jutellaan paljon ja ääniä tulee laidasta laitaan
- odottelee vuoroaan keskusteluissa, mutta suunvuoron saatuaan ei luovu siitä
- nukkuu 7-8 tunnin pituisia yöunia, ja päivisin vaihtelevasti 1-5h päikkäreitä
- suosikkileikkejä ovat ”piip piip säger näsan, tuut tuut säger napan"
- mahan taputtelu ja poskien yhteen nipistämine sormilla on mukavaa
- mahalle laitettaessa suurinta hupia on leikkimaton tai makuupussin nuoleminen
- ilman tuttia ollaan tyytyväisiä, mutta välillä tutti on maailman tärkein
- mamman hiuksia on myös mukava repiä

11. kesäkuuta 2011

lauantaipäivä

Tänään vietettiin ihanaa kesäpäivää Porvoossa, pikkuserkkuni fysioterapeutiksi valmistujais juhlissa. Kuuma oli, mutta varjossa sopivan lämmin. Illalla lähdettiin Joelin ja äitini kanssa Haagassa sijaitsevaan Arboretumiin, Alppiruusupuistoon. Puisto oli kuin satumetsä, jossa puiset kävelysillat kiertävät keskellä Rhododendronpensaita.
Tämä oli todella kaunis paikka, jota suosittelen kaikille käytäväksi alppiruusujen kukinta-aikaan näihin aikoihin vuodesta. Tässä kuvamateriaalia puistosta.










Puistosta tiemme kulki Meilahden rantaan kahvila Regattaan, jossa nautimme kahvia ja jäätelöä, sekä ihasteltiin kauniita maisemia. Kahvila on pieni ja kotoinen, ja ulkoterassilla voi istua vaikkapa keinutuolissa. Kahvila on auki vuoden jokaisena päivänä. Joel oli pirteä ja iloinen koko matkan ajan, välillä ottaen pieniä torkkuja.





7. kesäkuuta 2011

Ristiäislahjat

Joel sai ristiäsissään paljon lahjoja. Ihan kuin joulu olisi ollut kotonamme, kun paketit täyttivät kaikki paikat. Tällaisia lahjoja tuli:


"My first year"-kello, johon voi lisätä kuvan jokaisen numeron kohdalla, miltä vauva on sen ikäisenä näyttänyt. Hopealusikka, kummilusikka ja kummikehys. Pieni rasia ensihampaille tai vastaavalle.


Brion taaperokärry vai mikälie onkaan niminen


Tatu ja Patu - täytettävä kirja, Muumi numeropalapeli, traktori ja "Isäntäpossu" säästöpossut, kylpykirja, Nalle Puh mielialakirja ja koiranpentukirja


Radio-ohjattava auto, joka on mitä loistavin kun vauva lähtee konttaamaan, voi pistää seuraamaan autoa.


Muumivaippoja, Hackman lasten aterimet, Baby Björn lautanen ja kaksi lusikkaa, tuttipullo, tutteja, purulelu hampaita varten ja kolme vauvalusikkaa.


Farkkuhaalarit ja pitkähihainen, valas potkupuku, sininen nuttu ja Nalle Puh pyjama


Autobody, dinosaurus t-paita, Spongebob t-paita ja siniset kollarihousut


Marimekko hattu, Autot- t-paita ja sortsit, Suomibody ja housut sekä sukkia


Herra Hakkarainen äitiltä ja iskältä, sekä kolme muuta pehmolelua


Ja viimeiseksi suloinen, itsensä kokoinen nalle


Lahjojen avaamisen jälkeen tuli väsy