Kaksplus.fi

1. toukokuuta 2011

Vappu ja masennus

Tänään olen ensimmäistä kertaa kolmen viikon äitinä olemisen jälkeen tuntenut sen - epäonnistumisen. Koko mielen ja kehon valtaava tunne että olen vain epäonnistunut äitihahmon irvikuva, viallinen erä. Minusta ei ole äidiksi, koska minä en osaa. Vauva jaksaa huutaa ja huutaa sylissäni, oli se missä asennossa tahansa, vaikka juttelen hempeästi, laulelen tai teen mitä vain. Tissit ei kelpaa, kun maitoa ei tahdo tulla riittvästi, melkein ei ollenkaan. Olen pattitilanteessa. Enkö minä osaa? Eikö oma laspeni viihdy kanssani? Eikö se ole tyytyväinen minuun? Ja minne kaikki maitoni on kadonnut? Alussahan sitä tuli niin paljon että olisi riittänyt vaikka kolmelle nälkäiselle. Annan vauvan isin syliin, se hiljenee heti ja vaikuttaa tyytyväiseltä.

En saa helpotusta siitäkään, että jokaiselta tutulta, sukulaiselta, kaverilta ja melkeimpä tuntemattomiltakin kuulee kuinka vauva on niin isänsä näköinen, kuinka paljon vauva on isäänsä tullut, luonne ja ulkonäkö kaikki isältä perittyä. Missä minun osani on? Minä, lapsen synnyttänyt ihminen, enkö minä saa omaa osuuttani? Lapsi joka on minun mahassani yhdeksän kuukautta kasvanut, eikö hän ole minulta perinyt mitään?



Illalla vauva huutaa nälkää. Yritän syöttää, mutta tissit tuntuvat aivan tyhjiltä, vauva imee mutta ei vaikuta saavan ollenkaan maitoa. Lopuksi tyydytään antamaan korviketta, jota vauva juo vielä suurella nautinnolla pienen tuttipullon verran. Sitten se hiljenee tyytyväisesti isän syliin ja röyhtäisee kunnolla ja kovaa.

---

Tämän angstin jälkeen siirtykäämme positiivisempaan aiheeseen: Vappu.
Lähdettiin vappuaattona S:n äitin luokse, jossa söimme, ja lähdettiin sitten ulos illalla. Vauva jäi tyytyväisenä innokkaan tätinsä ja mumminsa luokse, jossa hänelle pidettiin seuraa, ja hoivattiin hellästi. Matkamme kulki keskustaa kohti, jossa mentiin puistoon nauttimaan ilta-auringosta, joka aika pian piiloutui pilvien taakse. Reissu jatkui hieman sinne ja tänne, ja lopuksi tultiin illalla takaisin S:n äitin luokse. Illan aikana tuli kyllä sekä minulle että S:lle välillä olo että jotakin puuttuu. Missä meidän vaunut ovat? Missä lapsi on? Olihan tämä ensimmäinen kerta kun ollaan yhdessä liikenteessä ilman lasta. Ja ilman mahaa.

Vappupäivänä suuntana oli mun vanhemmat, suunnitelmana grillata ulkona ja syödä terassilla, mutta kylmän sään tuloksena syötiinkin sisällä. Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava vappuviikonloppu siis. Meidän poikamme on nyt kolmen viikon ikäinen!


3 kommenttia:

  1. Söpöjä kuvia<3 Älä huoli,näyttää se sinultakin :D

    VastaaPoista
  2. Vihi ser den ju ut som dej!! Dens face-realtion e helt samma som din, speciellt i nedersta bilden! o näsan! Plus att de ändras ännu så oroa dej int^^ O nu blir de bra iaf! Kom bara ihåg o be tiräcklit me hjälp så du orkar, de gör int dej ti en dålig mamma om du ber andra om hjälp! Ibland orkar man ju bara int o desto bättre du mår desto bättre mår babyn!

    VastaaPoista
  3. Joo se epäonnistumisen tunne tulee kyllä ihan ihmeellisistä asioista. Mutta et ole epäonnistunut niin pitkään, kun vauvalla on vain jossakin hyvä olla :) Se että se viihtyy JOSKUS sun miehen sylissä paremmin, ei tarkoita sitä, että sä olisit muka huono äiti. Ja maidontulo voi vähentyä, jos vauvan syöttövälit ovat pitkät... Eivät siis ole sinusta riippuvaisia ollenkaan vaan enempi siitä, et miten usein teidän möykky syö.
    Mullakin oli tänään joku "maailman epäonnistunein äiti" -olo, kun meidän Nappi sai rokotteet ja itki tietenkin, kun reiteen pistettiin jättineulalla... Tulipa molempien kyynelkanavat puhdistettua siinä sit samalla kertaa, kun mun teki niin pahaa katsoa, kun oma vauva itkee. Se on kyllä jotain maailman kamalinta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!