Kaksplus.fi

26. toukokuuta 2011

Huippumallit vs. huippuäidit

Olen aina ollut itsekriittinen. Harvoin lähden kotoa ilman meikkiä, ja vaatteetkin ovat yleensä vaihdettu kymmeniä kertoja ennenkuin on tultu päätökseen mitä laittaa päälleen että näyttäisi 'tarpeeksi hyvältä'. On ulkonäköpaineita, kroppakompleksia ja tyytymättömyyttä. Aiemmin käytin enimmäkseen vaatteita joiden alle pystyin piilottamaan omissa silmissä pömpöttävän vatsani ja selluliittia hölskyvät reiteni. Kun raskausmaha alkoi vähitellen kasvaa, vaatevalinnoissa alkoi näkyä enemmän tiukkoja paitoja jossa maha saisi osan huomiosta, ettei se vain jäisi keneltäkään ohikulkijalta huomaamatta. Silti koin ahdistusta siitä kun ihmiset tuijottelivat mahaani. Ristiriitaista. Syömishäiriötaustainen, heikon itsetunnon omaava ihminen miettii jatkuvasti miltä näyttää. Raskauden myötä itseni laittautuminen jäi toissijaiseksi, enkä edes viimeisinä kuukausina ajatellut meikkaamista.

Nyt kun lapsi on syntynyt ja kroppa alkaa vähitellen palautua omaan muotoonsa, olen taas aloituspisteessä. Mietin jatkuvasti miltä näytän, eikai kukaan vain luule että olen lihava? Entäs sitten kun rantakelit alkavat? Kehtaanko olla bikinit päällä löllömahani kanssa, eihän kukaan tajua että olen juuri synnyttänyt, kun ei ole arpiakaan 'todistamassa' sitä. Taas vaatekaappini edustalla seisoen mietin, mitä tänään pukisin päälleni? Valitsen imartelevia vaatteita ja hiljaa mielessäni kiroan itseni ja laiskuuteni, miksen sitten liiku ja jumppaa kroppaani kuntoon, kun se kerta niin suuri ongelma tuntuu olevan.

Äideistä puhutaan, että ovat aina nuhjuisen näköisiä: vaatteet puklussa, meikitön naama ja likaiset hiukset. Puhumattakaan löysästä mahasta ja pusseista silmien alla. Minä en tahtoisi olla tällainen äiti. Silti en jaksa laittautua. Hiukset ovat kuin ovat, heitän ne kiinni ettei tarvitsisi miettiä miten niitä suoristaisi ja kampaisi kuntoon. Kotona pidän lökäreitä ja t-paitoja. Eihän kukaan näe miltä näytän ollessani vauvan kanssa kotona, ketä se kiinnostaisi? Minua se kyllä kiinnostaa. Oman mielihyvän takia voisin meikata ja laittautua vaikka joka päivä, ettei tulisi sellaista itsesäälin ja itseinhon tuulahdusta joka kerta kun vilkaisen peiliin, etten aina miettisi että olen se äiti ketä en halua olla, nuhjuinen, sotkuinen, itsestään välinpitämätön.

Harvoin niitä äitejä silti näkee, ketä ovat viimeisen päälle meikattuja ja laitettua, kulmakarvat nypittynä ja sääret ajeltuna, korkkarit päällä kaupungilla vaunujen kanssa. Näitä näkee vain Hollywoodissa. Suurin osa äideistä eivät vain jaksa tai ehdi laittautua. Pitäisikö sitten olettaa että äitien kuuluu olla nuhjuisia? Onko äiti huono vanhempi jos on meikannut ja laittautunut? Siksikö, että käyttää enemmän aikaa itseensä?

Eiköhän tuo äitiys ole luonteesta kiinni, eikä ulkonäöstä. Tämän kunniaksi meikitön likaiset hiukset omaava äiti julkaisee kuvan itsestään ja lapsestaan. Tämä ei ole kaunein hetkeni, mutta lapseni tyytyväinen. (Ilmeestä päätellen ei kovinkaan tyytyväinen)

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus :P Mä en ymmärrä sitä jos äiti meikkaa, ja muutenkin huolehtii itsestään niin on heti huono äiti? :D Kateellisten puhetta mun mielestä :D

    VastaaPoista
  2. Mulla loppu meikkaus ja hiustenlaitto heti raskaaksi tulemisen jälkeen :--D En vaan jaksanu ensin raskauden alussa laittaa itteä ku makasin sängyssä vaan huonon olon kourissa 24/7. Sitte ku ne alko mennä ohi, ei oo vaan jaksanu siltikään usiasti enää meikkailla tms. Nytki meikkaan ehkä kerran pari viikossa, joskus en sitäkään! Ennen julkisille paikoille meneminen ilman meikkiä oli katastrofi, nykyään se on ihan tätä päivää mulla, meen yleensä AINA ilman meikkiä minne tahansa :--D

    Mutta kyllä mä aion sitte ku vauvaki tulee niin yrittää jaksaa ees laittautua, varsinki jos johonki lähtee! Koska en halua olla se kenestä puhutaan että "Joo pitihän se arvata että nyt tuo Lauraki ku se lapsen sai niin ei enää koskaan viitti huolehtia itestään vaan on aina niin nuhjusen näkönen". Vaikka okei ihan sama mitä muut puhuu (yleensä..) mutta kyllähän sitä haluaa omissa silmissäki näyttää ees pikkasen laitetulta joskus!
    Eli ymmärrän sua täysin :-)

    VastaaPoista
  3. Heeei supersöt bild!! Du ser mycke äldre ut (int allts gammal men typ 22 :D:D) o vitsit möykky ha vuxi mycke!! awww<3

    VastaaPoista
  4. Jenni kulta, sinähän olet kaunis ja viehättävä kuin kevät aurinko kasteisella kukkakedolla juuri tuollaisena omana itsenäsi!Ja sinusta huokuu myös se tärkeä sisäinen kauneus!Ihminen joka ei näitä asioita sinussa näe tai huomaa, ei ole arvoisesi!
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti! ASIAA!! :) mut siis joo noinhan se menee... ite kans painiskellu ihan samojen asioiden kanssa viimeaikoina... lapsen kanssa kotona ollessa saatan hiippailla yökkärissä vielä iltapäivälläkin ;) (ainakin silloin alussa) nyt on ollu sen verran hyvät ilmat että on joutunu vähän laittautuu tai ainakin edes pukemaan "kunnolliset" vaatteet että pääsee/kehtaa mennä ulkoilemaan :D mutta ei se kyllä mun mielestä tee kenestäkään huonompaa mamia jos laittautuu..päinvastoin! :)

    VastaaPoista
  6. Voi apua, teille on kyllä suotu niin sanoinkuvaamattoman suloinen poika! <3 Äidissäkään ei mitään valittamista, erittäin kaunis, luonnonkaunis, olet :)
    - Omena

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!