Kaksplus.fi

31. toukokuuta 2011

2 kk neuvola

Tänään kävimme neuvolassa ja mulla oli jälkitarkastus. Mulla on kaikki paikat palautunut hyvin ja lääkärillä ei ollut mitään huomautettavaa. Paino on palautunut ennalleen, imetys sujuu ja alapää on kunnossa. Ehkäisy imetyksen aikana kondomi. Imetyksen jälkeen ehkäisyasioiden mietinnässä on hormonikierukka. Onko kellään kokemusta hormonikierukasta? Onko se esim parempi kuin yhdistelmäpillerit?

Pojalla kaikki hyvin, ja kasvu on sujunut ehkä liiankin hyvin, aika yläkäyrillä painonnousu muuhun kasvuun suhteutettuna. Keuhkot ja sydänäänet hyvät, aukile, silmät ja vatsa OK, kivekset OK ja iänmukainen pään kannattelu.

1kk 3vk mitat:
Paino:5210 g
Pituus 55,8 cm
Päänympärys: 39 cm

Poika sai mylös ensimmäisen suun kautta otettavan ROTA-virus rokotteen, ja komeasti nieli koko putkilon verran lääkettä, ilman pahempia kitinöitä. Muutenkin oikein kiltisti oli poika sekä oman että äidin tutkimuksen aikana. Seuraava neuvola-aika varattiin siihen 3kk paikkeille.

Nykyään poika nukkuu yöllä 7 tuntia, ja aamusyötön jälkeen jatkaa unia vielä 2-3h. Päivisin syödään 3-4 tunnin välein ja nukutaan kahdet 2-3 tunnin päiväunet. Korvikemaitoa ei enää tarvita yhtä paljon kuin ennen, vaan poika syö enimmäkseen pelkkää rintamaitoa. Tämä luultavasti johtuu siitä että maidon nousu ja heruminen on alkanut sopeutumaan vauvan tarpeisiin. Poika katselee mielellään seiniä ja telkkaria, myös punaiset sohvatyynyt ovat kiinnostavia! Lelua seurataan katseella, ja nyt on alkanut pääkin kääntymään äänen suuntaan. Poika puhuu paljon, hymyilee ja päästää joskus pienen naurahduksen. Mahallaan ollessa poika kannattelee päätä jonkin aikaa ja potkii jaloillaan, vetää niitä alleen ja heiluu käsillään - eteepäin olisi kova kiire! Kääntymisellä sen sijaan ei näytä olevan kiire, äidin ja isän odotetaan kääntävän mahalleen tai selälleen jos tarvetta on.

Sunnuntaina on ristiäiset, ja vieraita on tulossa huimat 70-80, mutta kuten pappi sanoi, on hyvä että ihmiset haluavat olla läsnä tässä ilon juhlassa. Tarjoiluksi tulee munariisi- ja lihariisipasteijoita, keksejä ja pikkuleipiä, kaksi täytekakkua: suklainen ja marjainen, sekä kahvia, teetä, mehua ja limua. Emme siis halunneet mitään suurta ja yliampuvaa, vaan pelkkä simppeli kahvitarjoilu. Kummeiksi pojalle tulevat kaksi ystävää, minun veli ja S:n sisko. Nimikin on jo päätetty.

26. toukokuuta 2011

Poika piirrettyjen maailmassa

Viime viikolla sai iskä pojan hurahtamaan television mahtiantimiin. Olivat katsoneet koko Matkalla maailman ympäri- sarjan minun ollessa 'iltavapaalla'. Seuraavana päivänä poika katteli iloisesti Tom&Jerry jaksoja tuttia mussutellen. Nykyään kelpaa kaikki TV ohjelmat Salkkareista Simpsoneihin.


On myös poika alkanut pitää hassuja Elefantti-ääniä ja puheesta tulee päivä päivältä monivivahteisempaa. Kädet ja jalat tanssivat tiuhaan tahtiin, katseella seurataan lelua ja pää alkaa nousta pystyyn vatsalla ollessaan. Tästä meinasin tänään napata mahtikuvan, mutta kuinkas olikaan akku kamerasta loppu. Eli mahtikuvan metsästys jatkukoon myöhemmin.

Huippumallit vs. huippuäidit

Olen aina ollut itsekriittinen. Harvoin lähden kotoa ilman meikkiä, ja vaatteetkin ovat yleensä vaihdettu kymmeniä kertoja ennenkuin on tultu päätökseen mitä laittaa päälleen että näyttäisi 'tarpeeksi hyvältä'. On ulkonäköpaineita, kroppakompleksia ja tyytymättömyyttä. Aiemmin käytin enimmäkseen vaatteita joiden alle pystyin piilottamaan omissa silmissä pömpöttävän vatsani ja selluliittia hölskyvät reiteni. Kun raskausmaha alkoi vähitellen kasvaa, vaatevalinnoissa alkoi näkyä enemmän tiukkoja paitoja jossa maha saisi osan huomiosta, ettei se vain jäisi keneltäkään ohikulkijalta huomaamatta. Silti koin ahdistusta siitä kun ihmiset tuijottelivat mahaani. Ristiriitaista. Syömishäiriötaustainen, heikon itsetunnon omaava ihminen miettii jatkuvasti miltä näyttää. Raskauden myötä itseni laittautuminen jäi toissijaiseksi, enkä edes viimeisinä kuukausina ajatellut meikkaamista.

Nyt kun lapsi on syntynyt ja kroppa alkaa vähitellen palautua omaan muotoonsa, olen taas aloituspisteessä. Mietin jatkuvasti miltä näytän, eikai kukaan vain luule että olen lihava? Entäs sitten kun rantakelit alkavat? Kehtaanko olla bikinit päällä löllömahani kanssa, eihän kukaan tajua että olen juuri synnyttänyt, kun ei ole arpiakaan 'todistamassa' sitä. Taas vaatekaappini edustalla seisoen mietin, mitä tänään pukisin päälleni? Valitsen imartelevia vaatteita ja hiljaa mielessäni kiroan itseni ja laiskuuteni, miksen sitten liiku ja jumppaa kroppaani kuntoon, kun se kerta niin suuri ongelma tuntuu olevan.

Äideistä puhutaan, että ovat aina nuhjuisen näköisiä: vaatteet puklussa, meikitön naama ja likaiset hiukset. Puhumattakaan löysästä mahasta ja pusseista silmien alla. Minä en tahtoisi olla tällainen äiti. Silti en jaksa laittautua. Hiukset ovat kuin ovat, heitän ne kiinni ettei tarvitsisi miettiä miten niitä suoristaisi ja kampaisi kuntoon. Kotona pidän lökäreitä ja t-paitoja. Eihän kukaan näe miltä näytän ollessani vauvan kanssa kotona, ketä se kiinnostaisi? Minua se kyllä kiinnostaa. Oman mielihyvän takia voisin meikata ja laittautua vaikka joka päivä, ettei tulisi sellaista itsesäälin ja itseinhon tuulahdusta joka kerta kun vilkaisen peiliin, etten aina miettisi että olen se äiti ketä en halua olla, nuhjuinen, sotkuinen, itsestään välinpitämätön.

Harvoin niitä äitejä silti näkee, ketä ovat viimeisen päälle meikattuja ja laitettua, kulmakarvat nypittynä ja sääret ajeltuna, korkkarit päällä kaupungilla vaunujen kanssa. Näitä näkee vain Hollywoodissa. Suurin osa äideistä eivät vain jaksa tai ehdi laittautua. Pitäisikö sitten olettaa että äitien kuuluu olla nuhjuisia? Onko äiti huono vanhempi jos on meikannut ja laittautunut? Siksikö, että käyttää enemmän aikaa itseensä?

Eiköhän tuo äitiys ole luonteesta kiinni, eikä ulkonäöstä. Tämän kunniaksi meikitön likaiset hiukset omaava äiti julkaisee kuvan itsestään ja lapsestaan. Tämä ei ole kaunein hetkeni, mutta lapseni tyytyväinen. (Ilmeestä päätellen ei kovinkaan tyytyväinen)

23. toukokuuta 2011

Ohi on!

Nyt on vihdoin ja viimein lukio ohi! Viimeiset kirjoitukset olivat tänään, ja nyt vain odotellaan heinäkuussa tulevia tuloksia. Saa nähdä pääsenkö viettämään ylioppilasjuhlia syyskuussa vai joudunko jatkamaan opiskelua marraskuun uusintoja varten.

Viikonloppuna oltiin kattomassa Cheerleadingin PM kisoja, josta entiselle seuralleni pamahti kolme kultaa, neljä hopeaa ja viides sija. Hyvä HAC!

Jostakin syystä muistikorttini ei suostu siirtämään kuvia koneelle, joten kuvia lisäilen myöhemmin.

20. toukokuuta 2011

Ne ihanat yöt

Enään on turhaa ylpeillä kuinka lapsi nukahtaa litayhdeksältä, herää syömään yhdentoista aikaan syömään ja nukkuu sen jälkeen rauhallisesti aamukuuteen asti. Viimeisen viikon aikana Möykky on nukkunut päiväunia lyhyissä pätkissä yhteensä 2-3 tuntia, hän valvoo pirteänä yhteen asti ja sen jälkeen nukkuminen on täyttä hullunmyllyä. Tuttia pitää laittaa suuhun puolen minuutin välein kun hän sylkee sitä pois, mutta tahtoo sen heti takaisin. Parin tunnin tuttirumban jälkeen poika nukkuu 2-3 tuntia ja jatkaa aamuvarhain valitustaan. Mikään ei kelpaa, ei syli, vaipanvaihto, tutti, tissi, mahallaolo, ilmavaivojen jumppaaminen mahasta ulos, ei mikään. Tämä poika ei nuku.

Onko teillä muilla äideillä kokemusta tällaisesta? Onko aivan normaalia että lapsi nukkuu vuorokauden aikana yhteensä 6-7 tuntia?

19. toukokuuta 2011

Kotimme on valtakuntamme: Lastenhuone

Noniin, vihdoin pääsen päivittämään tätäkin osiota, kun hankittiin lastenhuoneeseen verhot ja uusi matto.

Tässä siis kokonaiskuva. Sänky on minun vanhasta asunnosta, ja tilapäisratkaisu niin pitkään kun lapsonen nukkuu meidän huoneessamme. Siinä on minun datauspaikka, ja jos tv-kanavasta tulee riitaa niin voi täällä katsoa eri kanavaa kuin olohuoneessa (tosin tällä hetkellä ei ole antennijohtoa johon kytkeä digiboksia, joten tv on pois käytöstä). Uudet verhot maksoivat yhteensä 20e.



Sängyn vieressä on S:n tietokonepöytä ja printteri, jonka vierestä löytyy vielä lelulaatikot. Ja pöydällä tietty sinisessä Muumi-ämpärissä oma pieni kasvi piristämään huonetta.



Matto löydettiin Kierrätyskeskuksesta mahtavaan kymmenen euron hintaan. Siinä voi Möykky myöhemmällä iällä sitten peuhata pikkuautojen kanssa.



Kaappien yläpuolelle väkersin vielä autonkuvia helposti ja halvasti tulostamalla autojen kuvia.



Tänään ostoksilla kun oltiin niin löytyi Prismasta aurinkohattu, hintaan 5,95e.



Ja siinä nauttii pikku prinssi, haalarissa joka saatiin S:n perhetutuilta, joka myöhemmin tunnistautuikin S:n pikkusiskon vanhaksi.



Ostospäivän kunniaksi käytiin Plantagenissa hakemassa uudet parvekekalusteet, koska vanhat ja likaiset muovikalusteet eivät innostaneet. Hinnaksi paketille kaksi tuolia ja pöytä tuli 60e. Kunhan saataisiin parveke pestyä niin siellä voisi jopa olla ihan mukavaa istuskella lämpiminä kesäiltoina.



Tällaista tänään. Viikonloppu vietetään Cheerleadingin Pohjoismaiden Mestaruuskisojen tunnelmissa, joita siis menemme koko perheen voimin katsomaan. Kiva pästä katsomaan mitä entinen joukkue on saanut vuoden aikana aikaiseksi. Huomenna illalla lähden juhlistamaan koulun loppumista luokkani kanssa, ja maanantaina on luvassa viimeinen ylioppilaskirjoitusrutistus: ranska

14. toukokuuta 2011

Ostoksilla

Oltiin eilen ostoksilla, kaikennäköistä löytyi. Ensi viikonlopun Cheerleadingin Pohjoismaiden mestaruuskilpailjua varten siis lähdettiin metsästämään kuulosuojaimia. Suunnaksi otettiin Sello, sillä olin Clas Ohlsonin nettisivuilta löytänyt sopivat kuulokkeet. Nämä kyseiset olivat kuitenkin liian isot, mutta löydettin hyvät, ja vielä halvemmalla. Nämä olivat 8,50 euroa.


Näillä saa helposti korvat suojaan ettei tarvitse mutsin kitinöitä kuunnella.

Kuminauhalliset aurinkolasit olivat myös hankintalistalla. Ison omenan Pikku Kipparissa sanottiin, että nämä ovat koko pääkaupunkiseudulta loppu, että netistä kannattaa tilata jos sieltä löytyisi. Sellon Jesper Junioriin kun käveltiin sisään niin mitäs siitä lähimmäisestä hyllystä löytyi - kappas vaan kuminauhallisia aurinkolaseja! Onneksi oli yhdet siniset jäljellä, sillä pinkkejä oli parikin kappaletta. Nämä aurinkolasit maksoivat noin 15 euroa, ja niissä on kasvuvaraakin. Pari päivää sitten hankittiin myöskin aurinkohattu, parilla eurolla H&M:stä, joten kesävarusteetkin ovat kunnossa.


Asennetta piisaa!

Kyseisestä kaupasta löytyi myös Möykyn ristiäisvaatetusta varten kolmen ja puolen euron rusetti. Enää tarvitaan siis housut, jotka sopivat kauluspaitabodyn kaveriksi, ja meidän ristiäissankarista tulee komea mies!



Tänään oli vuorossa isyyden tunnustus lastenedunvalvojan luona. Luulimme että prosessi olisi vaikea ja byrokraattinen, papereiden ja lomakkeiden täyttämistä sekä monimutkaista haastattelua ja kiperiä kysymyksiä. Mutta ei se sen kummempi ollutkaan - lastenedunvalvoja kysyi kuinka kauan ollaan seurusteltu ja kuinka kauan ollaan asuttu yhdessä, sitten hän otti meiltä nimikirjoitukset kolmeen paperiin - siinä se, helppoa oli.

Samalla tehtiin yhteishuoltajuussopimus, ja nyt siis kaikki lapseen liittyvät päätökset tehdään yhdessä, myöskin kummankieliseen päiväkotiin lapsi aikanaan laitetaan. Tämä kyseinen asia on nyt jo tuottanut päänvaivaa, sillä minä tietty haluaisin lapsen ruotsinkieliseen päiväkotiin, mutta S:lle käy tämä vain sillä ehdolla että koulu käydään suomeksi, tai päivnastoin: suomenkielinen päiväkoti on ehto routsinkieliselle koululle. Minusta sellaisessa ei ole järjen häivää että kieltä vaihdetaan kesken kaiken, alusta loppuun tulisi päiväkodista yläasteelle käydä samalla kielellä. Suomi kun on tämän maan pääkieli, niin sitä kyllä luulisi oppivan, harrastuksissa sun muissa, mutta ruotsia ei yhtä paljon kuule ympäristössä, joten tämän takia koen ruotsinkielisen koulun olevan järkevämpi vaihtoehto. Saa nähdä millaiseen yhteisymmärrykseen tullaan. Onneksi tämä ei ole vielä ajankohtaista.

Lopuksi voin iloisena todeta, että nyt meillä on aivan virallinenkin lupa antaa pojalle isänsä sukunimi. Ja ollaan muuten päätetty nimikin, mutta se selviää vasta ristiäisissä, vielä se pysyy salaisuutena.

11. toukokuuta 2011

Kuulumisia

Eilen vietettiin S:n 20 vuotissyntymäpäivää ja Möykyn 1 kuukautispäivää! Ihme on että S ei ole enään teinivanhempi, minä vielä jatkan teiniäitinä vajaat kaksi kuukautta, ja meidän pikku Möykky on kasvanut aivan hurjaa vauhtia! Tuntuu että kuukausi on lyhyt aika, ja kokoajan on sellanen tunne että meillä olisi tuo pikkunen jo paljon kauempaa ollut elämässämme. Toki mahassahan se on ollutkin aika pitkään. Synttäreitä vietettiin sen verran, että käytiin ostamassa S:lle synttärilahjana rantasortsit, sitten käytiin S:n äitin luona, joka hoiti muksua vähän aikaa, niin pyörähdettiin kavereita moikkaamassa. Illaksi lähdin kotiin ja S suuntasi pariksi tunniksi baariin.



Isin synttäreiden kunniaksi I <3 br="br" dad="dad" sukat="sukat">
Käytiin jopa lähikuppilassa tuopilla, ja vaikka sää oli mahtava ja piti saada "terassikausi avattua" niin sisällähän me istuttiin


Synttärisankari




Ylppäreistä sen verran, että enkku ja matikka ovat nyt molemmat ohi, sekä puolet ruotsista. Jäljelle jää siis taloustiede, ranska, bilsa ja puolet ruotsista. Tänään käytiin äitini kanssa ostoskeskuksessa pyörähtämässä, saatiin ostettua mulle ristiäsiä varten mekko, ja käytiin myöhästyneillä synttärikahveilla. Illalla Möykky ihana pääsi kylpyyn nautiskelemaan, ja nukahti lämpimän huovan hoiviin heti sen jälkeen. Osaa se olla niin ihana tuo poikamme. Perjantaina on luvassa isyyden tunnustus, ja sitten vihdoin ja virallisesti saamme luvan antaa S:n sukunimen vauvalle, onneksi ehdittiin tämäkin hoitaa ennen ristiäisiä (jotka ovat kolmen viikon kuluttua) mutta meinattiin jo huolestua kun maistraatilla meni niin pitkään saada paperityöt kuntoon!

8. toukokuuta 2011

Hyvää Äitienpäivää!

Enpäs tainnut viime vuonna ajatella, että tänä vuonna juhlisin äitienpäivää ikioman lapsen kanssa. Ihanaksi yllätykseksi S oli askarrellut kortinkin, Möykyn kanssa, ja vaikka yhteistyö käden piirtämisen kohdalla ei oikein toiminut, voin sanoa että ikionnellinen olin silti - ajatushan on tärkein. Ja ihan suloinen tuo käsi.



Tänään myös toivotetaan hyvää neljän viikon päivää Möykylle, ja meidän pojasta on tullut jo iso poika! Eilen hän seurasi tarkasti katseellaan lelua jota kuljetettiin edes takasin silmien edessä! Hän nukkuu öisin jo viiden-kuuden tunnin pätkiä ja herää vain kerran yössä syömään. Ja kotikonstein mittanauhalla kun yritettiin pituutta katsoa niin saatiin tuloksena 54 cm, neuvola kun on vasta reilun kolmen viikon päästä.

Ja tähän loppuun vielä tällainen:
"Tämä on melkein kuin 25 asiaa minusta - paitsi että kysymykset ovat valmiina ja ne koskevat sinua ja puolisoasi, ei vain yksin sinua."

♥ Mitkä ovat toiset nimenne? - Sofia ja Leo Juhani

♥ Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun? - Kaksi päivää (nopeita ollaan "rakkautta ensi silmäyksellä")

♥ Kuka pyysi ketä ulos? - Ei kumpikaan, vain päädyimme yhteen

♥ Kuinka vanhoja olette? - 19, S täyttää 20 tiistaina ja minä heinäkuussa

♥ Kumman sisaruksia näette enemmän? - Yhtä usein varmaan

♥ Onko teillä yhteisiä lapsia? - On meidän pikku Möykky!

♥ Entä lemmikkejä? - kissoja ollaan hankkimassa jossakin vaiheessa

♥ Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana? - Kaljan juominen varmaankin, toki ei sekään mikään kovin dramaattinen asia ole

♥ Kävittekö samaa koulua? - Ei

♥ Kumpi on älykkäämpi? - Riippuu ihan asiasta

♥ Kumpi on herkempi? - Minä

♥ Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona? - Chicosissa ollaan parisen kertaa käyty, muuten varmaan joku mäkki

♥ Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet? - Tampere ja Tallinna

♥ Kummalla on hullummat eksät? - Mulla on ainakin yks aika hulluhko eksä, muuten ne on kummallakin ihan normaaleja

♥ Kummalla on pahempi temperamentti? - Mä olen todella temperamenttinen!

♥ Kumpi on sosiaalisempi? - Minä ilmeisesti

♥ Kumpi on siisteysintoilija? - S, mulla on tapana jättää tavarat lojumaan minne sattuu, mutta ei tuokaan mikään intoilija ole!

♥ Kumpi on itsepäisempi? - Aika samoilla linjoilla mennään

♥ Kumpi vie suuremman osan sängystä? - Minä

♥ Kumpi herää aikaisemmin? - S töihin, minä aamusyöttöihin

♥ Missä ensimmäiset treffinne olivat? - Jaa eipä olla oikein "virallisilla" treffeillä käyty, mutta Herttoniemenrannassa käytiin kesällä pikku piknikillä

♥ Kummalla on suurempi perhe? -S:llä enemmän sisaruksia, mutta suvut ovat ehkä aika samankokoiset, mulla on enemmän serkkuja

♥ Saatko usein kukkia? - En muista saaneeni kukkia

♥ Kumpi on mustasukkaisempi? - Minä varmaan

♥ Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa? - En ainakaan minä

♥ Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä? - Minä, kun S:llä ei ole korttia

6. toukokuuta 2011

...

Eilen oli kamalin yö tähän mennessä, oltiin monta tuntia hereillä, kiljuttiin ja huudettiin niin paljon kuin keuhkoista ääntä lähti. Lopuksi yön pikkutunneilla kun laitettiin lapsi keinumaan niin hän hiljeni ja nukahti, joten saatiin S:n kanssa puoli kahdeksasta eteenpäin neljä tuntia nukuttua kunnolla. Tänään S:n sisko tuli meille yökylään, joten saadaan itse vähän lepoa lastenhoidosta.




Kädet joutuivat vankilaan kun tykkäävät liian paljon raapia!


Kylvyn jälkeen ollaan tyytyväisiä!

4. toukokuuta 2011

Lyhyesti

kiirettä pitää.. ylioppilaskirjoitukset meneillään, kaksi koetta takana ja monta vielä edessä! S on isyyslomalla ja vauva voi hyvin, se on alkanut pitää uusia ääniä ja se kattelee suurilla sinisillä silmillään maailmaa.

Huomenna on matikan toinen koe, sitten on kaikki tältä viikolta ohi!

1. toukokuuta 2011

Vappu ja masennus

Tänään olen ensimmäistä kertaa kolmen viikon äitinä olemisen jälkeen tuntenut sen - epäonnistumisen. Koko mielen ja kehon valtaava tunne että olen vain epäonnistunut äitihahmon irvikuva, viallinen erä. Minusta ei ole äidiksi, koska minä en osaa. Vauva jaksaa huutaa ja huutaa sylissäni, oli se missä asennossa tahansa, vaikka juttelen hempeästi, laulelen tai teen mitä vain. Tissit ei kelpaa, kun maitoa ei tahdo tulla riittvästi, melkein ei ollenkaan. Olen pattitilanteessa. Enkö minä osaa? Eikö oma laspeni viihdy kanssani? Eikö se ole tyytyväinen minuun? Ja minne kaikki maitoni on kadonnut? Alussahan sitä tuli niin paljon että olisi riittänyt vaikka kolmelle nälkäiselle. Annan vauvan isin syliin, se hiljenee heti ja vaikuttaa tyytyväiseltä.

En saa helpotusta siitäkään, että jokaiselta tutulta, sukulaiselta, kaverilta ja melkeimpä tuntemattomiltakin kuulee kuinka vauva on niin isänsä näköinen, kuinka paljon vauva on isäänsä tullut, luonne ja ulkonäkö kaikki isältä perittyä. Missä minun osani on? Minä, lapsen synnyttänyt ihminen, enkö minä saa omaa osuuttani? Lapsi joka on minun mahassani yhdeksän kuukautta kasvanut, eikö hän ole minulta perinyt mitään?



Illalla vauva huutaa nälkää. Yritän syöttää, mutta tissit tuntuvat aivan tyhjiltä, vauva imee mutta ei vaikuta saavan ollenkaan maitoa. Lopuksi tyydytään antamaan korviketta, jota vauva juo vielä suurella nautinnolla pienen tuttipullon verran. Sitten se hiljenee tyytyväisesti isän syliin ja röyhtäisee kunnolla ja kovaa.

---

Tämän angstin jälkeen siirtykäämme positiivisempaan aiheeseen: Vappu.
Lähdettiin vappuaattona S:n äitin luokse, jossa söimme, ja lähdettiin sitten ulos illalla. Vauva jäi tyytyväisenä innokkaan tätinsä ja mumminsa luokse, jossa hänelle pidettiin seuraa, ja hoivattiin hellästi. Matkamme kulki keskustaa kohti, jossa mentiin puistoon nauttimaan ilta-auringosta, joka aika pian piiloutui pilvien taakse. Reissu jatkui hieman sinne ja tänne, ja lopuksi tultiin illalla takaisin S:n äitin luokse. Illan aikana tuli kyllä sekä minulle että S:lle välillä olo että jotakin puuttuu. Missä meidän vaunut ovat? Missä lapsi on? Olihan tämä ensimmäinen kerta kun ollaan yhdessä liikenteessä ilman lasta. Ja ilman mahaa.

Vappupäivänä suuntana oli mun vanhemmat, suunnitelmana grillata ulkona ja syödä terassilla, mutta kylmän sään tuloksena syötiinkin sisällä. Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava vappuviikonloppu siis. Meidän poikamme on nyt kolmen viikon ikäinen!