Kaksplus.fi

21. huhtikuuta 2011

Taukoa

Olen ollut viime aikoina hiljaisella tuulella. Tuntuu, että kun raskaus on ohi ja vauva on vielä näin pieni, ovat puheenaiheet vähissä. En jaksa kirjoitella joka päivä kuinka heräsin, vaihdoin vaippoja, syötin vauvaa ja katsoin telkkaria. Kyllä, minusta on tullut tylsä ihminen. Elän päiväni suurimmaksi osaksi sohvalla - ja voin sanoa ettei ohjelmatarjonta ole kaikista laadukkainta.

Tänään iltapäivällä tuli ensimmäistä kertaa ajatus mieleen, että miten olisikaan jos oltaisiin S:n kanssa vielä kahden. Älkää käsittäkö väärin, olen todella iloinen vauvasta, ja olemme S:n kanssa molemmat erittäin onnellisia pikkuisesta, mutta silti mieleeni heräsi tämä ajatus, entä jos olisimme saaneet vielä hetken kahdenkeskeistä aikaa ennen vauvan syntymää.

Kävimme tänään hieman ostoksilla, tarkoitus oli käydä postissa mutta eihän me tajuttu että postin aukioloajat ovat erilaisia nyt kun pyhät alkavat. Postireissu jäi turhaksi joten kiertelimme hieman vaatekauppoja. Etsimme vauvalle housuja ristiäisiä varten, sillä eilen matkaan tarttui kauluspaitatyyppinen puku, ja suunnittelimme siihen lisäksi jotakin siistejä housuja. Ei löytynyt. Itsellenikään ei löytynyt mitään, ja vaikka raskauskilot ovat maagisesti hävinneet melkein itsestään vajaan kahden viikon aikana (lähtöpainoon enää 2,4kg ja painoa tuli raskauden aikana yhteensä 11kg), on olo tukala, iso ja löysä, eikä mitkään vaatteet tunnu sopivilta, mukavilta tai imartelevan näköisiltä päälläni. Löysimme siis ainoastaan S:lle hupparin. Käytiin kahvilla (S joi kahvia, itse söin suklaajugurttijäätelöä ja mansikkajugurttijäätelöä) jonka jälkeen tie vei videovuokraamon kautta kotiin. Emme vuokranneet yhtään elokuvaa, vaan löydettiin myyntihyllystä kolme leffaa yhteishintaan 10e joiden kaveriksi pähkinöitä ja karkkia.

Ilta vierähti sitten leffan parissa, ja Möykyn nukuttamisessa. Viime päivinä on ollut vaikeaa saada Möykkyä nukkumaan, ehkä jhtuen siitä että hän nukkuu niin mahdottoman paljon päivisin. Nyt vihdoin Möykky on vaipunut untenmaille ja ollaan itsekin menossa nukkumaan päin. Onneksi sain tuon tämänpäiväsen reissun aikana takaisin hyvän oloni, sillä vaikka vaunujen kanssa kuljimmekin, niin tuli sellainen olo että oltiin taas hetken kahdestaan - että kaikki huomio oli meissä kahdessa eikä pelkästään vauvassa.

Onhan tämä vauva-arjen pyörittäminen hieman raskasta, vaikka se onkin helpompaa kuin olin kuvitellut. Omaa aikaakin jää meille kahdelle, vaikka yhteisten suihkuhetkien aikana mielessä harhailee ajatuksia kuten "itkeekö vauva" tai "entä jos se onkin herännyt", ja kyllähän tuo tunnelma hieman kärsii. Onneksi muuten voidaan olla kahdestaan ja nauttia yhteisestä ajasta vaikka vauva nukkuisikin kopassaan lähellämme, on ajatus silti keskittynyt meihin kahteen - ja siihen rakkauteen mitä välillämme on. Viime aikoina S on ollut erittäin tunteellinen ja "lemmenkipeä", ehkä tämäkin perustuu siihen ettei meillä ole enää pelkästään toisiamme ja huomiomme jakautuu useammin vauvalle ja harvemmin toisillemme. Silti suhteemme tuntuu olevan vankemmalla pohjalla nyt kuin koskaan ennen, vaikka meillä ei koskaan ole mitään suurempia ongelmia ole ollutkaan. Jokaisessa suhteessa on huonotkin puolensa, ja niitä löytyy meiltäkin, mutta silti (huomioon ottaen varsinkin minun temperamenttini ja luonteeni) on suhteemme ollut ihmeen ongelmaton. Tietty tämä on vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Pidemmittä puheitta ollaan siis onnellinen perhe joka koostuu kolmesta henkilöstä: ahkera mies joka käy töissä ja jaksaa hoivata vauvaa iltaisin, jaksaa antaa huomiota tyttöystävälleen ja aina jaksaa hymyillä; tylsä kotiäiti joka elää sohvalla TVn ääressä, päivän kohokohtana miettiä jaksaisiko nousta sohvalta hakeakseen jääkaapista ruokaa ja käydä vessassa; sekä pieni poika joka ilahduttaa ja ihastuttaa meitä ilmeillään, äänellään, ja olemassa olollaan joka täydentää kahta jokseenkin samanlaista mutta silti niin erilaista persoonaa tehden meistä enemmän kuin mies ja nainen, tehden meistä rakastavaisia, vanhempia, tehden meistä kolmesta perheen.

2 kommenttia:

  1. " yhteisten suihkuhetkien aikana mielessä harhailee ajatuksia kuten "itkeekö vauva" tai "entä jos se onkin herännyt", ja kyllähän tuo tunnelma hieman kärsii."

    Kuullosti niin tutulta, että oli pakko kommentoida.
    Meillä ei jänyt aluksi aikaa toisillemme, ja nyt ollaankin siinä pisteessä, että jos ei pikkuhiljaa aleta ottamaan toista huomioon enemmän, niin eri tiet kutsuvat..
    Olin itse alussa nin kiinni vauvassa ja mies väsynyt, ettei yhteistä kivaa ollutkaan, nykyäänkin melko harvoin, vaikka jo parempaan päin.
    Eli kannattaa todellakin satsata siihen parisuhteeseen!

    VastaaPoista
  2. Minä kommentoin juuri samaa kohtaa kuin Sini tuossa yläpuolella.

    Meille suihku on aina ollut yhteinen kiva, tahtoisin sen myös pysyvän sellaisena. Silti ajatukset harhailee "entä jos se raukka nyt itkee ja huutaa tuolla, eikä kukaan kuule"

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!