Kaksplus.fi

28. huhtikuuta 2011

Ei huh

Operaatio: Kesäksi Kuntoon! alkoi virallisesti (eilen) tänään! Koska olen kilon päässä alkupainostani, niin tähtään enemmänkin kiinteytykseen - että kehtaisin kulkea bikineissä ilman roikkuvaa löysää mahaa, hölskyviä reisiä ja mummomaisia alleja.



Tavoitteena on viiden viikon aktiivinen liikuntakuuri - sisältäen jokapäiväisen lihaskuntotreenin ja siihen päälle kävelyt vaunujen kanssa. En silti aio ottaa liian vakavasti jos joskus jää päivä välistä.

Myös ruokavaliotani yritän muuttaa parempaan päin - jättäen pois karkit ja ylimääräiset mehut, niitä tulee syötyä ja juotua tosi paljon! Terveellisesti yritän syödä ja pääpainoisesti kasviksia, maitotuootteita ja ruisleipää. Tavoitteeseen sisältyy myös yksi lämmin ruoka päivässä sekä kaksi litraa vettä.



Vaikka yritän olla mahdollisimman vilpitön tähän painonpudotukseen/kiinteytykseen, enkä ajattele sitä mitenkään kuolemanvakavana asiana, mielessä on silti se pieni pelko liittyen syömishäiriöön - entä jos tämä meneekin liiallisuuksiin, entä jos taas alan laskea millin päälle paljonko syön ja alan jumppaamaan liian paljon ja liian usein? Siksi onkin tärkeä muistaa että kaikki ei kaadu pariin karkkiin tai yhteen jäätelöön, eikä edes lasilliseen tuoremehua. Järki käteen, pitää muistaa että tärkeintä on syödä tarpeeksi ja juoda paljon, muuten ei lapsikaan saa tarpeeksi ravitsevaa rintamaitoa jonka seurauksena lapsi ei kasva kunnolla. Minä en vieläkään voi olla itsekäs itseni suhteen, sillä kaikki suuhuni pistämät ruoat vaikuttaa lapseni kasvuun ja kehitykseen, joten syömisilläni on merkitystä. Ruokailuja ei vaan saa viedä ääripäästä toiseen, en voi heittää ruokailua pläskiksi syömällä rasvaista pikaruokaa, limua ja karkkia mielin määrin, enkä myöskään voi jättää syömättä tai jättää pois joitakin ruokalajeja, kaikkea täytyy syödä tasapuolisesti ja vaihtelevasti, eikä pienet lipsahdukset tai satunnaiset käynnit mäkkärissä ole elämän tai kuoleman vakava juttu.

Neuvolasta...

...lyhyesti, poika on kasvanut hyvin!

Paino: 3875 g
Pituus: 51 cm
Päänympärys: 36,5 cm

Pojalla oli kaikki hyvin ja normaalisti, ja sai erikoismaininnan hyvästä ihosta. Neuvona tuli minulle, että täytyy muistaa syödä ja juoda tarpeeksi, sillä muuten rintamaitoa ei välttämättä tule tarpeeksi. Kuitenkin rintamaidon tarve lisääntyy koko ajan mitä enemmän poika kasvaa. Olen yleisesti aika huono syömään, ja nyt vielä kun suurin osa ajasta menee vauvan hoitoon niin saatan havahtua neljältä iltapäivällä, huomaten että olen syönyt vain muutamia viinirypäleitä. S:n täytyy olla muistuttamassa mulle että täytyy syödä, joten nyt minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni!

27. huhtikuuta 2011

Piknik

Tänään käytiin hakemassa Postista mun kaksi Vau-pakettia. Paketeista löytyi Prinssi ja Prinsessa -kuvakirja, Titteli-tei -kuvakirja, pehmoinen Baby-sydän, käsinukke, pehmoinen Pusi Pusi -kirja, Kirja sinusta vauvakirja sekä Ensimmäisten vuosien leikit ja oppiminen -vanhempien käsikirja. Näistä siis en maksanut mitään, kun tulivat Vau-sivuston tervetuliaislahjana.



Postireissun jälkeen menimmen pienelle piknikille, mukanamme herkulliset eväät! Tuoreita mansikoita ja herneitä, karkkia, munariisipasteijoita ja kokonainen broileri(!). Mukana myös hieman virvokkeita (Suurin osa kaljoista meni säästöön, eli ei mitään juopottelua ollut perhepiknikillämme (ja huom kaikille ketä ei mua tunne: mä en edes juo kaljaa enkä ole koskaan kaljasta tykännyt))




Eipä muuta tältä erää, huomenna lähdetään Möykyn kanssa neuvolaan!

26. huhtikuuta 2011

Arki jatkuu...

Tämän päivän jälkeen on S:llä enää kolme työpäivää ennen isyyslomia. Ja mulla alkaa ylioppilaskirjotukset (joihin ei ole kyllä aika riittänyt opiskella tarpeeksi). Kuitenkin kuudesta aineesta mitkä kirjoitan luulisin pääseväni helposti läpi neljä, mutta matikka ja bilsa tuottaa ongelmia. Uskon silti että kaikki menee läpi, pisteistä en sitten tiedä. Mulle tärkeintä on saada ylioppilastutkinto, joten en tähtää mihinkään huippusuorituksiin, ja ellen nyt onnistu niin uusinnat kutsuu marraskuussa!

Eilen käytiin taas kävelyllä, ei mitään hienoa ulkoilureittiä, joka harmitti sillä kamerani oli mukana täydellä akulla! Pari hassua kuvaa sain silti matkan varrelta. Tie vei mun vanhempien luokse, jossa saatiin kanapihvejä ja salaattia, sekä jälkkäriksi jäätelöä. Ensimmäinen terassiruokailu siis korkattu!


Mummon sylissä on mukava olla


Yksinäinen kaunokainen keskellä harmaata todellisuutta


Tämä herra tykkää omia vaununtyöntövuorot - mulle ei jää paljon tekemistä


Illalla kotona vietettiin siivouspäivää, ja Möykky viihtyi hyvin sitterissä.

Eilen tapahtui myös ensimmäinen pissatapaturma - hyvän pyllypesun jälkeen äiti alkaa levittämään zinkkivoidetta Möykylle, joka heti äitin saatua sormet likaisiksi alkaa komeassa kaaressa pissaamaan. Äiti yrittää lähteä karkuun, mutta pissakaari seuraa perässä kastellen pyyhkeen kunnolla, sekä myöskin kylpyhuoneen maton. Tämän jälkeen Möykky pierasee tyytyväisenä pyyhkeeseen pienen kakkaläikän. Noh, viimeksi pissat lensivät S:n paidalle, joten ainakin itse vältyin tältä. illan päätteeksi Täydelliset naiset, jonka jälkeen (S ei tapittanut TVn ääressä) painuttiin nukkumaan.

24. huhtikuuta 2011

kahden viikon juhlaa!

Tänään illalla kello 22:28 meidän Möykkymme täyttää 2 viikkoa. Saa nähdä keksitäänkö jotakin miten juhlistaa tätä. Pääsiäispyhät on mennyt aikalailla sukuloidessa. Perjantaina oltiin mun mummon luona, jossa oli serkut, tädit, enot, siskot sun muut syömässä. Kuvassa neljä sukupolvea: mummo, äiti, minä ja möykky.


Lauantaina oltiin S:n äitin luona syömässä, seurana S:n isovanhemmat ja siskot ja kissat ja koirat. Illemmalla lähdettiin kylille pelaamaan korista ja nautiskelemaan keväisestä säästä. Illalla katsottiin leffaa kotona kunnes (minä) nukahdettiin sohvalle.

Möykky on myös päässyt kokeilemaan mahtavaa vekotinta nimeltä Tutti. Ja hyvin se tykkää sitä lutkuttaa, mikä on helpotus sillä ei tarvitse kokoajan olla tissiä tarjoamassa.


Meidän pojassa on huomattu seuraavia piirteitä:
- nukkuu paljon, mutta välillä iltaisin on vaikea nukahtaa
- tykkää viettää aikaa auton turvakaukalossa
- rakastaa huomiota!
- kylpeminen on hauskaa, mutta kylvyn loputtua on kylmä ja pitää tehdä se isälle ja äitille kovin selväksi (huutamalla)
- meillä ei huudeta usein, pelkästään vatsakipua ja joskus nälkää
- peiliin katsominen on kivaa!
- isän sylissä on helppo olla hiljaa
- syödään paljon ja hitaasti, sekä nautitaan tissistä suussa imemättä sitä
- puklaa harvoin ja valitusti silloin kun alla ei ole harsoa
- on hauskaa tehdä ilmeitä ja näyttää kieltä
- hikkaa esiintyy erittäin useasti
- ulkoilu on kivaa ja vaunuissa viihdytään montakin tuntia






Tänään lähdettiin Rantaraittia pitkin kävelylle, määränpäänä Matinkylän ranta jossa ensin laiturin päässä nautsikeltiin kesästä ja (erittäin!) hyvästä säästä, jonka jälkeen äiti tuli käymään kahvilla. Sen jälkeen matka jatkui takaisin kotiin. Yhteensä oli kolmen tunnin ulkoilulenkki joka teki hyvää! Valitettavasti minä (tyhmä) huomasin vasta matkan varrella että kamerasta oli akku loppu, joten en saanut yhtään kuvaa. Harmitti aika paljon sillä maisemat Rantaraitin varrella ovat tosi hienot, ja tänään upea sää olisi tarjonnut mahtavat puitteet valokuvaukselle.

21. huhtikuuta 2011

Taukoa

Olen ollut viime aikoina hiljaisella tuulella. Tuntuu, että kun raskaus on ohi ja vauva on vielä näin pieni, ovat puheenaiheet vähissä. En jaksa kirjoitella joka päivä kuinka heräsin, vaihdoin vaippoja, syötin vauvaa ja katsoin telkkaria. Kyllä, minusta on tullut tylsä ihminen. Elän päiväni suurimmaksi osaksi sohvalla - ja voin sanoa ettei ohjelmatarjonta ole kaikista laadukkainta.

Tänään iltapäivällä tuli ensimmäistä kertaa ajatus mieleen, että miten olisikaan jos oltaisiin S:n kanssa vielä kahden. Älkää käsittäkö väärin, olen todella iloinen vauvasta, ja olemme S:n kanssa molemmat erittäin onnellisia pikkuisesta, mutta silti mieleeni heräsi tämä ajatus, entä jos olisimme saaneet vielä hetken kahdenkeskeistä aikaa ennen vauvan syntymää.

Kävimme tänään hieman ostoksilla, tarkoitus oli käydä postissa mutta eihän me tajuttu että postin aukioloajat ovat erilaisia nyt kun pyhät alkavat. Postireissu jäi turhaksi joten kiertelimme hieman vaatekauppoja. Etsimme vauvalle housuja ristiäisiä varten, sillä eilen matkaan tarttui kauluspaitatyyppinen puku, ja suunnittelimme siihen lisäksi jotakin siistejä housuja. Ei löytynyt. Itsellenikään ei löytynyt mitään, ja vaikka raskauskilot ovat maagisesti hävinneet melkein itsestään vajaan kahden viikon aikana (lähtöpainoon enää 2,4kg ja painoa tuli raskauden aikana yhteensä 11kg), on olo tukala, iso ja löysä, eikä mitkään vaatteet tunnu sopivilta, mukavilta tai imartelevan näköisiltä päälläni. Löysimme siis ainoastaan S:lle hupparin. Käytiin kahvilla (S joi kahvia, itse söin suklaajugurttijäätelöä ja mansikkajugurttijäätelöä) jonka jälkeen tie vei videovuokraamon kautta kotiin. Emme vuokranneet yhtään elokuvaa, vaan löydettiin myyntihyllystä kolme leffaa yhteishintaan 10e joiden kaveriksi pähkinöitä ja karkkia.

Ilta vierähti sitten leffan parissa, ja Möykyn nukuttamisessa. Viime päivinä on ollut vaikeaa saada Möykkyä nukkumaan, ehkä jhtuen siitä että hän nukkuu niin mahdottoman paljon päivisin. Nyt vihdoin Möykky on vaipunut untenmaille ja ollaan itsekin menossa nukkumaan päin. Onneksi sain tuon tämänpäiväsen reissun aikana takaisin hyvän oloni, sillä vaikka vaunujen kanssa kuljimmekin, niin tuli sellainen olo että oltiin taas hetken kahdestaan - että kaikki huomio oli meissä kahdessa eikä pelkästään vauvassa.

Onhan tämä vauva-arjen pyörittäminen hieman raskasta, vaikka se onkin helpompaa kuin olin kuvitellut. Omaa aikaakin jää meille kahdelle, vaikka yhteisten suihkuhetkien aikana mielessä harhailee ajatuksia kuten "itkeekö vauva" tai "entä jos se onkin herännyt", ja kyllähän tuo tunnelma hieman kärsii. Onneksi muuten voidaan olla kahdestaan ja nauttia yhteisestä ajasta vaikka vauva nukkuisikin kopassaan lähellämme, on ajatus silti keskittynyt meihin kahteen - ja siihen rakkauteen mitä välillämme on. Viime aikoina S on ollut erittäin tunteellinen ja "lemmenkipeä", ehkä tämäkin perustuu siihen ettei meillä ole enää pelkästään toisiamme ja huomiomme jakautuu useammin vauvalle ja harvemmin toisillemme. Silti suhteemme tuntuu olevan vankemmalla pohjalla nyt kuin koskaan ennen, vaikka meillä ei koskaan ole mitään suurempia ongelmia ole ollutkaan. Jokaisessa suhteessa on huonotkin puolensa, ja niitä löytyy meiltäkin, mutta silti (huomioon ottaen varsinkin minun temperamenttini ja luonteeni) on suhteemme ollut ihmeen ongelmaton. Tietty tämä on vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Pidemmittä puheitta ollaan siis onnellinen perhe joka koostuu kolmesta henkilöstä: ahkera mies joka käy töissä ja jaksaa hoivata vauvaa iltaisin, jaksaa antaa huomiota tyttöystävälleen ja aina jaksaa hymyillä; tylsä kotiäiti joka elää sohvalla TVn ääressä, päivän kohokohtana miettiä jaksaisiko nousta sohvalta hakeakseen jääkaapista ruokaa ja käydä vessassa; sekä pieni poika joka ilahduttaa ja ihastuttaa meitä ilmeillään, äänellään, ja olemassa olollaan joka täydentää kahta jokseenkin samanlaista mutta silti niin erilaista persoonaa tehden meistä enemmän kuin mies ja nainen, tehden meistä rakastavaisia, vanhempia, tehden meistä kolmesta perheen.

17. huhtikuuta 2011

Tämän päivän tarina

Leikittiin aamulla S:n kanssa mykkökoulua, joten aamu meni sohvalla mököttäessä Möykyn kanssa, S:n siivotessa keittiön putipuhtaaksi (kiitos siitä rakas)! Iltapäivällä suuntasi tiemme läheiselle koululle jossa täytimme kansalaisvelvollisuutemme äänestämällä. Reissu jatkui kaupan kautta kotiin, ja Möykky tuhisi kiltisti vaunuissa.

Kotiin tullessamme iltapäivä jatkui aikalailla tekemättä mitään, tietokoneella hengaillessa ja TVtä katsellessa. Illaksi pääsi Möykky ekaa kertaa kotona kylpemään, ja niin tyytyväinen oli poika. Se huomattiin jo raskausaikana että lapsi tykkää vedestä, kun suihkuveden ropina sai masun rauhoittumaan. Kiltti poika tykkäsi vedestä, vaikka hieman näytti ihmettelevää ilmettä.

Ilmeistä puheen ollen, olen vastaanottanut ensimmäisiä ilmeellisiä kommunikaationpoikasia Möykyltä, nimittäin ilmeiden matkiminen. Kun mutrustelen suutani O:n muotoon, hetkeä myöhemmin näen edessäni pienet kasvot joiden huulet muodostavat O:ta aivan äitinsä lailla. Möykky myös nauttii itsensä tutkailemisesta peilin edessä ja auton turvakaukalossa keinumisesta.

Ja tähän loppui tylsähkö mitäänsanomaton päivämme, loppuilta menee varmaan TV:n ääressä ehkä hieman laatuaikaa viettäessä S:n kanssa, jonka jälkeen tie vie yöpuulle sillä aamulla on aikainen herätys ja työaamu, itselläni tietenkin vauvanhoitoaamu.

16. huhtikuuta 2011

Kyselyjuttu ja päivän kuulumiset

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:
1. Ylimielisiä, pöyhkeitä ja ilkeitä ihmisiä
2. Tuomitsevia ihmisiä, tai sellasia joilla on mielipiteitä asioista mitkä eivät heille kuulu tai mistä he eivät kaikkea tiedä
3. Epäoikeudenmukaisuutta
4. Energiajuomia ja nuuskaa
5. Sormien naksuttelua
6. Pitkät ja kylmät talvet (esim kuukauden pituinen talvi olis ihan kiva)
7. Välinpitämättömyyttä ja kaksinaamaisuutta
8. Kutittavia viiksi- ja partakarvoja
9. Erittäin monia ruokia esim Cheeseballs sipsejä, oliiveja, katkarapuja ja raejuustoa
10. Miehille suunnattuja tietokonepelejä, jotka koukuttaa ja vie huomion pois minusta


YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:
1. Itsekkyys ja itsepäisyys
2. Iloinen
3. Erittäin itsekriittinen
4. Kontrollifriikki
5. Levoton (S:n sanoin ad/hd)
6. Sopeutuvainen
7. Nopeasti kyllästyvä
8. Kokeilunhaluinen jossain määrin
9. Utelias

KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:
1. Saada minut nauramaan
2. Hyvä huumori
3. Huolenpito ja helliminen
4. Huomioon ottava
5. Pienet yllätykset
6. Hyväksyä minut kuten olen
7. Hymy ja avoimuus
8. Esittämällä homoa (liittyy minun ja S:n ensitapaamiseen)

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:
1. Kesää
2. Raskauskiloista eroon pääsemisestä ennen kesää
3. Että kaikki menisi hyvin lapsen ja S:n kanssa ja elettäisiin satumaisesti "onnellisia yhdessä elämämme loppuun asti”
4. Saada keittiö ja lastenhuone sisustettua valmiiksi
5. Olla vähemmän laiska ja saamaton
6. Päästä ylioppilaaksi
7. Päästä ulkomaille


KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:
1. Katson puhelinta/kelloa
2. Halailen ja pusuttelen S:n kanssa
3. Hiljennän, paijailen ja hytkyttelen itkevää lasta
4. Menen vessaan
5. Vaihdan vaipan ja imetän
6. Käyn tietokoneella

VIISI IHMISTÄ KETKÄ TIETÄVÄT ENITEN MURHEITASI?
1. S
2. Katja
3. Äiti
4. Maria
5. Muut ystävät ja sukulaiset

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:
1. Tupakka
2. Mehu
3. Kynsien pureskelu (valitettavasti)
4. Rakkaus ja huolenpito


KOLME KAUNEINTA ASIAA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU:
1. Rakastan sinua ihan mielettömän paljon
2. Haluan olla aina sun kanssas
3. Oot maailman paras tyttöystävä

KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:
1. Lapsen, S:n tai muiden tärkeiden ihmisten menettäminen
2. Yksinäisyyttä ja epätoivoa

YKSI TUNNUSTUS:
1. Seuraan Salkkareita vaikka se on todella huono sarja


Eilen luonamme kävi S:n äiti ja eno, sekä enon vaimoke ja hänen tyttärensä. Asennettiin uusi telkkari käyttöön ja kahviteltiin. Illalla tyhmänä valvoin kahteen asti elokuvan parissa, vaikka S meni nukkumaan ja Möykky oli ollut unten mailla jo pari tuntia, joten olin vielä hieman ylimääräisen väsynyt aamulla. Ilta meni kivasti kun Möykky nukahti yhdeksän aikoihin, ja saimme S:n kanssa vietettyä hieman kauan kaivattua laatuaikaa telkkarin ääressä ja rauhassa. Kahdentoista aikaan Möykky heräsi ja söi, jonka jälkeen simahti taas, ja positiivisesti yllättyneinä heräsimme vasta viiden jälkeen yön ensimmäiseen vaipanvaihtoon ja ruokailuun.


Tänään ollaan vietetty kotipäivää, nukuttiin pitkään ja Möykkykin nukkui kiltisti. Käytiin perhekävelyllä ja harjottelin rattaiden ja vauvan kanssa yksin kulkemista rappusia alas ja ylös (en ole rasisti tai mikään, mutta täällä meidän taloyhtiössä asuu hieman kyseenalaista väkeä joten emme viitsi jättää vaunuja kellariin, vaan tuomme ne aina kotiin asti säilytykseen). Kohta tulee äitini sekä mahdollisesti pikkuveljeni käymään ja sitten en tiedäkkään muuta.

15. huhtikuuta 2011

Ensimmäiset päivät ja napa!

Ollaan oltu nyt kaksi päivää kotona, ja kaikki on mennyt hyvin. Möykky on tyytyväinen, nukkuu päivät ja valvoo yöt. Onhan se harmi että rytmi menee juuri väärinpäin, mutta joka yö on helpompi kuin edellinen, joka yö saadaan enemmän unta. Eilen ulkoiltiin ekaa kertaa, ja tosi hyvin meni! Möykky nukkui kiltisti vaunuissa ja viihtyi.


Ulos lähdössä tyytyväisin mielin

Möykky on jo saanut ensimäisiä vieraitakin kotiin, molemman kummit ovat käyneet ja eilen tuli isomummi katsomaan. Tänään vuorossa ovat S:n äiti ja mun äiti. S:n äitin mukana tulee myös uusi TV jota ollaankin odotettu tuon vanhan tilalle. Vaikka S niin kovasti uhosi ettei alle 40 tuuman telkkaria tule, niin päädyttiin silti hankkimaan 32 tuumaisen, ja se kelpaa mainiosti.


Kummitädin lahjahousut pääsi heti käyttöön

Eilen yön aikana huomasin yhtäkkiä vaipanvaihdon aikana että napa on irronnut! En kylläkään sitä mistään löytänyt, mutta aamulla se löytyikin yöpuvun sisältä. Möykky on saanut tosi söpön kivan napan. Ja suloisen pullean mahan kuten kuvasta näkyy.



Olen myös ahkerana aloittanut raskauskilojen karistuksen, joka onnistuu hyvin karkkia ja hedelmiä syödessä. En siis ota kovaa stressiä asiasta, sillä kiloja on tiputettavana suht vähän. Raskauden kokonaispainonnousu jäi siis yhteentoista kiloon, ja synnytkysen kuuden kilon poistumisella pudotettavaksi jää siis viitisen kiloa. Tänään vuorossa oli aamujumppa: kaksi kertaa viisi minuuttia reisi-peppu jumppalaiteella. Kunhan uskallan pikkuhiljaa lähteä yksin vaunuilemaan, suunnitelmaan liittyy myös tunnin kävelylenkki päivässä, mutta toistaiseksi se saa jäädä yhteisiin mahdollisiin ilta/viikonloppu -kävelyihin S:n kanssa, sillä rohkeus ei riitä yksin ulos lähtemiseen. Reisi-peppulaitteella koitan jaksaa myös "Salkkareiden mainoskatko" -jumppaa päivittäin.

13. huhtikuuta 2011

synnytyskertomus

Näin alkuun, meille syntyi sunnuntai iltana 10.4. kello 22.28 pieni poika mitoin 3342g, 48cm.


Supistukset alkoi kello 02.30, ja ne oli kipeitä! Yritin kaikkea että ne vähän laantuisivat, mutta ekasta supistuksesta asti tiesin, että nyt se synnytys alkoi. Koko raskauden aikana ei ole yhtään noin kipeätä supistusta ollut. Kävin suihkussa, venyttelin, jumppasin pallolla, yritin olla kiinnittämättä kipuun huomiota, menin uudelleen suihkuun, pompin lisää pallolla, makoilin, jännitin lihaksia, yritin rentoutua, olin kontallani, jalat pystyssä, selällä, kyljellä, istualteen mutta mikään ei kerta kaikkiaan auttanut. Luulin kuolevani.

Puoli kuuden aikaa sitten vihdoin lähdettiin taksilla Jorviin, jossa katsoivat kohdunsuun tilanteen ja vauvan sydänäänet. Jorvissa oli täyttä, joten taksilla jatkettiin Naistenklinikalle. Päästiin heti synnytyssaliin ja jo seitsemän aikoihin aloitettiin ilokaasun vetäminen. Tämä auttoi, kunhan osasin oikealla hetkellä aloittaa hengittämisen. Pari kertaa myöhästelin, ja supistukset olivat taas jumalattoman kivuliaita. Yhdeksän aikaan sain sitten suun kautta otettavaa lääkettä, oxynorm, joka maistui happamalta omenalta, ja sitä piti vähän purskutella jotta se imeytyisi nopeammin limakalvojen kautta. Ilokaasuhoito jatkui, ja sain myös lämpötyynyn auttamaan kipuja vatsassa. Yritin vähän kävellä, jotta saisi kohdunsuuta aukeamaan nopeammin, sitten laitettiin tippa ja puhkaistiin kalvot.



Ensimmäisen epiduraalin sain kahden aikoihin ja sitten otettiin verikokeet kun vauvan syke yhtäkkiä laski aika matalalle. Oma verenpaine oli hyvä. Epiduraalin vaikutus alkaa ja ilokaasu lopetetaan. Hoitajat kehottavat lepäämään kunnolla niin kauan kuin pystyy, joten yritän nukkua. Vaikutuksen lakattua sain lisää ilokaasua ja jumppaan pallolla jotta kohdusuun tilanne etenisi. Viiden aikoihin saan uuden epiduraalin ja tippaan lisätään oksitosiini, jonka määrää nostetaan säännöllisesti. On taas huilauksen aika. Puoli kahdeksaan mennessä oksitosiinia on nostettu 0,40 asti, ja epiduraalin vaikutus alkaa loppumaan, joten laitetaan vielä kolmas satsi. Kohdunsuu on noin kuusi senttiä auki. Puoli kymmeneen mennessä oksitosiini on nostettu 0,70 asti. Kymmenen aikoihin lääkäri tulee ottamaan vauvan päästä näytettä, jolloin huomataan että pää on n. 1,5 senttiä vaille ulkona, joten ponnistusvaihe aletaan 22.20, heti näytteenoton jälkeen. Ponnistaminen tuntuu hyvältä verrattuna supistuksiin mitä on kestänyt jo 20 tuntia, ja kahdeksan minuuttia myöhemmin, kello 22.28 lapsi on saatu maailmaan. Pieni poika. Istukka syntyy seuraavan viiden minuutin sisään. Vauva pääsee heti paidan alle, ja pienen rääkäisyn jälkeen se hiljenee tyytyväisesti.




isä ja poika

Meistä on nyt tullut isä ja äiti, meistä on tullut perhe. Lääkäri tutkii alapään, ja koska yhtään vuotavaa haavaa ei tullut, vain pieniä repeämähaavoja, selviän ilman korjauksia. Lapsi punnitaan ja mitataan. 3342g, 48cm. Päänympärys 35cm. Kaikki sormet ja varpaat on, kaikki kunnossa. Pääsen suihkuun, ja suihkuhuoneen lattia täyttyy verellä. Maha on inhottavan löysä, vaikka olen viikkoja odotellut sen suuren kovan pallon häviämistä, nyt se tuntuu oudon tuntemattomalta olla ilman sitä tuttua pallomahaa. Puoli yhden aikaa pääsen osastolle, ja nukahdetaan melkein saman tien vauvan kanssa, rankka vuorokausi takana.

Sunnuntain viimeinen poika

9. huhtikuuta 2011

Tilannepäivitys

tänään tuli se kuuluisa limatulppa! Soitin varmuuden vuoksi äitipolille, ja ohjeet olivat helposti että nauti keväisestä päivästä ja tule sitten kun siltä tuntuu. Toisin sanoen lapsi voi tulla tänään tai kahden viikon päästä.

Mutta S:n kanssa kovasti alkoi molempia jännittää!

rv 40+1

8. huhtikuuta 2011

Kotimme on valtakuntamme: kylpyhuone

Tässä siis meidän kylpyhuoneemme. Pienissä asunnoissa on yleisimpänä ongelmana wc:n pieni koko tai tilattomuus, mutta me olemme onneksi säästyneet tältä. Kylpyhuone on todella tilava ja sen takia tosi käytännöllinen.

Ovesta sisään tullessa näyttää vasemmalla puolella tältä.


Pesukoneen ja seinän välissä on tilavat pyykkikaapit, jonne olemme saaneet samalla säilöttyä pyykinpesuaineet ja jonkin verran turhia purnukoita, jotka muuten vain lojuisivat ympäriinsä. Hylly on ihan kätevä, mutta se ei kestä paino paljon lainkaan, joten nuokin purnukat tuossa ovat aika kiikunkaakun. Huomioikaa, että miestentuotteen vievät kokonaisen hyllyn, ja lapsentuotteet kaksi, joten mun omille jää vähän tilaa, kun ylähyllyllekin jo tunkeutuu miespesuaineita. Ei ole kovin naispainoitteinen kylpyhuoneen hyllykkö. (toki ei tuosta kuvasta oikein saakkaan selvää mitä purkkeja milläkin hyllyllä on)

Ovesta sisään tullessa näyttää oikealla puolella tältä.


Wc istuimen kansi on mulla unelmana saada joskus vaihdettua, sillä to muovinen ei oikein innosta. Olisi kiva saada vaikkapa vaalea puinen kansi. Peilikaapit ovat viisaita, sinne saa piiloon kaikki viimeisetkin purnukat, hammasharjat ja -tahnat sun muut deodorantit ja meikit. Kaappeja kun on kaksi, saa aika hyvin eroteltua S:n tavarat ja minun tavarat, mutta hyllyt ovat kyllä sekasorron vallassa, ja purnukoita tungetaan vain minne mahtuvat huolimatta siitä "kenen puolelle" ne menevät. Altaan alla on vielä ylimääräinen purnukkasäiliö, ja roskis, sekä pakolliset kakkoshädän lukemiset (koostuu enimmäkseen mun vuosia sitten tilatuista Nalle Puh -lehdistä, ja parista Aku Ankasta, kun sitä nyt ollaan alettu tilaamaan).


Hoitopöytänä toimii hyvin pesukone, ja tänään (vihdoin) sain tuon alustankin hankittua. Vieressä on kaksi IKEAn laatikkoa, jossa säilyy naistentarvikkeet, vaipat ja lastenhoitovehkeet, sekä lisää ylimääräisiä purkkeja ja purnukoita. Haaveena on joskus saada nuokin järjestettyä ja turhat purkit heitettyä roskiin, sekä kunnollisen lääkekaapin järjesteltyä, mutta saa nähdä koska jaksan ryhtyä tuumasta toimeen - projekti kun on ikuinen "ehkä vielä tarvitsen tuotakin joskus". Tilaa on suihkussakin reilusti, joka helpottaa myös tulevia möykkysen kylvetyshetkiä, koska ammeelle on tilaa lattialla, ja voi vaikka suihkutella itseään samalla kun pikkuista kylvettää.

Näin lyhkäisyydessään. Ehkä saan joskus aikaiseksi lastenhuoneen ja keittiönkin esitellä, mutta keittiön sisustus on vielä erittäin kesken, ja lastenhuone on aina sekaisin (huone missä me vietämme eniten aikaa, sillä sekä pöytäkone että läppäri sijoittuu tällä hetkellä sinne). Eteisestäkin voisin sen pienen esittelyn tehdä, kunhan saadaan yksi lipasto hankittua.

Sain eilen varattua ristiäisiä varten kappelin, sekä papin (Onnistuin jopa saamaan haluamamme papin, saman henkilön kuka on minutkin vajaat 20 vuotta sitten kastanut)! Kutsukortteja on valmiiksi askarteltuna noin 15 joten niitä vielä reilu puolet jäljellä. On muuten tosi hienoja, ylpeyteni aihe!

Sain myös soitettua verotoimistoon, jotta 20% ennakkopidätys äitiyspäivärahasta saataisiin hieman laskettua, ja onnistui edes sen verran että pidätys laski 15,5 prosenttiin. Parempi senki, sillä rahaa nyt tarvitseekin enemmän kuukausittanin. Mutta vuoden 2012 palautuksissa on sitten luvassa reilun tuhannen euron summa. Tänä vuonna saan jopa 174€, joten eipä joulukuussa paljon palautuksilla juhlita, kun puolisokin saa reilut 30€. Taitaa mennä Möykkysen joululahjoihin suurin osa.
On muuten ollut kova kirjoitusinto päällä, tylsää kotona ja S joutuu varmaan jäämään ylitöihinkin, joten toivottavasti olette nauttineet haukotuttavan tylsästä kirjoituksestani. Jatkan siis lasketun ajan juhlimista irtokarkkien ja Muumilaakson Tarinoita -jaksojen kanssa.

Kauan odotettu Laskettu aika!

Tänään on se päivä. Eikö ole mitään merkkejä synnytyksen mahdollisesta alkamisesta. Ainoa onnen kipinä on ajatus, että seuraavan kahden viikon sisään Möykky päättää tulla maailmaan, ja meistä tulee S:n kanssa vanhempia.

Eilen kävin lääkärin vastaanotolla, ja ne sanoivat kaiken olevan hyvin, painoarvioksi annettiin 3400g. Mutta ei sieltäkään tullut sen enmpää tietoa milloin hetki koittaisi. Möykky on kuulemma pitkäreisinen, sanoi ultratäti mitatessaan. Ehkä hän perii minun säihky(mättömät) sääret. Sain hyvän kuvan kasvoista, jossa näkyi myrtsi ilme suunpielet alaspäin, minun söpö nenä ja silmä. Tosin kuva ei ollut niin selkeä joten en jaksa sitä tänne lisätä.

Muuten siis kaikki rullaa, mutta lasta ei näy. Nyt lähden (taas) aamupäiväostoksille pyörimään kauppakeskuseen. Saan haettua vihdoin meille hoitoalustankin, ja odottelen S:n tulevan töistä. Iltapäivällä teen sitten kylpyhuone-esittelyn, sillä nämä viimeiset huoneet ovat jääneet hieman uholaan. Eilen kuurasin kylpyhuoneesta säihkyvän puhtaan, ja keittiön tai lastenhuoneen sotkuisuuden takia ei tule kysymykseenkään esitellä niitä.

Arvauksia saa toki tehdä, milloin Möykky mahtaa syntyä.
rv 40+0

5. huhtikuuta 2011

Asiat järjestyksessä!

Tänään kävin neuvolassa, ja kaikki oli hyvin. Verenpaine oli hieman noussut, mikä on hyvä juttu, paino tippunut viime viikosta 0,2kg ja vauvan pää on nyt täysin kiinnittynyt ja laskeutunut. Sydänäänet hyvät. Eli odotus jatkuu.

Neuvolan jälkeen piipahdin Tiimarissa, josta mukaan tarttui vähän askartelusälää ristiäiskutsuja varten, koskaan kun ei voi olla liian ajoissa. Pyörin parit alennuskaupat läpi muttei löytynyt mitään. Vaatteita 'normivartalolle' en viitsi vielä kattella, eikä äitiysvaatteita enään kannata. Vauvanvaatteita on jo ihan liikaa joten ei niitäkään sitten tehnyt mieli sen enempää hypistellä. Postiluukusta kolahti taas uusi Kaksplus-lehti joten sain sopivasti lounas seuraa. Ihana mahtilounas piti sisällään perunaa, salaattia ja kananmunaa, paistettua sipulia ja porsaan pihviä maustevoilla. Nyt lounaan jälkeen alan miettimään tuota ristiäisjuttua hieman enemmän ja askartelemaan kutsukortteja.


Ja(äitille) tiedoksi, otin vihdoin napakorun pois. Koska se meni liian kipeäksi vaikka tämä maasta taivaaseen nettikaupassa ylistetty 'raskausajan napakoru' ei todellakaan ollut niin mahtava. Nyt napa märkien toivon että reikä pysyy auki nämä viimeisen päivät tai viikot jotta en joutuisi uudestaan käydä sitä lävistämässä. Toki kolme ja puoli vuotta se on jo tuossa ollut, joten uskon ette se ehkä ihan niin nopeasti umpeudu.

rv 39+4

3. huhtikuuta 2011

Stressi vastaan innostus

Muistan kesällä, kun oli menkat myöhässä. Joka vessakeikka oli stressin paikka, kun toivoi menkkojen alkavan. Ja aina kurkistaessani vessanpönttöön tai paperiin niin ei näkynyt menkkoja missään. Joka kerta kun menin vessaan tunsin sen pienen kutkuttavan ajatuksen päässäni, että nyt ne alkaa. Mutta koskaan niitä ei näkynyt, ja vessankäynnit rupesivat käymään piinaavaksi, kun menkkoja kuitenkin odotin, eikä niitä näkynyt missään. Lopputuloksenahan sitten oli positiivinen raskaustesti.

Nyt kun laskettuun aikaan on viisi päivää, eikä edes monen tunnin aktiivinen siivous tuota pieniä supistuksen tuntemuksia, seksi ei näytä auttavan, eikä saunottua tule kovin usein, olen keksinyt uuden (mutta melko tutun) idean stressata (mahdollisesti) lähestyvää synnytystä. Nimittäin Projekti: limatulpan metsästys. Periaate on siis sama kuin menkkojenmetsästyksessä: joka vessankäynnin yhteydessä mahassa kutkuttaa että nytkö se limatulppa tulee, nytkö sitä limaa tulee, ja joka vessankäynnin jälkeen on pettynyt, mahdollisesti hieman huojentunut olo, eihän sieltä vieläkään mitään tullut. Alkaa pikkuhiljaa masentaa koko synnytys, ja usko siihen usein kuultuun "kukaan lapsi ei ole koskaan jättänyt tulematta ulos" alkaa olla menetetty. Tämä yksilö ei millään tahdo edes yrittää esittää että valmistautuisi syntymään. Laskettu aika on ihan käsillä eikä ole oireen murustakaan näkyvissä.

Ehkä kannattaa olla vielä hieman positiivisin mielin, olihan menkkojen tulemattomuuteenkin syy, ehkä tämäkin asia ratkeaa niin kuin on tarkoitettu. Mutta silti alkaa olemaan kärsivällisyys aika pulkassa, kun tämä fyysinen rasitus on niin rajua, eikä oikein mihinkään pysty ilman että särkee. Jalat särkee, maha särkee, alapäätä särkee, selkään särkee ja valitus voisi jatkua loputtomiin. Mutta huomenna on kuin onkin bilsan koe, joten lähden tästä lukemaan hieman lisää ennen nukkumaan menoa.

rv 39+2

1. huhtikuuta 2011

Mitä tehdä...

... kun mies lupaa olevansa juomatta toukokuun puoliväliin asti, ja hänet löytää baarista tuoppi kädessä heti seuraavana viikonloppuna?