Kaksplus.fi

14. maaliskuuta 2011

syömisongelma

Eli, minulta kysyttiin miten syömishäiriötausta on vaikuttanut raskauteeni.
Tästä syömishäiriöstä on pari vuotta aikaa, ja sen jälkeen vaikka en olekaan ikinä täysin parantunut asiasta (ruoka on koko ajan mielessä) niin olen pystynyt aika lailla normaalisti syömään viimeiset vuodet. Raskauden alussa pelkäsin todella paljon painon nousua, ja sitä miten paljon kuulemma joutuu syömään että lapsi kasvaisi normaalisti. Aiemminkin olen hyvin pitkälti luottanut ravintolisäpillereihin, siis vitamiineihin ja kalsiumlisään sekä muuhun, joita käytän myös nyt raskauden aikana. On se ollut tietty vaikeaa ruuan kanssa nyttenkin, mutta enemmänkin se nälän tunne, ja se ettei mitään jaksa ellei syö, kun muutenkin on kroppa kovilla ja väsyttää, on auttanut paljon tässä asiassa. Minulle on kyllä neuvolassakin puhuttu tästä syömisestä paljon, kun ei alussa paino meinannut millään nousta.Kävin ravintoterapeutilla ja sain karkean arvion miten vähän syön verrattuna kuinka pitäisi syödä saadakseen kaikki tarvittavat aineet terveelliseen raskauteen ja lapsen hyvään kasvuun.

Ruokailu on nyt sujunut ihan hyvin, ja vauvakin kasvaa mahassa todella hyvin ja on pysynyt kasvukäyrillä. Itselleni on vaikeinta ollut se itse syömisen tapahtuma, joten olen todella paljon keskittynyt nestepitoiseen ravintoon, koska se ei tunnu yhtä paljon syömiseltä. Joskus on vaikeata selittää ihmisille miksi syöminen (eli itse pureskelu ja nieleminen) on niin vaikeata, sillä eivät he voi ymmärtää mitä mielessäni liikkuu.

Alussa pelkäsin myös paljon mahan kasvamista, ja miten se vaikuttaisi minuun, tai miten suhtautuisin siihen, mutta mahaan olikin ihmeen helppo sopeutua, sillä kokoajan kuitenkin ymmärsin että vatsassa on lapsi, eikä mahan suuruus johtunut lihomisesta. Nyt kun raskautta on takana yli kadeksan kuukautta, ei oma painoni ole noussut edes kymmentä kiloa, vaikka lapsi kasvaakin kohdussa normaalisti. Tämä tietty on helpotus, sillä alussa pelkäsin myös todella paljon sitä että en pääse ikinä raskauskiloista eroon. Mutta tärkeintä on ollut se, että olen ymmärtänyt oman syömiseni tärkeyden lapsen kannalta, sekä nyt raskauden aikana että myöhemmin imetyksen aikana. Kun olen nyt vastuussa kahden hengen hyvinvoinnista on helpompaa saada syömisen syyllisyyden tunteet työnnettyä sivuun.

Nykyään pystyn jo nauttimaan syömisestä, ja on hauskaa miettiä mitä syödä ja tehdä poikaystävän kanssa ruokaa yhdessä. On mukava tietää, ettei syöminen ole väärin, sillä se auttaa lastani kasvamaan terveeksi kohdussa, ja myöhemmin rintamaidon avulla auttaa lapsen kasvamista edelleen. Tämänkin merkinnän kirjoittamisen aikana unohdin kokonaan ihanat ruisleipäni paahtimeen, joten joudun kai nauttimaan korpuksi kuivahtaneista ruisleivistä, toisin kuin ihanista vatsapaahdetuista lämpimistä leivistä.

4 kommenttia:

  1. Hieno homma, että syöminen sujuu. :)

    VastaaPoista
  2. Luin blogisi pikakelauksella läpi ja pidin siitä! Paljon onnea tulevaan!

    VastaaPoista
  3. Tuli tuosta profiilikuvastas mieleen että raskaana ei varmaan voi maata mahallaan ? :o

    VastaaPoista
  4. ei voi, ainakaan loppuvaiheessa :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!