20. huhtikuuta 2018

Valoisa ja tilava keittiö

Yhteistyössä Veke.fi

Meidän uuden kodin keittiö alkaa vihdoin olla valmis, näin viiden kuukauden asumisen jälkeen. Keittiössä ei tällä hetkellä vietetä hirveästi aikaa ruoka-aikojen ulkopuolella, mutta pidän tärkeänä että keittiö olisi silti mahdollisimman lämpimän oloinen ja kutsuva. Ruoanlaitto on mukavaa siistissä, tilavassa keittiössä ja ison pöydän ääreen on kiva kerääntyä yhteiselle aterialle. Kun keittiö on viihtyisä siellä haluaa todennäköisemmin myös pelata, askarrella ja tehdä vaikka koululaisen kanssa yhdessä läksyjä tulevana syksynä. 

Meidän keittiössä on runsaasti säilytystilaa, hyvät tasot levittäytyneellekin ruoanlaitolle ja tykkään keittiön valoisuudesta. Keittiö on heti ulko-ovesta ja eteisestä seuraavana ja oveton kulkuväylä tuo tilantuntua. Verhot, jotka siirtyivät vanhasta kodistamme ovat liian lyhyet, sillä edellisessä asunnossa huonekorkeus ei ollut täysi ja lyhyemmät verhot riittivät mainiosti ikkunan alareunaan asti. Noita tynkiä täytynee päivittää jossain vaiheessa kun ehtii ja jaksaa.

_DSC0451 -1_1 _DSC0437 -1_1 _DSC0372 -1_1 _DSC0360 -1_1

Mä olen aina halunnut ison pöydän jonka ääreen mahtuisi syömään ilman, että kyynärpäät kolisevat vierustoveriin tai että ruoat eivät mahdu pöytään. Me ollaan asuttu Samin kanssa yhdessä jo reilut seitsemän vuotta ja ollaan keretty kuluttaa lähes yhtä monta ruokailuryhmää sinä aikana. Kun saimme varmistuksen muutolle tiesimme heti, että halusimme päivittää ruokaryhmämme uuteen. Vanha pöytä olisi liian pieni uuteen ja isompaan keittiöön, tuolejakin olemme inhonneet ostohetkestä asti. Kankaiset tuolit imivät kaikki liat itseensä ja näyttivät vastapestyinäkin likaisilta kestotahroineen. Eivätkä ne olleet niin mukavat istuakaan. 

Löysimme Vekeltä kivan valkoisen pöydän sekä mustat tekonahkaiset tuolit. Toimitusaika tuolle kyseiselle yhdistelmälle oli piinaavan pitkät neljä kuukautta ja itse asiassa se vielä pitkittyi alkuvuodesta reilulla kuukaudella. Emme kuitenkaan löytäneet mitään kivempiakaan ratkaisuja, joten sinnittelimme vanhalla pöydällämme odottaen uuden toimitusta.

Eräänä perjantai-iltana lasten mentyä nukkumaan ulko-oveemme koputettiin. Naapuri oli ostanut itselleen uuden pöydän ja kysyi haluaisimmeko hänen vanhan, vain hetken aikaa käytössä olleen pöydän. Kävi sitten niin, että iltakymmeneltä raahattiin vanha ruma pöytämme roskakatokseen ja saimme uuden, ihanan, ison valkoisen pöydän tilalle. Alkuun oli tarkoitus pitää pöytää vain sen aikaa, että oma uusi pöytämme toimitettaisiin, mutta päädyimmekin perumaan kaupat pöydän osalta. Mihin me enää uutta pöytää tarvittaisiin, kun sellainen jo saatiin? Naapurin vanha pöytä oli lähes moitteettomassa kunnossa.

Pelkkien tuolien toimitusaika oli pöytäryhmää huomattavasti nopeampi ja tilaamamme Krista-tuolit saapuivatkin postissa muutamaa päivää myöhemmin. Ne sopivat pöydän kanssa yhteen kuin nakutettu! Molemmissa on kromijalat ja tekonahkaisissa penkeissä ihastutti myös käytännöllisyys. Ei enää höyrypesureita ja tuskallista tuolinpäällisten hinkkaamista! Rasvaiset sormejäljet tarttuvat ikävä kyllä tekonahkan helposti, mutta lähtevät onneksi myös helposti pois kostealla liinalla pyyhkiessä. Tahroilta kuin ei oikein lapsiperheessä voi välttyä, on niiden siivoamisen helppous kriittisen tärkeää. Nämä tuolit ovat myös todella mukavat istua. Meidän vanhoissa käytettyinä ostetuissa tuoleissa joissa pehmusteet olivat jo ihan kuluneet ja epä-pylly-ystävälliset. Uudet tuolit sen sijaan ovat ihanan muhkeat ja toivottavasti ajan saatossa pysyvätkin sellaisina.

_DSC0369 -1_1 _DSC0439 -1_1 _DSC0386 -1_1

KEITTIÖN PLUSSAT
+ Paljon kaappitilaa
+ Iso pöytä
+ Mukavat ja helppohoitoiset tuolit
+ Avoin ja valoisa
+ Lampun muumipappa mun lapsuudestani
+ Tuuletusikkuna
+ Näköyhteys pihalle

KEITTIÖN MIINUKSET
- Lyhyet verhot
- Kellertävät kaapinreunukset
- Outo kahden jääkaapin yhdistelmä
- Imurointia hankaloittavat pöydänjalat
- Ikivanha liesi ja pieni uuni

Uuden pöydän ja uusien tuolien myötä keittiö heräsi ihan uudella tavalla henkiin. Pöytä heijastaa valoa todella hyvin verrattuna aiempaan, tummanruskeaan pöytään ja se avartaa koko keittiön yleisilmettä. Tuolit mahtuvat pöydän ääreen paljon aiempaa paremmin ja kaikille ruokailijoille riittää tilaa istua. Nyt keittiössä kelpaa viettää aikaakin enemmän kuin pakolliset ruoanlaitto- ja ruokahetket. Eikä ole kiirettä pois päivällispöydässä sen takia että peppu puutuisi! 

15. huhtikuuta 2018

7-vuotissynttäreiden juhlapöydässä

Me juhlittiin tänään 7-vuotiasta synttäripojua sukulaisten ja kavereiden kesken. Päivänsankari toivoi Overwatch-teemaista kakkua ja minähän tein työtä käskettyä. Huomaa töiden aloituksen hankaloittaneen juhlien järjestelyä sekä juhliin panostamista. Ei vaan enää ole aikaa eikä jaksamista suunnitella teemajuhlia ja tarjoiluja viimeisen päälle. Mentiin siis tällä kertaa monessa kohtaa helpomman kautta. Lauantaina kotonamme kävi siivooja, joka puunasi kodin puolestamme. Tarjoiluissa ei yritetty pysytellä minkään teeman rajoissa, vaan laitetiin pöytä koreaksi helpoilla ja takuuvarmoilla herkuilla. Juhlapäivän aamuna kerettiin käydä päiväkodin perhetapahtumassa ja kotonakin kaikki oli valmiina jo ennen vieraiden saapumista (varmaan ekaa kertaa ikinä). Kameran akku sanoi sopimuksensa irti heti juhlapöydän kuvaamisen jälkeen, joten tässä hieman herkkufiilistelyä. 

_DSC0393 -1_1 _DSC0395 -1_1 _DSC0391 -1_1 _DSC0398 -1_1 _DSC0404 -1_1 _DSC0406 -1_1

Suolaisina juhlapöydästä löytyi vihanneslautanen jossa oli kukkakaalia, porkkanaa, minitomaatteja ja kurkkua, ruisnachoja sekä niiden kanssa kolmea eri dippiä. Naposteltavaksi oli juustonaksuja sekä poppareita ja hieman ruokaisampana vaihtoehtona cocktailpiirakoita munavoin kera. Makeat tarjottavat koostuivat karkeista, viinirypäleistä ja ananaksesta, epämääräisistä Overwatch-logomuffinseista sekä Rip-tire -kakusta. Suklaamoussella ja vadelmatuorejuustolla täytetty kakku päällystettiin sokerimassalla ja koristeltiin mallikuvaa mahdollisimman tarkkaan tutkien. Tuo rip-tire, eli "piikkirengas/junkratin superhyökkäys" on siis jonkunlainen ase Overwatch-pelistä. Kuulemma toteutus kelpasi ja olin kyllä itsekin ylpeä luomuksestani. Kakun pelottavasta ulkomuodosta huolimatta se maistui kaikille juhlavieraille. Harvoin kakusta jää noin pientä palaa jäljelle kuin tänään jäi. Kotia koristeltiin muutamalla ilmapallolla ja koruttomat "panostamattomat" juhlat olivat silti nappimenestys!

Jotenkin tuntuu että kotiäitinä halusin enemmän näyttää pystyväni luomaan kaikenlaisia hienoja spektaakkeleita ja silloin sitä aikaakin oli ihan eri tavalla. Pääasia on kuitenkin se, että juhlissa on kivaa ja tarjoilut maistuvat hyvältä. Oli kieltämättä kiva huomata, että pienemmälläkin vaivannäöllä saa ihan yhtä onnistuneet juhlat eikä kukaan muu kuin minä itse odota tai vaadi mitään sen erityisempää. 

11. huhtikuuta 2018

Ikuinen selkäkipu epiduraalista

Epiduraalipuudutus on yksi yleisempiä kivunlievityskeinoja synnytyksessä. Synnyttäjän selkäydintä ympäröivään epiduraalitilaan asennetaan katetri, jonka kautta puudutusaine leviää kehoon. Epiduraalipuudutus on tehokas, mutta kuten kaikissa lääkkeissä, on siinäkin haittavaikutuksia. Suurin osa tiedossa olevista haittavaikutuksista ovat vähäisiä, pian ohi meneviä eivätkä ne ylitä puudutuksen hyötyjä. 

ilokaasuhaha

Mä olen kolmesti synnyttänyt epiduralipuudutettuna. Kaikki on mennyt oikein hyvin itse synnytyksissä, puudutus vei kivut ja synnyttäminen sujui ongelmitta. Epiduraalipuudutuksesta on ollut minulle iso hyöty ja olen sitä joka kerta toivonutkin, vaikka sanotaan että uudelleensynnyttäjille käytetään mieluummin muita puudutteita. Kolmannessa synnytyksessä epiduraalia laitettaessa keholleni kuitenkin tapahtui jotain, tai sitten asennus epäonnistui. Tämän seurauksena selkäni reistailee edelleen kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Itse kivunlievitys toimi kolmannessakin synnytyksessä juuri niin kuin pitikin, mutta en ole enää niin varma että se oli näiden selkäongelmien arvoinen.  

Puudutuksen pistäminen on jokaisessa kolmessa synnytyksessä tuntunut ikävältä. Tottakai, kun kipeiden supistusten aikana täytyy pysytellä täysin liikkumatta jonkun ronkkiessa sua neulalla selkään. Kolmannessa synnytyksessä epiduraalin laitto tuntui kestävän paljon pidempään kuin aiemmin, mutta hoitohenkilökunta ei ainakaan ääneen kommentoinut mahdollisia ongelmia. Kuopuksen synnytyksessä epiduraalin pistoskohta jäi huomattavasti kipeämmäksi kuin edellisillä kerroilla, eikä kipu hellittänyt ajan myötä. Alkuun ajattelin tämän olevan normaalia jälkioireilua enkä siksi lähtenyt esimerkiksi tutkituttamaan asiaa tarkemmin. En myöskään osannut arvioida, kuinka pitkä aika katsottaisiin "normaaliin" palautumiseen ja tässä sitä ollaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin yhä kipeinä.

lillebror 006muok

Olen jonkun verran etsinyt tietoa epiduraalin haittavaikutuksista, mutta mikään ei selitä kokemaani kroonista kiputilaa selkänikamien välissä. Sen sijaan (koska google diagnosoi parhaiten) aloin selkäkivun lisäksi epäilemään, että kovat päänsärkykohtaykseni joille ei tutkimuksista huolimatta ole löytynyt mitään syytä saattaisivat myös olla liitännäisiä tähän selkäkivun aiheuttajaan. Epiduraalin haittavaikutuksiin kuuluu sekä kovaa päänsärkyä ja selkäkipua, mutta kummankin oireen kuuluisi loppua muutamassa päivässä eikä jatkua vielä yli kolme vuotta synnytyksestä. Ihan äskettäin uutisoitiin muuten että eräälle naiselle oli jäänyt puudutusneula jumiin selkärankaan synnytyksen yhteydessä tapahtuneessa puudutuksessa ja se oli huomattu vasta 14 vuotta myöhemmin. Onkohan mullakin joku neulanpätkä tuolla selkärangassa joka selittäisi kivut?

Selässäni on yksi kipeä piste. Se ei ole ihan jatkuvasti kipeä, mutta se oireilee eri asennoissa selkää taivuttaessa ja venyttäessä sekä säteilee välillä koko selkään. Mistä oletan tuon kipupisteen johtuvan epiduuraalista? Koska se on tasan sama kohta joka on ollut kipeä epiduraalin laitosta asti. Kipu tuntuu kahden nikaman välissä noin keskiselässä, juuri siellä minne piikki aikoinaan iskettiin. Kipu on pahimmillaan äärimmäisissä venytyksissä (esim. silta-asennossa), tai oikeastaan vielä pahempi siinä hetkessä kun venytyksestä palautuu. Kipu tuntuu samanlaisena myös selkää pyöristettäessä ja muuten taivutettaessa, mutta ei yhtä voimakkaasti. Vaikka selkäkipu ei varsinaisesti estä normaalielämää (ainoastaan hidastaa ja hieman hankaloittaa), niin on se silti aika ikävä vaiva kantaa mukanaan mahdollisesti loppuelämänsä ajan. Tämä vaiva on erityisen ikävä siksi, että se tuottaa kovaa kipua mieleisiä asioita tehdessäni, eli venytellessä ja joogatessa. Pelkään myös, etten pysty enää vahvistaa selkäni kuntoa tai kehittyä venyvyydessä siihen mitä joskus olen kyennyt.

Millaisia kokemuksia teillä on epiduraalipuudutuksesta?