22. toukokuuta 2018

L E M B - Olen vihdoin ylioppilas!

Perjantaina alkuvuoden uurastus sai loistavan päätöksen, kun kevään ylioppilastulokset julkaistiin. Monet tutut olivat jo malttamattomina kyselleet pitkin kevättä tuloksista, mutta minä en edes halunnut niitä saada. Epävarmana ja pessimistisenä olin täysin sitä mieltä, että uusinnat kutsuvat vielä syksyllä enkä pääsisi ryömimään kompastuskiveni biologian yli. Kaikki toiveeni valmistumisesta olivat kompensaatiopisteiden varassa ja valmistauduin jo henkisesti siihen, etten tänä(kään) keväänä saisi painaa valkolakkia päähäni. En edes halunnut kysellä koululta lopullisia tuloksia, halusin vain kieltää koko ylioppilastulosten olemassaolon. Perjantai-aamupäivänä puhelimeeni tulikin kuitenkin viesti kesken työpäivän, isältäni, ”Onnea Jenni, ylioppilas!”. En voinut uskoa sitä! Pian koulun sihteeri soittikin ja onnitteli kertoen samalla lopulliset arvosanani. Ja kuinka sitten kävikään?

Kokeiden jälkeen kirjoittamassani postauksessa povailin onnistumista kielikokeissa ja totaalista epäonnistumista biologiassa. Melko hyvin alustavat pisteet pitivätkin paikkansa, vaikka muutamat arvosanat menivätkin eri tavalla kuin olin laskeskellut. Kielikokeisiin en opiskellut lainkaan, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Biologiaakin luin niin mahdottoman vähän että meinasi loppua toivoa jo ennen koko kokeeseen osallistumista.

_DSC0535 -2_1 _DSC0556 -1_1

Suomenkielen kokeen olen aikoinaan kirjoittanut vuonna 2008 ja saanut siitä Eximian. Tavoitteeni oli siis yltää edes samaan arvosanaan. Koe oli mielestäni todella helppo, vaikka uutisoitiin sen vaikeudesta. Tiesin lopullisen pistemäärän määrytyvän esseen mukaan, sillä muut tulokset pystyi tarkistamaan jo etukäteen julkaistuista oikeista vastauksista. Yllätyksekseni onnistuin jopa korottamaan vuosien takaista arvosanaani siihen parhaimpaan, Laudaturiin.

Englannin koe oli mielestäni myös helppo ja uskalsin jopa toivoa saavani siitä Laudaturin. Suomenkokeen tavoin kaikki oli esseestä kiinni, mutta näköjään se ei ollut lautakunnan mielestä niin hyvä kuin itse ajattelin. Tai oikeastaanhan kirjoitin loistavan 900 sanan esseen kunnes tajusin laskeneeni sanoja merkkien sijaan. Jouduin tiivistämään esseeni kolmasosaan enkä tuohon lyhennelmään ollutkaan enää niin tyytyväinen kuin alkuperäiseen tekstiin. Pisteeni eivät riittäneet toivomaani Laudaturiin mutta sain silti E:n ja olen siitä iloinen ja ylpeä.

Äidinkielen koe (ruotsi) on kuulemma yleensä ylioppilaskokelaiden kompastuskivi. Tekstitaidon koe olisi voinut mennä paljon paremmin ja tiesin jo kirjoittaessani sitä, että tehtävät olivat jotenkin tönkköjä eikä niin sujuvaa tekstiä. Esseessä onnistuin mielestäni paremmin, mutta siinäkin olisi ollut paljon parannettavaa. Tiesin, ettei tästä kannattaisi povata kovin korkeaa arvosanaa. Tavoitteeni C.stä kuitenkin ylittyi ja pisteeni riittivät M:ään.

Sitten se biologia. Koetilanne oli stressaava, ainoa koe jota pelkäsin etukäteen ihan kamalasti. Pahin tunne on se, kun näkee koekysymykset ruudulla eikä osaa vastata niihin. Se epävarmuus on raastavaa, kun koe edessään on pakko istua ja miettiä, kuinka koko tulevaisuus on tässä kiinni. Vastasin kaikkiin tarvittaviin kysymyksiin, mutta myönnän keksineeni vähän omiani ja soveltaneeni aika reippaasti. Ainoa odotukseni kokeen jälkeen oli saada tämän hylätyn kokeen avuksi muista aineista riittävästi pisteitä kompensoitavaksi. Hyvä etten tuolilta pudonnut kuullessani, että lopullinen arvosana oli B. Siis hyväksytty, eikä edes kaikista huonoimmalla arvosanalla!

_DSC0593 -1_1

Tuloksella L E M B valmistun siis vihdoin ylioppilaaksi. Yksitoista vuotta sitten aloitin lukiossa. Pidin välivuoden, jatkoin opintojani, vietin viimeisen kouluvuoteni raskaana, osallistuin kokeisiin vastasyntyneen kanssa. Kävin uusimassa kokeita riittämättömin tuloksin ja annoin periksi. Seitsemän vuotta kypsyttelin mielessäni ajatusta yrittää vielä uudelleen ja onneksi tein päätökseni saada tutkinto lopultakin suoritettua. Vihdoinkin se tavoite on saavutettu ja saan painaa valkolakin päähäni! Onnea minä ja onnea kaikille muille kevään ylioppilaille! Jos siellä joku ruudun takana miettii ylioppilaaksi kirjoittamista aikuisiällä, en voi kuin lämpimästi suositella. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.

20. toukokuuta 2018

Kesä ilman lomaa

Tämä kesä tulee olemaan meille hyvin erilainen kuin ennen. Siinä missä aiemmin kerhot, harrastukset ja muut ovat olleet kesätauolla toukokuun lopusta pitkälle elokuuhun asti ja kotiäiti on voinut lomailla lapsineen koko pitkän kesän, on tänä vuonna ihan eri meininki. Koska aloitin työt vasta alkuvuodesta, on mulle kerennyt kertyä vain huikeat neljä päivää palkallista kesälomaa. Sami on alalla, jossa työmäärä lisääntyy ja sesonki on parhaimmillaan kesäisin. Missä vaiheessa kerkeää lomailla? Koska lapset saavat ansaitun kesälomansa päiväkodista ja esikoulusta?

_DSC0633 -1_1

Ratkaisimme asian niin, että otin muutaman lomapäiväni lisäksi reilun viikon verran palkatonta lomaa. Kaksi vapaata viikkoa saa riittää, ensi kesänä nautitaan sitten pidemmästä lomasta. Sami, joka on lomaillut ehkä viikon kesässä, korkeintaan kaksi, ei ole vielä omia tämän kesän lomiaan suunnitellut. Yritämme kuitenkin olla lomalla edes hetken aikaa yhdessä koko perhe. Lapset ovat päivähoidossa kesäkuun loppuun asti, mutta saavat olla kotona koko heinäkuun. Vielä kaikki hoitokuviot eivät ole selvillä sille ajalle kun päiväkodit ovat kiinni ja me olemme töissä, mutta sovellamme sitä jollain tapaa. Kiitokset avuliaalle tukiverkostollemme jo etukäteen!

_DSC0644 -3_1 IMG_20180520_133342_599

Vaikka edelleen kolmen kuukauden jälkeen totutellaan kahden työssäkäyvän vanhemman arkielämään ja -rytmiin, ovat lämpimät kesäpäivät tuoneet ihan erilaista puhtia arkeen. Minä olen vasta kuudelta kotona arkisin, mutta iltaisin energiaa on ihan eri tavalla, kun on lämmintä ja valoisaa. Omalla pihalla voi puuhailla nukkumaanmenoon asti ja kyllä sitä kahdessakin tunnissa kerkeää tehdä vaikka mitä. Viikonloppuvapaat tuntuvat paljon pidemmiltä, kuin talvella lojutessamme vain väsyneinä kotona odottaen tulevia maanantaita kauhunsekaisin tuntein. Miten voikaan sama kahden vapaapäivän mittainen viikonloppu tuntua pimeänä talvena raivostuttavan lyhyeltä ja kesäisin taas ihanan pitkältä?

_DSC0626 -1_1

Millaisia lomia teillä vietetään tänä kesänä? 

Seuraa instagramissa @jenskujne

20. huhtikuuta 2018

Valoisa ja tilava keittiö

Yhteistyössä Veke.fi

Meidän uuden kodin keittiö alkaa vihdoin olla valmis, näin viiden kuukauden asumisen jälkeen. Keittiössä ei tällä hetkellä vietetä hirveästi aikaa ruoka-aikojen ulkopuolella, mutta pidän tärkeänä että keittiö olisi silti mahdollisimman lämpimän oloinen ja kutsuva. Ruoanlaitto on mukavaa siistissä, tilavassa keittiössä ja ison pöydän ääreen on kiva kerääntyä yhteiselle aterialle. Kun keittiö on viihtyisä siellä haluaa todennäköisemmin myös pelata, askarrella ja tehdä vaikka koululaisen kanssa yhdessä läksyjä tulevana syksynä. 

Meidän keittiössä on runsaasti säilytystilaa, hyvät tasot levittäytyneellekin ruoanlaitolle ja tykkään keittiön valoisuudesta. Keittiö on heti ulko-ovesta ja eteisestä seuraavana ja oveton kulkuväylä tuo tilantuntua. Verhot, jotka siirtyivät vanhasta kodistamme ovat liian lyhyet, sillä edellisessä asunnossa huonekorkeus ei ollut täysi ja lyhyemmät verhot riittivät mainiosti ikkunan alareunaan asti. Noita tynkiä täytynee päivittää jossain vaiheessa kun ehtii ja jaksaa.

_DSC0451 -1_1 _DSC0437 -1_1 _DSC0372 -1_1 _DSC0360 -1_1

Mä olen aina halunnut ison pöydän jonka ääreen mahtuisi syömään ilman, että kyynärpäät kolisevat vierustoveriin tai että ruoat eivät mahdu pöytään. Me ollaan asuttu Samin kanssa yhdessä jo reilut seitsemän vuotta ja ollaan keretty kuluttaa lähes yhtä monta ruokailuryhmää sinä aikana. Kun saimme varmistuksen muutolle tiesimme heti, että halusimme päivittää ruokaryhmämme uuteen. Vanha pöytä olisi liian pieni uuteen ja isompaan keittiöön, tuolejakin olemme inhonneet ostohetkestä asti. Kankaiset tuolit imivät kaikki liat itseensä ja näyttivät vastapestyinäkin likaisilta kestotahroineen. Eivätkä ne olleet niin mukavat istuakaan. 

Löysimme Vekeltä kivan valkoisen pöydän sekä mustat tekonahkaiset tuolit. Toimitusaika tuolle kyseiselle yhdistelmälle oli piinaavan pitkät neljä kuukautta ja itse asiassa se vielä pitkittyi alkuvuodesta reilulla kuukaudella. Emme kuitenkaan löytäneet mitään kivempiakaan ratkaisuja, joten sinnittelimme vanhalla pöydällämme odottaen uuden toimitusta.

Eräänä perjantai-iltana lasten mentyä nukkumaan ulko-oveemme koputettiin. Naapuri oli ostanut itselleen uuden pöydän ja kysyi haluaisimmeko hänen vanhan, vain hetken aikaa käytössä olleen pöydän. Kävi sitten niin, että iltakymmeneltä raahattiin vanha ruma pöytämme roskakatokseen ja saimme uuden, ihanan, ison valkoisen pöydän tilalle. Alkuun oli tarkoitus pitää pöytää vain sen aikaa, että oma uusi pöytämme toimitettaisiin, mutta päädyimmekin perumaan kaupat pöydän osalta. Mihin me enää uutta pöytää tarvittaisiin, kun sellainen jo saatiin? Naapurin vanha pöytä oli lähes moitteettomassa kunnossa.

Pelkkien tuolien toimitusaika oli pöytäryhmää huomattavasti nopeampi ja tilaamamme Krista-tuolit saapuivatkin postissa muutamaa päivää myöhemmin. Ne sopivat pöydän kanssa yhteen kuin nakutettu! Molemmissa on kromijalat ja tekonahkaisissa penkeissä ihastutti myös käytännöllisyys. Ei enää höyrypesureita ja tuskallista tuolinpäällisten hinkkaamista! Rasvaiset sormejäljet tarttuvat ikävä kyllä tekonahkan helposti, mutta lähtevät onneksi myös helposti pois kostealla liinalla pyyhkiessä. Tahroilta kuin ei oikein lapsiperheessä voi välttyä, on niiden siivoamisen helppous kriittisen tärkeää. Nämä tuolit ovat myös todella mukavat istua. Meidän vanhoissa käytettyinä ostetuissa tuoleissa joissa pehmusteet olivat jo ihan kuluneet ja epä-pylly-ystävälliset. Uudet tuolit sen sijaan ovat ihanan muhkeat ja toivottavasti ajan saatossa pysyvätkin sellaisina.

_DSC0369 -1_1 _DSC0439 -1_1 _DSC0386 -1_1

KEITTIÖN PLUSSAT
+ Paljon kaappitilaa
+ Iso pöytä
+ Mukavat ja helppohoitoiset tuolit
+ Avoin ja valoisa
+ Lampun muumipappa mun lapsuudestani
+ Tuuletusikkuna
+ Näköyhteys pihalle

KEITTIÖN MIINUKSET
- Lyhyet verhot
- Kellertävät kaapinreunukset
- Outo kahden jääkaapin yhdistelmä
- Imurointia hankaloittavat pöydänjalat
- Ikivanha liesi ja pieni uuni

Uuden pöydän ja uusien tuolien myötä keittiö heräsi ihan uudella tavalla henkiin. Pöytä heijastaa valoa todella hyvin verrattuna aiempaan, tummanruskeaan pöytään ja se avartaa koko keittiön yleisilmettä. Tuolit mahtuvat pöydän ääreen paljon aiempaa paremmin ja kaikille ruokailijoille riittää tilaa istua. Nyt keittiössä kelpaa viettää aikaakin enemmän kuin pakolliset ruoanlaitto- ja ruokahetket. Eikä ole kiirettä pois päivällispöydässä sen takia että peppu puutuisi!