31. joulukuuta 2018

Muutosten vuosi

Vuosi 2018 on tullut päätökseen. Kulunut vuosi on monella tapaa ollut minun ja perheemme elämässä muutosten aikaa, vaikka onkin ollut pääosin sitä tavallista lapsiperhearkea. Vuosi on lukuisten muutosten lisäksi sisältänyt suuria saavutuksia, virstanpylväitä ja hienoja kokemuksia. Blogin suhteen uudet tuulet ovat näkyneet hiljaisuutena, jaksamattomuutena ja ajanpuutteena. Monesti minua on harmittanut, kuinka pitkään niin rakkaana harrastuksena ollut blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle, mutta teen sitä edelleen omalla painollaan - silloin kun inspiraatio iskee.

vuosi2018 vuosi2018

Vuoteen on tosiaan mahtunut paljon suuria asioita. Tammikuussa kaksi nuorintamme aloittivat päivähoitotaipaleensa, kun he astuivat ensimmäistä kertaa päiväkodin ovista sisään. Pitkä seitsemän vuoden urani kotiäitinä oli päättynyt, mikä oli haikeaa, surullista ja jännittävää, mutta silti tietyllä tapaa virkistävä ja odotettavissa ollut askel eteenpäin. Helmikuussa aloitin uudessa työpaikassa, jossa suoritan merkonomintutkintoa oppisopimusopiskelijana. Hektinen työarki oli suuri muutos edelliseen ja on vaatinut koko perheeltä sopeutumista ja rautaisia hermoja. Uusi työ ei kuitenkaan riittänyt sammuttamaan kotiäitiyden vanaveteen jäänyttä saavuttamisen haluani, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saattaa kesken jääneen ylioppilastutkintoni vihdoin päätökseen. 

vuosi2018 vuosi2018

Kevät meni uuteen elämänrytmiin totutellessa. Työn sekä opiskelujen pitäessä kiireisenä oli löydettävä aikaa lapsille sekä parisuhteelle, uupumus ja uniongelmat eivät helpottaneet. Kesäkuussa sain vihdoin painaa ylioppilaslakin päähäni ja huokaista helpotuksesta sekä haljeta ylpeydestä. Kesä meni pääosin töissä, mutta energiaa oli ihan eri tavalla - vihdoin uusi elämänrytmi alkoi tuntua hallittavalta ja kotonakin jaksoin olla taas hieman enemmän äiti ja vaimo, jättäen väsyneen haamun taka-alalle. Kesä meni pääosin töissä, koska tuore työsuhde ei paljon lomapäiviä kartuttanut. Tukiverkostomme pelasti lapsemme kesän tarjoten heille useamman viikon enemmän lomaa kuin mitä olisimme itse voineet heille antaa. Lapsetkin ansaitsevat lomansa, olihan kevät ollut heillekin täynnä uutta ja ihmeellistä arkea. Kesän loppua kohti lähdimme arkeen ihan uudella puhdilla. 

vuosi2018 vuosi2018

Tuli elokuu ja esikoisen koulutaipaleen alku. Taas oli jotain uutta ja ihmeellistä edessä. Keskimmäinen aloitti esikoulun ja kuopus oli ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hän olisi päivät eri paikassa kuin isoveljensä. Onneksi päiväkoti oli kerennyt kevään aikana tulla tutuksi ja turvalliseksi, eikä hätää ilman veljeä onneksi ollut. Itselleni kesän energiantankkaus tuli enemmän kuin tarpeen, sillä alkusyksy on työpaikalla kaikista kiireisintä aikaa ja sen huomasi. Koko syksy on mennyt oikeastaan aikamoisessa suoritus-sumussa ja olen jo ensimmäisenä työssäolovuotenani päässyt kokemaan työstressin kirjavat vaiheet. Puoliso on ottanut loistavasti vetovastuun perheen arjen pyörittämisessä ja antanut minulle aikaa totutella, palautua ja keräillä itseäni päivästä toiseen. Raskasta työtilannetta on onneksi keventänyt upeat työkaverit, joiden yhteispanoksella olemme kaikki viihtyneet töissä alimitoituksesta ja ylimääräisestä kiireestä huolimatta. 

Syksy näkyi minussa ikävän paljon unettomuutena, ahdistuksena ja saamattomuutena, ärtyneisyytenä ja alakulona. Olin raskas vaimo, kärttyinen äiti ja lähes jatkuvasti jokin asia tuntu pahalta sisälläni. Joulukuu meni vielä ihan sumussa, mikä on näin joulupyhien jälkeen aiheuttanut minulle morkkista ja pahaa mieltä. En itse pidä joulusta lainkaan, mutta tietenkin haluan luoda lapsilleni taianomaisia ja onnellisia muistoja joulusta. Saimme hädin tuskin kotiin joulutunnelmaa, lahjat olivat vähän sinne päin ja tämäkin pieni panos olisi jäänyt tekemättä ellen olisi onni onnettomuudessa joutunut jäämään reilun viikon pituiselle sairaslomalle juuri ennen joulua. Nyt vihdoin vuoden kolmena viimeisenä päivänä olen kokenut olevani ihan eri tavalla asennoitunut tulevaan vuoteen. Olen täynnä intoa, energiaa ja toivoa! Sormet ristiin ja peukut pystyyn, ettei se into ja tarmo lopahda heti alkuun. 

vuosi2018 vuosi2018

Tämän raskaan, turhauttavan, jännittävän, erilaisen mutta kuitenkin onnellisen vuoden aikana olen oppinut elämään eri tavalla. Kuulostaa suurelta ja mahtipontiselta, mutta koskee lähinnä niitä pieniä asioita. Arvostan perheen yhteistä eri tavalla kuin ennen, kun olen niin paljon poissa verrattuna viime vuosiin. Nautin pienistä asioista, havainnoin ympäristöäkin eri tavalla. Ne hetket, jotka aiemmin lipuivat ohi huomaamatta kiinnittävät nykyään huomioni ja jäävät mieleeni - kuten sellainen hetki, kun lapset touhuavat keskenään sovussa ja me voimme juoda kainalokkain kupilliset kahvia keskytyksettä. Vuosi on pitänyt sisällään koko tunnekirjon kaikki eri värit mutta jää silti mieleen positiivisena, onnellisena ja onnistuneena vuotena. Anna palaa 2019, me ollaan valmiita!

Millainen vuosi teillä on ollut?

21. joulukuuta 2018

Lapsilisä - vaippoihin vai pesämunaksi?

Lapsilisä, tuo hyvinvointivaltio Suomen upea etu lapsiperheillemme. Lapsilisät ovat aihe, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Pitääkö niihin tuhlata verorahojamme? Itsehän kukin päättää hankkia lapsia ja pitäisi täten olla myös maksukykyisiä lapsesta syntyviin kuluihin. Pienituloisille perheille lapsilisä voi olla se ainoa pieni raha, jolla kattaa loppukuun ruoka- ja vaippaostokset, ennen seuraavaa tukien maksupäivää. Suurituloisille taas raha saattaa mennä suoraan lapsen tilille pesämunaa kasvattamaan - jotta lapsi voi sitten täysikäisyyden saavuttaessaan ostaa vaikka hienon auton tai käyttää rahan ensiasunnon käsirahana. 

Yhden lapsen perheessä lapsilisää kertyy 16 vuoden aikana yli 18,000 euroa. 

manimanimani

Lapsilisän on kai tarkoitus olla raha, joka vähentäisi eri tuloluokkiin kuuluvien lasten eriarvoisuutta. Sitä maksetaan jokaisesta lapsesta ihan kaikille Suomessa asuville perheille, tuloista riippumatta. En oikein tiedä miten tuo estää eriarvoisuutta, jos sama raha menee yhdessä perheessä pilttiin ja vaippoihin ja toisessa perheessä säästötilille kasvamaan korkoa. Eriarvoiseen asemaan se ajaa ne lapset sitten aikuisuuden kynnyksellä, jos toisella on pesämuna odottelemassa. Miksi kansalaisten verorahoja pitäisi käyttää jonkun säästötilin kartuttamiseen?

Itse olen sitä mieltä, että lapsilisä on tasa-arvoinen juurikin siksi, että sitä maksetaan tuloista riippumatta kaikille. Monesti on keskusteltu siitä, pitäisikö lapsilisiin tulla tulorajat tai lopettaa kokonaan. Minusta toimivaa olisi teoriassa esim jonkinlainen porrastussysteemi, jossa lapsilisä olisi pienituloisille suurempi ja suurituloisille pienempi. Mutta käytännössä se olisi varmasti hankalaa ja lisäisi kokonaiskustannuksia - tulotarkastukset sun muut synnyttäisi aikamoisen paperitulvan jo nyt melko työllistyneelle Kelalle ja tulojen muuttuessa maksuperusteita pitäisi seurata jonkinlaisilla tarkistuksilla tietyn ajan välein. Todennäköisesti tämä tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen järjestely.

Mihin teidän perheessä käytetään lapsilisät?

17. joulukuuta 2018

Lasten mietteitä häistä ja avioliitosta

Tänään vietämme Samin kanssa jo seitsemättä hääpäivää. Sen kunniaksi kyselimme pojiltamme kysymyksiä avioliitosta, häistä ja rakkaudesta. Lasten näkökulma hankalasti hahmoitettaviin asioihin, kuten avioliiton tarkoitus, on ihanan simppeli ja aito. Ja välillä vähän hassukin.

hääpis111

Mitä tarkoittaa häät?
7 v: Että synnyttää lapsen ja menee naimisiin
6 v: Pitää juhlat ja pussaa miestään
4 v: Halataan äitiä ja pussataan isää

Mitä tehdään kun mennään naimisiin?
7 v: Pussaa ja rakastuu
6 v: Tulee rakastuneeksi
4 v: Että tulee kaveriksi ja syö

Miksi ihmiset menevät naimisiin?
7 v: Että saa lapsen ja ollaan iloisia
6 v: Jotta saisi jonkun kenen kanssa asua
4 v: Että saa lapsen

Mikä on hääpäivä?
7 v: Kun eroaa
6 v: Jeesusta juhlitaan
4 v: Silloin grillataan

Mitä häissä tapahtuu?
7 v: Syödään kaikkea hyvää ja mennään kirkkoon
6 v: Tehdään kakku, juhlitaan presidenttiä ja röyhtäillään ruokapöydässä
4 v: Pukeudutaan hienosti

Mitä on rakkaus?
7 v: On rakastunut ja pussaa
6 v: Pussaillaan
4 v: Kun löytää söpöliinin

Miltä tuntuu olla rakastunut?
7v: Se on hauskaa ja silloin on iloinen
6v: Tanssii kuin balleriina - kuten iskä teki äsken
4v: Halaillaan

Haluatko joskus itse naimisiin?
7v: EN! Eiku joo
6v: Joo, kesällä kun olen aikuinen
4v: Ei, minä haluan vain vauvan itselleni

Tässä tulee miettineeksi, että vaikka harvemmin tulee kunnolla juteltua ja selitettyä lapsille asioiden kuten häiden tai avioliiton merkitystä, on heillä silti yllättävän hyvä käsitys mitä ne tarkoittavat. Meidän lapset ovat olleet muutamissa häissä vieraina, mutta taisi silti mennä vähän avioliitot ja vauvantekohommat keskenään sekaisin. Ehkä siksi, että viime vuosina on lähipiirissä vietetty enemmän vauvajuhlia ja ristiäisiä/nimiäisiä kuin häitä.

Mitä teidän lapset ajattelevat avioliitosta ja rakkaudesta?