17. syyskuuta 2018

Kuka hoitaa sairasta lasta?

lekuri1

Syksy on saapunut ja tuonut mukanaan flunssat ja taudit. Kotiäitivuosina tähänkin asiaan oli helppo ratkaisu eikä lasten sairastelu tuottanut päänvaivaa - minähän olin muutenkin kotona joten hoidin lapset kipeinä tai terveinä. Töihinmenoni myötä lasten sairastelut ovat vaatineet sen, että jompi kumpi vanhemmista jää pois töistä hoitamaan lasta tai järjestämään lastenhoitoa muilla tavoin. Kuinka sitten päättää, kumpi jää pois?

Meillä lähtökohtaisesti Sami on jo lähtenyt töihin kun me muut vasta heräilemme ja mahdolliset sairastumiset huomataan. Näissä tilanteissa kun sairaus huomataan vasta aamulla on tietenkin loogista, että minä jo kotona olevana jään myös loppupäiväksi kotiin. Jos lapsi on poissa monta päivää katsotaan tilanteen mukaan, kumman olisi järkevämpi jäädä kotiin tai yritetään järjestää lapselle hoitaja lähipiiristä. Jos lapsi sairastuu kesken päivän on yritettävä mahdollisimman pikaisesti sopia kumpi pääsee irtautumaan töistä ja hakemaan lasta hoidosta tai koulusta. 

lekuri2

On tietenkin oikeudenmukaista sekä meille vanhemmille, että työnantajillemme, että lasten takia tulevat poissaolot jaetaan mahdollisimman tasan molempien vastuulle. Se, mikä tässä kuviossa tuottaa hankaluuksia on töidemme eroavaisuudet ja poissaolemisen seuraukset työn kannalta. Minä teen töitä ympäristössä, jossa en ole yksin vastuussa työn tehdyksi tulemisesta. Samoja työtehtäviä hoitavat kaikki työkaverini ja kuka tahansa pystyy työkaverin poissa ollessa tuuraamaan toisiaan. Eli vaikka olisin poissa, se ei vaikuta työn sujuvuuteen. Sami taas tekee töissään vastuutehtäviä yleensä urakalla ja sehän meinaa sitä, että hänen ollessa poissa ei kukaan muu voi töitä hänen puolestaan tehdä. Tämä hidastuttaa koko tapahtumaketjua työpaikalla tai aiheuttaa pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei muutkaan pääse tekemään töitään koska Samin hommat on hoitamatta. Näin ollen minä olen valitettavasti se ensisijainen vaihtoehto sairaita lapsia hoitamaan. 

Onneksi olemme aina olleet todella terveitä (kop kop). Pelkäsin lasten hoidon aloituksessa sitä, että nyt ne kaikki päivähoitopiireissä kulkevat taudit yhtäkkiä hyökkäisivät kimppuumme ja joutuisimme pitkään sairastelukierteeseen. Näitäkin tarinoita kun on lähipiirissä kuultu. Ollaan kuitenkin säästytty pahimmilta ja selvitty muutamalla perusflunssalla ja satunnaisella taudilla. Esikoisen migreeni tuottaa omat hankaluutensa, mutta onneksi kohtauksia ei yleensä tule kuin kerran-kaksi kuussa. 

lekuri3

Kuten varmasti monet lapsiperheet tunnistavat, lapset eivät koskaan ole samaan aikaan kipeinä. Tauti tulee vuorotellen jokaiselle perheenjäsenelle ja kipeänä olo pitkittyy. Pahimmillaan tautikierre alkaa alusta kaikkien tervehdyttyä kertaalleen. Minä olen monesti kokenut syyllisyyttä ja ahdistusta poissaolojeni takia, vaikka se ei olisi tarpeen. Meidän molempien työntantajat ovat onneksi erittäin ymmärtäväisiä. Ihan luonnollistahan se on, että lapset joskus sairastavat ja jonkun ne on hoidettava, mutta olisi paljon ikävämpi jos poissaoloista syyllistettäisiin tai niitä kyseenalaistettaisiin. 

Miten teillä muilla työssäkäyvien vanhempien perheissä jaetaa lasten sairaspoissaolot? 

11. syyskuuta 2018

Meidän perheen arkirytmit

IMG_20180831_163735_851

Sain lukijalta toiveen avata hieman meidän arkirytmejä ja arjen muutoksia näin monen kotiäitivuoden jälkeen töihinmenon myötä. Meidän perheessä on eletty kahden työssäkäyvän aikuisen arkielämää nyt melkein kahdeksan kuukautta. Aiemmin lapsiperhearjen pyörittäminen oli pääosin minun vastuullani kotiäitinä, jolloin suoritin Samin työpäivien aikana kerho- ja päiväkotiviemiset sekä hakemiset, harrastukset, kauppareissut, ruoanlaitot ja kotityöt. Tuolloin harrastukset sijoittuivat pääosin arkiaamupäiviin sillä se oli kotihoidossa oleville lapsille hyvä ratkaisu, jolloin iltoihin jäi aikaa perheen yhteiselle ajalle.

IMG_20180813_210213_600

Samin työt ovat pääosin aamupainotteisia, eli hän lähtee aikaisin aamulla ja pääsee yleensä jo ennen neljää töistä. Ajoittain hän tekee ylitöitä, iltavuoroja ja yövuoroakin. Minulla taas työt alkavat myöhemmin aamulla ja päättyvät vasta aikaisintaan puoli kuudelta, jonka takia en kerkeä töistä hakemaan lapsia hoidosta ennen päiväkotien sulkemisaikaa. Minun työn aloitus aiheuttikin arkikuvioissa sen muutoksen, että Samille siirtyi vastuu hakea lapset iltapäivällä. Tämä tietenkin rajoittaa hänen mahdollisuuksia tehdä pidempää päivää, sillä viimeistään viideltä on oltava noutamassa jälkikasvua. Tämän lisäksi arki-iltojen harrastukset ovat myös pääosin Samin vastuulla, samoin päivällisen valmistus (mun mielestä tää on se paras osuus - saan tulla töistä kotiin suoraan valmiiseen pöytään). 

Aamulla minä vien lapset päiväkotiin, eskariin ja kouluun autolla, jonka jälkeen palautan auton kotipihaan ja lähden bussilla töihin. Sami lähtee aamuisin bussilla ja ennen lastenhakua poikkeaa kotiin autoa noutamaan. Tämä on aika hankala järjestely, mutta toistaiseksi vielä järkevämpi ja edullisempi vaihtoehto kuin kakkosauton osto ja ylläpito. Saa nähdä tuleeko kahdelle autolle tarvetta myöhemmin, mutta toistaiseksi pärjätään ja lainataan tarvittaessa toista autoa. 

IMG_20180829_201928_528

Konkreettisesti arkirytmimme menee jotakuinkin näin: Herätyskello soi aamulla klo 7 tai viimeistään 7:15 (tässä vaiheessa Sami on jo lähenyt töihin). Koululainen syö kotona aamupalan, muut syövät vasta hoitopaikassa. Lähdemme kotoa viimeistään 7:50 ja kierretään päiväkodin kautta eskarille, josta koululainen kipittää yksin loppumatkan kolulunpihalle. Minä olen kotona kierrokseltani yleensä viimeistään 8:15, jolloin minulle jää 15-40 min aikaa valmistautua ja keretä bussiin, jotta ehdin viimeistään puoli kymmeneksi töihin. Sami hakee lapset suurin piirtein 16 ja 17 välillä, riippuu työpäivän pituudesta ja työmatkan kestosta, sillä työmaat sijaitsevat milloin missäkin. Itse pääsen töistä 17:21 tai 18:21 (tarkka aika koska Kiky) ja olen kotona puolisen tuntia myöhemmin. Useimmiten pyritään syömään päivällinen yhdessä kuudelta, aina en itse kerkeä mukaan. Iltaisin hoidetaan ruokakauppareissut, harrastukset ja muut menot tai loikoillaan, leikitään ja touhutaan. Sami käy ehkä minua useammin ruokakaupassa, mun vastuulla puolestaan on läksyjen kanssa avustaminen. Iltatoimille aletaan 19:30-20 aikoihin ja sängyissä ollaan viimeistään 20:30. Illalla me syödään Samin kanssa vielä iltapalaa ja hengaillaan ja mennään aina ihan liian myöhään nukkumaan. 

Tällä hetkellä arkipäiviimme ei kuulu muita harrastuksia kuin pikkupoikien muskarit (Alexin hoituu eskaripäivän aikana ja Hugolla fiksusti hoitopäivän päätteeksi) sekä isojen poikien uimakoulu yhtenä iltana. Uimakoulun hoitaa pääosin myös Sami, sillä enimmäkseen en töiltäni kerkeä mukaan. Silloin tällöin menen suoraan töistä mukaan hallille. Toistaiseksi lapset eivät ole kaivanneet muita harrastuksia, joten tämän hektisempiä arki-illat eivät ole. 

IMG_20180906_102422_009

Itse haluaisin sisällyttää arki-iltoihimme vielä lisää yhteistä tekemistä, mutta aika on kieltämättä rajallista. Kun olen vasta kuudelta tai jopa seitsemältä kotona, jonka jälkeen syödään ja tehdään koululaisen kanssa läksyt, ei siihen enää oikein jää aikaa ennen iltatoimia. Nämä lyhyet illat ovatkin se arkipäivien nurja puoli - menisin mieluusti aamuisen luppoajan sijaan aikaisemmin töihin ja pääsisin kotiinkin hieman aiemmin, kuin että lähes koko päivä menee hukkaan. Viikonloppuisin yritetään panostaa erityisesti siihen, että tehdään kivoja juttuja yhdessä. Ulkoillaan, kyläillään, nähdään kavereita, pelataan, pidetään leffailtoja ja tehdään hyvää ruokaa. Onhan viikonloppuvapaat toki viikon parhaita päiviä, mutta ilman arkea ne eivät varmasti tuntuisi niin erityisiltä. Minusta parasta ja tärkeintä arkirytmissämme on ehdottomasti se, että molemmilla vanhemmilla on säännölliset työajat ja lähes poikkeuksetta viikonloput vapaita. 

Mikä on parasta teidän arjessa? Entä mikä on raskainta?

23. elokuuta 2018

Kesäkuulumisia

Kesä ja oikeastaan koko kevätkin on lipunut ohi hurjaa vauhtia. Viimeinen puolivuotinen on kulunut uudenlaiseen arkeen totutellessa ja hiljalleen tuntuu siltä, että arki sujuu ja kerkeää tehdä muutakin kuin suoriutua päivästä kerrallaan. Viihdyn töissä ja arki sujuu vaikka se onkin hektistä ja niin erilaista kuin rauhalliset kotiäitivuodet. Mä olen aina pitänyt itseäni sopeutuvana enkä muutoksille herkästi reagoivana ihmisenä, mutta tietenkin näin suureen asiaan kestää hetken aikaa tottua. 

Screenshot_20180823-190132

Koska työsuhteeni on sen verran tuore, en luonnollisestikaan kerennyt kerryttää itselleni kovin montaa lomapäivää. Samillakin rakennusalalla kesä on parasta sesonkiaikaa eikä hänelläkään ole ollut tapana lomailla kahta viikkoa enempää. Aiempina vuosina meillä ei ole ollut ongelmia lasten hoitokuvioiden kanssa, mutta tänä vuonna päästiin kokemaan nekin heti kättelyssä. Päätimme olla viemättä lapsia heinäkuun ajan päivähoitoon ollenkaan, sillä varahoitopaikassa saattaisi pahimmillaan olla pelkkiä tuntemattomia lapsia ja tuntemattomia hoitajia. Onneksi hoitokuviot saatiin sumplittua lomailevien isovanhempien kanssa ja lapset saivat pidemmän kesäloman.

Screenshot_20180823-190121

Siispä kesäkuun olimme vielä normaaliarjen tapaan töissä sekä päiväkodessa ja kuun lopussa jäimme koko perhe lomailemaan. Vietimme muutaman päivän kaupungissa ja lähdimme sitten Pohjois-Karjalaan lomailemaan vanhempieni asuntovaunulle. Jokunen päivä jouduimme pitelemään sadetta Netflixin, Labyrinth-pelin ja kirjojen kanssa, mutta sen jälkeen kesäkelit hellivät meitä oikein urakalla. Järvivesi kipusi reilusti yli kahteenkymmeneen asteeseen ja päivät kuluivat rannalla touhuten, veneillen ja uiden. Yhden päivän vietimme Savonlinnassa retkeillen; kävimme lapsille tarkoitetulla kiertokävelyllä Olavinlinnassa, leikittiin leikkipuistossa ja käytiin ravintolassa syömässä. 

Screenshot_20180823-190115

Loma kuitenkin loppui liian pian ja oli aika suunnata kotiin päin - lapset jäivät viideksi yöksi vanhempieni kanssa lomailemaan ja me lähdimme takaisin itä-Suomeen työviikon jälkeen perjantaina. Vietimme viikonlopun yhdessä ja sunnuntaina veimme lapset puolestaan viikoksi mummille. Vaikka järjestely vaatikin joustoa tukiverkoltamme oli lasten näkökulmasta varmasti kivempi että he saivat lomailla rauhassa läheistensä kanssa tuntemattomassa päiväkodissa tuntemattomien ihmisten kanssa olemisen sijaan. Kahdesta nuorimmaisesta emme olleet koskaan olleet erossa näin pitkää aikaa, mutta onneksi he ovat jo niin isoja että ymmärsivät tilanteen.  Ei voi muuta kuin olla kiitollinen mahtaville perheillemme kaikesta avusta!

Screenshot_20180823-190110

Kesän aikana kerettiin onneksi myös touhuta kaikenlaista kivaa. Juhannus vietettiin perinteisesti saaressa ja vaikka tuolloin oli vielä kalsea keli niin nautimme sukulaisten seurasta, juhannuskokosta, kyläjuhlista ja meri-ilmasta. Elokuun alussa palasimme mökille toiseksikin viikonlopuksi ja tuolloin merivesikin oli uitavan lämmintä, reilusti yli 20 asteista. Ollaan myös käyty lintsillä ja Sealifessa, pompittu miljoona tuntia uudella trampalla ja nähty kavereita sekä lasten kanssa että ilman. Kesäkauden kruunasi viime viikonloppuiset Weekend-festarit ihan huikealla porukalla!

Screenshot_20180823-190101

Lapset ovat sopeutuneet arkeen hyvin. Hugo viihtyy päiväkodissa vaikka ei ole enää isoveljeä mukana, Alex tykkää uudesta esikoulustaan ja Joelin koulun aloituskin on sujunut mallikkaasti. Pojat aloittivat kesätauon jälkeen taas uimakoulussa. Luulen, ettei haalita itsellemme enää lisää harrastuksia tähän hetkeen, kun lapsetkaan eivät tunnu sellaisia kaipaavan. Katsotaan asiaa uudestaan sitten, jos jollekin tulee kova hinku harrastaa.

Screenshot_20180823-185439

Mitä blogiin ja sen hiljaisuuteen tulee, on pakko myöntää, että kesätauko on tehnyt hyvää. En ole avannut tietokonetta juuri ollenkaan viimeisen puolentoista kuukauden aikana enkä oikeastaan ole sitä kaivannutkaan. Joskus on käynyt mielessä jopa blogin lopetus, mutta en kuitenkaan tahdo luopua tästä. Siispä olen kokenut paremmaksi tavaksi tämän _kirjoita kun siltä tuntuu_ moodin. Ei pakkoa, ei väkisin väännettyä, ei stressiä. Kaikenlaisia postausideoita mielessäni on kyllä pyörinyt pitkin kesää, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tehdä ideoiden eteen mitään. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis että intoa riittäisi taas - toivottavasti se into on tullut jäädäkseen.

Jos teillä on jotain postaustoiveita, niin heittäkää kommenttia!