11. joulukuuta 2018

Kolme ohjetta syötäviin joulukuusiin

Joulukuussa leivotaan, askarrellaan ja mietitään lahjoja ja viemisiä niin ystäville ja sukulaisille kuin lasten hoitajille ja opettajille ja ehkä työpaikallekin. Joskus on hankala keksiä ideoita mitä antaa sukulaisille ja päätyy helposti vaikka perinteiseen konvehtirasiaan. Jouluherkut ilahduttavat aina, mutta joskus voi olla kiva kokeilla jotain erikoisempaa. Helpot ja näyttävä jouluherkut sopivat sekä lahjoiksi että koristeeksi oman kodin joulutunnelmaan eikä niiden tekemiseenkään mene tuhottomasti aikaa. 

Kokosin tähän postaukseen kolme suosittua ideaa oman blogini arkistoista.

_DSC1658_1

Vihreät kuulat ovat yksi niistä jouluherkuista, jotka jakavat mielipiteet rajusti. Yleensä niitä joko rakastaa tai vihaa. Karkkikuusiin tarvitsee styroksisen tai vaahtomuovisen tötterön, foliota, hammastikkuja sekä vihreitä kuulia. Jos haluaa koristella kuusta värein, sopii siihen värikkäät marmeladikuulat mainiosti. Tötterö päällystetään foliolla, kuulat halkaistaan, puolitettu hammastikku työnnetään kuulan sisään sekä kiinnitetään tötteröön. Jos haluaa jouluisen tuoksuista lisämaustetta kuusiin, voi kuulien väleihin työntää neilikoita. 

2. Piparijoulukuuset

joululeivonta_1

Piparikuuset ovat ehkä helpoimmat herkut. Pipareita leivotaan joulukuun aikana varmasti useita kertoja, joten näiden toteutus ei vaadi erikseen aikaa. Riittää kunhan valitsee eri kokoisia tähtimuotteja ja paistaa pellillisen tähtipipareita muiden piparien joukossa. Kuusi nousee liimaamalla isompia ja pienempiä tähtiä päällekäin pikeerillä. Lopulta kuusen voi koristella värikkäällä pikeerillä ja muilla koristeilla. 

_DSC1714_1

Viinikuusen askartelu on näistä työläin, mutta kuitenkin melkoisen helppo tekele. Tähän tarvitset: vapaavalintaisen viinipullon, vihreäkääreisiä suklaakonvehteja (muutkin käyvät, mutta kuusiefekti ei ehkä tule täysin oikeuksiinsa), kuumaliimapyssyn sekä halutessaan vihreää kreppipaperia ja keltaista kartonkia. Itse olen käyttänyt kreppipaperia konvehtien ja viinipullon välissä, mutta se ei ole pakollista. Keltaisesta kartongista askartelin pullon korkkiin tähden.

Oletteko te tehneet syötäviä joulukoristeita itsellenne tai lahjaksi? 

6. joulukuuta 2018

Kaksplus-blogiverkoston joulukalenteri: Perinteitä joulukuun ruokapöydistä

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka aamu aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua, annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin ja paljon muuta. Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!

Kun olin nuorempi muistan itsenäisyyspäivän olleen aina se päivä, kun korkattiin kunnon joulupöytä mummin ja vaarin luona. Silloin tarjolla oli kaikkea rosollista graaviloheen ja kinkusta laatikoihin - ihan perinteinen joulupäivällinen. Kokoonnuimme koko suvun kesken isovanhemmilleni, jossa aikuiset söivät ruokasalissa ja lasiseinän takana me lapset syötiin keittiönpöydän ääressä. Jälkkäriksi saatiin itse tehtyä jäätelöä sekä montaa eri sorttia herkkuja, joista parhaimmat olivat pihlaja-kettukarkit. 

Aatonaaton ruokaperinteisiin kuuluu livekala (vai onko se lipeäkala?). Isäni sanoin; ei sitä kalaa kukaan maun takia syö - voisula, pippuri ja valkokastike on the juttu! Kala on annoksessa pelkkä mauton alusta kastikkeille ja mausteille. Itse sain tarpeekseni lapsuuden pakkomaistatuksista ja kierrän hyllyvän ja löllyvän koostumuksen omaavan kalan kaukaa, mutta ahdan sen sijaan lautasen täyteen mummin lihamureketta, joka kuuluu perinteeseen meille nirsoille. 

_DSC0101 -1 _DSC0117 -1

Jouluaaton illallisen lisäksi lapsuuteni jouluruokaperinteisiin kuului myös sekä joulupäivän että tapaninpäivän jouluateriat, jolloin yhä uudelleen ahdettiin itseemme perinteisen joulupöydän antimia: graavilohta, kylmäsavulohta, savusiikaa, kananmunia, rosollia, mätiä, kinkkua, perunaa, herneitä, kuivattuja luumuja, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa. Jossain vaiheessa kaikkia alkoi vihdoin kyllästyttämään tämä jouluruokaähky ja olemmekin viime vuosina rajoittaneet jouluruokien syömisen oikeastaan pelkästään aattoon. Kinkkua ja sinappia Sami syö vielä pitkään joulun jälkeenkin, mutta muuten pyrimme minimoimaan ylijäämät.

Joulupyhien nykyiset ruokaperinteemme eroavat joulunviettopaikasta riippuen.

Anopin joulupöydässä on usein kinkun lisäksi päätähtenä mummon reseptillä tehty lihakastike, sekä tarjolla erilaisia kaloja ja perinteisiä laatikoita. Myös mummon sinappia on oltava. Kaksi joulua olen itsekin harjoitellut sinapin tekoa mummon reseptillä ja on se Samin mielestä melkein yhtä hyvää kuin mummon tekemää. Omista jouluherkuistani olen toivonut anopin joulupöytään savusiikaa. Lihakastike perunan kanssa kuuluu myös joulupäivän ruokapöytään ja hyvä niin - se on aivan älyttömän hyvää ja koko suvun suosikkiruokaa.

Minun perheessäni kinkku ja ylipäätään lämmin pääruoka on vuosi vuodelta yhä syrjäytyneempi. Meillä nautitaan eniten ns. alkuruokapöydästä, eli kaloista ja rosollista. Erityismaininnan saa frittimuikut, joka on tätä nykyä jo pakollinen osa joulupöytää. Pääateriaan kuuluu pienen pakollisen kinkun lisäksi ehkä porkkana- ja lanttulaatikkoa. Lisukkeina meillä lemppareita ovat kovaksi keitetyt kananmunat sekä rakuunaporkkanat. 

_DSC0134 -1 _DSC0123 -1

Palataan takaisin itsenäisyyspäivän ruokapöytään. Viime vuosien aikana olemme yrittäneet luoda uudenlaista perinteen tynkää, joka sisältää erilaisten, uusien ja eksoottisten ruokien testailua. Perinteeksi tätä ei todellakaan vielä voi kutsua, mutta toivottavasti se hiljalleen muotoutuisi säännölliseksi itsenäisyyspäivän jutuksi. Pari vuotta sitten söimme mm. tzatzikikakkua ja marinoitua kukkakaalia ja sitä edellisenä vuonna mm. teriyakilohta. Tänä vuonna halusin itse emännöidä juhlia ja kutsuttiin luoksemme molempien perheet. Siskoni lupasi olla vastuussa jälkiruoasta ja itse suunnittelin siis alku- ja pääruoan. Yhdeksän aikuisen ja viiden lapsen tunkeminen samaan pöytään oli liian haastavaa, joten teimme lapsille oman pienen pöydän, jossa he eivät pitkään kyllä viihtyneet.

Vuoden 2018 itsenäisyyspäivän menu

Palsternakka-cheddarkeittoa
Rubiinilohta, savusiikaa sekä frittimuikkuja
Kukkakaali-kvinoasalaattia ja perunoita
Kookos-jugurttijuustokakkua ja jäätelöä

_DSC0140 -1 _DSC0156 -1

Palsternakka-cheddarkeitto maistui koko porukalle. Keiton lisukkeiksi oli krutonkeja, auringonkukansiemeniä ja hapankermaa. Pääruoan teemassa toistui granaattiomena, jota oli sekä kukkakaali-kvinoasalaatissa että lohen päälle levitetyssä purppuranvärisessä maustetahnassa. Jälkiruoaksi siskoni teki meille kookosjuustokakun kreikkalaisesta jugurtista. Lapsille oli lisäksi vielä jäätelöä, mutta heille maistui kyllä kakkukin. Ruoan menekki viesti sitä, että uudet reseptit olivat kokeilemisen arvoisia. Ei paljoa jäänyt rääpittäväksi.

Millaisia perinteitä teillä on joulunajan ruokailuun liittyen? Mitkä ovat teidän lemppari jouluruuat?

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenterissa eilisessä kalenteriluukusta Saron blogissa löytyy herkullisia keksireseptejä ja huominen luukku aukeaa puolestaan Unelmalandiassa.

23. marraskuuta 2018

Varasta aikaa parisuhteelle arjen keskellä

Parisuhteen hoitaminen lapsiperhearjen keskellä tuntuu välillä olevan ihan utopistinen juttu. Missä ihmeen välissä sitä huoltaisi parisuhdetta, kun on työt, päiväkodit, koulut, läksyt, harrastukset, ruokaostokset sun muut menot rytmittämässä päivää. Laatuaikaa kahdestaan? Ehkä korkeintaan vierekkäin kuorsaaminen öisin - kuinka romanttista!

Arjen keskellä parisuhteen hoitaminen ei aina vaadi kynttiläillallisia, kukkakimppuja tai suklaarasioita, vaikka sellaisetkin ovat tärkeä lisämauste. Tärkeämpää on se arkinen, tavallinen, koruton rakkaus joka estää liiallisen arkeutumisen. Tai joka tekee siitä arkeutumisestakin mukavaa. Se voi olla ihan vaan kuulumisten vaihtamista työpäivän jälkeen. Yhteinen aamukahvihetki ennen lasten herätystä ja töihin lähtöä, jos malttaa nousta hiukan aikaisemmin aamulla. Pusut ja halaukset. Toiselle valmiiksi tehty eväsleipä "hyvää työpäivää" -muistilappu päälle liimattuna. Jopa pyykkien viikkaamista tai sängyn petaamista kunhan ne tedään yhdessä. Suuria mahtipontisia rakkaudenjulistuksia paljon merkityksellisempiä ovat ne jatkuvat pienet teot tavallisen arjen keskellä.

DSC_2352-01

Välillä tietenkin on niitä vaiheita, kun toisen pelkkä olemassaolo ärsyttää. Kun huonosti nukutun yön ja stressaavan työpäivän jälkeen kuuntelet lasten kiukuttelua puoli tuntia ja sitten huomaat, että puoliso söi sen viimeisen kinkkuviipaleen, jonka olit suunnitellut laittavasi omalle leivälle. Tai mikä tahansa muu yhtä pieni ja mitätön juttu! Näissä epätoivon hetkissä positiivinen ajattelutapa, niihin pieniin hyviin asioihin keskittyminen piristääkin aivan mielettömästi! Kunhan tosiaan jaksaa keskittyä niihin.

Maanantaina olimme Samin kanssa mykkäkoulua puolen päivän verran, pienen typerän merkityksettömän kinastelun seurauksena. Mykkäkoulu kuormitti mutta pänkkinä ihmisenä en tietenkään voinut myöntyä. Illalla yritin kuitenkin paikkailla hukkaan mennyttä päivää pakkaamalla miehelle seuraavan päivän eväät valmiiksi ja vielä hakemalla lähikaupasta kahvimaitoa aamuksi. Minulla oli vielä suuret suunnitelmat herätä Samin kaveriksi aamukahville, mutta väsymys vei voiton meiltä molemmilta. Samin sain potkittua ylös 10 minuuttia ennen bussin lähtöä ja itsellekin tuli normaalia aikaisemman työaamun takia kiire laittautua ennen lasten kouluun- ja hoitoonvientiä.

DSC_2364-01

Tiistaina pääsin lähtemään töistä jo samaan aikaan Samin kanssa. Yleensä minulla varsinkin on aina hirveä kiire hakea lapset pois hoidosta, etteivät he vain olisi siellä hetkeäkään turhaan. Tällä kertaa olimme kuitenkin niin hurjia, että kävimme kahdestaan ihan rauhassa ruokakaupassa ennen lastenhakua. Yleensä kauppareissut hoidetaan joko vuorotellen yksin tai koko perhe yhdessä. Molemmissa on omat stressitekijänsä, joten rauhallinen kahdenkeskeinen reissu tuntui melkein luksukselta, vaikka olikin niin arkinen. Tavaksi en kuitenkaan ottaisi hoidella kauppareissuja lasten hoitoaikojen kustannuksella vain saadakseni tehdä ne rauhassa.

Keskiviikkona meillä olikin sitten ihan extra hieno tilaisuus kahdenkeskeiselle ajalle. Töiden jälkeen Sami vei lapset vanhempieni kanssa uimakouluun ja tuli minua vastaan töihin. Sieltä suuntasimme keskustaan illalliselle ja Alan Walkerin klubikeikalle. Ihanien isovanhempien ottaessa lapset yökylään ja luvatessa hoitaa aamun kouluun- ja hoitoonviemiset, otimme Samin kanssa lomapäivän torstaille. Aamulla saatiin nukkua niin pitkään kuin unta riitti ja herättyämme valmistettiin herkullinen brunssi. Sitten lähdettiinkin jo hakemaan lapsia, käsikädessä tehdyn kävelylenkin päätteeksi. Aika spesiaalia lapsiperhearjen keskellä tällainen arkipäivän miniloma!

IMG_20181115_214753_562

Eilen käperryimme kuumien glögikuppien kanssa saman viltin alle ja tänään taitaa olla loppuillalle sama suunnitelma! Ei mitään erikoista, mutta silti niin tärkeää ja tarpeellista yhdessäoloa. Ja sitten me kömmitään yöksi vierekkäin kuorsaamaan - koska sekin on parempi kuin kuorsata erillään.

Miten te hoidatte parisuhdetta lapsiperhearjen keskellä?