Kaksplus.fi

29. syyskuuta 2016

Selätä arkiaamujen kiireet - 5 vinkkiä

Meidän perheessä ollaan laiskoja aamuihmisiä. Ei huvittaisi nousta lämpimän peiton alta pois ja tekisi mieli lojua lastenohjelmien ääressä ensimmäisen tunnin ennen aamupalaa. Kiireisinä kerho- ja päiväkotiaamuina tällaisiin hitaisiin aamuihin ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, kuten varmaan suurimmassa osassa perheitä. Kouluun, töihin ja päiväkotiin pitää ehtiä ajoissa eikä aikaa vitkasteluun ole.

Lapset ovat varsinkin helposti hajamielisiä eivätkä ymmärrä kiireen käsitettä aikuisen tavoin. He ihmettelevät, miksi äiti siinä hoputtaa, kun olisi niin kiva syödä tätä aamupuuroa hiutale kerrallaan ja kertoa kymmenen tarinaa joka lusikallisen välissä. Aamujen stressin vähentämiseen olen todennut meidän perheelle sopivan muutama helppo ja vaivaton vinkki. Asiat sujuu mutkattomammin ja kiire vähenee, kun jaksaa tehdä muutaman pienen valmistelun edellisiltana ennen nukkumaanmenoa.

arkiaamut_2 arkiaamut_3 arkiaamut_1

1 - Valitse seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Pinoa sukat, alushousut, paidat ja pöksyt valmiiksi. Jos lapsi on tarkka mitä päälleen pukee, voi homman hoitaa yhdessä ennen lapsen nukkumaanmenoa. Vaatteet laitetaan sellaiseen paikkaan odottamaan, josta lapsi löytää ne helposti ja saa sukkelaan puettua heti aamusta.

2 - Pakkaa reput. Tarkista huomispäivän tapahtumat ja pakkaa valmiiksi kaikki tarvittavat koulukirjat, vaihtovaatteet, työpaperit ja tarvikkeet. Jätä eväsrasiat pöydälle odottamaan täyttöä tai tee eväät jääkaappiin valmiiksi, jotta aamuksi jää vain eväiden pakkaaminen ennen lähtöä.

3 - Kata aamiaispöytä valmiiksi. Näin amulla ei enää tarvitse kinastella minkä värisiä kippoja ja kuppeja käytetään ja kuka saa sen muumi-lusikan joka on kaikkien lemppari. Jos haluat helpottaa aamupalaa entistä enemmän, käytä aamiaiskoria (Lue täältä Lasten tapaan -blogin Tiian ideat aamupalakoriin). Lataa kahvinkone valmiiksi niin tarvitset vain painaa nappia aamulla ja kahvi valmistuu hetkessä.

4 - Järjestä myös ulkovaatteet eteiseen odottelemaan. Näin vältät parittomien sormikkaiden metsästyksen, kadonneiden kenkien mysteerit sekä kiukuttelut ulkohousujen pukemisesta. Jokaiselle lapselle omaan pinoon omat vaatteet. Nopeimmalle pukijalle voi tarjota porkkanana vielä palkintoa - meidän perheessä toimii auton ovien avaaminen hyvänä houkuttimena.

5 - Herää ajoissa äläkä torkuta herätyskelloa. Torkun painaminen on helppoa ja tosi houkuttelevaa, kun ei malta nousta sängystä. Ylimääräiset minuutit sängyssä eivät kuitenkaan auta heräämiseen, päinvastoin. Herätyskellon torkuttaminen lisää väsyneisyyttä ja hankaloittaa nousemista entisestään. Lopulta torkkuu liian pitkään ja tulee kiire. Kun reippaasti nousee herätyskellon soidessa ehtii hoitaa aamutoimet ilman kiirettä ja stressiä.

Miten teillä sujuu aamutoimet arkisin? Jakakaa parhaat vinkkinne kiireettömiin aamuihin!

28. syyskuuta 2016

Kun et viihdykään juuri aloittamassasi työpaikassa

Aloitin osa-aikaisen työssäkäynnin reilu kuukausi sitten. Töihinmenon tarkoitus oli löytää minulle itselleni jotain muuta, kuin pelkkää kotiäitiyttä. Lisätienestitkin olisivat tervetulleita, vaikkei olisikaan kyse kuin muutamasta satasesta. Työpaikan saaminen ei ole nyky-yhteiskunnassa kaikista helpointa. Tuntuu, että pitäisi olla kiitollinen työstään ja pitää siitä kynsin hampain kiinni, sillä Suomessa on niin monta työtöntä jotka eivät pääse töihin vaikka haluaisivatkin. Mutta entäs jos ei viihdy työssään?

mammajoel

Alkuun viihdyin työpaikalla ja koin työtehtävät mukaviksi. Olin ilmeisesti aika hyväkin siinä mitä teen. Silti, mitä useamman työpäivän teen sen vähemmän pidän työstäni. Palkka on oikeasti aika huono eikä se motivoi tarpeeksi. Omalla tavallaan rankka työ vaatisi vähintään hyvän korvauksen, jotta siihen jaksaisi panostaa. Töihin lähtö ahdistaa ja töissä lasken minuutteja työpäivän loppumiseen. En viihdy ollenkaan ja koen koko töissäolon turhaksi. Työsopimukseeni on kirjattu koeaika, jonka aikana kumpikin osapuoli saa irtisanoa työsuhteen ilman perusteita. Ei tarvitsisi selitellä mitään, sanoa vaan että ei kiinnosta enää tulla töihin. Silti en irtisanoudu, miksi?

Muutama postaus taaksepäin kirjoitin miellyttämisen tarpeestani sekä empatiasta. Tässäkin asiassa se on vahvoilla. Lähipiiristäni kaikki ovat sanoneet minulle, että minulla ei ole mitään velvoitteita työnantajaani kohtaan, varsinkaan näin koeajalla. Silti oman hyvinvointini kustannuksella kärvistelen töissä, koska en kehtaa sanoa työnantajalle ettei tämä ole minua varten. Hoidan työni täysillä ja kunnialla, mutta ikävöin kotiin joka hetki. Pieni rahallinen korvaus ei ole tarpeeksi kattamaan sitä, mitä työpäiväni aikana menetän. 

mammaalex

En näe esikoistani kuin aamuisin kolmena päivänä viikossa. Päiväkodin aloitus oli iso muutos viisi vuotta kotihoidossa olleelle lapselle ja myös äidille. Työpäivinäni näen lastani aamuisin ennen päiväkotia, töihin lähden jo ennen pojan kotiintuloa ja töistä pääsen nukkumaanmenon jälkeen. Kaksivuotiaani itkeskelee nukkumaanmenoaikoina minun ollessa kotona, eikä tahdo päästää hyvänyönhalauksesta irti. Hänkin tietää, että äiti on paljon vähemmän kotona kuin aiemmin. Menetän tärkeää aikaa lasteni kanssa tekemällä turhaa työtä huonolla korvauksella.

Arki läpsystä vaihtoon-tyylillä on rankkaa. Mies kiirehtii omasta työstään kotiin jotta minä kerkeäisin ajoissa omiin töihin. Lapsille on outoa, että äiti on poissa kotoa. Äidille on rankkaa töissä ja isälle uutta olla useita iltoja yksin kotona. Oli minun itsekäs päätökseni hakeutua töihin, jotta saisin jotain omaa. Nyt en sitten kehtaa tehdä toista itsekästä päätöstä ja palata takaisin siihen parempaan vaihtoehtoon, eli täyspäiväiseen kotona oloon. Tietenkin työssäkäyminen täyspäiväisesti on edessä vielä minullakin vielä vuosien ajan, mutta toistaiseksi se ei ole välttämätöntä ja silloin on tyhmää kuluttaa aikaansa paikassa, jossa ei viihdy, tekemällä asioita joista hyöty on haittoja pienempi.

mammahugo

Jotenkin silti tuntuu, että olen monille pettymys, mikäli lopetan työt vain reilun kuukauden jälkeen. En halua näyttää työnantajan silmissä epäonnistuneelta, työstä kiiittämättömältä ja laiskalta. Haluaisin olla osallisena perheen elättämiseen, vaikkei pieni palkkani suurta eroa taloudellisesti teekään. Olisin kuitenkin osallisena elätykseen muutenkin, kuin kelan maksamilla tuilla. Viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen nolottaa, että käytännössä ensimmäinen työpaikka ei kelpaakaan. Vain lukion käyneenä työkokemuksettomana nuorena pitäisi kai olla kiitollinen mistä tahansa työstä?

Joka päivä töihin lähtiessäni koen turhautumista jo valmiiksi. Joka päivä mietin, joko tänään uskaltaisin sanoa, etten tahdo enää jatkaa. Joka päivä mietin työnantajan reaktiota. Ja joka päivä kärvistelen työpäiväni loppuun ja lupaan tulla takaisin huomenna. Kotimatkalla mietin, että huomenna saa olla viimeinen päivä, huomenna lopetan. Silti vaan löydän itseni takaisin töihin ja suppisuuna välttelen irtisanoutumista omalla kustannuksellani. 

27. syyskuuta 2016

Topsipuikkomaalausta

Eilen me maalattiin poikien kanssa puita uudella tekniikalla. Syksyn ruskasta inspiroituneina valittiin vuodenaikaan sopiva maalausteema ja käytettiin lähes käyttökelvottomaksi kuivuneet sormivärit pois. Piirsin itse pohjaksi vaalealle paperille paljaan puunrungon ja annoin lasten koristella puut ruskan väreillä. Topsipuikkomaalaus on helppo ja hauska tapa saada uudenlaista ilmettä maalauksilleen. Topsipuikot niputetaan yhteen kuminauhalla tai vaikka teipillä, jotta ne pysyvät kasassa ja toimivat pensselin tavoin - puikkonippua dipataan väriin ja tuputetaan väriä paperille. 

Etenkin puiden maalaukseen topsipuikkomaalaus oli varsin sopiva, se antoi lastenkin käsissä puille autenttisen näköisen lehdistön. Innostuin itsekin maalailemaan yhden puun ja lopputulos oli kyllä hauskan näköinen. Topsipuikkojen tuputtelu oli myös rentouttavaa ja terapeuttista toimintaa, joten kannattaa kokeilla tätä koko perheen voimin vaikkapa stressin purkukeinoksi päiväkoti-, koulu- tai työpäivän päätteeksi.

_DSC0383_1 _DSC0362_1

Isommat pojat tajusivat jutun juuren heti, nuorin taas ei ollut kiinnostunut koko hommasta. Topsipuikkojen kanssa maalaaminen on kuitenkin helppoa myös pienille lapsille, ehkä jopa helpompaa kuin tavallisella siveltimellä. Jos puikkoja niputtaa isomman määrän jää varrestakin paksumpi ja siitä on pienenkin lapsen helppo pitää kiinni. Isomman lapsen kädessä jälki saattaa olla huolitellumpi, mutta omaperäisiä ja taatusti nättiä taidetta syntyy minkä tahansa ikäisen taiteilijan käsissä. Nipuista voi tehdä eri kokoisia tai käyttä topseja vaikka yksitellen tarkempiin yksityiskohtiin.

Meidän vanhat kökköiset sormivärit eivät olleet tähän tarkoitukseen paras materiaalivaihtoehto, mutta kelpasivat paremman puutteessa. Pitäisi tehdä inventaariota askarteluvarastoon ja päivittää sitä hieman, niin tulisi useammin askarreltuakin. Meidän muovailuvahat ovat enää ruskeaa värioksennusta, tussit ovat kuivuneita ja kaikki väriliidut katki, liimat kuivuneita ja vesiväritkin on mun lapsuusajoilta säilytettyjä - ne toimii kyllä moitteettomasti edelleen, mutta siveltimet ovat aika kärsineitä. Huonojen maalisiveltimien korvaajiksi topsipuikot olivat mainiot!

_DSC0373_1
_DSC0382_1

Mitä muita luovia ratkaisuja voisi käyttää maalauksessa?