22. tammikuuta 2019

Laivan är lastad - klassikkoleikki kaksikielisessä perheessä

Me tykätään saunassa leikkiä perinteistä Laiva on lastattu -leikkiä. Laiva on lastattu on mun lapsuudessakin ollut nimenomaan saunaleikki, ei sitä oikein muualla harrastettu kuin saunan lauteilla. Jos leikki ei ole jollekin tuttu, niin siinä luetellaan eri asioita, joita laivaan lastataan ja vuorossa olevan on muistettava kaikki aiemmin sanotut asiat oikeassa järjestyksessä. Yleensä laivaan lastataan tavaraa kategorioittain, mutta leikissä voidaan myös improvisoida. Kategorioina voi toimia esimerkiksi eri eläimet, eri syötävät, tietyn väriset asiat/esineet, mielikuvitus on rajana! Lasten ollessa pienempiä helpotimme leikkiä niin, että sai vain sanoa vuorollaan uuden asian, koska muisti ei riittänyt kovin pitkiin luetteloihin. Nykyään olemme päässeet jo tason eteenpäin ja neljävuotiaskin muistaa hurjan määrän lastauksia. Laiva on lastattu/ båten är lastad sujuu meidän perheessä sikin sokin kahdella kielellä. Josku se tosiaan on laivan är lastad ja sanoja on sekä suomeksi että ruotsiksi - perusmeininkiä kaksikielisessä perheessä. 

sammakot_22

Tänään illalla leikimme aluksi kuopuksen kanssa kahdestaan, odotellessamme muita saunojia.

Kierros 1: Laiva on lastattu kylvyllä, pilvellä, kuulla, Tiuhtilla, Viuhtilla, nenällä, syljellä, patongilla, buchalee-batoon:illa (eli beaujolais batong, "viiniä ja patonkia") ja kamelilla. 

Tämän jälkeen saimme peliin mukaan lisää jengiä ja aloitimme reiluuden nimissä alusta, jotta kaikki muistaisivat mukana olevat jutut paremmin. 

Kierros 2: Laiva on lastattu Freddyllä, "Bananaa! NAM NAM!"illa, krokolla, paksukaisella, Tindralla, lihagubbella (jonkinlainen liha-ukko), kotelolla, molluskalla, kurpitsalla... 

Näin pitkälle päästiin tänään, kunnes hiki vei voiton ja pakenimme iskän heittämää löylyä suihkun puolelle.

sammakot_3

Minusta on hauskaa seurata lasten mielikuvitusta ja miettiä, mistä he keksivät hassuja juttujaan. Välillä sanoja valikoituu sen mukaan, mitä näkee ympärillään, joskus asiat ovat ihan abstrakteja, joskus taas "matkitaan" edellistä sanaa. Tänään mukaan pääsi myös jonkun Minionin hokema, joka tietenkin piti lausua ihan tunteella - pelkkä banaani ei kuulemma riittänyt. Hieman liian usein minun makuuni mukaan yrittää hiipiä mukahauskoja vessa-sanoja, pissakakkahuumori kun tuntuu vahvasti olevan the juttu tällä hetkellä. Kielellisesti leikki ei aiheuta päänvaivaa kenellekään. Iskän sanat tulevat suomeksi, mamman sanat ruotsiksi ja hieman vuorossa olevasta pelaajasta riippuen muut sanat tulevat millä tahansa kielellä. Tässäkin asiassa huomaa, kuinka kaksikielisyys on rikkaus ja kuinka sanat taipuvat ihan lennosta kummalle kielelle tahansa. Kaiken lisäksi siansaksakin tuntuu sujuvan (tai tässä tapauksessa sianranska). Jotkut sanat syntyvät kahta kieltä sekoittamalla omanlaisiksi sanamuunnoksiksi, kuten esimerkiksi tuo lihagubbe. Meidän perheessä kaikki ukot legoukoista pelihahmoihin ovat aina gubbeja kielestä ja puhujasta riippumatta.

Aika rientää lauteilla helpommin leikkien ja saunan kuumuutta ei huomaa samalla lailla. Laivaa lastaamalla lastemme saunomisajat ovat pidentyneet huomattavasti ja suihkun sekä saunan välillä ramppaaminen on vähintäänkin puolittunut. Tämä tietenkin ilahduttaa meitä aikuisia, sillä jatkuva oven availu hieman vesittää saunomisen perimmäistä tarkoitusta. Laiva on lastattu - pelissä harjoitusta saa mielikuvituksen lisäksi myös muisti sekä kielellinen kehitys. 

Leikittekö te saunaleikkejä? Millaisia?

31. joulukuuta 2018

Muutosten vuosi

Vuosi 2018 on tullut päätökseen. Kulunut vuosi on monella tapaa ollut minun ja perheemme elämässä muutosten aikaa, vaikka onkin ollut pääosin sitä tavallista lapsiperhearkea. Vuosi on lukuisten muutosten lisäksi sisältänyt suuria saavutuksia, virstanpylväitä ja hienoja kokemuksia. Blogin suhteen uudet tuulet ovat näkyneet hiljaisuutena, jaksamattomuutena ja ajanpuutteena. Monesti minua on harmittanut, kuinka pitkään niin rakkaana harrastuksena ollut blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle, mutta teen sitä edelleen omalla painollaan - silloin kun inspiraatio iskee.

vuosi2018 vuosi2018

Vuoteen on tosiaan mahtunut paljon suuria asioita. Tammikuussa kaksi nuorintamme aloittivat päivähoitotaipaleensa, kun he astuivat ensimmäistä kertaa päiväkodin ovista sisään. Pitkä seitsemän vuoden urani kotiäitinä oli päättynyt, mikä oli haikeaa, surullista ja jännittävää, mutta silti tietyllä tapaa virkistävä ja odotettavissa ollut askel eteenpäin. Helmikuussa aloitin uudessa työpaikassa, jossa suoritan merkonomintutkintoa oppisopimusopiskelijana. Hektinen työarki oli suuri muutos edelliseen ja on vaatinut koko perheeltä sopeutumista ja rautaisia hermoja. Uusi työ ei kuitenkaan riittänyt sammuttamaan kotiäitiyden vanaveteen jäänyttä saavuttamisen haluani, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saattaa kesken jääneen ylioppilastutkintoni vihdoin päätökseen. 

vuosi2018 vuosi2018

Kevät meni uuteen elämänrytmiin totutellessa. Työn sekä opiskelujen pitäessä kiireisenä oli löydettävä aikaa lapsille sekä parisuhteelle, uupumus ja uniongelmat eivät helpottaneet. Kesäkuussa sain vihdoin painaa ylioppilaslakin päähäni ja huokaista helpotuksesta sekä haljeta ylpeydestä. Kesä meni pääosin töissä, mutta energiaa oli ihan eri tavalla - vihdoin uusi elämänrytmi alkoi tuntua hallittavalta ja kotonakin jaksoin olla taas hieman enemmän äiti ja vaimo, jättäen väsyneen haamun taka-alalle. Kesä meni pääosin töissä, koska tuore työsuhde ei paljon lomapäiviä kartuttanut. Tukiverkostomme pelasti lapsemme kesän tarjoten heille useamman viikon enemmän lomaa kuin mitä olisimme itse voineet heille antaa. Lapsetkin ansaitsevat lomansa, olihan kevät ollut heillekin täynnä uutta ja ihmeellistä arkea. Kesän loppua kohti lähdimme arkeen ihan uudella puhdilla. 

vuosi2018 vuosi2018

Tuli elokuu ja esikoisen koulutaipaleen alku. Taas oli jotain uutta ja ihmeellistä edessä. Keskimmäinen aloitti esikoulun ja kuopus oli ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hän olisi päivät eri paikassa kuin isoveljensä. Onneksi päiväkoti oli kerennyt kevään aikana tulla tutuksi ja turvalliseksi, eikä hätää ilman veljeä onneksi ollut. Itselleni kesän energiantankkaus tuli enemmän kuin tarpeen, sillä alkusyksy on työpaikalla kaikista kiireisintä aikaa ja sen huomasi. Koko syksy on mennyt oikeastaan aikamoisessa suoritus-sumussa ja olen jo ensimmäisenä työssäolovuotenani päässyt kokemaan työstressin kirjavat vaiheet. Puoliso on ottanut loistavasti vetovastuun perheen arjen pyörittämisessä ja antanut minulle aikaa totutella, palautua ja keräillä itseäni päivästä toiseen. Raskasta työtilannetta on onneksi keventänyt upeat työkaverit, joiden yhteispanoksella olemme kaikki viihtyneet töissä alimitoituksesta ja ylimääräisestä kiireestä huolimatta. 

Syksy näkyi minussa ikävän paljon unettomuutena, ahdistuksena ja saamattomuutena, ärtyneisyytenä ja alakulona. Olin raskas vaimo, kärttyinen äiti ja lähes jatkuvasti jokin asia tuntu pahalta sisälläni. Joulukuu meni vielä ihan sumussa, mikä on näin joulupyhien jälkeen aiheuttanut minulle morkkista ja pahaa mieltä. En itse pidä joulusta lainkaan, mutta tietenkin haluan luoda lapsilleni taianomaisia ja onnellisia muistoja joulusta. Saimme hädin tuskin kotiin joulutunnelmaa, lahjat olivat vähän sinne päin ja tämäkin pieni panos olisi jäänyt tekemättä ellen olisi onni onnettomuudessa joutunut jäämään reilun viikon pituiselle sairaslomalle juuri ennen joulua. Nyt vihdoin vuoden kolmena viimeisenä päivänä olen kokenut olevani ihan eri tavalla asennoitunut tulevaan vuoteen. Olen täynnä intoa, energiaa ja toivoa! Sormet ristiin ja peukut pystyyn, ettei se into ja tarmo lopahda heti alkuun. 

vuosi2018 vuosi2018

Tämän raskaan, turhauttavan, jännittävän, erilaisen mutta kuitenkin onnellisen vuoden aikana olen oppinut elämään eri tavalla. Kuulostaa suurelta ja mahtipontiselta, mutta koskee lähinnä niitä pieniä asioita. Arvostan perheen yhteistä eri tavalla kuin ennen, kun olen niin paljon poissa verrattuna viime vuosiin. Nautin pienistä asioista, havainnoin ympäristöäkin eri tavalla. Ne hetket, jotka aiemmin lipuivat ohi huomaamatta kiinnittävät nykyään huomioni ja jäävät mieleeni - kuten sellainen hetki, kun lapset touhuavat keskenään sovussa ja me voimme juoda kainalokkain kupilliset kahvia keskytyksettä. Vuosi on pitänyt sisällään koko tunnekirjon kaikki eri värit mutta jää silti mieleen positiivisena, onnellisena ja onnistuneena vuotena. Anna palaa 2019, me ollaan valmiita!

Millainen vuosi teillä on ollut?

21. joulukuuta 2018

Lapsilisä - vaippoihin vai pesämunaksi?

Lapsilisä, tuo hyvinvointivaltio Suomen upea etu lapsiperheillemme. Lapsilisät ovat aihe, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Pitääkö niihin tuhlata verorahojamme? Itsehän kukin päättää hankkia lapsia ja pitäisi täten olla myös maksukykyisiä lapsesta syntyviin kuluihin. Pienituloisille perheille lapsilisä voi olla se ainoa pieni raha, jolla kattaa loppukuun ruoka- ja vaippaostokset, ennen seuraavaa tukien maksupäivää. Suurituloisille taas raha saattaa mennä suoraan lapsen tilille pesämunaa kasvattamaan - jotta lapsi voi sitten täysikäisyyden saavuttaessaan ostaa vaikka hienon auton tai käyttää rahan ensiasunnon käsirahana. 

Yhden lapsen perheessä lapsilisää kertyy 16 vuoden aikana yli 18,000 euroa. 

manimanimani

Lapsilisän on kai tarkoitus olla raha, joka vähentäisi eri tuloluokkiin kuuluvien lasten eriarvoisuutta. Sitä maksetaan jokaisesta lapsesta ihan kaikille Suomessa asuville perheille, tuloista riippumatta. En oikein tiedä miten tuo estää eriarvoisuutta, jos sama raha menee yhdessä perheessä pilttiin ja vaippoihin ja toisessa perheessä säästötilille kasvamaan korkoa. Eriarvoiseen asemaan se ajaa ne lapset sitten aikuisuuden kynnyksellä, jos toisella on pesämuna odottelemassa. Miksi kansalaisten verorahoja pitäisi käyttää jonkun säästötilin kartuttamiseen?

Itse olen sitä mieltä, että lapsilisä on tasa-arvoinen juurikin siksi, että sitä maksetaan tuloista riippumatta kaikille. Monesti on keskusteltu siitä, pitäisikö lapsilisiin tulla tulorajat tai lopettaa kokonaan. Minusta toimivaa olisi teoriassa esim jonkinlainen porrastussysteemi, jossa lapsilisä olisi pienituloisille suurempi ja suurituloisille pienempi. Mutta käytännössä se olisi varmasti hankalaa ja lisäisi kokonaiskustannuksia - tulotarkastukset sun muut synnyttäisi aikamoisen paperitulvan jo nyt melko työllistyneelle Kelalle ja tulojen muuttuessa maksuperusteita pitäisi seurata jonkinlaisilla tarkistuksilla tietyn ajan välein. Todennäköisesti tämä tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen järjestely.

Mihin teidän perheessä käytetään lapsilisät?