Kaksplus.fi

29. marraskuuta 2016

Joulu on vasta JOULUkuussa!

"Suklaakalenterit tulevat myyntiin elokuussa. Ensimmäiset valosarjat ripustetaan syyskuussa. Lokakuussa tavanomainen iltapala koostuu jo glögistä ja pipareista. Marraskuussa on jo kuusi pystyssä olohuoneen nurkassa ja joululevyt soivat aamusta iltaan."

Minä en ole mikään jouluihminen, en ole ikinä ollutkaan, vaikka pidänkin tunnelmallisista valosarjoista ja tykkään antaa lahjoja. En ymmärrä ollenkaan miksi joulua aletaan hehkuttamaan jo alkusyksystä. Kuuleehan sen kuukauden nimestäkin, milloin sitä joulua tulisi viettää. Vaikka Suomen kieli taitaakin olla ainoita kieliä maailmassa, jossa kuukausi on nimetty tämän kristillisen juhlapyhän mukaan. Siihen sen kummemmin kantaa ottamatta totean, että mielestäni se kuukauden nimi perustelee tarpeeksi, milloin joulufiiliksen voi päästää valloilleen. Sanonta joulu on vasta joulukuussa on siis vallan mainio. Mielestäni joulun odotuksen taika latistuu, jos sitä aletaan odottamaan jo alkusyksystä. Okei, aiemmat esimerkkini ovat ehkä kärjistettyjä, mutta sitä rataa moni kulkeekin. Eihän siinä mitään väärää ole, mutta minä en sitä ymmärrä. Siitä huolimatta, että siivosin poikien ikkunassa olleen tähtivalon kaappiin vasta heinäkuussa ja olemme juoneet glögiä läpi vuoden  - pojille se maistuu hyvin kylmänä nautittuna kuuman kesäpäivän virvokkeeksi. 

_DSC0278_1 _DSC0285_1 _DSC0264_1

Elämme vielä marraskuuta, mutta joustin hieman omista periaatteistani. Me otimme ensimmäiset jouluiset tunnelmavalot esille jo viime viikolla ja leivoimme pois viime vuodelta jääneen piparitaikinan. Nautittiin glögiä ja vastapaistettuja pipareita iltapalaksi. Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti mutta sitä emme kummemmin viettäneet. Nyt piparit ovat jo syöty ja ehkä sitä voisi tässä viikon aikana kaivaa hieman lisääkin joulukoristeita esille. Jouluvihani on hieman laantunut lastensaannin myötä, sillä onhan se kiva järjestää lapsille joulutunnelmaa ja pieniä aktiviteetteja joilla mieli pysyy iloisena jouluaattoon asti. Joulukuusen me haemme yleensä muutamaa päivää ennen aattoa mutta pidän tiukasti kiinni siitä, että se siivotaan uudenvuoden aattona pois, samoin kuin joulukoristeet. Koska joulu on vain joulukuussa. Valosarjat ikkunoissa saatetaan jättää vielä tammikuun puolelle tuomaan hieman tunnelmaa pimeän talven keskelle, mutta aika pian nekin saavat kyytiä. 

Milloin teillä kaivetaan joulukoristeet esille ja aletaan fiilistelemään joulua?

22. marraskuuta 2016

Rintaleikkaus - palautuminen 6kk jälkeen

Viime viikolla rintaleikkauksesta tuli kuluneeksi puoli vuotta ja eilen kävin jälkitarkastuksessa minut leikanneen lääkärin luona. Kaikki vaikutti rinnoissa olevan mallillaan, kapseloitumisen merkkejä ei ole ja muutenkin rinnat näyttivät ja tuntuivat hyviltä. Arvet rintapoimuissa ovat vielä hieman keskeneräiset palautumisessaan, mutta saattaa mennä muutamakin vuosi että ne vaalenevat kunnolla. Arvet ovat kuitenkin sijoittuneet täysin rintapoimuihin, vaikka yksi arpi oli aiemmin hieman "väärässä paikassa". Ei ne sieltä kenellekään näy vaikka ovatkin aavistuuksen levinneet ja ehkä jäisivätkin punertaviksi. Arvet kutiavat aika ajoin, mutta se on kuulemma normaalia. Rinnoissa ei edelleenkään ole tunto täysin palannut. Enää rinnat eivät ole täysin tunnottomat, mutta kosketus tuntuu hassun kihelmöivältä. Tämä kuitenkin viittaa siihen, että hermosto korjautuu jatkuvasti ja on koko ajan paranemaan päin. 

Mulla on nännit hieman eri tasossa, mutta niin ne olivat ennen leikkaustakin.  Kirurgi kertoi, että eritasoisuuden voisi korjata pienellä paikallispuudutuksen alaisella toimenpiteellä jos niin haluaisin. Tämä kuitenkin tekisi nännipihaan suhteellisen näkyvän arven joka sijaintinsa takia saattaisi helposti lähteä kasvamaan (eli arpikudos leviää varsinaisen arven ulkopuolellekin). Toimenpide kuulosti helpolta, mutten usko toteuttavani sitä. Kirurgikin kehotti harkitsemaan tarkkaan, onko nännien pieni epäsymmetrisyys vai mahdollinen ruma punainen arpi suurempi ongelma. En itse koe kärsiväni yhtään nännien eritasoisuudesta, koska ei ole väliä mitä siellä vaatteiden alla tapahtuu ja kenelläpä olisi täysin symmetriset rinnat? No ei varmaan kenelläkään, oli luomut tai ei. 

_DSC0239_1

Elo rintojen kanssa sujuu nykyään lähes täysin normaalisti. En oikein keksi kovin monia asioita, joihin implantit tai niiden tuomat sivuoireet enää vaikuttaisivat. Voin maata vatsallani, joskin liian pitkään oleilu siinä asennossa aiheuttaa rintoihin hieman kiristävää tunnetta. Punnertaminen ja muut rintalihaksiin kohdistuvat liikkeet, niin liikunnassa kuin arkipäiväisissäkin toimissa, onnistuvat jos tekee varoen. Välillä saattaa edelleen vihlaista jos nostan Hugon syliin varomattomasti. Kaarituelliset liivit tuntuvat pidemmän päälle epämukavilta, joten käytän pääosin muunlaisia liivejä. Tukiliiveillä nukun edelleen joka yö, joskin ilman liivejä nukkuminen sujuu myös ongelmitta. Kyllähän implantit tuntuvat ja vierasesine on aina vierasesine vaikka se kuinka sopeutuisi kehoon. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin, että kaikki on sujunut mallikkaasti ja täytyykin toivoa ettei komplikaatioita tule ja että kestää vielä useita vuosia ennen kuin implantit mahdollisesti joudutaan vaihtamaan. 

Moni pitää edelleen rintojensuurennusleikkausta pinnallisena asiana, säälittävänä yrityksenä parantaa huonoa itsetuntoa tai näyttää tietynlaiselta. En itse ihan ymmärrä, miksi ns "pysyvä" ratkaisu olisi yhtään sen huonompi vaihtoehto, kuin esimerkiksi push-up tai bombshell-liivien päivittäinen käyttö. Tietenkään rintojen koko ei ole määritelmä hyvälle itsetunnolle tai kauneudelle tai muullekaan. Mutta jos ihminen kokee hyvötyvänsä siitä itse, on muiden mielipiteet loppupeleissä samantekeviä. En ole yhtään erilainen luonteeltani, vaikka minulla onkin rintaimplantit. Ainoa missä se näkyy, on itsevarmuudessa. Enää ei tarvitse samalla tavalla ahdistua poikamaisesta vartalosta ja vaatteiden valitsemisesta, enää ei tarvitse olla yhtä epävarma tai tyytymätön itseensä. Kaikilla ei riitä psyykkinen työskentely itsetuntonsa parantamiseen. 

_DSC0242_1

Syy, miksi alunperin halusin puhua rintaleikkauksestani avoimesti, oli muuttaa ihmisten käsitystä plastiikkakirurgiasta. Ettei rintojensuurennukset ole ainoastaan aikuisviihdetähdille, vaan halutessaan myös ihan tavallisille perheenäideille. En tiedä olenko siinä onnistunut ollenkaan, mutta eipä sekään ole maailmanloppu, sillä jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Minusta itsevarmuus on kauneutta ja se tie, mitä itsevarmuuden kasvattamiseksi kulkee, on samantekevä. Joku on tyytyväinen sellaisena kuin on ja hyväksyy sekä rakastaa myös virheitään, joku käy leikkauttamassa rajun laihdutuksen myötä roikkuvaksi jääneet vatsanahat pois, joku käy kosmeettisista syistä silmäleikkauksissa päästäkseen silmälaseista eroon ja joku tyytyy käyttämään push-up liivejä koska ei halua veitsen alle. Joku käyttää contouringia kaventaakseen nenäänsä ja joku taas käy kirurgilla korjauttamassa omansa. On suorastaan kummallista, miten voi halveksua tietynlaisia ulkonäköön liittyviä asioita enemmän kuin toisia, sillä tavoitteethan ovat menetelmästä riippumatta samat - olla tyytyväinen ulkonäköönsä ja itseensä.

En välitä millaisen kuvan joku tuntematon minusta saa sen perusteella, että olen ottanut silikonit. Jos jonkun mielestä se tekee minusta huonomman ihmisen, että topattujen rintaliivien käyttämisen sijaan toppaukseni ovat jo valmiiksi paikallaan, niin olkoot sitä mieltä. Itse olen kuitenkin todella tyytyväinen, että uskalsin käydä tämän kaiken läpi. Meinasin jopa tirauttaa muutaman kyyneleen lääkärin vastaanotolla katsellessani kuvia vanhoista luomutisseistäni, niin kamalat ne olivat. Olisinko oppinut hyväksymään ne ja elämään niiden kanssa? Ehkä joskus, ehkä en. Mutta leikkaus oli ehdottomasti hyvä päätös enkä kadu sitä hetkeäkään.

18. marraskuuta 2016

Näin saat (pienetkin) lapset mukaan kotitöihin

Kotityöt on sellainen asia, jota joka perheessä ja kodissa on tehtävä. Pyykit eivät peseydy itsestään eikä ruoka ilmesty puhtaalle lautaselle sormia napsauttamalla. Meidän perheessä ollaan otettu käytännöksi se, että pienetkin lapset saavat tehdä osansa kotitöistä eikä se ole ainoastaan aikuisten homma. Lapset ovat pääosin innokkaita auttamaan, koska ollaanhan sitä isoja poikia kun saa tehdä aikuisten kanssa juttuja yhdessä. Pojat ovat erityisen innokkaita pöydän kattajia, mutta omien lelujen siivous taas on se kaikista tylsin juttu. Meidän perheessä lapset otetaan ikätasonsa mukaisesti mukaan kotitöihin ja vaikka joskus ei huvittaisi auttaa, niin yleensä he ovat kyllä ihan innoissaan mukana touhuamassa. Leikin kautta lapsetkin voivat auttaa kotitöissä, jopa niin etteivät he edes huomaa tekevänsä töitä.

_DSC0212_1 _DSC0200_1

Tiskikone-piiloleikki
Meidän perheessä on paljon värillisiä muovisia lasten astioita. Tiskikonetta tyhjennettäessä lapset auttavat mielellään etsimään tiettyjä astioita puhtaiden seasta. Löydätkö punaisen litteän lautasen? Löydätkö kupin, jossa on muumipeikon kuva? Sitten ohjataan laittamaan astiat oikeille paikoilleen. Lusikoiden ja haarukoiden lajittelu käy myös hauskasta pelistä. Lapset tietävät myös minne suurin osa astioista kuuluu ja uhkarohkein kiipeää keittiön jakkaralle laittaakseen juomalasit kaappiin. Siitä äiti ei oikein tykkää, vaikka onkin kiitollinen avusta. 

Imurimonsterin pelastusoperaatio
Imurointi aloitetaan yleensä vasta silloin, kun lattiat ovat tyhjät. Lastenhuoneeseen ei oikeastaan ikinä pääsisi imuroimaan, koska leluja on aina lattialla. Sen sijaan, että odottelee ikuisesti lelujen poistumista kannattaa imurointi aloittaa jo lasten siivousurakan keskellä. Apua, kuka pelastaa nämä legopalikat täältä nurkasta, ennen kuin imurimonsteri syö ne? Johan tulee lapsille vipinää siivouskinttuihin ja imurointi hoituu siinä samassa.

Sukka-muistipeli
Jokainen varmasti tietää, kuinka raivostuttavaa on pestä sukkia. Parit eivät koskaan eksy samaan koneelliseen ja parittomia sukkia kerääntyy kasapäin odottamaan kaveria. Sukkien lajittelu käy helposti, kun sen nakittaa lapsille. Tehtävänä on löytää mahdollisimman monta sukkaparia isosta läjästä. Hauskaa lapsille ja avuliasta aikuisille!

_DSC0181_1 _DSC0196_1

Kaikkia kotitöitä ei tietenkään voi tehdä leikin kautta, mutta mielestäni on tärkeää että lapset pienestä pitäen oppivat olemaan mukana kotitöiden teossa ja antamalla oman panoksensa kodin ylläpitoon. Meidän perheessä lapset auttavat kattamalla ruokapöydän, viemällä omat puhtaat vaatteet kaappiin, täyttämällä pyykkikonetta, keräämällä roskia ja viemällä tavaroita paikoilleen sekä nimellisesti hinkkaamalla rätillä pöytätasoja ja kaappien ovia. Ruoanlaitossakin pojat ovat innokkaita apureita, mutta saa olla varovainen ja koko ajan vahtimassa, kun käytössä on kuumia hellanlevyjä ja kiehuvia ruokia. Poikien mielestä erityisen kivaa on imuroida sohvatyynyjen alta.

Lasten kasvaessa pian kouluikään tulee esille kysymys, tuleeko kotitöistä maksaa palkkaa? Mielestäni ei. Kotityöt kuuluvat asiaan eikä niistä ansaitse ylimääräisiä hiluja. Tiedän monia perheitä jossa esimerkiksi tiskikoneen tyhjennyksestä, roskien viennistä tai jopa oman huoneensa siistinä pitämisestä lapsi ansaitsee euron tai pari. Mielestäni nuo kaikki ovat asioita jotka kuuluu tehdä riippumatta siitä maksetaanko siitä lapselle palkkaa vai ei. Isommista ja erityisemmistä kotitöistä, kuten ikkunoiden pesusta tai renkaidenvaihdossa auttamisesta voisi sitten maksaa lapselle pienen palkkion. Tämä ei meillä ole vielä ajankohtainen aihe, kun lapset eivät itse rahaa mihinkään tarvitse, mutta haluan ehdottomasti opettaa lapseni pienestä pitäen siihen, että kotityöt ovat asia jossa autetaan. En halua että lapset edes alkavat kinuamaan rahaa itsestäänselvyyksistä.

Osallistuvatko teidän lapset kotitöihin? Tulisiko kotitöistä maksaa lapselle palkkaa?