31. lokakuuta 2018

Lapsivakuutusten hyöty

Me ollaan vakuutettu kaikki lapsemme. Kahdelle vanhemmalle otettiin vakuutus vauvaiässä, nuorimman kohdalla en muista otimmeko vakuutuksen jo raskausaikana vai vasta vauva-aikana, mutta kaikilla on kuitenkin pienestä saakka ollut hyvät hoitokuluvakuutukset. Meillä vakuutukset ovat eri-ikäisille lapsille olleet vähän eri hintaisia, mutta olen käyttänyt näissä laskelmissani keskiarvohintana 300 euroa vuodessa. Ensimmäisinä vuosina vakuutusmaksut olivat lähempänä neljää sataa, nykyään ainakin kahdella vanhimmalla ne taitavat olla jossain 200-250 euron kieppeillä. Keskiarvon mukaan laskettuna on meidän 7-vuotiaan, 6-vuotiaan sekä 4-vuotiaan vakuutusmaksut olleet tähän mennessä yhteensä n. 5100 euroa. Yhteensä siis 17 henkilöikävuoden ajalta. 

Meidän lasten vakuutuksissa on sadan euron omavastuu per vakuutuskausi. Mielestäni on hyvä, että omavastuu on könttäsumma vuodessa, eikä esimerkiksi per sairaus, kuten olen joillain kuullut olevan. Sadan euron omavastuun tullessa täyteen vakuutus korvaa kaikki loppuvuoden lääkärikäynnit sekä reseptilääkkeet. Kaikkina vuosina emme ole käyneet lääkärissä edes omavastuun verran, joinain vuosina taas olisimme joutuneet vararikkoon ilman vakuutuksia. Tuntuuhan tuo reilu 5000 euroa viimeisen 7 vuoden ajalta kolmen lapsen vakuutuksista aika hurjalta summalta, kunnes aletaan miettimään mitä kaikkea olemme sillä rahalla saaneet.

IMG_20150105_151908

Esikoisellamme on migreeni, joka alkoi oireilla jo alle 3-vuotiaana. Hieman alta neljän ikävuoden aloimme vihdoin tajuamaan mistä oudot muutaman tunnin oksennustaudit johtuivat ja osasimme lähteä tutkituttamaan migreeniä. Diagnoosia etsiessämme kävimme mm. pään magneettikuvauksessa, jota varten pieni poika nukutettiin. Hinta: 5000 euroa. Tuon yhden toimenpiteen summalla olemme siis kuitanneet jo kaikki tähän mennessä maksetut vakuutusmaksut. Tämän lisäksi käymme vähintään kahden vuoden välein lastenneurologin vastaanotolla seurantakäynneillä, jotka kustantavat kerralla 150-200 euroa. Reseptille laitetut särkylääkkeet, joilla kohtauksia hoidetaan, maksavat n. 15-30 e vuodessa. Tuo hinta ei onneksi päätä huimaa.

Keskimmäinen lapsemme sai silmälasit 4-vuotiaana. Neuvolasta saimme kaksi maksusitoumusta silmälääkärikäyntejä ja silmälasien hankintaa varten ja niitä olisi kai saanut vielä 8-vuotiaaksi asti, jos olisimme siirtyneet yksityiseltä lääkäriasemalta Helsingin puolelle silmäsairaalaan (en nyt muista tarkalleen miten nämä ehdot menivät). Päätimme kuitenkin pysyä mieluummin lähes naapurissa sijaitsevan jo tutuksi tulleen yksityisen silmälääkärin asiakkaina, sillä vakuutus korvaisi saman verran kuin kunnan tarjoama maksusitoumus. Tällä hetkellä käymme puolen vuoden välein silmälääkärin kontrollissa, alkuun niitä oli vielä tiheämmin. Hinta: n. 100-200€/kerta. Vakuutus ei kuitenkaan korvaa itse silmälaseja (mikä on hieman pöhköä, sillä ovathan ne välttämättömät välineet silmäsairauden hoitoon). Tämän kahden vuoden aikana pelkät lääkärikulut ovat kustantaneet arviolta 600-800 euroa. 

_DSC0260_1

Jo näiden kahden säännöllisiä lääkärikäyntejä vaativien sairauksien takia vakuutukset ovat todistetusti olleet tarpeen. Siihen päälle kun laskee vielä pari yksityissairaalan päivystyksessä tehtyä liimausta, kaikki muut "normaalit" lääkärikäynnit sekä lääkkeet, on hyöty entistä suurempi. Ihan heittämällä suurempi, kuin julkisella puolella tuntitolkulla päivystyksessä jonottaminen edullisempaan hintaan. Iso tärkeä asia vakuutuksissa mielestäni onkin se, että jonottaminen vähenee reippaasti. Yksityiselle lääkäriasemalle pääsee yleensä melko nopeasti, julkisella puolella taas menee äkkiä tunteja oman vuoronsa odottamiseen eikä ajanvarauksellakaan välttämättä saa aikaa samalle päivälle. Tietenkin julkisessakin terveydenhuollossa on vuosittaiset maksukatot sekä alkaiset poliklinikkamaksut, eli ei näitä yksityisellä syntyneitä kuluja voi suoraan niihin verrata. Mutta itse maksan ainakin mieluummin sairaan lapsen kanssa enemmän siitä ajasta, mitä yksityisellä käymisellä säästää lyhyempine jonoineen.

Yhden ainoan kerran ollaan jonotettu päivystyksessä tuntikausia, kun vaihtoehtoa ei ollut. Palvelu toimi silloin oikein hyvin, en siis todellakaan kritisoi julkisia terveydenhoitopalveluita! Mutta ikuisuudelta tuntunut yli kolmen tunnin odottelu lauantai-iltana eristyshuoneessa väsyneen lapsen kanssa oli hermoja kiristävää meille kaikille. Tuonakin kertana kävimme kyllä ensin yksityisellä (saatiin aika vastaanotolle puolen tunnin päähän soitosta), mutta he ohjasivat meidät kunnalliseen sairaalapäivystykseen ajankohdan takia (eli se lauantai-ilta). 

TL;DR Meidän perhe on henkilökohtaisesti hyötynyt sekä ajallisesti että rahallisesti kalliista lapsivakuutuksistamme. Vastaavasti perhe, jossa sairastetaan jokunen flunssa silloin tällöin saattaisi maksaa vakuutuksia ihan turhaan. 

Onko teillä lapsillenne vakuutukset? Oletteko hyötyneet niistä?

23. lokakuuta 2018

Unta etsimässä Prisman hyllyväleistä asti

wine1

Unettomuus. Olen tainnut kirjoittaa siitä täällä blogin puolella aiemminkin. Olen aina ollut vähäuninen ja pärjännyt keskimääräistä lyhyemmillä yöunilla. En voi identifioida aamuvirkkuna enkä iltavirkkunakaan, sillä olen ainavirkku. Anoppini on kehoittanut minua kokemaan melatoniinia, mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi tehdä. Lukemattomina iltoina olen tajunnut liian myöhään, että pilleri jäi taas ottamatta ja kokeilu täten aloittamatta - ilmeisesti melatoniinia ei kannata ottaa enää iltayhdeksän jälkeen, sillä vaikutus heikkenee ja teho vähenee. Keväällä juttelin esimieheni kanssa työpaikan kehityskeskustelussakin nukkumisvaikeuksistani ja lupasin pyrkiä pidempiin yöuniin. Vähäunisuus ei sinänsä vaikuta työhöni mutta lisälevosta ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla koittaa kehityskeskustelun seurantaosio ja hieman nolottaa mennä esimiehen juttusille toteamaan, ettei edistystä ole tässä asiassa tapahtunut. Vähäunisuus ei vieläkään vaikuta työntekooni, mutta eipä lisälevosta olisi edelleenkään haittaa.

Jossain vaiheessa alkusyksyä olin kovien ponnistelujen jälkeen saanut unirytmiäni käännettyä parempaan päin. Joitain viikkoja jaksoin pakottaa itseni sänkyyn joka päivä hieman edellispäivää aiemmin ja kieltää itseltäni puhelimen selailu tietyn kellonajan jälkeen. Parhaimmillaan olin ihan oikeasti pää tyynyssä jo ennen kymmentä tai ihan viimeistään yhdeltätoista. Nyt on otettu taas reilusti takapakkia ja kukun tuttuun tapaan vähintään puoleen yöhön. Normaalisti menen n. 12-02 nukkumaan ja herään Samin herätyskelloon 5-6 välillä. Oma herätyskello soi n. 6:45-7, mutta koska olen herkkä heräämään  ja huono saamaan unta uudelleen en enää nuku kunnolla Samin noustua. Hukkaan tuossa jopa kaksi tuntia hyvää unta. Pitäisikö sitä laittaa mies kelloineen vaikka alakerran sohvalle nukkumaan?

Tällä viikolla olen pyörinyt useita tunteja sängyssä turhautumiseen asti. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähdin ruokakauppaankin kahden aikoihin, koska onhan se järkevämpää käyttää aika hyödyksi kuin vain tuskailla sängyssä kuunnellen muun perheen unta. Eikä tuo ollut ensimmäinen yöllinen ostosreissu, kiitokset vaan vuorokauden ympäri auki olevalle lähiprismalle! Siellä on tullut notkuttua sekä alkuyöstä että aamun pikkutunneilla unen puutteessa. Syksyllä ajattelin ratkaisseeni ongelman sinnikkyydellä ja itseni pakottamisella, mutta nyt olen taas alkanut harkitsemaan sen melatoniinilisän kokeilemista. Millaisia kokemuksia teillä on melatoniinilisästä?

Teininä nukuin monesti korvanapit korvissa musiikkia kuunnellen. Musiikki rauhotti pimeässä huoneessa makoillessa ja uni tuntui tulevan nopeammin. Korvanapit eivät olleet kaikista mukavin ratkaisu ja piuhoihin sotkeutumisessakin on omat riskinsä, eli tätäkään tapaa ei enää viitsi harjoittaa. Iltaisin vähennän valoa koko asunnosta jo heti lasten mentyä nukkumaan, ajatuksena että hämärä valaistus auttaisi omaakin kehoa valmistautumaan yöunille. Näytön tuijottamista ilta-aikaan minun pitäisi ehdottomasti vähentää. Pitäisi tarttua kirjaan, joogata tai mennä vaikka iltakävelylle raikkaaseen syyssäähän mieluummin kuin rullata instafeediä edes takas. Olen yrittänyt mennä Samin kanssa samaan aikaan nukkumaan, mutta sekin tuntuu aiheuttavan molemmille enemmän harmia kuin hyötyä. Minä turhaudun ja Samin unensaanti häiriintyy mun pyörimisestä. Millaisia keinoja teillä on unensaannin helpottamiseen?

27. syyskuuta 2018

Rintakipu säikäyttää

DSC_0021-02-01

Mä en ole kovin pelokas tai varuillani sairasteluista tai muista kehon kiputiloista. Olen huono ottamaan lääkkeitä (edes perus särkylääkettä) ja vielä huonompi hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Mulla on kaiken maailman ongelmia mutta jotenkin vaan mieluummin kärsin kuin hoidan. Olen mm. kärsinyt kovista pääkipukohtauksista pitkään, mutta koska syytä ei ole tutkimuksista huolimatta löytynyt, olen antanut periksi. Kahteen vuoteen en ole pääkipua käynyt tutkituttamassa, vaikka kohtauksia tulee aika ajoin eivätkä kipulääkkeet auta. Kun ei sieltä varmaan nytkään mitään selviäisi... Meidän perheessä onkin aina vitsailtu siitä, että suutarin lapsella ei oo kenkiä. Sairaanhoitaja-äitini on aina muistutellut ettei lääkkeitä tarvitse ottaa joka vaivaan ja sitä kautta oon vissiin ottanu mallia siihen, että kaikki lääkkeet on turhia ja on parempi olla vaan ilman (vaikkei äiti varmaan ihan niin asiaa meinannut).

Mulla on muutaman päivän ajan ollut kipua ja outoja tuntemuksia oikeassa rinnassani. Ensin epäilin ihan tavallista lihassärkyä, mutta se ei ihan täsmännyt tuntemuksiin. Välillä rintaa ikään kuin vihloo ja lihaskipumainen särky säteilee kainaloon päin sekä rinnan alle. Joitakin liikkeitä tehdessä koko oikealla kädellä rinnassa tuntuu kiristystä ja epämiellyttävää tunnetta. Rinnan ulkoreuna on arka ja iho on yhdestä kohtaa aavistuksen punoittava. Peilistä katsottuna kaikki näyttää punoitusta lukuun ottamatta siltä miltä pitäisikin, mutta puolisoni mielestä kipeä rinta näyttää pienemmältä kuin aiemmin. Tämähän ruokki mielikuvitustani tavallisen lihassäryn tai mahdollisen rintatulehduksen sijaan johonkin suurempaan, implanttiin liittyvään komplikaatioon.

DSC_0018-01

Rintojensuurennusleikkauksesta on nyt kaksi ja puoli vuotta aikaa, eikä minulla ole koko sinä aikana ollut minkäänlaisia ongelmia. Ensimmäisten kuukausien normaalien oireiden ja kipujen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Viime päivinä olen seuraillut tuntemuksia erittäin tarkasti ja tehnyt sitä mitä ei saisi  - kysynyt googletohtorilta. Olen etsinyt tietoa lähinnä implanttien pitkän aikavälin terveysriskeistä ja myöhemmin ilmenevistä komplikaatioista. Omaa rintakudosta mulla on niin vähän ja implantti tuntuu varsin selkeästi, eli kyhmyjä, möykkyjä tai muita vastaavia syitä kivulle en epäile. Ainakin uskoisin että sellaiset muutokset huomaisi suhteellisen helposti. 

Ennen leikkausta tietenkin selvittelin mahdollisia riskejä ja komplikaatioita, mitä implanttien kanssa voi ilmetä. On kapseloitumista, implantin puhkeamisen johdosta kehoon vuotavaa silikonia, pois paikaltaan luisuvia implantteja sun muuta mukavaa. En löytänyt täsmääviä oireita implantteihin liittyen, joten palasin takaisin lähtöruutuun epäilemään ihan vaan harmitonta lihaskipua tai rintatulehdusta. Samin sanat pienentyneen näköisestä rinnasta sai mieleeni kauhukuvat puhjenneesta silikonia kehooni vuotavasta implantista, mutta vaikka oudot tuntemukset huolestuttavatkin en ihan usko mihinkään noin radikaaliin syyhyn. Päätin seurailla tilannetta ja tutkailla oloani vielä hetken aikaa ennen tutkimuksiin hakeutumista.

DSC_0031-01-01

Kyllähän tietenkin implantteihin liittyvät riskit ja pitkän aikavälin komplikaatiot huolestuttavat, varsinkin tällaisissa tilanteissa kun ilmenee outoja oireita. Tietenkin asia jos toinenkin voi ilmetä yhtäkkiä, ei ole takuuta sille että kaikki menisivät jatkossakin yhtä hyvin kuin tähän asti. Ilman implantteja en kuitenkaan usko, että olisin yhtä varpaillani rintoihin liittyvistä tuntemuksista kuin mitä nyt olen ollut. Mutta, koska olen niin lääkäriinmenolaiska, kerkeän varmasti joskus myöhemminkin tutkituttamaan rintojen tämänhetkisen tilanteen. Jos siellä oikeasti olisi jokin hätänä, se tuskin oireilisi vain lievinä vihlaisuina ja kosketusherkkyytenä.

Siispä peukut pystyyn, että tissit on ehjät ja pysyvätkin sellaisina.

Rintojen hyvinvointi ja terveys on muutenkin asia, johon ehkä vuosi vuodelta tulisi panostaa enemmän. Ennen leikkausta en ole tainnut tutkituttaa rintojani koskaan, mitä nyt ehkä imetysaikana on joskus tarkkailtu olotiloja rintatulehdusten varalta. Mammografiassa en ole koskaan käynyt ja rehellisesti sanottuna se pelottaa ihan hirveästi. Varsinkin nyt, kun luin sieltä googletohtorin vastaanotolta kuinka kyseinen toimenpide voi poksauttaa implantit puhki. (Joo joo, aina ei pidä uskoa pahimpia kauhutarinoita). En muista ultrattiinko rintani ennen leikkausta, sillä kirurgin mielestä oli epätodennäköistä että yhtään mitään sieltä löytyisi, kun ei siellä sitä itse rintakudostakaan ollut. Tiedän, että implantit vaikeuttavat mahdollisten muutosten huomaamista sekä mammografiassa että ultrassa, joten olisi entistä tärkeämpää todellakin tutkituttaa rinnat säännöllisesti sekä omatoimisesti kotona että lääkärintarkastuksissa.

Kuinka usein te tutkitte rintojanne itse tai tutkitutatte ne kunnolla lääkärin luona? 
Jakakaa kokemuksenne mammografiasta?